E
Eve
Vieras
Miesystävälläni on jo 11-vuotias lapsi vanhasta suhteestaan ja on ilmoittanut, ettei halua enempää lapsia. Syy on se, että on kuulemma niin kova taakka ja tällöin hänellä olisi mennyt suurin osa elämästä lapsien kasvattamiseen, kun uusi tulisi edellisen jo ollessa lähempänä täysi-ikäisyyttä. Itselläni ei lapsia ole, ja kovasti olisin elämääni edes yhden toivonut.
Suhteemme on muuten kaikin puolin hyvä, mutta en tiedä, pitääkö minun silti siitä luopua tämän asian vuoksi. Pelkään katkeroituvani ajan myötä; varsinkin jos satumme eroamaan joskus vuosien kuluttua, enkä lapsia enää voisi enää saada.
On myös todella vaikea suhtautua siihen, että miehen syy on se, että "hänellä on jo". Tämä heijastuu tahtomattamani myös siihen, kuinka hänen lapseensa suhtaudun. Jos häntä ei olisi, voisin minäkin saada omani..karusti sanottu, ja ehkä vähän kärjistäenkin..
Olen elänyt monta huonoa parisuhdetta, enkä tästä haluaisi luopua. En vain tiedä, voiko suhde toimia, voinko elää tämän luopumisen pakon kanssa vai ihmettä tässä tulisi tehdä..
Suhteemme on muuten kaikin puolin hyvä, mutta en tiedä, pitääkö minun silti siitä luopua tämän asian vuoksi. Pelkään katkeroituvani ajan myötä; varsinkin jos satumme eroamaan joskus vuosien kuluttua, enkä lapsia enää voisi enää saada.
On myös todella vaikea suhtautua siihen, että miehen syy on se, että "hänellä on jo". Tämä heijastuu tahtomattamani myös siihen, kuinka hänen lapseensa suhtaudun. Jos häntä ei olisi, voisin minäkin saada omani..karusti sanottu, ja ehkä vähän kärjistäenkin..
Olen elänyt monta huonoa parisuhdetta, enkä tästä haluaisi luopua. En vain tiedä, voiko suhde toimia, voinko elää tämän luopumisen pakon kanssa vai ihmettä tässä tulisi tehdä..