te jotka olette pettäneet(ja miksei muutkin)

[vastauksia]

Miksi aina oletetaan, että pettäjällä on huono olo pettämisen jälkeen? Kun ei aina ole. Ei vaikka tietää toimineensa periaatteessa yleisesti ajateltuna väärin. Ei vaikka tuntee ehkä jonkinlaista surua siitä, että petti rakkaan luottamuksen, vaikka tämä ei sitä tiedäkään. Ei ole omantunnontuskia. Ei pahaa mieltä.

Koska yleensä pettäjällä ON paha olla. Jos ei nyt ole kostona tms pettänyt, tosin silloinkin paha olo tulee yleensä jossain vaiheessa.

Tiedätkö mistä tunnistaa psykopaatin? Siitä etteivät he tunne mitään. Pettäjä joka ei kadu, ei sure eikä tunne mitään muutakaan, hänellä on jotain vialla päässä.

Miksi aina oletetaan, ettei pettäjä ole puhunut ongelmista petettävän kanssa? Kun joskus on. On puhuttu, hyvällä ja pahalla. Toinen tietää ongelmat, muttei halua tehdä asioille mitään. Haluaa silti olla yhdessä, vaikka on sanottu suoraan, että tilanne johtaa ennen pitkää eroon tai pettämiseen.

Minäkin olen eräässä suhteessani puhunut asioista moneen kertaan. Mikään ei muuttunut koska olimme erilaisia, halusimme eri asioita. Lopputulos oli myös ero tai rakastajan hankkiminen. Ero tuli.

Jos kumppani ei halua tässä vaiheessa erota, niin ethän sinä sitten petä, koska hän tietää että sinä naiskentelet ympäriinsä. Onhan olemassa avoimia suhteita joissa tätä harrastetaan. Muussa tapauksessa kumppanisi on typerä; jos kerran vaihtoehdot on ero tai pettäminen, ettekä ole eronneet, niin mitä hän kuvittelee sinun touhuavan?

Miksi aina oletetaan, että pettäjä haluaa keventää omatuntoaan kaatamalla paskan petetyn niskaan? Kun ei halua. En minä halua kertoa puolisolleni yhtään mitään touhuistani. En vaikka se oletetusti voisi parantaa mun haavani ja aiheuttaa hänelle omansa. En odota synninpäästöä tai anteeksiantoa. En edes vaikka kiinni jäisin.

Miksi aina oletetaan, että pettäjä ei voi kokea silti toimivansa väärin, vaikkei sirottelekaan päällensä tuhkaa? Kun ei se näinkään ole. Ymmärtäähän sen, että petetyllä olisi oikeus tietää. Ymmärtää sen, ettei ole itse toiminut korrektisti. Mutta elämä ei vain mene aina "oikein". Toiset meistä pystyvät elämään virheiden kanssa ja vähän väärinkin. Koska sellaista on elämä. Elämässä on paljon kaunista ja hyvää. Mutta on myös rumaa ja vähemmän hyvää.

Ei kaikki haluakaan keventää omaatuntoa, eikä se niitä omia haavoja edes paranna. Mutta puoliso ansaitsee tietää.

Typerää syyttää elämää sitä että asiat ei suju, kun itse pettää. Sen oman elämän kun saa ihan itse rakentaa sellaiseksi kuin se on. Saa pyrkiä mahdollisimman oikeaan ja hyvään eikä tarvitse rypeä siellä pettämisen mutalammikoissa. Itse pyrin jatkuvasti parantamaan omani ja kumppanini elämää, en tuhoamaan sitä.

Täällä nämä tuomitsijat elävät hyvän ja pahan maailmassa, jossa asiat on äärimmäisen helppo lokeroida kahteen kategoriaan: oikeaan ja väärään. En minä sitä ihmettele. Joskus on vaikea ymmärtää, että elämä on monisyistä. Eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. En minäkään ymmärrä sitä, että pidetään itseään automaattisesti parempana ihmisenä vain koska on uskollinen. Tai koska on siniset silmät ja valkoinen iho. Tai koska ei juo kahvia tai polta tupakkaa. Tai koska täyttää ristisanatehtäviä ja käyttää jotain tiettyä hammastahnaa.

[/quote]

Olen hyvinkin harmaansävyinen ihminen, mietin asioita aina monelta kantilta. Silti on asioita jotka on lokeroitavissa joko hyväksi tai pahaksi, pettäminen on yksi niistä.

En pidä itseäni parempana ihmisenä siksi että en petä, mutta pidän itseäni viisaampana. En anna "elämän kuljettaa" tai "tunteiden viedä" ja perustele sillä väärää toimintaa. Noita muita esimerkkejä en viitsi kommentoida koska ne eivät ole millään tavalla rinnastettavissa pettämiseen.

 

[kaksoiselämää]

Mielestäni tässä aihepiirissä on loppujen lopuksi turha keskustella siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Jokainenhan sen tietää ja ymmärtää "miten tulisi normin mukaan toimia". Mutta edelleen elämä vain ei mene aina niin kuin suunnitteli.

Kaikki moraaliset ja eettiset ym. käsitteet ja käsitykset ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneita. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän kategoriat ovat ihmisten itsensä luomia yhteisön koheesion ylläpitämiseksi. Syystäkin, voisi sanoa. Muutoin vallitsisi kaaos. Ihmiset jotka toimivat - syystä tai toisesta - toisin kuin "pitäisi", tuomitaan. He rikkovat sitä järjestystä, sukupolvien saatossa sisäänkasvaneiden mallien maailmaa. Yhteisön koheesio järkkyy, yhteiskunnan rakenteet natisevat, sääntöihin juurtuneen yksilö kokee OMAA maailmaansa loukattavan. Kuinka joku uskaltaa? Kuinka joku kehtaa? Hyi kamala, hui kauhea!

Viisauteenko se pettämättömyys sitten perustuu. Ehkä. Ehkä ei. Tieteellinen evidenssi on laihanlainen. Omaan tunteeseen omasta viisaudestaan tuokin argumentti pohjaa

 

[Huvittunut hymy...]

Mielestäni tässä aihepiirissä on loppujen lopuksi turha keskustella siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Jokainenhan sen tietää ja ymmärtää "miten tulisi normin mukaan toimia". Mutta edelleen elämä vain ei mene aina niin kuin suunnitteli.

Kaikki moraaliset ja eettiset ym. käsitteet ja käsitykset ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneita. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän kategoriat ovat ihmisten itsensä luomia yhteisön koheesion ylläpitämiseksi. Syystäkin, voisi sanoa. Muutoin vallitsisi kaaos. Ihmiset jotka toimivat - syystä tai toisesta - toisin kuin "pitäisi", tuomitaan. He rikkovat sitä järjestystä, sukupolvien saatossa sisäänkasvaneiden mallien maailmaa. Yhteisön koheesio järkkyy, yhteiskunnan rakenteet natisevat, sääntöihin juurtuneen yksilö kokee OMAA maailmaansa loukattavan. Kuinka joku uskaltaa? Kuinka joku kehtaa? Hyi kamala, hui kauhea!

Viisauteenko se pettämättömyys sitten perustuu. Ehkä. Ehkä ei. Tieteellinen evidenssi on laihanlainen. Omaan tunteeseen omasta viisaudestaan tuokin argumentti pohjaa

Tuota...tulee mieleen inhimillisyys ja itsensä hillintä. Kasvaminen ja viisaus...muunmuassa!
Taitaa olla sinulla jo se kasvunpaikka tai asennemuutos... Iloinen 70-luku hippi juttuineen on jo pois muodista. Pitkittäminen antaa monessa asiassa iloa molemmille ja kärsivällisyys...

 

[pettänyt]

Palstalla on näköjään paljon huoria. En ymmärrä pettämistä vaikka suhteessä menee huonosti. Ongelmat kohdataan, selvitetään tai erotaan, ei jaeta persettä vieraille.

vai oikein huoria olet löytänyt... sinä?

muille - kiitos hyvästä ja rakentavasta keskustelusta. Mä tiedän toimineeni helvetin väärin. Olen kelannut syitä, eivätkä ne ole missään nimessä musta-valkoisia. Olen myös oppinut tähän astisen elämäni tärkeimmät oppitunnit... Tässä kohdassa voi kaikki jeesustelijat Heidi mukaanlukien aloittaa sen taivastelun... Ilmeisesti mun sitten vaan piti työntää oma pää syvälle perseeseen, satuttaa itselleni tärkeimpiä, murhata henkisesti, jotta pystyin näkemään selvästi... En tunnista itseäni menneestä, en ainakaan haluaisi tunnistaa... Pahimmillaan ei halunnut oikeasti edes peiliin katsoa... Nyt mulla on sisäinen rauha ja luotan hyvään. En odota anteeksiantoa, mutta luotan vahvasti siihen, että ihminen voi muuttua ja rikottu maljakko voi olla liimauksen kohdalta entistä vahvempi... Pallo ei ole minulla, mutta Amor vincit Omnia...

 

[Tiger Woods]

Kelaako nämä pettäjät oman kumppanin tunteita ollenkaan, petetty ei välttämättä toivu koskaan siitä ja luottamusta onko vaikea saada toimimaan edes seuraavassa parisuhteessa. Pettäminen saattaa tuhota toisen ihmisen parisuhde-elämän kokonaan. Eihän toisen tunteilla ja luottamuksella ole mitään väliä kunhan itse saa sooloilla selän takana.

 

[pettänyt]

Kelaako nämä pettäjät oman kumppanin tunteita ollenkaan, petetty ei välttämättä toivu koskaan siitä ja luottamusta onko vaikea saada toimimaan edes seuraavassa parisuhteessa. Pettäminen saattaa tuhota toisen ihmisen parisuhde-elämän kokonaan. Eihän toisen tunteilla ja luottamuksella ole mitään väliä kunhan itse saa sooloilla selän takana.

Vastaus kysymykseen: kelaa. Ainakin itse olen kelannut sitä viimeiset 6 kk enemmän kuin mitään muuta. Itseinho ja -syytökset ovat päällimmäisenä mielessä koko ajan. Taaksen ei haluaisi ajatella, vaikka sekin skeidaboksi täytyy käydä läpi. JOS tämä maailma olisi ideaali, niin jokainen miettisi joka helvetin tekoaan ja toimintoaansa loppuun asti, etsisi oikeat vastaukset etukäteen ja siinä samalla saavuttaisi keskuuteemme maailmanrauhan... Joo joo, meni jo vähän överiksi, mutta EN halua puolustaa pettäjää (ei ansaitse sitä), mutta omalta kohdaltani tiedän tehneeni maailman suurimman virheen ja ottaneeni siitä opikseni. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että jonain päivänä vaimoni voISI antaa minulle anteeksi... Katson eteenpäin ja näen valoa omassa tunnelissani.... Mutta Tiikeri, olet esittänyt erittäin hyvän ja aiheellisen kysymyksen... *tuntee ISON piston sydämessään*

 

[maSA]

Voi, kun te pettäjät edes alistuisitte siihen, että pyytäisitte edes anteeksi.

Ex-rouvani sanoi kärähdettyään, ettei hänellä ole mitään anteeksipyydettävää. Hän oli toiminut aikuisen naisen mielijohteidensa mukaisesti. Sou not!

Kun ei kerran pyydetty anteeksi, niin en antanut... Sou not!

 

[eräs rouva vain]

Olen niin normaali kuin voin olla. Ei yhtään kaduta. Joskus haikailen miesten perään tai kun intohimot jyllää niin silloin. Minä suunnittelin valmiiksi kaiken. Miksi pitäisi unohtaa pettämiset. Kun jatkan samaa rataa, mutta en usein petä. En ole laskenut keiden kanssa olen ollut, mutta sormet ei riitä kertomaan. Mieheni on pettänyt ja annan takaisin ja moninkerroin.

 

[Laura1]

Olen niin normaali kuin voin olla. Ei yhtään kaduta. Joskus haikailen miesten perään tai kun intohimot jyllää niin silloin. Minä suunnittelin valmiiksi kaiken. Miksi pitäisi unohtaa pettämiset. Kun jatkan samaa rataa, mutta en usein petä. En ole laskenut keiden kanssa olen ollut, mutta sormet ei riitä kertomaan. Mieheni on pettänyt ja annan takaisin ja moninkerroin.

No, eihän tuo nyt ihan normi touhua ole. Kuulostaa sairaalta.

 

[pettänyt]

Voi, kun te pettäjät edes alistuisitte siihen, että pyytäisitte edes anteeksi.

Ex-rouvani sanoi kärähdettyään, ettei hänellä ole mitään anteeksipyydettävää. Hän oli toiminut aikuisen naisen mielijohteidensa mukaisesti. Sou not!

Kun ei kerran pyydetty anteeksi, niin en antanut... Sou not!

Tuota tuota... Oletkohan ihan oikeasti sitä mieltä, että kaikki pettäneet ovat aivan yhtä tampioita kuin exäsi? Toisaalta olet kyennyt tekemään harvinaisen loogisen ja rationaalisen päättelyketjun - ei anteeksipyyntöä -> ei anteeksiantoa...

Jos vaikka tyydyn toistamaan itseäni ja totean, että pettäjiäkin on moneen junaan (ja monet jää vielä asemalle...) Muuten näyttää tulleen aikamoisia "tekijöitä" kommentoimaan... Komppaan Lauraa... :-/

 

[diane]

Jos päätyy/joutuu pettämään, on parisuhteessa silloin jotain vikaa.
Jos mies pitää naista kynnysmattona, taloudenhoitajana, seksiorjana, kyökkipiikana, niin silloin naisella on oikeus hallita omaa kehoaan omien halujensa mukaan. Vaikka mennä sivusuhteeseen. Olipa parisuhteen sitoutumisaste mikä tahansa!

 

[pettänyt]

Jos päätyy/joutuu pettämään, on parisuhteessa silloin jotain vikaa.
Jos mies pitää naista kynnysmattona, taloudenhoitajana, seksiorjana, kyökkipiikana, niin silloin naisella on oikeus hallita omaa kehoaan omien halujensa mukaan. Vaikka mennä sivusuhteeseen. Olipa parisuhteen sitoutumisaste mikä tahansa!

Ja samako koskee sitten myös miestä tilanteen ollessa toisinpäin?? Ei helvetti, en anna itselleni synninpäästöä tämän perusteella, vaikka siihen yllä olevan mukaan avautuisi selvä mahdollisuus. Ei helvetissä ole yllä mainituilla syillä oikeutta "mennä sivusuhteeseen". Edellä mainituilla syillä on oikeus päättä paska suhde tai vaihtoehtoisesti katsoa peiliin, ottaa härkää palleista kiinni ja laittaa se oma pesä kuntoon! Tai sitten jakaa valokuvat ja lähteä jakaa kehoaan halujensa mukaan... Sylkäisinpä nyt tämänkin pihalle...

 

[pettäjän vika]

Jos päätyy/joutuu pettämään, on parisuhteessa silloin jotain vikaa.
Jos mies pitää naista kynnysmattona, taloudenhoitajana, seksiorjana, kyökkipiikana, niin silloin naisella on oikeus hallita omaa kehoaan omien halujensa mukaan. Vaikka mennä sivusuhteeseen. Olipa parisuhteen sitoutumisaste mikä tahansa!

Naisella on aina oikeus hallita omaa kehoaan (kuten miehelläkin). Pettäminen ei kuitenkaan ole petetyn vika, vaan ihan sen pettäjän. Jos ei parisuhde toimi, niin jätä se sika (oli se mies tai nainen). Ihan typerää ja selkärangatonta väittää että puoliso pakotti pettämään, kun vaihtoehtoja tilanteen ratkaisuun on monia. Voi esim. keskustella, voi erota, voi sopia että saa hankkia rakastajan (avoin suhde) jne. Pettäminen ei ole koskaan vaihtoehto, ja petetyn syyttäminen on heikkojen höpinää. Kun ei omaa syytä haluta myöntää, vaan etsitään syytä toisista. Ja jos ei omaa syytä myönnetä, ei myöskään koskaan päästä eteenpäin.

 

[hohhoi taas]

Yhteisön koheesio järkkyy, yhteiskunnan rakenteet natisevat, sääntöihin juurtuneen yksilö kokee OMAA maailmaansa loukattavan. Kuinka joku uskaltaa? Kuinka joku kehtaa? Hyi kamala, hui kauhea!

Tämähän taas ei millään lailla liity pettämiseen. Ainahan esim. nuoret ovat "järkyttäneet" vanhempia ihmisiä toimimalla eri tavoin kuin mihin nämä ovat tottuneet, sääntöjä ja rakenteita on joskus hyväkin tuulettaa ja venyttää. Pettämistä ei kuitenkaan voi laittaa tähän kategoriaan. Ei minua pettämisessä harmita se että joku pelaa eri sääntöjen mukaan kuin minä, vaan se että joku loukkaa minua. Tahallaan, tietoisesti. SATUTTAA.

Ei minua siis loukkaa sekään jos joku haluaa elää avoimessa suhteessa, tai pysyä sinkkuna ja harrastaa yhden yön juttuja. Siinä kun ei loukkaa ketään, jos kummallekin on säännöt selvillä (niinkuin pitäisi olla). Mutta mielestäni kumppanini voi ravistella ihmisten moraalikäsityksiä muulla tavalla kuin pettämällä ja satuttamalla minua.

Kuulostaa lähinnä siltä että yrität puolustella pettäjiä hienoilla lauseilla ja termeillä jotka ovat yhtä tyhjän kanssa itse asiasta keskustellessa.

 

[kaksoiselämää]

En minä tarkoittanut, että yksilö tarkoituksellisesti pettäessään ravistelee pinttyneitä kategorioita. Pointti oli nimenomaan siinä, että elämä ei todellakaan aina mene niin kuin suunnittelee ja kuin PITÄISI. Noiden järjestelmien ja kategorioiden avullahan me kaikki luomme tätä yhteistä todellisuutta ja yritämme enemmän ja vähemmän parhaamme mukaan toimia yhteisössä, yksilöllisesti toki.

Mutta se, että joku sitten poikkeaa tuosta normista, järjestelmän luomasta järjestyksestä, on aina skandaali. Ja normipoikkeamat on aina helppo tuomita. Ei tarvitse miettiäkään syitä, miksi joku on toiminut niin kuin on toiminut. Ja silti voi lyödä langennutta, koska niin saa tehdä, kun joku tekee "VÄÄRIN".

Tuskin kovin moni pettäjä pitää pettämistään "hienona" tai edes välttämättä "oikeutettuna". Tiedämmehän me loukkavamme rakkaitamme. Moni loukkaa siinä itseäänkin. Ei sitä tarvitse puolustella. Mutta siinäpä kysymys, että miksi kovin sanoin tuomita, jos ei tiedä kokonaiskuvaa? Voit vain puhua omasta puolestasi ja omasta näkemyksestäsi. Mutta miksi niin monet sellaisetkin, jotka eivät ole itse pettäneet tai joita ei ole petetty ovat ensimmäisenä lyttäämässä ja polkemassa täysin toisenlaisessa tilanteessa olevia? Miksi, jos kyse ei nimenomaan ole siitä, että se toinen tilanne koetaan hypoteettisesti uhkaksi omalle "järjestykselle"? Eikö mieluummin pitäisi nauttia siitä, että itse ei petä eikä itseä petetä kuin hyökätä silloin kun tilanne on itselleen täysin vieras?

 

[Repaleita liimaamassa]

En minä tarkoittanut, että yksilö tarkoituksellisesti pettäessään ravistelee pinttyneitä kategorioita. Pointti oli nimenomaan siinä, että elämä ei todellakaan aina mene niin kuin suunnittelee ja kuin PITÄISI. Noiden järjestelmien ja kategorioiden avullahan me kaikki luomme tätä yhteistä todellisuutta ja yritämme enemmän ja vähemmän parhaamme mukaan toimia yhteisössä, yksilöllisesti toki.

Mutta se, että joku sitten poikkeaa tuosta normista, järjestelmän luomasta järjestyksestä, on aina skandaali. Ja normipoikkeamat on aina helppo tuomita. Ei tarvitse miettiäkään syitä, miksi joku on toiminut niin kuin on toiminut. Ja silti voi lyödä langennutta, koska niin saa tehdä, kun joku tekee "VÄÄRIN".

Tuskin kovin moni pettäjä pitää pettämistään "hienona" tai edes välttämättä "oikeutettuna". Tiedämmehän me loukkavamme rakkaitamme. Moni loukkaa siinä itseäänkin. Ei sitä tarvitse puolustella. Mutta siinäpä kysymys, että miksi kovin sanoin tuomita, jos ei tiedä kokonaiskuvaa? Voit vain puhua omasta puolestasi ja omasta näkemyksestäsi. Mutta miksi niin monet sellaisetkin, jotka eivät ole itse pettäneet tai joita ei ole petetty ovat ensimmäisenä lyttäämässä ja polkemassa täysin toisenlaisessa tilanteessa olevia? Miksi, jos kyse ei nimenomaan ole siitä, että se toinen tilanne koetaan hypoteettisesti uhkaksi omalle "järjestykselle"? Eikö mieluummin pitäisi nauttia siitä, että itse ei petä eikä itseä petetä kuin hyökätä silloin kun tilanne on itselleen täysin vieras?

Jos on ahne saa varastaa, jos inhoaa/vihaa jotakuta saa tappaa. . . Ei siis tehdä väärin, vaan langetaan ja toimitaan omien tarpeiden mukaan?

Kokonaiskuvansa rakentaa kukin oman moraalinsa mukaan, sinun kuvasi on särö ja olet itse sen tärvellyt. Sen sijaan, että rakentaisit uuden kokonaiskuvan, jolloin kaikki kuvan tekijät olisivat yhtä ehjiä ja samanarvoisia, teippailet sitä sitä sieltä täältä, oman viitsimisesi mukaan. Jos ei arvosta oman elämänsä kokonaiskuvan tekijöitä, niin miksi pitää niitä kuvassa? Miksi ei leikata niitä irti ja päästää niitä loistamaan arvoiseensa kokonaiskuvaan?

 

[kaksoiselämää]

Kuten aiemmin olen todennut, niin varmasti jokainen pettäjä tietää tekevänsä "väärin". Kokonaiskuva rakentuu kylläkin osiensa summasta eikä Sinun moraalisi mukaan. Sinun mielestäni minun kuvani on särö ja itse olen sen tärvellyt. Ehkä se on sitä minunkin mielestäni. Se ei kuitenkaan ole Sinun ongelmasi vaan ihan omani. Ymmärrätkö eron?

Kuten edellä myös totesin, pettämiseni ovat osoittaneet minulle oman puolisoni arvon. Ei kannattanut leikata mitään irti, kun ymmärsi lopulta vaalia sitä mitä on. Minun tieni tuohon ymmärrykseen oli erilainen kuin Sinun siinä omassasi. Olen silti sitä mieltä, että minun oli kuljettava oma tieni eikä seurata Sinun jalanjälkiäsi.

Yleisesti ottaen ihmettelen sitä, miksi ihmiset meuhaavat toisten parisuhteista, joista heillä ei ole sen tarkempaa tietoa. Yleensä aina pettämisen taustallakin on aika monisyisiä asioita. Niin voi olla myös varastamisen tai tappamisen. Eivät nekään oikein ole, mutta tilanteita on monenlaisia.

Varastaako varas aina ahneuttaan, tappaako tappaja aina ilkeyttään? Onko olemassa hyväksyttäviä syitä näihin tekoihin: nälkä, kylmä, itsepuolustus, sota? Pointti siis, että maailma ei ole mustavalkoinen eivätkä aina perustu Sinun moraaliisi. Asioilla voi olla monia puolia ja tapahtumilla monia syitä. On oikeita ratkaisuja ja on vääriä ratkaisuja. Mutta jos moraalia aletaan pohtia, niin sepä onkin jo monisyisempi juttu kuin vain se mitä mieltä Sinä olet ja mitä mieltä minä olen. Tai miltä meistä tuntuu...

 

[Repaleita liimaamassa]

Kuten aiemmin olen todennut, niin varmasti jokainen pettäjä tietää tekevänsä "väärin". Kokonaiskuva rakentuu kylläkin osiensa summasta eikä Sinun moraalisi mukaan. Sinun mielestäni minun kuvani on särö ja itse olen sen tärvellyt. Ehkä se on sitä minunkin mielestäni. Se ei kuitenkaan ole Sinun ongelmasi vaan ihan omani. Ymmärrätkö eron?

Kuten edellä myös totesin, pettämiseni ovat osoittaneet minulle oman puolisoni arvon. Ei kannattanut leikata mitään irti, kun ymmärsi lopulta vaalia sitä mitä on. Minun tieni tuohon ymmärrykseen oli erilainen kuin Sinun siinä omassasi. Olen silti sitä mieltä, että minun oli kuljettava oma tieni eikä seurata Sinun jalanjälkiäsi.

Yleisesti ottaen ihmettelen sitä, miksi ihmiset meuhaavat toisten parisuhteista, joista heillä ei ole sen tarkempaa tietoa. Yleensä aina pettämisen taustallakin on aika monisyisiä asioita. Niin voi olla myös varastamisen tai tappamisen. Eivät nekään oikein ole, mutta tilanteita on monenlaisia.

Varastaako varas aina ahneuttaan, tappaako tappaja aina ilkeyttään? Onko olemassa hyväksyttäviä syitä näihin tekoihin: nälkä, kylmä, itsepuolustus, sota? Pointti siis, että maailma ei ole mustavalkoinen eivätkä aina perustu Sinun moraaliisi. Asioilla voi olla monia puolia ja tapahtumilla monia syitä. On oikeita ratkaisuja ja on vääriä ratkaisuja. Mutta jos moraalia aletaan pohtia, niin sepä onkin jo monisyisempi juttu kuin vain se mitä mieltä Sinä olet ja mitä mieltä minä olen. Tai miltä meistä tuntuu...

Sinun kokonaiskuvasi on ihan varmasti rakentunut SINUN moraalisi mukaan. Tai moraalittomuutesi mukaan.

Säröisen elämäsi tuunaaminen omien viettejesi mukaan on kyllä ihan SINUN oma ongelmasi. Se etten SINÄ halua nähdä sitä ongelmana, on juuri todellinen ongelma. Olet valmis kirjoittamaan pitkiä puolustuslitannioita tekemisistäsi, sen sijaan että myöntäisit ongelmasi ja keskittyisit niiden ratkomiseen, ei puolustamiseen. Miksi sen ymmärtäminen on SINULLE niin vaikeaa?

SINUN piti pettää puolisoasi, jotta ymmärsit hänen arvonsa? Luepa tuo ihan rauhassa, ja mieti miten naurettavalta se kuulostaa. Mikä on SINUN arvosi puolisosi silmissä? Kiittääkö hän SINUA pettämisestä, joka vie teidät auvoiseen onneen? Miksi tiesi ymmärrykseen piti kattaa toisen kärsimyksellä? Eivätkö hennot jalkasi kestäneet elämän kolhuja, vaan vaadit muilta uhrauksia onnesi eteen? Kuljetko ja kuljitko sinä omaa tietäsi, vai olitko itsekkästi valmis murskaamaan toisen elämäntien omasi perustakseksi? En ole pyytänyt SINUA seuraamaan omia jalanjälkiän, ainoastaan olemaan rehellinen, ja ettet talloisi muita jalkoihisi.

Pettämisen taustalla on itsekäs ihminen!

Parisuhteen taustat voivat olla moninaiset, on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ilkeyttä, pahuutta, rakkautta, hellyyttä, onnea ja läheisyyttä. Oli taustat mitä vain, niin jos parisuhde, joka siis niemeltäänkin on PARIsuhde, ei molempia osapuolia miellytä, niin sitten erotaan. Eikä tarvitse pettää ketään.

On pettäjiä ja pettäjiä, epärehellisiä ja vieläkin epärehellisempiä. On tietysti tuskallista ajatella, että on moraaliton ihminen ja itsekäs. Pettäjä ei voi kuitenkaan olla mitään muuta.

 

[kaksoiselämää]

En minä puolustele tekemisiäni. Kuten edellä olen maininnutkin, niin ei niille ole puolustusta. Mutta en minä aio ripotella tuhkaa päälleni enkä pyöriä tervassa ja höyhenissäkään. Elämä on sitä mitä se on. Oi voi.

Enkä minä odota kiitosta puolisoltani. Hullu ajatuskin. Ja mitä kukaan muu muka tietää kenenkään ongelmista tai ongelmattomuudesta. Entä rehellisyydestä. Edelleenkään elämä ei ole muuttunut mustavalkoiseksi, vaikka niin kovasti jotkut yrittävät täällä sitä maalata.

Entä onko joku muka väittänyt, ettei pettäminen olisi itsekästä? Sitähän se on. Mutta itsekkyyttäkin on monenlaista ja se voi ilmetä monin tavoin. Siinä missä epäitsekkyyttäkin.

On aika yksisilmäistä täällä antaa ohjeita toisten parisuhteisiin, että joko olette yhdessä tai eroatte, koska neuvojan mielestä se on ainoa oikea tapa. Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä se kenellekään muulle kuuluu?

En minä siltikään ajattele, että olen täysin moraaliton. Tekoni voi sitä olla, ja ehkä jonkun yksittäisen tuntemattoman keskustelupalstalaisen mielestä voin olla moraalista luopunut itsekkyyden huipentuma ja vaikka mitä. Mutta kuten eräässä isossa kirjassa sanotaan: sitä sopii ottaa se malka sieltä omasta silmästään ennen kuin ettii sitä muilta.

Pettäminen ei tehnyt minusta parempaa ihmistä. Mutta en koe olevani muita huonompikaan. Ehkä kyse on elämänasenteestakin: on turha murehtia liikaa menneitä tai tulevaa, kun voi keskittyä tähän hetkeen. Ja vielä kerran: elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Big deal. Sen tosiasian kanssa voi joko elää tai olla elämättä. Jokainen valitkoon itse.

 

[Repaleita liimaamassa]

En minä puolustele tekemisiäni. Kuten edellä olen maininnutkin, niin ei niille ole puolustusta. Mutta en minä aio ripotella tuhkaa päälleni enkä pyöriä tervassa ja höyhenissäkään. Elämä on sitä mitä se on. Oi voi.

Enkä minä odota kiitosta puolisoltani. Hullu ajatuskin. Ja mitä kukaan muu muka tietää kenenkään ongelmista tai ongelmattomuudesta. Entä rehellisyydestä. Edelleenkään elämä ei ole muuttunut mustavalkoiseksi, vaikka niin kovasti jotkut yrittävät täällä sitä maalata.

Entä onko joku muka väittänyt, ettei pettäminen olisi itsekästä? Sitähän se on. Mutta itsekkyyttäkin on monenlaista ja se voi ilmetä monin tavoin. Siinä missä epäitsekkyyttäkin.

On aika yksisilmäistä täällä antaa ohjeita toisten parisuhteisiin, että joko olette yhdessä tai eroatte, koska neuvojan mielestä se on ainoa oikea tapa. Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä se kenellekään muulle kuuluu?

En minä siltikään ajattele, että olen täysin moraaliton. Tekoni voi sitä olla, ja ehkä jonkun yksittäisen tuntemattoman keskustelupalstalaisen mielestä voin olla moraalista luopunut itsekkyyden huipentuma ja vaikka mitä. Mutta kuten eräässä isossa kirjassa sanotaan: sitä sopii ottaa se malka sieltä omasta silmästään ennen kuin ettii sitä muilta.

Pettäminen ei tehnyt minusta parempaa ihmistä. Mutta en koe olevani muita huonompikaan. Ehkä kyse on elämänasenteestakin: on turha murehtia liikaa menneitä tai tulevaa, kun voi keskittyä tähän hetkeen. Ja vielä kerran: elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Big deal. Sen tosiasian kanssa voi joko elää tai olla elämättä. Jokainen valitkoon itse.

Elämä on myös pitkälti sitä miksi sen itse tekee. Ouh jee!

Mitä kenenkään elämä kellekkään muulle kuuluu. Vai niin. Olemme parisuhdepalstalla ja keskustellaan pettämisestä? Eli ei kirjoiteta mitään, jottei tule erimielisyyksiä ja kaikilla on kivaa. Sillä elämässä pitää olla kivaa. Ainoa oikea tapa elää parisuhteessa on tehdä yhteistä elämää koskevat päätökset yhdessä. Oli sitten kivaa, tai ei. Jos parisuhteessa molemmat ovat sitä mieltä, että eletään kuin siat pellossa, niin sitten elävät. Eivätkä petä ketään. Mutta jos toinen haluaa elää toista pettäen, niin se on väärin. Vaikka se estäisi kivuuden tavoittelun.

Olet pettänyt sen ihmisen jonka on pitänyt olla sinulle rakas. Eikö rakkaan pettäminen tee sinusta huonoa ihmistä?

Pakkohan ihmisen on elää elämänvalintojensa kanssa, vaikka ne olisivat kuinka vääriä. That´s life. Virheistään pitäisi kuitenkin oppia, ja oppiminen tapahtuu vain jos myöntää virheensä. Eikä puolustele väripaletti kädessä, että kato kun on näitä kivoa värejä, ja mä ihan vaan vähän kokeilen. Tosiasia on kun elämässä ei tee oikein, niin silloin tekee väärin.

 

[hmph]

Itse petetyksi joutuneena minulta ei heru sympatiaa pettäjille kyllä lainkaan.
Onhan näitä kaikkia tekosyitä; menee huonosti oman kumppanin kanssa tai laitetaan esim. kännin piikkiin, että tuli vähän sählättyä. Ja tietenkään pettäjiä ei saisi moralisoida ja syytellä koska heillä on niin paha olla. Ja lässyn lässyn.
Miksi se ei voi vaan mennä niin, että jos tekee mieli pettää niin sitten erotaan? Ja tämäkö ei kuulemma ole vaan niin mustavalkoista? Ei varmasti joo, mutta kun sen pitäisi olla!

Mutta kuten tuolla taidettiin jo sanoakkin niin ei elämä mene aina niinkuin sen suunnittelee, ei tässä missään fantasia-maailmassa eletä ja pahoja asioita tapahtuu, se siitä.

 

[eräs petettävä mies]

Se vain on niin, että näissä parisuhteessa tapahtuvissa pettämisjutuissa ei juurikaan ole värejä.
Pettäjät toitottavat, että: "Elämä ei ole musta-valkoista, vaan siinä on myös sävyjä."
Petetyn elämä on - ikävä kyllä - musta-valkoista. Ei edes erilaisia tummanharmaan sävyjä näy.

Päivät kuluvat mustassa pilvessä, kun miettii: "Vieläköhän se jatkuu, vai loppuiko se niin kuin hän jo monesti lupasi?" Vähän aikaa menee hyvin ja usko alkaa palata, niin eikö jo jonain yönä kumppanin kännykkä piippaa saapuneesta viestistä salarakkaalta kapakoiden sulkemisaikaan. Luen salaa viestin. Viestissä lukee: "Kamala ikävä! Haluaisin nyt olla paneen sua! Raks!"

Aamulla kumppani näkee kännykästään saapuneen viestin ja sen, että viesti on luettu. Huokaisee, katsoo minuun pilkallisesti, sanoo: "Eikö mulla sais olla mitään yksityiselämää - mulkku?"

Huokaisen itsekin. Vien lapset tarhaan ja menen töihin. Vittu!

 

[sou sori]

Se vain on niin, että näissä parisuhteessa tapahtuvissa pettämisjutuissa ei juurikaan ole värejä.
Pettäjät toitottavat, että: "Elämä ei ole musta-valkoista, vaan siinä on myös sävyjä."
Petetyn elämä on - ikävä kyllä - musta-valkoista. Ei edes erilaisia tummanharmaan sävyjä näy.

Päivät kuluvat mustassa pilvessä, kun miettii: "Vieläköhän se jatkuu, vai loppuiko se niin kuin hän jo monesti lupasi?" Vähän aikaa menee hyvin ja usko alkaa palata, niin eikö jo jonain yönä kumppanin kännykkä piippaa saapuneesta viestistä salarakkaalta kapakoiden sulkemisaikaan. Luen salaa viestin. Viestissä lukee: "Kamala ikävä! Haluaisin nyt olla paneen sua! Raks!"

Aamulla kumppani näkee kännykästään saapuneen viestin ja sen, että viesti on luettu. Huokaisee, katsoo minuun pilkallisesti, sanoo: "Eikö mulla sais olla mitään yksityiselämää - mulkku?"

Huokaisen itsekin. Vien lapset tarhaan ja menen töihin. Vittu!

Olet tehnyt viestintärikoksen. Olet lukenut toiselle osoitettua sähköistä viestiä ilman asianomaisen henkilön lupaa tai suostumusta. Nyt sinut paha perii. Vedä ittes kiikkuun, ennen kuin poliisiviranomaiset tulevat paikalle. Teit PAHAN!

 

[pettänyt]

Kaksoiselämää ja Repaleita liimaamassa: mun mielestä teidän ajatukset on oikeasti erittäin lähellä toisiaan, te olette vain hiuksen hienosti "sen viivan" eri segmenteillä... Mä huomaan sen siitä, että molemmat kirjoittaa täyttä asiaa, mutta ihan kuin olisi ihan pikkiriikkisen laput tuossa silmillä... Te olette oikeassa, ettekä keskustelussanne sulje toisianne pois...

Eräs petettävä mies - olen pahoillani!!! VI***!!!

Sou sori - vedä käteen!

 

[Sou sori]

Kaksoiselämää ja Repaleita liimaamassa: mun mielestä teidän ajatukset on oikeasti erittäin lähellä toisiaan, te olette vain hiuksen hienosti "sen viivan" eri segmenteillä... Mä huomaan sen siitä, että molemmat kirjoittaa täyttä asiaa, mutta ihan kuin olisi ihan pikkiriikkisen laput tuossa silmillä... Te olette oikeassa, ettekä keskustelussanne sulje toisianne pois...

Eräs petettävä mies - olen pahoillani!!! VI***!!!

Sou sori - vedä käteen!

Vedän, kunhan ehdin. Vituttaa vain nuo ruikuttavat aisankannattajat, jotka etsivät ns, naistenpalstoilta (Elleistä) sympatiaa tultuaan muka petetyksi. Aikuisten oikeasti se on miehen oma vika, jos nainen menee vieraisiin.

Aina mussutetaan, että parisuhteessa on jotain vikaa, jos pitää pettää. Kunnon miestä ei petetä, huonoja vaan!

Ai niin, sille nyssykkämiehelle, joka äsken valitti: Tukeva orsi katosta ja paksu köysi. Kyllä se siitä!