Pikkujoulujen jälkeen - apuanne nopeasti!

[Elina-alina.]

Hei!

Auttakaa! Olenko turhaan huolissani?
Olen nyt töissä - eilen oli töiden pikkujoulut.

Ongelma on tämä. Olen 34-vuotias ja 2 kk ajan seurustellut 38-vuotiaan fiksun ja ihanan miehen kanssa. Olemme tosi rakastuneita, arvomaailmat ovat kohdanneet jne. Molemmille on ollut aika itsestäänselvää kunnioittaa toista ja todella koemme olevamme onnekkaita toistemme seurassa. Joo, ainakin näin olen ajatellut.

Olin eilen työpaikan pikkujouluissa kuten mieskin oman työnsä. Meillä on molemmilla vaativat duunit, esimiesasemassa jne., joten emme juo itseämme kauheaan känniin ja mokaile, siihen ei ole oikein varaa eikä intoa. Olemme sopineet seurustelun alussa, että on ihan kivaa kertoa toiselle kaupungilta tullessa, että on päässyt hyvin kotiin. Näin suhteen alussa on ihan ok. kertoa omista menoistaan ihan perusturvan luomisenkin takia. Näin olemme keskustelleet, mutta mitään kyttäysmeininkiä ei ole ainakaan minun puoleltani.

Ja mitä tapahtuukaan: minä olin eilen juhlimassa, tulin kotiin puoli yhden aikaan ja lähetin viestin siitä miehelle. Mies ei lähettänyt minulle _mitään_ viestiä. Hänellä on tämä päivä vapaa, joten varmaan nukkuu. En halua reagoida tai tehdä mitään tyhmää, vaan odotan kun mies herää ja itse ottaa yhteyttä. Silti olen pettynyt ja loukkaantunut. Teot aina puhuvat puolestaan - heräsin yöllä ja tajusin, etten tiedä, oliko mies jo kotona. Enkä saanut unta, ensin huoletti ja sitten suututti. 38-vuotias osaa jo ajatella asioita oman navan ulkopuolelle, näin ainakin toivon.

Skitsoanko turhasta, mitä ajattelette? En aio ottaa nyt yhteyttä vaan annan miehen tehdä sen ja aion rauhassa kertoa tunteistani. Onko se teidän mielestänne ok? On kurja olo.

 

[Elina-alina.]

Anyone...?

 

[khyl]

Jestas...olette aikuisia ihmisiä. Jos tilanne on tuo, mitä kuvasit, niin teillä on kaikki hyvin. Anna miehelle anteeksi tämä tekstariunohdus, ukko ei ole kehdannut vaivata sinua neljän aikaan yöstä tai on ottanut yhen liikaa, minkä takia viesti unohtui. Mainitse asiasta, jos siltä tuntuu, mutta...ei kukaan jaksa aina olla tilittämässä "turhaa", ainakaan pitemmän päälle. Anna ko. juttu anteeksi ja hyviä vkloppuja teille.
Noita sattuu miesten kanssa silloin tällöin, vaikka toisin onkin sovittu. Sellaisia he vaan ovat, se ei tarkoita, että hän ei sinua arvostaisi tai kunnioittaisi.

 

[Osoittaja]

"Näin olemme keskustelleet, mutta mitään kyttäysmeininkiä ei ole ainakaan minun puoleltani."

Luepa mitä kirjoitit, ja ajattele uudestaan tuntemuksiasi.

Jos yöllä valvominen ja odottaminen ei ole kyttäämistä niin mikäs sitten?

 

[Mies 50]

No tässähän menee vielä vuos tolkulla ennen kuin opit edes yhtään tuntemaan miestä.
Eli tämä on sitä toisen persoonaan tutustumista, ja nyt tuli tuollainen puoli esille.
Ei hätää mitään, keräät vaan vaa-alle plussat ja miinukset. Siitä se elämä aukenee.

 

[KaijaLiisa]

Skitsoanko turhasta, mitä ajattelette? En aio ottaa nyt yhteyttä vaan annan miehen tehdä sen ja aion rauhassa kertoa tunteistani. Onko se teidän mielestänne ok? On kurja olo.

Sori ei pahalla mutta oletko oikeasti yli 3-kymppinen? Kirjoituksestasi päätellen olet 15 vuotta nuorempi... Anyway, älä kuvittele omiasi äläkä tee hätäisiä johtopäätöksiä. Onko teidät tarkoitettu yhteen vai ei selviää ajan kanssa.

 

[no voi]

Jospa mies oli sellaisessa laitamyötäsessä ettei sormet olisi napeille osuneet. Hyvänen aika... Luulen että SINÄ keksit tuon, että pitää tekstailla kotiintulot. Anna miehen vähän hengähtää! Anna ainakin nukkua krapula pois. Ja rauhoitu hyvä nainen!

 

[Caspiani]

No herttinenaika kumminkin! Ota nyt ai-van rauhallisesti. Jestas sentään. Muakin alkaa ahdistaa kun luen kirjoitustasi, ja hirivttää että mitä sä oikein meinaat sille uudelle miehelles sanoa.

Vaikka kuinka arvomaailmat kohtaa ja ollaan yhtä vaativissa töissä ja paineet on kovat, niin kyllä miehet vaan voi aivan mainiosti SILTI vetää ittensä ihan avaruuteen pikkujouluissa, eikä siinä sitten kummempaa.

Jos sä nyt, näin suhteen alussa, kerrot miehelle kovinkaan perusteelliseti, että susta tuntuu että sua petetty, eikä lupauksia pidetä, eikä sua ole kunnioitettu sovitulla tekstitiviestillä ynnämuuta ynnämuuta, niin mies säikähtää, ahdistuu, epäilee sua joksikin kontrollifriikiksi ja pirttihirmuksi ja häipyy maisemista pikaseen! Varma Tieto.

Jahka se ukko sieltä tokenee, ja ottaa sinuun yhteyttä, niin voit kysyä muinanaisina, että menikö pitkäksi tai oliko hauskaa ja mikä vointi. Eikä muuta kuulustelua ollenkaan.

Jos uudella miehelläsi taas näyttää juopottelu menevän milloin milläkin "hyvällä syyllä" pitkäksi ja loiventaminen jatkuu ja krapulat tärisyttää kroppaa, niin sitten kannattaa itse lähteä. Juoppo on juoppo, vaikka kuinka esimiesasemassa. Ihmissuhdetta on vaikea muodostaa, kun suhteessa on kolmas osapuoli aina ekana, eli juopottelu.

Itse on onnellisessa avioliitossa kultaisen, johtoasemassa työskentelevän miehen kanssa, jolla todella voi unohtua joku tekstari laittamatta,jos lähdetään pikkujouluihin. Onpa joskus koko porukka tullut kotiin vasta aamutuimaan poliisikamarin kautta. Ei siinä mitään. En ota stressiä ja miehet on miehiä.

Epäluotettavuus ja sinun tarpeidesi ohittaminen ja laiminlyöminen on vähän eri kaliiperin asioita, kuin firman pikkujouluiltana tekstarin lähettämisen unohtaminen. Pikkujouluja on kerran vuodessa. Koko loppuvuosi on sitten olla ihanaa aikaa!

 

[Hupaisaa]

Siis voiko tämä olla enää tottakaan? Keski-ikäiset ihmiset kiukuttelevat jostain tekstariin vastaamatta jättämisestä - pikkujouluyönä, vaikka pari on tuntenut vasta 2kk eikä (miehen onneksi) asu yhdessä!! Huh, oisko nyt alkuperäisellä pihdit vähän liian tiukalla tuon miehen suhteen? Kuinka kauan ajattelit, että aikuinen mies jaksaa tuollaista olemattomalla itseluottamuksella varustettua pillittäjää katsoa?

Ja kirjoittiko ap olevansa esimiesasemassa?! Onnea vaan alaisille =D

 

[ymmärrän]

Miksi kaikki hyökkäävät ap:tä vastaan? Jos jotain on sovittu, siitä pitäisi pitää kiinni. Voihan tosiaan olla, että mies on ollut niin kännissä, ettei ole huomannut saaneensa tekstiviestiä, saatikka tajunnut sellaista itse lähettää. Silti ymmärrän, että tuntuu kurjalta.

 

[hoijjakkata.]

Miksi kaikki hyökkäävät ap:tä vastaan? Jos jotain on sovittu, siitä pitäisi pitää kiinni. Voihan tosiaan olla, että mies on ollut niin kännissä, ettei ole huomannut saaneensa tekstiviestiä, saatikka tajunnut sellaista itse lähettää. Silti ymmärrän, että tuntuu kurjalta.

"jos jotain on sovittu, siitä pitäisi pitää kiinni". Mielestäni 2 kuukauden tuntemisen jälkeen ei ole tilivelvollinen vielä sille toiselle yhtään mistään, ehkä mies ei vaan jaksanut/halunnut/huomannut vastata siihen viestiin.
2 kuukautta on tooooooooosi lyhyt aika, ja jos jo tässä vaiheessa aletaan nipottamaan miehelle että miten tehdä, olla ja toimia, niin takuulla tuo suhde ei tule kestämään.

Onhan se ihan "kiva" kertoa, että on päässyt kaupungilta turvallisesti kotiin, mutta ei se ole aikuisilla ihmisillä jotka vasta on ruvenneet deittailemaan mikään pakko, että jatkuvasti pitäisi raportoida kaikki menot ja tulot.

Sori vaan, mutta miehet ei tykkää jos niitä aletaan liikaa kontrolloimaan, kyttäämään, ja heti ollaan paise takapuolessa, jos ei viestiin vastata, ja vielä keskellä yötä.

 

[Provoko?]

Hei!


Silti olen pettynyt ja loukkaantunut. Teot aina puhuvat puolestaan - heräsin yöllä ja tajusin, etten tiedä, oliko mies jo kotona. Enkä saanut unta, ensin huoletti ja sitten suututti.

En aio ottaa nyt yhteyttä vaan annan miehen tehdä sen ja aion rauhassa kertoa tunteistani. Onko se teidän mielestänne ok? On kurja olo.

Ei hyvää päivää!

Todellakin, onko tämä aikuisen kirjoittamaa juttua? Älä nyt ihmeessä kerro mistään "tunteistasi", että olet "pettynyt ja loukkaantunut".... Kuuluuko sinun ylipäänsä tietää, koska mies on kotona? Voihan se mennä jatkoille vaikka jollekin työkaverille tai yökerhoon, eikös ne ole aamuun auki, jos on kerran vapaapäivänkin ottanut. Onko vieläkään kotona, joskus menee pitkäksi.

Veikkaan, että jos nyt "avaudut", mies alkaa pikku hiljaa ottaa etäisyyttä. Ei kukaan, nainen eikä mies, kestä tuollaista kumppania.

 

[Sivupersoona]

No huolestuminenhan on normaalia, jos ei tiedä missä oma kumppani on.

Yöllä ei kuitenkaan pitäisi ketään alkaa etsimään. Siinä vaan itse huolestuu, jos toinen ei vastaa.

Ilmeisesti hän oli nukkumassa.

 

[N50*]

Jos hän laittaa sen viestin kunhan pääsee sinne kotiin. Ihan kuten yksissä tuumin olette SOPINEET

 

[sopimuspykälä]

Jos hän laittaa sen viestin kunhan pääsee sinne kotiin. Ihan kuten yksissä tuumin olette SOPINEET

Hahhaa, tämä on ketjun paras vastaus ;D

 

[Peppi]

Vanhan ja kokeneen neuvo: älä kerro mitään "tunteistasi" kun mies ottaa yhteyttä. Ei sellaista miestä olekaan, joka ei tunne köyden kiristyvän kaulansa ympärillä kun huomaa justiinamaisen kontrollin alkavan.

 

[ahdistus maximus]

Vanhan ja kokeneen neuvo: älä kerro mitään "tunteistasi" kun mies ottaa yhteyttä. Ei sellaista miestä olekaan, joka ei tunne köyden kiristyvän kaulansa ympärillä kun huomaa justiinamaisen kontrollin alkavan.

Eikä kyllä sellaista naistakaan.

Minä en yhtään ymmärrä, miksi ihmeessä pitäisi jotenkin puolin tai toisin ruveta varmistelemaan, että toinen on "päässyt turvallisesti kotiin"? Tai siis - miksi nyt normaali aikuinen ihminen normaalissa illanvietossa ei pääsisi aivan normaalisti himaansa? Ette kai te nyt muutenkaan soittele koko ajan ja tarkista, ettei kumppani ole pudonnut sängystä/vetänyt peittoa henkitorveen/hukkunut kylpyammeeseen?

En näe mitään järkevää syytä ruveta piippailemaan puolin tai toisin keskellä yötä. Jos olet itse menossa yksinäsi, niin nautit omasta illastasi, ja jos taas olet jo kotona, menet nukkumaan kuten yleensäkin. Ja hommat parisuhteen kanssa jatkuu taas kun seuraavan kerran tapaatte.

 

[No miten kävi?]

Selvisikö yöllinen asia vai?

 

[Jestas sentään!]

Meillä on sovittu, että nuoret laittavat tekstarin, elleivät tule yöksi kotiin vaan jäävät kaverin luokse. Ja ihan aina hekään eivät sitä muista. Mutta että aikuinen mies -ellette asu yhdessä, niin eihän sillä ole mitään merkitystä, mihin aikaan hän on kotiinsa mennyt. Todennäköisesti juhlissta väsyneenä kaatunut sänkyyn muistamatta koko kännykän olemassaoloa.

 

[pikkujoulupimu]

Vaikeata tietää onko edes tullut yöksi kotiin tai löytänyt itsensä jonkun naisen luota. Ehkä hyvän mieskaverin luokse päätynyt sohvalle. Vaikea ennustaa. Toivottavasti kuitenkin nukkunut yön kuin tukki.

 

[kännykästä tuli mieleen]

Meillä on sovittu, että nuoret laittavat tekstarin, elleivät tule yöksi kotiin vaan jäävät kaverin luokse. Ja ihan aina hekään eivät sitä muista. Mutta että aikuinen mies -ellette asu yhdessä, niin eihän sillä ole mitään merkitystä, mihin aikaan hän on kotiinsa mennyt. Todennäköisesti juhlissta väsyneenä kaatunut sänkyyn muistamatta koko kännykän olemassaoloa.

Kännyköiden kanssa kaikki on mahdollista. Akku loppui, kenttä ei toimi, sim-kortti
luiskahti paikaltaan. Kännykkä unohtui toisen takin taskuun jne.

En jaksaisi enää hätäillä aikuisen miehen perään. Mutta tunnustettava on, että
olin aikoinaan ehkä Suomen läheisriippuvin elli.

 

[no huh huh]

Tuli tässä mieleen että jospa se mies ei ole vielä päässyt kotiin? Jospa se on menny sihteerinsä kans jatkoille?

 

[niiskuttelija]

En voi ymmärtää miksi kaikki hyökkää ap:n kimppuun. Hänhän vain kertoi olevansa loukkaantunut kun ei sovitusta asiasta mies pitänytkään kiinni. Minä ymmärrän hänen ärtymyksensä täysin!

Olen itse naimisissa ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta, yhtenäkään iltana (humalassa tai ei) ei ole jäänyt viestiä laittamatta, jos eri suunnilla olemme olleet. Eikä siinä mistään kyttäämisestä ole kyse, jos mies pettää haluaisi voisihan hän lähettää viestin vaikka bordellin vessasta. Tässä kohtaa se luottamus astuu peliin....
Itse ainakin olen sellainen, että jos ei miehestä kuuluisi niin huolestuisin, että ei kai mitään ole sattunut! (onnettomuus, sammunut ojaan, hakattu, hukkunut, sairaskohtaus...)

Olkoot muut mitä mieltä hyvänsä, sinulla on oikeus kertoa omat tunteesi miehelle - jos niitä salaamaan alat ei tulevaisuutenne kovan hyvällä pohjalla ole. Eikä se mies varmasti siitä karkuun lähde, ellei oikeasti ole jotain väärää tehnyt. Ja silloin sen on parempikin antaa mennä.

 

[raakiles]

Nimimerkille niiskuttelija. 5 vuotista suhdetta ja avioliittoa ei voi verrata 2 kk seurusteluun (jossa ei edes asuta yhdessä). Olishan se ihmeellistä jos aviomies ei tulis ryyppyreissun jälkeen kotiin. Mutta miks jo heti deittivaiheessa pitäis sopia jostain parisuhteen säännöistä?

Toki sovituista asioista pitäis aina pitää kiinni, mutta jos jo noin aikaisin alkaa sopimaan ja vaatimaan, niin hallaa se vaan tekee koko seurusteluyritykselle.

 

[raakiles]

ja tässähän onkin hyvä esimerkki siitä että se aikainen sääntöjen sopiminen tekee hallaa. Nyt ap jo murehtii jotain turhanpäiväistä sen sijaan että iloitsis uudesta miehestä ja keskittyis tutustamaan siihen mieheen kunnolla.