M
MALE
Vieras
Tapasin mieheni ollessani 18 vuotias. Mieheni oli ensimmäiseni. Seurustelimme pari vuotta ja minä lähdin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi vaihtoon. Sillä aikaa mieheni lähti jo toisen matkaan, joten erosimme. Minäkin tapasin uuden kaverin ja aloitin seurustelun. Muutaman kuukauden päästä kuitenkin tapasimme tämän 1. mieheni kanssa ja vanha suola alkoi janottaa, joten erosimme sen hetkisistä kumppaneistamme ja jatkoimme yhdessä.
Jatkoimme elämää yhdessä, avioiduimme muutaman vuoden päästä ja tulin raskaaksi. Olin melkein viimeisilläni, kun mieheni eräänä päivänä itkien tunnusti yhden yön syrjähyppynsä ja kertoi saaneensa sukupuolitaudin, jonka oli myös ehtinyt tartuttamaan minuun. Sitä tuskan ja pelon määrää, mitä tunsin, en pysty kuvailemaan. Pelko oman syntymättömän lapsen terveydestä oli suunnaton. Mieheni aneli anteeksiantoa itkien ja vannoi tämän olevan yksi ja ainoa erehdys, joka ei tule koskaan toistumaan. Annoin anteeksi ja saimme kuin saimmekin terveen lapsen. Saatoin huokaista helpotuksesta. Mieheni teki kaikkensa, jotta minulla ja pienellä perheellämme olisi ollut hyvä olla. Saimme pian toisenkin lapsen ja elämä oli onnellista.
Pari kuukautta sitten kaikki romahti jälleen. Yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen. Sain tietää, että miehelläni on ollut viimeiset neljä vuotta suhde toiseen naiseen. Intensiivinen suhde, tapailuja 2-3 kertaa viikossa, päivittäistä yhteydenpitoa ja yhteisiä öitä. Suhde, jossa mieheni sanojen mukaan on ollut paljon tunteita pelissä. Samalla sain kuulla, että tätä suhdetta ennen miehelläni oon ollut myös liki kahden vuoden suhde erääseen toiseen naiseen, joka on jatkuvan yhteydenpidon lisäksi sisältänyt seksiä ja yhteisiä lapin matkoja ja risteilyjä.
Mieheni tunnusti nämä suhteensa itse peläten kiinnijäämistä toista kautta. Hakeuduimme välittömästi terapiaan ja päätimme jatkaa avioliittoamme ja taistella sen puolesta. Taistella perheemme ja yhteisten vuosimme puolesta. JA mieheni vannoi jälleen, että ei petä koskaan enää. Minä halusin uskoa tämän. Niin paljon hän itki, osoitti katumusta ja hakeutui pyynnöstäni psykologin puheille.
Kuitenkin sain pari viikkoa sitten tietää, että hän on yhä jatkanut suhdettaan tähän toiseen naiseen. Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että haluaa elää hänen kanssaan. Nainen taas halusi eroon hänestä. Nainen itse ilmoitti minulle, että ei halua miestäni. Vaan haluaa irti moisesta valehtelijasta. Pahoitteli ja totesi olleensa sokea mieheni suhteen. Kehoitti minua olemaan varovainen. Sain myös kuulla, että miehelläni on ollut jo kihlausaikanamme useita syrjähyppyjä.
Ensin tunsin vain suunnattonta pettymystä mieheeni. Sitten menetyksen pelkoa. Ja lopulta helpotusta, että tuo toinen nainen päästi otteensa.
Mieheni on luvannut lähteä kanssani terapiaan ja tehdä kaikkensa avioliittomme eteen. Minä rakastan miestäni. Kaikesta huolimatta. Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Onko meillä mitään toivoa? Mitä sinä tekisit asemassani???
Jatkoimme elämää yhdessä, avioiduimme muutaman vuoden päästä ja tulin raskaaksi. Olin melkein viimeisilläni, kun mieheni eräänä päivänä itkien tunnusti yhden yön syrjähyppynsä ja kertoi saaneensa sukupuolitaudin, jonka oli myös ehtinyt tartuttamaan minuun. Sitä tuskan ja pelon määrää, mitä tunsin, en pysty kuvailemaan. Pelko oman syntymättömän lapsen terveydestä oli suunnaton. Mieheni aneli anteeksiantoa itkien ja vannoi tämän olevan yksi ja ainoa erehdys, joka ei tule koskaan toistumaan. Annoin anteeksi ja saimme kuin saimmekin terveen lapsen. Saatoin huokaista helpotuksesta. Mieheni teki kaikkensa, jotta minulla ja pienellä perheellämme olisi ollut hyvä olla. Saimme pian toisenkin lapsen ja elämä oli onnellista.
Pari kuukautta sitten kaikki romahti jälleen. Yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen. Sain tietää, että miehelläni on ollut viimeiset neljä vuotta suhde toiseen naiseen. Intensiivinen suhde, tapailuja 2-3 kertaa viikossa, päivittäistä yhteydenpitoa ja yhteisiä öitä. Suhde, jossa mieheni sanojen mukaan on ollut paljon tunteita pelissä. Samalla sain kuulla, että tätä suhdetta ennen miehelläni oon ollut myös liki kahden vuoden suhde erääseen toiseen naiseen, joka on jatkuvan yhteydenpidon lisäksi sisältänyt seksiä ja yhteisiä lapin matkoja ja risteilyjä.
Mieheni tunnusti nämä suhteensa itse peläten kiinnijäämistä toista kautta. Hakeuduimme välittömästi terapiaan ja päätimme jatkaa avioliittoamme ja taistella sen puolesta. Taistella perheemme ja yhteisten vuosimme puolesta. JA mieheni vannoi jälleen, että ei petä koskaan enää. Minä halusin uskoa tämän. Niin paljon hän itki, osoitti katumusta ja hakeutui pyynnöstäni psykologin puheille.
Kuitenkin sain pari viikkoa sitten tietää, että hän on yhä jatkanut suhdettaan tähän toiseen naiseen. Käynyt tapaamassa häntä, rakastellut häntä, kertonut tälle toiselle naiselle, että haluaa elää hänen kanssaan. Nainen taas halusi eroon hänestä. Nainen itse ilmoitti minulle, että ei halua miestäni. Vaan haluaa irti moisesta valehtelijasta. Pahoitteli ja totesi olleensa sokea mieheni suhteen. Kehoitti minua olemaan varovainen. Sain myös kuulla, että miehelläni on ollut jo kihlausaikanamme useita syrjähyppyjä.
Ensin tunsin vain suunnattonta pettymystä mieheeni. Sitten menetyksen pelkoa. Ja lopulta helpotusta, että tuo toinen nainen päästi otteensa.
Mieheni on luvannut lähteä kanssani terapiaan ja tehdä kaikkensa avioliittomme eteen. Minä rakastan miestäni. Kaikesta huolimatta. Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Onko meillä mitään toivoa? Mitä sinä tekisit asemassani???