En nyt tarkkaan tiedä, mitä tämä Johanna sillä pelkäämisellään tarkoittaa, ehkä jotain sellaista, että ei anteeksiantamisen jälken pelkää tätä loukkaajaansa mitenkään. Tai jotain sen suuntaista.
Minulla ei mitään pelkäämistä loukkaajaani kohtaan ole ollutkaan, enkä ymmärrä, mistä ihmeen pelosta minun pitäisi itseni anteeksiantamalla vapauttaa.
Kyllä minä tästä ihmisestä aivan vapaa olen ilman mitään tuollaisia väkinäisiä "annan anteeksi" -hokemisiakin. Se, että asian kuitenkin muistaa, on selviö. Siihen ei varmasti auttaisi kuin muistinmenetys.
Ihmiset käsittää anteeksiantamisenkin näköjään eri tavalla. Ymmärrän kyllä, että jos asia on tekijälle / loukkaajalle kiusallinen, hänen mielestään anteeksiantaminen tarkoittaa sitä, että siitä ei ikinä puolella sanallakaan puhuta ja se aivan kuin häivytetään olemattomiin. Ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mielestäni silloin kyllä odotetaan tältä loukatulta osapuolelta liikoja. Ihminen on kaikkien kokemuksiensa summa, ja tuokin asia on hänessä olemassa ja koettuna, ja on täysin väärin olettaa hänen olevan kuin asia ei vaikuttaisi häneen lainkaan. Vaikuttaa se kuitenkin. Ei sitä tarvitse märehtimään jäädä, mutta vaikuttaa se kuitenkin. Jos olet lainannut jollekin ison rahasumman ja toinen ei ikinä maksakaan sitä takaisin, aivan varmasti et enää lainaa hänelle uudestaan. Ja hyvin tarkkaan mietit muittenkin pyytäjien kohdalla. Asioista otetaan opiksi, mutta jos pyrit unohtamaan kaikki kohtaamasi vääryydet jossain hemmetin hymistelyinnossasi, silloinhan menet samaan lankaan uudestaan. Tähänkö sitä pitäisi pyrkiä?
Ja se minun kohtaamani loukkaus ei sitten koskenut rahaa, tuo oli vain esimerkki. Ihmisiä voidaan loukata monella tapaa. Myös toisen ihmisen hyväksikäyttäminen on loukkaus.
