Kustannusten jako

[nainen 33v]

15 000 on pieni summa, verrattuna siihen mitä kuluu kaikkineen mieheen ja hänen sukuunsa! Mies jaksaa näyttää rakastuneelta niin kauan kuin rahaa tulee, miten naiset ovatkin niin ääliöitä!

Sitten kun olet eläkkeellä, millä elätät tämän luuserin sitten? Tai eihän hän enää silloin sinua katsele, vaan etsii nuoremman, jota voi huijata, eihän sinusta sitten ole mitään iloa, kauneus mennyt, eikä rahaa tule, joilla elättäisit sukua ja häntä. Vaikka olisi kuinka komea mies, ajattele järjellä ja jätä se luuseri! Muista tämä kirjoitus sitten kun olet vanha ja loppuun nyhdetty rahaton mummeli.

Siis mulla on omaisuutta 30 000 euron arvosta (asuntoa maksettu), eli jos ero tulisi, miehelle kuuluisi puolet siitä eli se 15 000 kun avioehtoa ei ole.

En minä nyt mitään eläkkeitä tässä vielä ajattele. Ei kaikkea voi mitata rahassa, esim. rakkautta. Enkä minä ole edes mikään kovin kaunis, joten se siitä!

 

[Inette]

Siis mulla on omaisuutta 30 000 euron arvosta (asuntoa maksettu), eli jos ero tulisi, miehelle kuuluisi puolet siitä eli se 15 000 kun avioehtoa ei ole.

En minä nyt mitään eläkkeitä tässä vielä ajattele. Ei kaikkea voi mitata rahassa, esim. rakkautta. Enkä minä ole edes mikään kovin kaunis, joten se siitä!

Voihan sitä tehdä avioehdon myöhemminkin?

 

[Joulutonttu]

Kannattaisi ajatella jo nuorena eläkeikää! Et uskokaan kuinka äkkiä aika kuluu.

Tarkoitin, että jos nyt pistät luuserisi pellolle, häviäisit vain 15 000, joka on pikkusumma, verrattuna siihen mitä vuosien myötä kuluu hänen elättämiseensä! Plus suvun elättämiseen.

Korvaako se rakkaus sen, että miehesi on elätettävä luuseri? Kun rakkaus joskus häviää, sillä uskon ettet hamaan loppuun asti jaksa häntä ja sukua elättää, jossain vaiheessa tulet järkiisi ja siinä ovat menneet kankkulan kaivoon kaikki tienestisi! Muista tämäkin kirjoitukseni sitten kun niin tapahtuu!

 

[suihkunraikas]

Minusta avioehto pitäisi olla sellainen, jota kysytään automaattisesti, kun pariskunta päättää mennä naimisiin ja tehdään avioesteiden tutkinta (ts. selvitetään, että ei ole voimassaolevaa avioliittoa ja että eivät ole liian läheistä sukua keskenään, kumpikin on 18-v täyttänyt jne). Silloin ainakin tulisi otettua asia esille, että tällaistakin asiaa voisi miettiä. Usein jompi kumpi osapuoli on niin rakastunut, että raha-asioita ei mietitä ollenkaan, vaikka pahimmassa tapauksessa toinen on mennyt nimenomaan rahan, perinnön tms. omaisuuden vuoksi avioliittoon.

Itsekin olen oppirahat tässä asiassa maksanut. Avioerossa menetin rahaa varmasti lähemmäs 50.000 euroa, joka olisi ollut kiva summa asuntoa ostettaessa. Nyt asuntolainaa lyhentäessä se tuntuu todella raskaalta taakalta. Siksi en mene enää koskaan naimisiin tai jos menen, avioehto tehdään ennen häitä. Jos puoliso ei siihen suostu, ei tule häitäkään.

Minä omistan nykyisen asuntoni 100 %:sesti (tai siis pankki siitä omistaa ison osan vielä). Avomieheni maksaa ruoasta, sähköstä, netistä ja tv-luvasta puolet. Lisäksi hän maksaa minulle asumisesta ns. vuokraa 350 euroa kuukaudessa. Tuo summa tulee siitä, että jos asuisimme vastaavassa asunnossa vuokralla, niin käypä vuokrataso olisi noin 700 euroa/kk. Omasta mielestäni hänen asumisensa on halpaa, koska jos hän nyt muuttaisi yksin asumaan esim. kerrostaloyksiöön, niin hän joutuisi siitä maksamaan kaikkinensa yli 500 e/kk.

 

[kassööri]

15 000 on pieni summa, verrattuna siihen mitä kuluu kaikkineen mieheen ja hänen sukuunsa! Mies jaksaa näyttää rakastuneelta niin kauan kuin rahaa tulee, miten naiset ovatkin niin ääliöitä!

Sitten kun olet eläkkeellä, millä elätät tämän luuserin sitten? Tai eihän hän enää silloin sinua katsele, vaan etsii nuoremman, jota voi huijata, eihän sinusta sitten ole mitään iloa, kauneus mennyt, eikä rahaa tule, joilla elättäisit sukua ja häntä. Vaikka olisi kuinka komea mies, ajattele järjellä ja jätä se luuseri! Muista tämä kirjoitus sitten kun olet vanha ja loppuun nyhdetty rahaton mummeli.

En ihan pysty samaistumaan nainen 33 tilanteen kanssa, heillä saattaa olla ennemminkin kyse kulttuurieroista. Oma mieheni on vakaatuloinen virkamies mutta se alkoholi on mörkö (ja tietysti epäluuloisuus yleensä, sanottakon vaikka elämänkokemus tässä iässä jo), ja kotikasvatus on itselläni ollut sellainen, että itse tienaat ne tuhlaamasi rahat. Ja meillä kun on hyvä elintaso joka tapauksessa. No, nyt olen jo vakuuttunut, että toimin oikein.

 

[Sivupersoona]

Älkää nyt kovinpahasti kenenkään toimivaa rakkaussuhdetta arvostelko.

Kai rakkaussuhteen luomisessa on tavoitteena kuitenkin sen kestäminen lopunikää.

No tietysti joskus voi toisinkin käydä. Sen varalle on avioehto hyvä olemassa.

Vastatkaa jotka tiedätte, miten menee avioerossa silloin, kun puolisoista jompikumpi on hankkinut kiinteistön ennen avioliittoa.
Omistusoikeus hänellä 100%
Avioituu, ei avioehtoa.
Ainakin verotuksessa pysyy omistusoikeus 100 %:ssa.
Ero tulee, niin jaetaanko kiinteitönarvo tasan 50 % + 50 %

Ja kai asunto-osakkeissakin on tiedossa kumpi ne omistaa.

 

[minskutin]

Älkää nyt kovinpahasti kenenkään toimivaa rakkaussuhdetta arvostelko.

Kai rakkaussuhteen luomisessa on tavoitteena kuitenkin sen kestäminen lopunikää.

No tietysti joskus voi toisinkin käydä. Sen varalle on avioehto hyvä olemassa.

Vastatkaa jotka tiedätte, miten menee avioerossa silloin, kun puolisoista jompikumpi on hankkinut kiinteistön ennen avioliittoa.
Omistusoikeus hänellä 100%
Avioituu, ei avioehtoa.
Ainakin verotuksessa pysyy omistusoikeus 100 %:ssa.
Ero tulee, niin jaetaanko kiinteitönarvo tasan 50 % + 50 %

Ja kai asunto-osakkeissakin on tiedossa kumpi ne omistaa.

Puoliksi menee. KAIKKI omaisuus menee puoliksi avioeron sattuessa, jos ei avioehtoa ole.

Mutta voit sä sen avioehdon tehdä vaikka huomispäivänä niin turvaat omaisuutesi johon puolisolla ei o osaa ei arpaa.

 

[Sivupersoona]

Joutuuko tämä varattomampi puoliso maksamaan lahjaveron saamastaan omaisuudesta?

Perustelen edellistä kysymystä sillä, kun aikoinaan vanhemmiltani perin kiinteistön. Silloin olisin halunnut, että se laitetaan meidän molempien nimiin. Se kuitenkin piti laittaa vaan minun nimiin, koska vaimoni olisi joutunut maksamaan lahjaveron minulta saamastaan lahjasta.

Entä jos nyt eroaisimme, niin eikö silloinkin ole sama tilanne? Nytkin lahjottaisin sen saman puolikkaan hänelle.

 

[kassööri]

Puoliksi menee. KAIKKI omaisuus menee puoliksi avioeron sattuessa, jos ei avioehtoa ole.

Mutta voit sä sen avioehdon tehdä vaikka huomispäivänä niin turvaat omaisuutesi johon puolisolla ei o osaa ei arpaa.

Kyllä avioehto pitää tehdä ennen avioitumista, käsittääkseni aviopuolison ei ole pakko allekirjoittaa minkäänlaista avioehtoa avioitumisen jälkeen toisen vaatimuksesta, jos ei halua. Mutta sinänsä mielenkiintoinen kysymys tuo tasinko, miten verotetaan: lahjana vai?

 

[Inette]

Kyllä avioehto pitää tehdä ennen avioitumista, käsittääkseni aviopuolison ei ole pakko allekirjoittaa minkäänlaista avioehtoa avioitumisen jälkeen toisen vaatimuksesta, jos ei halua. Mutta sinänsä mielenkiintoinen kysymys tuo tasinko, miten verotetaan: lahjana vai?

Avioehto Avioehtosopimus

"Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai avioliiton aikana."

Tietenkään toista ei voi pakottaa siihen.

 

[aviossa]

Kyllä avioehto pitää tehdä ennen avioitumista, käsittääkseni aviopuolison ei ole pakko allekirjoittaa minkäänlaista avioehtoa avioitumisen jälkeen toisen vaatimuksesta, jos ei halua. Mutta sinänsä mielenkiintoinen kysymys tuo tasinko, miten verotetaan: lahjana vai?

No ei tarvi! Olimme mieheni kanssa olleet 2v aviossa, ennen kuin alettiin puhua avioehdosta, ja jo sen sitten kohta kävimme maistraatissa tekemässä. Eli sen voi tehdä vaikka olisi ollut 30v naimisissa. Eri asia tietty, suostuuko puoliso. Eli siksi se kannattaisi kyllä tehdä ennen papin aameneita. Ja jos toinen ei suostu, hälytyskellojen pitää soida ja lujaa.

 

[kassööri]

No ei tarvi! Olimme mieheni kanssa olleet 2v aviossa, ennen kuin alettiin puhua avioehdosta, ja jo sen sitten kohta kävimme maistraatissa tekemässä. Eli sen voi tehdä vaikka olisi ollut 30v naimisissa. Eri asia tietty, suostuuko puoliso. Eli siksi se kannattaisi kyllä tehdä ennen papin aameneita. Ja jos toinen ei suostu, hälytyskellojen pitää soida ja lujaa.

Siis tietysti ei ole PAKKO tehdä avioehtoa ennen avioliittoa, mutta avioitumisen jälkeen avioehdon pyytämisessä voi olla altavastaajan asemassa, jos toinen ei suostu. Ehkä olen epäluuloinen: kun alkaa pyytää avioehtoa kesken avioliiton, on jotakin jo menossa pieleen. Jos tekee ennen avioliittoa, ei ainakaan loukkaa toista pyytämällä sitä jälkeenpäin.

 

[GSP]

Avioehdon tekeminen on itsestäänselvyys naimisiin mennessä.

 

[Mikä lopulta auttaa?]

Tästä kustannusten jaosta on tosiaan keskusteltu palstalla useaan kertaan. Elin itse puoli vuosikymmentä avoliitossa, jossa mies ei tienannut mitään (mielestään opiskeli), mutta puolison asunto, auto ja vene olisi pitänyt olla käytettävissä ilman omaa taloudellista panosta. Ja niin, ihan oli paljasjalkainen stadilainen kuten minäkin. Eli se niistä kulttuurieroista...

Erosimme juuri sen takia, että kyllästyin maksamaan herran laskettelumatkat, ravintola- ja teatteri-illat. Nyt tapasin jokin aika sitten miellyttävän miekkosen. Ikävä kyllä tälläkin on ollut tapana muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen aina mahdollisimman pikaisesti. Se kuulemma vähentää kustannuksia. Niin ehkä, mutta keneltä.

Onko tosiaan niin, että nykyajan suomalaiset miehet eivät osaa hankkia elantoaan? Oma kokemuspiirini on rajallinen, mutta näitä tapauksia on nyt nähty.

 

[aviossa]

Siis tietysti ei ole PAKKO tehdä avioehtoa ennen avioliittoa, mutta avioitumisen jälkeen avioehdon pyytämisessä voi olla altavastaajan asemassa, jos toinen ei suostu. Ehkä olen epäluuloinen: kun alkaa pyytää avioehtoa kesken avioliiton, on jotakin jo menossa pieleen. Jos tekee ennen avioliittoa, ei ainakaan loukkaa toista pyytämällä sitä jälkeenpäin.

Meillä ei alkanut mikään mennä mitenkään pieleen (siinä vaiheessa avioehto onkin vielä hyvä tehdä!) - mutta hiffasimme yhden asian, erään tuttavan kokeman melkoisen vääryyden kautta.

Meillä on mieheni kanssa samat omaisuudet ja tulot noin, eli siinä ei ole paljoa tappelemista jos ero tulee. Mutta. Perinnöt. Jos vaikka mun äiti kuolee nyt, ja avioehtoa ei ole, ja eroammekin mieheni kanssa tossa keväällä, VIE MIEHENI TÄYSIN LAILLISESTI MENNESSÄÄN PUOLET MUN ÄIDIN PERINNÖSTÄNI. Tämä on asia mitä tosi moni ei tajua. Mutta jos on avioehto, ei vie. Siinä ottaisi hiukkasen päähän jos olisi tässä ensin itse perinyt kummatkin vanhempansa ja sitten tulisi ero, ja mies veisi puolet mukanaan. No hän sitten aikanaan saisi normaalisti omat perintönsä, ja mulla ei niihin ole nokan koputtamista.

 

[berit 38v]

Tästä kustannusten jaosta on tosiaan keskusteltu palstalla useaan kertaan. Elin itse puoli vuosikymmentä avoliitossa, jossa mies ei tienannut mitään (mielestään opiskeli), mutta puolison asunto, auto ja vene olisi pitänyt olla käytettävissä ilman omaa taloudellista panosta. Ja niin, ihan oli paljasjalkainen stadilainen kuten minäkin. Eli se niistä kulttuurieroista...

Erosimme juuri sen takia, että kyllästyin maksamaan herran laskettelumatkat, ravintola- ja teatteri-illat. Nyt tapasin jokin aika sitten miellyttävän miekkosen. Ikävä kyllä tälläkin on ollut tapana muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen aina mahdollisimman pikaisesti. Se kuulemma vähentää kustannuksia. Niin ehkä, mutta keneltä.

Onko tosiaan niin, että nykyajan suomalaiset miehet eivät osaa hankkia elantoaan? Oma kokemuspiirini on rajallinen, mutta näitä tapauksia on nyt nähty.

No kyllä noita asunnontarpeessa olevia heppuja tuntuu riittävän, säkin olet saanut osaksesi sitä nannaa. Netti tuntuu ainakin olevan täynnään vuokralla olevia asunnon tarpeessa olevia pers aukisia vajaa viiskypäsiä miehiä. Ovat eronneet joku vuosi sitten ja joka euro on hävinnyt kuin pieru saharaan, mitään ei ole paitsi tyhjät pullot.

 

[Jääprinsenssa]

Minun mielestäni noille visukinttu-ukoille ja hyväksikäyttäjille pitäisi lyödä leima otsaan, että osaisi pysyä niistä erillään. Pihit ukot eivät muutu reilummaksi vuosien saatossa vaan piheys vaan pahenee. Omat rahat säästetään ja vieraillaan naisystävällä ruoka-aikana jos nyt ei olla onnistuttu jollain ilveellä muuttamaan akan asuntoon. Sitten painutaan omaan kämppään takaisin kun on saatu ruokaa maha täyteen ja ehkä karvalaukkuakin siinä samalla.

Pihi ukko ei tykkää jos ostat itsellesi jotain omilla rahoillasi. HÄnen sydäntään riipii seurata vierestä kun toinen ostaa.

Järkyttävää mitä luusereita. Eri asia on tietysti ne, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa esim epäonnistuneen yritystoiminnan vuoksi. Ei ihmisyyttä mitata omaisuudella. Suuren sydämen omaava, huumorintajuinen mies ilman omaisuutta on parempi vaihtoehto kuin kuiva pihi ukko.

 

[Hjallis]

Enemmän on kyllä näitä rahan perässä juoksevia naisia, joita on suomi täynnä. Suurinosa naisista etsii itselleen elättää ja haaveilee ylellisestä elämästä miehen siivellä.

 

[Luullun arvausta taas]

'Teit siis gallupin? Haastattelit jokaisen? Ellet, sitten kyse on sinun mielipiteestäsi, ei faktasta. Aloita siis lauseet sanoilla "Minä kuvittelen, että..."

 

[Pepe]

Osin totta tuo paria ylempänä oleva teksti, aika harvassa nimittäin on ne naiset jotka tarjoavat miehilleen ravintolassa, elokuvissa jne. Yleensä miehet tarjoavat ja naiset eivät pane ikinä vastaan. Toki herrasmies maksaa, mutta miksei naiset voisi myös tarjota kun kerran tasa-arvon päiviä eletään?

 

[Ntt kirjautumatta]

Kokemuksen mukaan se kyllä pakkaa ottamaan aika pahasti miesten kunnialle, eli ei se niin vain suju. Ei edes se, että nainen maksaisi itsensä, tai että maksettaisiin vuorotellen. Eli myös tämä voi olla joskus syy. Joidenkin kanssa toki onnistuukin.

 

[Toinen kasööri]

Joudun olemaan erimieltä tästä:

Kokemuksen mukaan se kyllä pakkaa ottamaan aika pahasti miesten kunnialle, eli ei se niin vain suju. Ei edes se, että nainen maksaisi itsensä, tai että maksettaisiin vuorotellen. Eli myös tämä voi olla joskus syy. Joidenkin kanssa toki onnistuukin.

Jatkopohdinnaksi aiempaan kysymykseeni, ongelman ytimenä voi olla juuri se, että toinen osapuoli (on sitten nainen tai mies) on selvästi toista aktiivisempi. Se joka järjestää lomamatkat, sukuloinnit, illanvietot, kodinremontit jne. Meillä mies keskittyi lähinnä vikisemään, että "Chamonixissa on käyty jo aiemmin, pitäisi päästä tiukempaan rinteeseen" tai että "Vepsäläisen soffa oli paremman näköinen kuin Ikean". Aktiivisemmalla osapuolella huvin maksattaminen on helppoa. Kortti vinkuu kätevästi kaupassa, netissä ja ravintolapöydässä. Meillä mies siirsi näppärästi laskun aina minun puolelleni pöytää, vaikka se olisi tuotu hänelle. Joskus hän jopa pyysi minulta pankkikorttini, jonka hän ojensi tarjoilijalle .

En siis usko, että naisen aktiivisuus käy juurikaan miehen kunnialle...

 

[Sivupersoona]

Joku muukin on keksinyt saman, kävelevä pankkikortti.

 

[kassööri]

Meillä ei alkanut mikään mennä mitenkään pieleen (siinä vaiheessa avioehto onkin vielä hyvä tehdä!) - mutta hiffasimme yhden asian, erään tuttavan kokeman melkoisen vääryyden kautta.

Meillä on mieheni kanssa samat omaisuudet ja tulot noin, eli siinä ei ole paljoa tappelemista jos ero tulee. Mutta. Perinnöt. Jos vaikka mun äiti kuolee nyt, ja avioehtoa ei ole, ja eroammekin mieheni kanssa tossa keväällä, VIE MIEHENI TÄYSIN LAILLISESTI MENNESSÄÄN PUOLET MUN ÄIDIN PERINNÖSTÄNI. Tämä on asia mitä tosi moni ei tajua. Mutta jos on avioehto, ei vie. Siinä ottaisi hiukkasen päähän jos olisi tässä ensin itse perinyt kummatkin vanhempansa ja sitten tulisi ero, ja mies veisi puolet mukanaan. No hän sitten aikanaan saisi normaalisti omat perintönsä, ja mulla ei niihin ole nokan koputtamista.

Ei menen vanhempien omaisuus lapsen puolison mukana, jos vanhemmat ovat sulkeneet lastensa puolisot testamentin ulkopuolelle. Mikä minun mielestäni kuuluisi jokaisen vanhemman tehdä.

Tunnistin itseni toisen kasöörin kommentista. En itseäni ihan kävelevänä pankkikorttina pidä mutta juuri tuollainen aktiivinen osapuoli olen. Olen päättänyt erota ihan lakipykälien vuoksi, ja omaa vanhuuttani ajatellen: miten tuollainen henkilö voisi ottaa hoitaakseen asiani lähimpänä omaisenani, jos joudun sairauden vuoksi avuttomaan tilaan? Minkään muun ei tarvitse muuttua, no, ehkä saan levollisemman mielen.

 

[matemaattinen yhtälö]

Puoliksi menee. KAIKKI omaisuus menee puoliksi avioeron sattuessa, jos ei avioehtoa ole.

Omaisuus menee puoliksi, mutta KAIKKEA EI VÄLTTÄMÄTTÄ PUOLITETA:
Jos toinen puoliso omistaa auton 20.000 ja kesämökin 100.000 ja toinen vastaavasti asunto-osakkeen 120.000, on omaisuuden arvo 240.000 ja kumpikin säilyttää oman omaisuutensa.

Jos toinen puoliso on varaton ja rahaton ja toinen omistaa kesämökin 100.000 + asunnon 100.000, joutuu hän luovuttamaan toiselle 100.000 eli joko asunnon tai kesämökin. Ei siis myydä molempia ja jaeta rahoja.