d d d
Rasittaa yli kaiken, kun äitini tulee auttamaan minua lapsen hoidossa (vähän yli 2-v lapsi). Periaatteessa on tosi kivaa, että hän tulee, hän viihtyy tosi hyvin lapsen kanssa, ja lapsi viihtyy hänen kanssaan, kun ovat puistossa tai leikkivät sisällä. Mutta siihen se sitten jääkin. Äitini ei kertakaikkiaan osaa toimia ns. haastavissa tilanteissa kuten syöttö tai nukutus. Lapsi on uhmaiässä ja tarvitsee rajoja. Äitini ei tätä ymmärrä.
Lapsemme on huono syömään, ja olemme neuvolan ohjeiden mukaan laatineet tietyt säännöt ruokatilanteeseen, esim. ei leluja ruokapöytään, ei jälkkäriä ennen pääruokaa, ei ylettömästi juomaa ennen kuin on syöty jne. Äitini ei kertakaikkiaan suostu uskomaan näitä sääntöjä. Heti kun silmä välttää, hän on ottanut lelut pöydälle ja maanittelee niiden avulla lasta syömään. Lisäksi hän tuo mukanaan omat ruuuat kun ei usko mun tekemän ruuan olevan tarpeeksi hyvää lapselle! (mä teen tavallista kotiruokaa, lapsen syönti muutenkin vaikeaa, niin hänen erikoisjuttunsa eivät tosiaan auta) Äidin ruokia lapsi ei syö ollenkaan, eikä sitten sen jälkeen suostu syömään munkaan tekemää, joten menee vain huonommaksi jos hän sekaantuu asiaan. Jos sanon asiasta, hän ei vain usko!
Lisäksi nukkumaanmennessä (päikkäreille) hän on aivan mahdoton. Jos hänet päästää auttamaan, hän ei kertakaikkiaan toimi niin kuin sovittiin. Hän saattaa kesken nukutusken ruveta kovaan ääneen huutelemaan minulle jotakin toiseen huoneeseen, tai jopa tuoda lapsen kesken kaiken leikkimään olohuoneeseen! Olen sanonut moneen kertaan että puhutaan hiljaa, rauahllisella äänellä jne, selittänyt meidän tavan nukuttaa lasta, mutta hän ei usko. Eihän siinä mitään jos hänenkin tapansa toimisi, mutta kun sillä lapsi ei nukahda ollenkaan ja kiukuttelee loppupäivän.
Lisäksi äitini ottaa esim. terävän veitsen pöytään, jolla leikkaa leipää, vaikka olen sanonut että meillä leikataan leipä tiskipöydällä, ja veitsi pistetään heti takaisin telineeseen, ettei vain unohdu mihinkään mistä lapsi sen saa. Hän ei vain usko, vaikka sanon, ja loukkaantuu tai pistää asian ihan leikiksi jos sanon hänelle asiasta.
Samoin jos yritän lapselle pitää kuria ja rajoja, joita pidämme normaalisti, jos äitini on paikalla, hän puuttuu tilanteeseen ja saattaa tulla kesken mun nuhtelun sanomaan etten saisi torua lasta, tai jos lapsi on jäähyllä, hän tulee ottamaan lapsen pois ilman mun lupaani... Tämä on todella raivostuttavaa. Multa menee kaikki arvovalta lapsen silmissä, ja tulee vaan tosi paha mieli. Sitten aina kun sanon äidilleni jostain, se ei todellakaan mene perille, vaan hän vain on niin kuin asia ei olisi tärkeä, saattaa sanoa "joo" mutta seuraavassa hetkessä tekee taas samoin! En kerta kaikkiaan käsitä miksei hän voi uskoa jos sanon jostain asiasta.
Sen takia en voi jättää lasta äidilleni hoitoon muuta kuin lyhyeksi aikaa, koska syömis- tai nukkumaanmenotilanteesta hän ei kerta kaikkiaan selviydy. Äiti ei tätä ymmärrä ja olisi kiva jos hänelle voisi antaa lapsen pitemmäksi aikaa hoitoon, mutta, mutta harmittaa jos lapsi sitten syö pelkkää pullaa eikä nuku päikkäreitä. Puhumattakaan jos äitini unohtaa jonkun veitsen tms lapsen ulottuville...
Puistossa heillä menee kyllä tosi hyvin ja leikkivät tosi ihanasti keskenään, mutta en vain tiedä millä saisin hänet kunnioittamaan meidän kasvatustapojamme ja sääntöjämme. Monissa asioissa voidaan tehdä erilailla, mutta koska lapsen syöminen ja nukkuminen ovat todella haastavia, haluaisin niissä pitää rutiineista kiinni. Hän ei vain kuuntele yhtään jos yritän sanoa näistä.
Onko muilla tällaista? Miten olette saaneet jutut toimimaan?
Lapsemme on huono syömään, ja olemme neuvolan ohjeiden mukaan laatineet tietyt säännöt ruokatilanteeseen, esim. ei leluja ruokapöytään, ei jälkkäriä ennen pääruokaa, ei ylettömästi juomaa ennen kuin on syöty jne. Äitini ei kertakaikkiaan suostu uskomaan näitä sääntöjä. Heti kun silmä välttää, hän on ottanut lelut pöydälle ja maanittelee niiden avulla lasta syömään. Lisäksi hän tuo mukanaan omat ruuuat kun ei usko mun tekemän ruuan olevan tarpeeksi hyvää lapselle! (mä teen tavallista kotiruokaa, lapsen syönti muutenkin vaikeaa, niin hänen erikoisjuttunsa eivät tosiaan auta) Äidin ruokia lapsi ei syö ollenkaan, eikä sitten sen jälkeen suostu syömään munkaan tekemää, joten menee vain huonommaksi jos hän sekaantuu asiaan. Jos sanon asiasta, hän ei vain usko!
Lisäksi nukkumaanmennessä (päikkäreille) hän on aivan mahdoton. Jos hänet päästää auttamaan, hän ei kertakaikkiaan toimi niin kuin sovittiin. Hän saattaa kesken nukutusken ruveta kovaan ääneen huutelemaan minulle jotakin toiseen huoneeseen, tai jopa tuoda lapsen kesken kaiken leikkimään olohuoneeseen! Olen sanonut moneen kertaan että puhutaan hiljaa, rauahllisella äänellä jne, selittänyt meidän tavan nukuttaa lasta, mutta hän ei usko. Eihän siinä mitään jos hänenkin tapansa toimisi, mutta kun sillä lapsi ei nukahda ollenkaan ja kiukuttelee loppupäivän.
Lisäksi äitini ottaa esim. terävän veitsen pöytään, jolla leikkaa leipää, vaikka olen sanonut että meillä leikataan leipä tiskipöydällä, ja veitsi pistetään heti takaisin telineeseen, ettei vain unohdu mihinkään mistä lapsi sen saa. Hän ei vain usko, vaikka sanon, ja loukkaantuu tai pistää asian ihan leikiksi jos sanon hänelle asiasta.
Samoin jos yritän lapselle pitää kuria ja rajoja, joita pidämme normaalisti, jos äitini on paikalla, hän puuttuu tilanteeseen ja saattaa tulla kesken mun nuhtelun sanomaan etten saisi torua lasta, tai jos lapsi on jäähyllä, hän tulee ottamaan lapsen pois ilman mun lupaani... Tämä on todella raivostuttavaa. Multa menee kaikki arvovalta lapsen silmissä, ja tulee vaan tosi paha mieli. Sitten aina kun sanon äidilleni jostain, se ei todellakaan mene perille, vaan hän vain on niin kuin asia ei olisi tärkeä, saattaa sanoa "joo" mutta seuraavassa hetkessä tekee taas samoin! En kerta kaikkiaan käsitä miksei hän voi uskoa jos sanon jostain asiasta.
Sen takia en voi jättää lasta äidilleni hoitoon muuta kuin lyhyeksi aikaa, koska syömis- tai nukkumaanmenotilanteesta hän ei kerta kaikkiaan selviydy. Äiti ei tätä ymmärrä ja olisi kiva jos hänelle voisi antaa lapsen pitemmäksi aikaa hoitoon, mutta, mutta harmittaa jos lapsi sitten syö pelkkää pullaa eikä nuku päikkäreitä. Puhumattakaan jos äitini unohtaa jonkun veitsen tms lapsen ulottuville...
Puistossa heillä menee kyllä tosi hyvin ja leikkivät tosi ihanasti keskenään, mutta en vain tiedä millä saisin hänet kunnioittamaan meidän kasvatustapojamme ja sääntöjämme. Monissa asioissa voidaan tehdä erilailla, mutta koska lapsen syöminen ja nukkuminen ovat todella haastavia, haluaisin niissä pitää rutiineista kiinni. Hän ei vain kuuntele yhtään jos yritän sanoa näistä.
Onko muilla tällaista? Miten olette saaneet jutut toimimaan?