Olenko liian mustasukkainen

[Onneton]

Ensin vähän historiaa....
Viime vuonna vaimoni teki 12-16 tuntista työpäivää mutta tilille ei tullut yhtään normipalkkaa enempää. Firman juhlia vaimolla oli useasti joista tuli kotiin 03-04 yöllä. Kyseisistä juhlista ei saanut kysellä ja jos kyselin niin olin kuulemma sairaalloisen mustasukkainen, mutta vientiä kuulemma oli. Pari kertaa meidän piti lähteä myös yhdessä juhlimaan(kerran valmiiksi maksettu matka) mutta joka kerta vaimo perui lähtönsä kun olimme jo pukeneet, joten yhteisiin juhliin ei koskaan menty. Yhteiselämä on ollut lähinnä vain yhdessä asumista. Seksiä on ollut vähemmän kuin kerran viikossa vaikka olisin halunnut useammin.

Nyt viikko sitten olimme yhdessä ulkona juhlistamassa yhtä minun saamaa palkintoa. Periaatteessa kaikki meni OK mutta yhdessä tanssimme vain yhden kappaleen muut tanssit vaimo haki/houkutteli vieraita miehiä tanssimaan. En periaatteessa ole mustasukkainen koska mitään ei kuitenkaan tapahtunut mutta mutta kun olimme juhlistamassa minun palkintoa olisin suonut myös vaimoltani huomiota illan aikana. Nyt kun aiheesta juteltiin homma paloi täysin pohjaan. Olen taas epänormaalin mustasukkainen, ehkä olenkin. Miten tälläiseen pitäisi suhtautua? Mielestäni minulla oli syyni loukkaantua.

 

[näin se vain on]

Yksinkertaisesti: Vaimosi ei arvosta sinua, eikä taida rakastaakaan.

Mitä teet asialle? Jäätkö kannattelemaan korttitaloa?

 

[Onneton]

Yksinkertaisesti: Vaimosi ei arvosta sinua, eikä taida rakastaakaan.

Mitä teet asialle? Jäätkö kannattelemaan korttitaloa?

En tiedä mitä tehdä. En tiedä uskallanko miettiä eroa ja onko jo sen aika

 

[Eron aika]

En tiedä mitä tehdä. En tiedä uskallanko miettiä eroa ja onko jo sen aika

On nyt!

 

[Klassiset merkit]

Oletpa varsin hyväuskoinen, jollet ole pelin henkeä tajunnut. Emäntä pitää hauskaa jonkun toisen kanssa.

Nostapa kissa pöydälle ja kysy suoraan, onko enää järkeä jatkaa yhteiselämää. Minusta ei.

 

[janette]

Aika huono provo, jossa yritetään taas mustamaalata uranaista.

Jos olisin ollut ap:n nainen en tod. haluaisi olla sellainen enään - koskaan - ikinä!

 

[outo]

Nyt kun aiheesta juteltiin homma paloi täysin pohjaan.

Oletkohan liian mustasukkainen? Oletko mustasukkainen? Et taida olla ollenkaan mustasukkainen ja mietit oletko vai etkö ole ja kun ei oikein tunnu siltä, niin mietit pitäisikö oikeastaan olla, kun tarkemmin miettii.

Aika lyhyt historia. Eikö sitä enempää ole kuin vuosi? Jos 12-16 tuntista työpäiviä ja normipalkasta tiliote tai muu tosite, niin joko työvoimapolitiikka tai henkilökemia pisasee.

Firman juhlia ei ole tapana lopetella klo 03-04 yöllä ja jos ei ole utelun totaalikieltäytyjä vaan ko. juhlia koskeva klausuuli, niin suurkärttynen on. Antoi kumminkin raskasvettä myllyyn: "vientiä kuulemma oli", tai ikäänkuin kosti jotain. Ehkäpä muuten vaan paras aika yöstä noteerata arvonsa ja samalla vaivaa muistuttaa mitättömyydestäsi.

Aloituksesi, jotenkin atk-tyyppisen tunneneutraali. Kuin erään Espanjalaisravintolan kurmee-etukeitto, mitä voisi luonnehtia lähinnä tiskivedeksi. Pääruokaa sai odottaa kuin vaimoa töistä. Kuvittelin silloin mielessäni ettei kokki voi istua enää tupakalla, vaan lähti jo metsästämään sitä kaniinin puolikasta.

Olitte yhdessä juhlistamassa, mutta ei tuntunut miltään kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä vaimosikaan huomannut, ettet tunne mitään tai sisälläsi tapahdu. Ei mitään ertyisempää kuin muulloinkaan. Miltä olisi tuntunut jos vaimosi olisi tehnyt jotain sellaista, mistä ajattelisit että jotain olisi tapahtunut? Sait yhden palkinnoistasi, miltä se tuntui, muistatko?.

Et periaatteessa ole mustasukkainen mutta… …mutta jos omassa mielessäsi oli oma syy omalle loukkaantumiselle, niin miksi et tuntenut loukkaatuvasi? Onhan eri asia tehdä ja harkita sitä, mutta eikö ole oikeasti hassua ajatella että harkitsee ensin ja tuntee sitten, jos pitäisi. Työlästähän se niin on, periaatteessa.

Jos vaimoltasi huomiota saisit niin SOISIT sen! Siis itsellesi. Että sen voisi sallia? Voi helevata miten laimeeta meininkiä, mutta vaimo senkun polttaa pohjaan.

Jokainen pari kertaa jäi juhlimatta. Vaikka piti niin perui viimesekunnilla. Ajattele miten tehokas oppikoulu! Kaksi kertaa noin ja nyt tiedät. Osaat jo varautua joka kerta! Tuskin suunnittelet ainuttakaan matkaa enää, eikö niin? Vaimolle parempi. Kuulostaa ennustukselta: "…joten yhteisiin juhliin ei koskaan menty.", ja kuulostaa ettei yhteiselämänne ole kotona, ei asu teillä. Kysyt: "Miten tälläiseen pitäisi suhtautua?". Kuulostaa että olet pihalla kuin lumiukko sulassa sovussa.

Tämä oli kuvaus minun yrityksestäni eläytyä tilanteeseen. En saa otetta, ei löydy toimivaa asiaa, mille rakentaa. Realiteeti tajuat mutta epävarmuuden olotilassa päätöksentekokykysi on aika olematon. Kun et yhtään tiedä mitä tehdä, etkä tiedä uskallatko edes miettiä eroa, vaikuttaa jo varmalta, että olet narskutettavana! En pysty selittämään millään muullakaan, kun et ole psykoottinenkaan tms.

Sosiaalinen paine tuntuu niskassa kun ajattelet JOKO NYT! Et tiedä onko sen aika, mutta kukaan muu ei voi sitä paremmin tietää. Mielestäni eroon ei tarvita syytä, vaan yhdessäololle. Jos et tiedä miksi jatkaa, niin on aika erota.