Yksin vai kaksin

[Tienhaarassa..]

Elämäntilanteeni ja 30 ikävuoden rapsahtaminen mittariin viimevuoden loppupuolella on pistänyt miettimään elämää, parisuhdetta, urahaaveita ja tulevaisuutta ylipäänsä yms. (Eli kai se 30v.kriisi) Olen elämäni aikana ollut muutamassa pidemmässä suhteessa, joista yhdessä olen tälläkin hetkellä. Suhde on kuitenkin rakoilemassa kahden vuoden seurustelun jälkeen. Tämä siksi, että molempien elämäntilanne vetää meitä erilleen. Mies ei ymmärrä sitä, että elämää on hieman vaikea suunnitella eteenpäin ilman minkäänlaista tietoa työllistymisestä. Vai onko tedän mielestä muutaman vuoden seurustelun jälkeen fiksua alkaa hommaamaan omakotitaloa ensimmäiseksi yhteiseksi asunnoksi työttömänä?(minulle ei olisi ongelma asua vielä vuokralla)..ja olenko turhasta haaveilija, jos haluaisin löytää jonkinlaisen vakituisemman työsuhteen, josta saisi pohjan yhteiselle hankinnoille ja elämälle. Miehen ehdotus on ollut, että hän maksaisi minunkin kuluni, mutta enkö silloin olisi aina altavastaajan asemassa parisuhteessa?Tämä tilanne on ajamassa meidät erilleen, kun en suostu (uskalla) toisen "elätiksi" vaan haluan työasiani kuntoon.

Tällähetkellä mietinkin tarkkaan sitä, että kannaattaako minun "tuhlata" enää vuosia mahdottomaan. Siis, että huomaan pian olevani 35-vuotias, mutta mikään asia ei ole muuttunut. Haluaisin työn ja perheen, oman kodin, mutta muutaman vuoden sisällä olisi tarkoitus ensin järjestää työllisyystilanne kuntoon ja sitten edetä asioissa. Miehellä tämä ei kuitenkaan käy ja hän haluaa tarkan aikataulun työllistymisestäni, joka ei tietenkään ole pelkästään minusta kiinni. (Lisäyksenä myös se, että mieheni ei ole itse työelämässä, hänellä on säästöjä)Vaihtoehtoni on siten hypätä hänen matkassaan jonnekin..minne hän katsoo rahallisesti parhaaksi muuttaa tai sitten kai minun on mietittävä jatkoa yksin. Haluaisin kommentteja siitä, että kuulostaako tämä tilanne reilulta..vai olenko minä tässä se, joka ajaa meidät erilleen, kun tuon omia toiveitani esille ja pelkään toisen elätettäväksi jäämistä?

 

[Kummajainen]

Vähän outo kirjoitus. Kyllä parisuhteessa voi asua toisen rahoittamassa talossa. tuo sun työttömyys, sekin outo. Hassusti sanottu että ,"muutaman vuoden sisällä olisi tarkoitus ensin järjestää työllisyystilanne kuntoon ". Mikset järjestä sitä heti. Minkä ikäinen mies on? Normaalisti ihmiset haluavat tehdä töitä (vai eikvätkö halua) vaikka säästöjä olisikin, onko kyseessä perintörahat tmv? Jos rahaa on, niin tottakai kannatta valita sellainen asumismuoto mikä miellyttää eniten. Ihan sama monesko yhteinen koti se on.

 

[Tienhaarassa..]

..että teen kokoajan työtä sen eteen että työllistyisin, mutta kuten sanottua siihen vaikuttavat muutkin seikat kuin oma yrittäminen. Työtä ei välttämättä löydy heti, vaikka sitä etsiikin. Asumismuotona itsellekin olisi tavoittaa omakotitalo, mutta minun käsitykseni mukaan tällaisista seikoista päätetään parisuhteessa kahdestaan. Siis mihin muutetaan esim. Tilanne on siis se, että minun tulisi muuttaa vaan jonnekin, jossa ei ole mitään tietoa työllistymisestä.

 

[Kysymysmerkki]

..että teen kokoajan työtä sen eteen että työllistyisin, mutta kuten sanottua siihen vaikuttavat muutkin seikat kuin oma yrittäminen. Työtä ei välttämättä löydy heti, vaikka sitä etsiikin. Asumismuotona itsellekin olisi tavoittaa omakotitalo, mutta minun käsitykseni mukaan tällaisista seikoista päätetään parisuhteessa kahdestaan. Siis mihin muutetaan esim. Tilanne on siis se, että minun tulisi muuttaa vaan jonnekin, jossa ei ole mitään tietoa työllistymisestä.

Hmmh, tottakai tuollaisista asioista päätetään yleensä yhdessä, ellei toisella ole jo valmiina omakotitalo jossain, josta ei haluaisi luopua.
Onko väliä minne muutat, kun sinulla ei ole nykyisessäkään paikassa tietoa työllistymisestä?
Ehkä kyse on nyt kuitenkin suhteen tarkoituksesta, oletteko kumpikin tosissanne, että haluatte jatkaa yhdessä? Iän takia ei kannata kiirehtiä ja valita väärin, koska rakastua voi vaikka eläkkeellä ollessaankin. Lasten hankkimisessa on tietenkin rajansa, mutta ei kannata hankkia lapsia väärän miehen kanssa, siinä lapset kärsii eniten.