Ensimmäinen kerta oli sanoisinko, hirveää.
Olimme seurustelleet jo yli vuoden poikaystäväni kanssa ja aateltiin, että kai sitä voisi jo, kun molempia haluttaa, ja sovittiin sitten joku viikonloppu kun mun kotona ei ollut vanhempia paikalla. Oli meidän molempien eka kerta ja molempia jännitti, mutta ei siitä sähläystä tullut. Oli rakkautta ja intohimoa. Se eteni oikein hyvin eikä sinänsä pelottanut, kunnes sitten hän alkoi tulla sisääni. Olin hyvin, hyvin tiukka ja se kipu oli aivan raastavaa! Melkein kiljaisin kivusta aina jos hän vähänkin liikahti ennen kuin annoin luvan.
Hän oli niin kiltti ja kärsivällinen, ja kyseli jatkuvasti halusinko lopettaa, mutta minä halusin jatkaa kun näin pitkälle oltiin päästy. Annoin hänen sitten loppujenlopuksi tulla kokonaan sisääni, mutta kipu ei mennyt yhtään minnekkään. Hän pääsi loppuun asti, mutta minä en lähellekkään, tunsin vain kipua. Sen jälkeen minulla oli kamalan hapan mieli, koska itse olin niin hankala ja tiukka, olisin halunnut nauttia siitä jo ensimmäisellä kerralla.
No, kävimme yhdessä suihkussa ja muutenkin vietimme hellän ihanan illan.
En tosin pystynyt muutamaan tuntiin istumaan ja kävelykin oli hirveää. Verta ei tosin tullut yhtään, että en tiedä mikä vika minussa oikein oli.
Kipu oli sama vielä viidennenkin kerran, mutta helpottui sitten vasta. Hieman harmittaa kun minä en sillälailla "toiminut" alkukertojen aikana. Kärsivällisyyttä siinä tarvittiin, ja olen tavattoman iloinen että hänellä on sitä enemmänkin kuin tarpeeksi, sillä nyt myöhemmin seksi on aivan ihanaa