Elämäni mies löytyi!

[N-37]

Mutta ikää tosiaan alkaa olemaan..lähinnä perheen perustamisen kannalta.

Olen itseni kouluttanut ja vakityössä oleva, siis puitteet perheelle olisivat kunnossa.
Olemme kuitenkin seurustelleet mieheni kanssa vasta vajaan vuoden, joten mielestäni asia ei ole ihan ajankohtainen (vielä).

Tiedän että tämän miehen kanssa haluan perustaa perheen, yhdessä olemme asuneet melkein alusta alkaen.
Olemme kyllä puhuneet lapsesta -- sitten joskus.
Olen ehkä iästäni johtuen alkanut miettiä nyt jo että "mitäs sitten"..missä vaiheessa mies kosii/mennään naimisiin ja siis aletaan yrittämään lapsia?

Ja mielessä myös kaikki uhkakuvat siitä kuinka en tule raskaaksi, vuodet vierivät, katkeroidun kenties..(miehelläni jo yksi lapsi joten asia ei ehkä hänelle näin radikaali)
Tässä iässä kun se lapsen saanti ei ole enää niin "helppoa" välttämättä ja riskitkin kasvaa.

Olenko mielestänne liian hätäinen..?
En halua ahdistaa miestä nurkkaa aloittamalla kyselyä "milloin sitä ja tätä", vaikka toisiamme kovasti rakastammekin.

Mutta miehen on ehkä vaikea ymmärtää täysin minun kantaani, eli kiirehtiä tulisi koska nuorruhan en enää tästä.

Mies on myös ollut aiemmin naimisissa, joten pelkää että tämä saa hänet varovaisemmaksi ja siten ei halua sitoutua kuin vasta vuosien yhdessäolon jälkeen..auts!

 

[Kiire!]

Eräässä englantilaisessa tv-sarjassa naisgynekologi antoi nyrkkisäännön oman hedelmällisyytensä laskemiseen: kysy äidiltäsi milloin hänen vaihdevuotensa alkoivat ja vähennä siitä iästä 10 vuotta. Tuossa iässä SINUN hedelmällisyytesi alkaa merkittävästi laskea. Jos oletetaan, että äitisi sai vaihdevuotensa 50v, sinun viimeiset mahdollisuutesi raskautumiseen ovat noin kolmen vuoden sisällä, jos siis olet 37v. Ohjelmassa kerrottiin hedelmällisyyden kuitenkin olennaisesti laskevan jo 35 ikävuoden jälkeen.

 

[Kyllä]

Voihan sen kyselyn aloittaa kiertoilmaisuin.

Eli kysytte vaikkapa, minkälaiset häät hän haluaisi.

Jos juttu mukavasti lähtee liikkeelle, niin sen jälkeen on helpompi kysyä niistä tarkemmista aikatauluista.

Sillälailla lepposasti kun kyselee, niin ei siitä kenellekään pitäisi tulla vastenmielisiä tunteita.

Jos teillä on rakastva mies, niin kyllä hän silloin teidän ongelmannekin huomioi.

Pitäähän parisuhteessa myöhemminkin pystyä puhumaan kaikista asioista.

 

[täältä mielipide]

Mutta ikää tosiaan alkaa olemaan..lähinnä perheen perustamisen kannalta.

Olen itseni kouluttanut ja vakityössä oleva, siis puitteet perheelle olisivat kunnossa.
Olemme kuitenkin seurustelleet mieheni kanssa vasta vajaan vuoden, joten mielestäni asia ei ole ihan ajankohtainen (vielä).

Tiedän että tämän miehen kanssa haluan perustaa perheen, yhdessä olemme asuneet melkein alusta alkaen.
Olemme kyllä puhuneet lapsesta -- sitten joskus.
Olen ehkä iästäni johtuen alkanut miettiä nyt jo että "mitäs sitten"..missä vaiheessa mies kosii/mennään naimisiin ja siis aletaan yrittämään lapsia?

Ja mielessä myös kaikki uhkakuvat siitä kuinka en tule raskaaksi, vuodet vierivät, katkeroidun kenties..(miehelläni jo yksi lapsi joten asia ei ehkä hänelle näin radikaali)
Tässä iässä kun se lapsen saanti ei ole enää niin "helppoa" välttämättä ja riskitkin kasvaa.

Olenko mielestänne liian hätäinen..?
En halua ahdistaa miestä nurkkaa aloittamalla kyselyä "milloin sitä ja tätä", vaikka toisiamme kovasti rakastammekin.

Mutta miehen on ehkä vaikea ymmärtää täysin minun kantaani, eli kiirehtiä tulisi koska nuorruhan en enää tästä.

Mies on myös ollut aiemmin naimisissa, joten pelkää että tämä saa hänet varovaisemmaksi ja siten ei halua sitoutua kuin vasta vuosien yhdessäolon jälkeen..auts!

minusta vuosi on melko pitkä seurusteluaika, kun on teidän ikäisistänne ihmisistä kyse. kun on kyse nuoremmista, alle 25-vuotiaista, niin siinä on mukana myös oma kehitys ja itsensä tunteminen, minkä takia kannattaa seurustella muutamia vuosia ennen kuin perustaa perheen. jos mies kerran haluaa lapsia kanssasi, luulisi että hän ymmärtää että toimeen täytyy tosiaan tarttua, jos aikoo, varsinkin jos haluatte toisenkin lapsen sitten. miten ehdottomana pidät häitä ennen lapsia? ei suoraan kysyminen ole nurkkaan ahdistamista. ja jos mies tosiaan haluaa lapsia, niin en näe syytä odottaa enää, koska ette kuitenkin voi odottaa esim. viittä vuotta. kyllähän voit suoraan kysyä, että voiko mies kuvitella että alatte yrittämään lasta esim. puolen vuoden tai vuoden sisällä? jos mies ei ole siihen valmis, sitten sinun täytyy melkein todeta, että et tule saamaan lapsia tämän miehen kanssa, vaikka haluaisitkin, jos hän kerran jahkaa asiaa loputtomiin. hääthän voitte sitten järjestää esim. lapsen ollessa 1-vuotias. ehkä mies odottaa sinun ottavan asian puheeksi. jonkun on avattava suunsa ja kysyttävä suoraan, muuten tuosta ei tule mitään.

 

[kauan sitten]

näin kävi minulle kolmisen vuotta sitten. Olin sillo myös 37v ja biologinen kello tikitteli. Suhteita oli ollut ja mennyt, lyhempiä ja pidempiä.
Gynekologilla käydessäni sisuskaluistani löydettiin joku tukos/epämuodostuma tms, josta gyne sanoi, että lastensaanti voi olla aika haasteellista, mutta on mahdollista. Jätin ehkäisyt poissa.
Tapasin sitten sen oikean. Ihana, hellä, huomaavainen mies. Rakastuin. Ilmoitin elämäni miehelle, että en ehkä koskaan voi hänelle tarjota perhettä. Hän sanoi, että olkoon se sitten sen ajan murhe ja emme käyttäneet mitään ehkäisyä. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen kävikin sitten niin, että tulin raskaaksi.. Minusta tulisi sittenkin äiti! Olin onnellinen ja luulin miehenkin olevan... Mies ilmoitti, että ei ole valmis tällaiseen. Suhteemme ei ole kypsä lasten hankintaan ja ehdotti teinimäisesti aborttia ratkaisuksi. En suostunut. Mies sanoi, että olen itsekäs ja ajattelen nyt vain itseeni, koska vihdoinkin olen tullut raskaaksi, teen mitä vaan, että voin pitää lapsen. Pattitilanne, jos mies pakottaa minut aborttiin, suhteemme olisi ohi. Miten voit rakastaa miestä, joka pyytää sinua tuhoamaan oman jälkeläisensä! Jos pidän lapsen, suhteemme olisi ohi, miten mies voisi rakastaa minua "juonittelevaa" itsekästä ämmää. Valitsin lapsen. Mies lähti.
Sain ihanan terveen pojan. Tapasin raskausaikana miehen, joka otti minut sellaisena kuin olin. Rakasti, vaikka kannoin toisen miehen lasta sisälläni. Nyt olemme naimisissa ja meillä on tämä poika.
Toista lasta en voi enää saada...

 

[ainokainen]

Lapsettomana ihmisenä minun ei ehkä pitäisi huudella puskista, mutta mielestäni lapsen hankkimisen pitäisi kyllä olla yhteinen päätös.

"Vahingossa" raskautuminen ei koskaan ole hyvä juttu, eikä se ole oikein sitä lastakaan kohtaan. Kyllähän jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka ovat hänet halunneet.

Ap, mitä jos ottaisit asian nyt vaan ihan suoraan puheeksi miehesi kanssa? Tuntuu että arkailet suoraa puhetta siinä pelossa, että tulet torjutuksi. Mutta kun sulla ei ole aikaa odottaa! Tuo tilanne on vain pakko selvittää puhumalla, muuta ratkaisua ei ole.
Jos mies ei kerta kaikkiaan halua lapsia, eroa sitten hänestä ja hankkiudu raskaaksi vaikka yksin, jos et enää ehdi löytää miestä, joka haluaa kanssasi perheen.

 

[Olen luullut]

Naimalla, ei puhumalla.
Voi olla, että olen ollut väärässä...

 

[hmm...]

Tämä ei liity alkuperäiseen, mutta tuli vain kysymys, että jos nainen saa lapsen juuri vähän ennen kuin hedelmällisyys alkaa laskemaan tai vaihdevuodet alkavat - miten hyvin hän pystyy tästä lapsesta huolehtimaan silloin? Onko siitä mitään kokemuksia? Luulisi että vaihdevuosinen äiti (vaihtuvine mielialoineen ym) ei ole ihan parasta pienelle lapselle?....

Mutta alkuperäiselle: eikö teillä ole vuoden aikana ollut mitään puhetta lapsista, tiedätkö edes pitääkö mies lapsista? Miten hän suhtautuu tuttavien lapsiin tai vieraisiin lapsiin? Eikö hän ole tehnyt edes pientäkään vihjettä vaikka leikillä teidän tulevista lapsista tai siitä että tulisit raskaaksi?

 

[ap]

Tämä ei liity alkuperäiseen, mutta tuli vain kysymys, että jos nainen saa lapsen juuri vähän ennen kuin hedelmällisyys alkaa laskemaan tai vaihdevuodet alkavat - miten hyvin hän pystyy tästä lapsesta huolehtimaan silloin? Onko siitä mitään kokemuksia? Luulisi että vaihdevuosinen äiti (vaihtuvine mielialoineen ym) ei ole ihan parasta pienelle lapselle?....

Mutta alkuperäiselle: eikö teillä ole vuoden aikana ollut mitään puhetta lapsista, tiedätkö edes pitääkö mies lapsista? Miten hän suhtautuu tuttavien lapsiin tai vieraisiin lapsiin? Eikö hän ole tehnyt edes pientäkään vihjettä vaikka leikillä teidän tulevista lapsista tai siitä että tulisit raskaaksi?

Vastauksia: mielestäni lapsesta huolehtimisen kyvykkyys ei heikkene iän karttuessa (miksi ihmeessä?!). Toki biologia ja jaksaminen määrää osaltaan mutta eiköhän nykyisin n.40-v naiset jotka raskaaksi tulevat ole ihan simpsakoita naisia Ja ainakin omakohtaisesti voin sanoa että olen nyt paljon valmiimpi äidiksi kuin esim. 10v sitten. On tullut mentyä ja tehtyä asioita, nyt on aikaa ja halua rauhottua perheelle. Ja vielä, kuinka moni äiti on "vaihtuvine mielialoineen" aina parasta lapselle, siis iästä riippumatta. Eihän tämä asia hyväntähden liity ikään tai vaihdevuosiin mitenkään.

Ja itseeni: on ollut kyllä puhetta lapsista, mutta kuten sanoin ei mies pidä asian kanssa niin kiirettä, ehtiihän sitä..juu, miehenä kyllä. Toki lapsista pitää ja haluaa lisää, kokemustahan jo on. Kysymys oli siis aikataulusta, milloin voin alkaa ehdottamaan tai kyselemään lapsen teosta/naimisiin menosta ilman että vaikutan epätoivoiselta?

Koska mielestäni fakta on, että jos tässä suhteessa en lapsia saa, niin se asia jää minulta kokematta eli taidan sitten olla jonkin verran epätoivoinenkin. Mutta en halua että mies kokee tästä ahdistusta tai painostusta! haluan että lapsensaantihalut ovat yhteisiä, eivätkä minun kauttani ja minun biologiasta johtuva asia..miten siis saada asia(t) sanottua siten ettei mies tunne painostusta liian nopean etenemisen johdosta?

 

[hmm..]

Vastauksia: mielestäni lapsesta huolehtimisen kyvykkyys ei heikkene iän karttuessa (miksi ihmeessä?!). Toki biologia ja jaksaminen määrää osaltaan mutta eiköhän nykyisin n.40-v naiset jotka raskaaksi tulevat ole ihan simpsakoita naisia Ja ainakin omakohtaisesti voin sanoa että olen nyt paljon valmiimpi äidiksi kuin esim. 10v sitten. On tullut mentyä ja tehtyä asioita, nyt on aikaa ja halua rauhottua perheelle. Ja vielä, kuinka moni äiti on "vaihtuvine mielialoineen" aina parasta lapselle, siis iästä riippumatta. Eihän tämä asia hyväntähden liity ikään tai vaihdevuosiin mitenkään.

Ja itseeni: on ollut kyllä puhetta lapsista, mutta kuten sanoin ei mies pidä asian kanssa niin kiirettä, ehtiihän sitä..juu, miehenä kyllä. Toki lapsista pitää ja haluaa lisää, kokemustahan jo on. Kysymys oli siis aikataulusta, milloin voin alkaa ehdottamaan tai kyselemään lapsen teosta/naimisiin menosta ilman että vaikutan epätoivoiselta?

Koska mielestäni fakta on, että jos tässä suhteessa en lapsia saa, niin se asia jää minulta kokematta eli taidan sitten olla jonkin verran epätoivoinenkin. Mutta en halua että mies kokee tästä ahdistusta tai painostusta! haluan että lapsensaantihalut ovat yhteisiä, eivätkä minun kauttani ja minun biologiasta johtuva asia..miten siis saada asia(t) sanottua siten ettei mies tunne painostusta liian nopean etenemisen johdosta?

Kerro miehelle mitä sanoit viimeisessä kappaleessa, se oli hyvin sanottu. Monet miehet eivät yksinkertaisesti tiedä, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea tietyssä iässä. Asiasta kertominen ei ole varmaan kovin mukavaa kuulla, mutta jos on ymmärtävä ja rakastava mies, niin hän ei anna sinun odottaa. Tai ehkä mies ei tiedä että haluat lasta... Siitä kertominen on juuri hankalaa kun se on arka asia ja on pelkoa että toinen kokee tulleensa painostetuksi. Mutta jos on jo aika pitkään seurusteltu, niin pitäisi voida kertoa tulevaisuuden suunnitelmistaan/toiveista. Jos asiat eivät mene siihen suuntaan mihin molemmat haluaa, niin silloin kannattaa miettiä asioita tarkkaan. Naisena on täysin normaalia haluta lasta, vielä tässä iässä, ja jos mies ei "ole vielä valmis" tai ei muuten halua, niin silloin ehkä suhde ei ole menossa mihinkään. Ei kannata uhrata näitä hedelmällisiä vuosia sen takia, että mies ei ole vielä valmis. Koska jossakin vaiheessa tällainen mies saattaa olla poissa ja niin on myös mahdollisuus saada lapsia.

 

[ainokainen]

Ap, kuulostaa siltä että ylpeyttäsi loukkaisi se, että kertoisit miehelle niin kuin asia oikeasti on: Olet käymässä vanhaksi ja olet epätoivoinen.

Mitä jos kuitenkin tunnustaisit tosiasiat? Sekä itsellesi että miehelle.
Haluaisit kaunistella tosiasioita siihen suuntaan miehesi silmissä, että et muka ole epätoivoinen. Mutta sinähän olet!

Sanoit, että hän on elämäsi mies. Silti et pysty olemaan hänen silmissään rehellisesti sitä mitä olet. Et pysty keskustelemaan hänen kanssaan näin keskeisestä asiasta. Eikä miehesi ilmeisesti edes halua tulevaisuudelta samaa kuin sinä.
Mikä elämän mies se tuollainen on?

Puhu nyt hyvä nainen asiat halki, äläkä tuhlaa aikaasi enää yhtään!

 

[yksi mahdollisuus]

Olen aina sanonut että jos kahden ihmisen on hyvä olla niin miksi se pitää pilata kolmannella ihmisellä ?
Etkö voisi ajatella eläväsi ilman lapsia, onnellisena miehen kanssa ?
Miksi pitää aina ajatella että elämä on täydellinen vasta lasten kautta ????????????

 

[Älä odota!]

Nyt on jo kiire tai voi olla jo liian myöhäistäkin. Olisi hullua siirtää haavetta eteenpäin. Nuorellakin naisella ja terveelläkin voi mennä vuosia kunnes tulee raskaaksi.

 

[puhukaa asiasta]

Ap, kuulostaa siltä että ylpeyttäsi loukkaisi se, että kertoisit miehelle niin kuin asia oikeasti on: Olet käymässä vanhaksi ja olet epätoivoinen.

Mitä jos kuitenkin tunnustaisit tosiasiat? Sekä itsellesi että miehelle.
Haluaisit kaunistella tosiasioita siihen suuntaan miehesi silmissä, että et muka ole epätoivoinen. Mutta sinähän olet!

Sanoit, että hän on elämäsi mies. Silti et pysty olemaan hänen silmissään rehellisesti sitä mitä olet. Et pysty keskustelemaan hänen kanssaan näin keskeisestä asiasta. Eikä miehesi ilmeisesti edes halua tulevaisuudelta samaa kuin sinä.
Mikä elämän mies se tuollainen on?

Puhu nyt hyvä nainen asiat halki, äläkä tuhlaa aikaasi enää yhtään!

Siinä olen samaa mieltä, että miksi asiaa ei voisi ottaa esiin ja suoraan kertoa, että on alkanut kuulla biologisen kellon tikitystä. Mutta epätoivoinen, ei kai nyt sentään? Eikö ole neljänkympin lähestyessä ole ihan normaalia alkaa pohtia noita asioita, ei ap:n viesti minusta kuulostanut ollenkaan epätoivoiselta. Keskustelun jälkeen voi sitten päätyä mihin ratkaisuun tahansa.

 

[Annapalaa Frank]

kaikissa tapauksissa - puhumattakaan sinun tapauksestasi. Jos käyt odottelemaan suhteen syvenemistä, miehen varmuutta taas isäksi ryhtymisestä jne. jne on jo myöhäistä. Eikä se hänen varmuutensa kerro mitään lopputuloksesta. Haluat lapsen ja mielestäsi mies on passeli isäksi - siis OK. Jos taas odotat juuri oikeanlaista parisuhdetta olet pahasti myöhässä.

Ai niin voisi olla kohteliasta tiedustella häneltä asiasta kuitenkin. Siis niin julmalta kuin se kuulostaakin niin rahakin on keksitty.