Kihlaus on lupaus?

[tylsääää!]

Olen ollut kaksi kertaa kihloissa eri miesten kanssa. Molemmilla kerroilla on käynyt niin, että ollaan ensin suunniteltu menevämme naimisiin vuoden sisällä. Sitten kun alkaa vuosi olla kulunut, niin kumpikin vain lakkaa puhumasta asiasta mitään, kumpikaan ei halua tehdä asialle mitään..edellisen kanssa siis erottiin, tietty, nykyisen kanssa vielä toistaiseksi kimpassa.

Taas kannan sormusta jostain syystä, ja ihmiset kyselevät koska tanssitaan häitä...

En tajua mihin se halu katoaa aina muutamassa vuodessa. En todellakaan edes pelkää, rakastaako mies minua jos ei pidä kiinni hääpäivästä...jollain tasolla minusta tuntuu että olen taas kerran väärän ihmisen kanssa. En ole sellainen, että painostaisin miestä naimisiin, enkä ole mitenkään nyt hätääntynyt asiasta...mutta

Jos mieskään ei halua kanssani naimisiin, minusta kyllä tuntuu että silloin mietityttää se kuuluisa "loppuelämä" haluanko juuri tuon kanssa, enkä koskaan enää ketään muuta, miettii ehkä mieskin. Kai mieskin on aloitteellinen tuossa asiassa, jos tahtoo naimisiin? Eihän se minun tehtäväni kai olekaan haluta sitä ensimmäisenä?? Siis mies suurennuslasin alle..

Ehkä miehen haluamattomuus tappaa omatkin haluni. Miksi hinguta huntua päähänsä ja kimppua käteensä, jos toisellakaan ei mikään kiire ole minua saada lopullisesti omakseen..

 

[Miekkinen]

Olen kyllä ollut ymmärtäväni ja itsekin kokenut, että nykypäivän kihlaus ei ole kihlaus sanan varsinaisessa mielessä; lupaus avioliitosta, vaan paremminkin rengastusmerkki. TS. ilmoittaa ympärillä nuuskiville että ko. hlö on varattu, seurustelee.

Enää en suostuisi kihloihin ilman että hääpäivä olisi lukkoon lyöty, minua ei kukaan mies "varaile" ilmaan "tositarkoitusta".

 

[MIekkinen]

Lisäys vielä...miehellehän sormus on "kypsyyden merkki" esim. työympyröissä. "Perheellistä" miestä arvostetaan eri tavalla, sama juttu kuin armeijan käynyt, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Eli miehelle on vaan bonusta, kun saa tyttöystävän rengastettua, pysyy typykkäkin sillä rauhallisempana, eikä kysele niin parisuhteen tulevaisuudesta ja seukataanko me nyt vai mitä...

Nainen ei "uskalla udella" lopullista päivämäärää tms., koska pelkää että painostaa miestä liikaa (pitäähän miestä ymmärtää ja antaa tilaa), menihän se sentään mun kanssa kihloihin - mentaliteetti... Joksikin aikaa joo. Kihlaus on helppo purkaa.

 

[aloittaja]

En kyllä pidä itseäni mitenkään pelkurina...siis että pelkäisin painostaa miestä naimisiin tai että meidän kihlauksesta olisi vain miehelle etua.

Se onkin mielenkiintoinen kysymys, että kuinkahan sormus naisella vaikuttaa esim. työpaikkaa hakiessa. Ainakaan pomot eivät kysele "millainen on perhetilanne"..En tiedä onko joitain työjuttuja jäänyt saamattakin sormuksen takia, jos ajattelevat että yksinäisen naisen palkat olisi helpompi jättää maksamatta kun ei ole miestä "puolustamassa"

Välillä kyllä tuntuu, kuin hän pelkäisi ,että minä pelkään ,että hän ei haluakaan naimisiin ...jos tästä nyt mitään kukaan ymmärtää..mutta silloin tulee tunne, että minä hän oikein taas itseään pitää..että minäkö muka tässä olisin se joka jotain odottaa ja kaipaa.

Täytyy kyllä myöntää että itsekin halusin sormuksen alunperin osittain sen takia, että muut ihmiset näkisivät että olen varattu..ei tule sitten miehiltä turhia kyselyjä treffeille tai muuta. Välillä näytti että jotkut miehet eivät uskoneet että olen varattu kun olin ilman sormusta, tai eivät välittäneet kun miehestä ei ollut mitään merkkiä

 

[aloittaja]

..ainakin se kiusallinen keskustelu jää käymättä:

"Oöö..tuota nooin, tarkootan siis öö, onko sinulla poikaystävä"

jonka jälkeen pitää sanoa että "on"...sitten mies tarkkailee ilmeitäni ja koittaa päätellä, josko minulla kuitenkin menisi huonosti mieheni kanssa ja siihen väliin voisi tunkea...tai sitten vain kiusallinen keskustelu...

Joutuuhan siinä mieskin miettimään kauan aikaa, että uskaltaako kysyä vain ei.

Ja toisaalta jos sen itse ottaa puheeksi esim jos mies pyytää kahville tms: että muuten tiedoksi vaan mulla on poikaystävä.

Sitten saa osakseen sen happaman naaman, kun on mennyt "luulemaan että hän yrittää muka iskeä"

 

[hoomoilanen]

öööö... kuinkas vanha kysyjä on?

 

[kihlautunut]

Me taas koemme olevamme kihloissa juurikin siksi, että mieheni (siis avomies) on todennut, että menetkö kanssani naimisiin jonakin päivänä ja olen todennut, että kyllä menen - eli olemme lupautuneet menemään avioliittoon, joten olemme kihloissa. Sormuksia emme ole sen enempää ostaneet, emmekä asiasta tiedottaneet, jos joku kysyy, että oletteko kihloissa, vastaamme, että olemme. Olemme kumpikin kerran naimisissa olleita ja kerran eronneita, joten ehkä siksi emme kaipaa sen suurempia ulkoisia tunnuskuvia asiaan, kun tiedämme kokemuksesta, että avioliittokin voi päättyä ja toisaalta avoliitossa olevatkin voivat olla täysin sitoutuneita ja rakastuneita ja uskollisia, ettei papin aamen tuo noita juttuja.

 

[aloittaja]

öööö... kuinkas vanha kysyjä on?

Onko mielestäsi tämä myös kypsyyskysymys? Onko niin että aikuiset menevät naimisiin ja lapset ei tai pänvastoin?

Onko kantasi, että jos olen tietyn iän saavuttanut, niin tälle naimisiinmenoasialle pitäisi tulla jokin tietty ratkaisu?

Onko sinulla jokin vanhemman ihmisen viisaampi tieto tarjolla asiasta?

 

[aloittaja]

öööö... kuinkas vanha kysyjä on?

No, voin sanoa että olen 30-vuotias nainen.

 

[vinku-intiaani]

Jaa, että kolmekymppinen. Kohta joku kihlavinkuja neuvoo jättämään sitoutumishaluttoman miehen ja hankkimaan toisen, joka halua siittää biologisen kellon tikityksen tahdissa ap:n kanssa liudan lapsia ja leikkiä kotileikkiä.

Miehellä on nykyään näköjään pelkkä siitossonnin virka!

 

[sinkkuN]

öööö... kuinkas vanha kysyjä on?

Samaa mietin minä... Aika koomisilta tuntuvat nuo aloittajan perusteet kihlasormukselle...

Ja nuo työpaikkakuviot kuulostavat kyllä täysin kirjoittajan oman pään tuotannolta. Että pitää olla ihan mies puolustamassa, jos työnantaja ei maksaisi palkkaa "yksinäiselle naiselle". Hallelujaa! Milläs vuosisadalla tämä miehen huoltajaksi tarvitseva nainen oikein mielessään elelee...? Sitä paitsi naimisissa olevan nuoren naisen voi olla jopa vaikeampi saada töitä (mahdollisen lisääntymisen takia) kuin sinkun. Kukapa työnantaja haluaa, että nainen jää heti äitiyslomalle?

Tai että kihlasormus olisi este miesten iskuyrityksille, katin kontit, jos nainen on viehättävä, niin sormus ei ole edes hidaste! Mitä kiusallista siinä edes on, jos kysyy onko toinen varattu oli sormus sormessa tai ei..?

 

[aloittaja]

Jaa, että kolmekymppinen. Kohta joku kihlavinkuja neuvoo jättämään sitoutumishaluttoman miehen ja hankkimaan toisen, joka halua siittää biologisen kellon tikityksen tahdissa ap:n kanssa liudan lapsia ja leikkiä kotileikkiä.

Miehellä on nykyään näköjään pelkkä siitossonnin virka!

Heh

Oikeastaan miehen kanssa ei ole kovin hauska leikkiä kotia. Ei se ainakaan aina miltään leikiltä tunnu. Ainakaan en saa mitään henkistä tyydytystä miehen kanssa siivousvuoroja sopiessa

 

[Ei tarvita]

[moderoitu]

 

[aloittaja]

öööö... kuinkas vanha kysyjä on?

Samaa mietin minä... Aika koomisilta tuntuvat nuo aloittajan perusteet kihlasormukselle...

Ja nuo työpaikkakuviot kuulostavat kyllä täysin kirjoittajan oman pään tuotannolta. Että pitää olla ihan mies puolustamassa, jos työnantaja ei maksaisi palkkaa "yksinäiselle naiselle". Hallelujaa! Milläs vuosisadalla tämä miehen huoltajaksi tarvitseva nainen oikein mielessään elelee...? Sitä paitsi naimisissa olevan nuoren naisen voi olla jopa vaikeampi saada töitä (mahdollisen lisääntymisen takia) kuin sinkun. Kukapa työnantaja haluaa, että nainen jää heti äitiyslomalle?

Tai että kihlasormus olisi este miesten iskuyrityksille, katin kontit, jos nainen on viehättävä, niin sormus ei ole edes hidaste! Mitä kiusallista siinä edes on, jos kysyy onko toinen varattu oli sormus sormessa tai ei..?

No, jokainen voi itse päättää kokeeko kyselytilanteet kiusallisena vai ei. Minä olen kokenut näin.

Työpaikkajutusta: Enhän minä väittänytkään, että itse pitäisin miestä jonain puolustajana, vaan kuten itsekin totesit perheenperustajia pelkäävistä pomoista, että vaikka itse elän vuotta 2007, niin kyllä niitä vanhakantaisemmin ajattelevia pomoja löytyy silti. Vanhoja jääriä..jotka voi ehkä ajatella että sinkkunaista on helpompi pompotella. Mene ja tiedä. En väitäkään että asia olisi näin.
Ajattele mitä haluat

 

[sormukseton kihlattu]

Täällä myös yksi kihloissa mutta ilman sormusta olija. Miehellä oli enemmän hinku kihloihin, tuli vähän sellainen olo että haluaa nimenomaan sormuksella "varata" minut. No, kihloihin lupauduin, tyyliin mennään naimisiin "joskus tulevaisuudessa", mutta sormusta en suostunut ottamaan.

Itse en ole edes kertonut kenellekään olevani kihloissa, mieheni kertoi sisarelleen ja parhaalle ystävälleen. Jos kysytään, niin kerron, mutta eipä tarvi näin kuunnella uteluita häistä. Monet tuntuvat ajattelevan että häitä tanssitaan perinteisesti sitten vuosi kihlauksesta... Itse olen ajatellut odottaa ainakin lähemmäs viisi vuotta.

Tuo alkuperäisen innostuksen laantuminen kuulostaa siltä että alkuhuuma on loppunut eikä naimisiinmeno enää olekaan niin kiinnostavalta tuntuvaa. Juuri tästäkin syystä odotan mieluummin tarpeeksi pitkään ennen avioitumista, tietää sitten ainakin ettei mennyt naimisiin alkuhuumassa jonka loputtua alkaa kaduttaa. Haluan myös että mieheni on varma, nyt vielä tuntuu että hinkuu pikaisia häitä nimenomaan alkuhuuman vuoksi...

 

[1-kihlaus]

"Taas kannan sormusta jostain syystä, ja ihmiset kyselevät koska tanssitaan häitä..."

Aivan outoa tekstiä että "jostain syystä"? Kas kun et huviksesi sitä kanna.

 

[Nostakaa päänne naiset, älkääkä suostuko miesten o]

Nainen ei "uskalla udella" lopullista päivämäärää tms., koska pelkää että painostaa miestä liikaa (pitäähän miestä ymmärtää ja antaa tilaa), menihän se sentään mun kanssa kihloihin - mentaliteetti...

Tämä on taas sitä kanamaista nöyristelyä, mihin yhdenkään naisen ei pitäisi koskaan suostua. Miehellä on riittävästi tilaa, vaikka hääpäivä olisi lyöty lukkoon. Ei naista pidä pelkillä kihloilla varata ilman tositarkoitusta. Sen verran itsetuntoa kannattaisi koota, että hakeutuisi eroon epävarmoista tapauksista ja eläisi mieluummin vapaana masentumatta typerien miesten edesottamuksista.

 

[Älä valita ja nurise, anna muiden elää!]

Kohta joku kihlavinkuja neuvoo jättämään sitoutumishaluttoman miehen ja hankkimaan toisen, joka halua siittää biologisen kellon tikityksen tahdissa ap:n kanssa liudan lapsia ja leikkiä kotileikkiä.

Jos mies ei halua lapsia vielä 30-vuotiaanakaan naisen ollessa samanikäinen, hän ei todennäköisesti halua niitä koskaan. 30-v miehen ei enää pitäisi olla "kotileikki-iässä", kuten 4-5-v:na. Jos niin kuitenkin on, nimenomaan silloin kannattaa vaihtaa miestä. Kotia ei todellakaan kannata ruveta leikkimään vaan perustaa perhe sellaisen vastuullisen miehen kanssa, joka ottaa senkin asian tosissaan ja tajuaa, että elämä on elettävä aikanaan eikä vasta viisikymppisenä. Onneksi niitäkin miehiä riittää. Jää sinä vain vinkumaan intiaanileikkiesi perään ja anna muiden elää ja perustaa perheitä.

Sellaiset miehet, jotka eivät ymmärrä mitään isyydestä, jäävätkin pelkiksi siittäjiksi.

 

[Heko heko]

Olin 20, kun kihlauduttiin. Juuri ja juuri 22, kun naimisiin. Kihlaus on lupaus avioliitosta alla 2 vuoden sisällä. Oikea kihlaus kestää korkeintaan ½ vuotta.

Nyt liittoa jo takana 25 vuotta ja onni kukkii. Tehkää perässä !!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[kihlattu]

Mihinköhän nämä "oikea kihlaus"-jutut perustuu? Eli siis että kihlauksen pitäisi kestää vain puoli vuotta... Varmaan on sata vuotta sitten menty kihlauksen jälkeen mahdollisimman nopeasti naimisiin (kun on elättäjä löytynyt), mutta en näe siinä nykyään mitään haittaa että kihlaus kestäisi pidempäänkin... Tietysti se on lupaus avioliitosta mutta nykyään useat suunnittelevat häitäkin jopa vuoden tai pari joten puoli vuotta on aika lyhyt aika.

Ja kuten todettu, minä haluan ainakin nähdä miten yhteiselo sujuu avopuolisoina ennen kuin sitoudun "lopullisesti" ja päädyn mahdollisesti eroamaan.

 

[noreen]

Olen aikani mieheltäni kysellyt et jokos puhutaan niistä häistä kun kerran kosit ja pyysit vaimoksesi..itse otan kihlauksen lupauksena ja niin myös hänkin sen kosimisensa mulle esitti.Joka kerta on sama vastaus mieheltä:jaa-a...siirsin sormuksen sormestani kaulakoruuni roikkumaan ja ilmoitin etten enää sitä sormeeni laita.Tuntuu todellakin siltä et miehelleni tämä kihlaus on tapa näyttää muille et hän on varattu.Ei hänellä ole aikomuskaan mennä kanssani naimisiin!!

 

[noreen]

Unohdin vielä mainita et kihloissa olemme olleet jo 8v et kyse ei ole mistään pienestä ajasta..

 

[Wanha Täti]

Kun menin ensimmäisen kerran kihloihin 23-vuotiaana se oli "lupaus" mennä myös naimisiin, oltiinhan siitä jo sovittu ENNEN kihlausta. No, ero tuli mutta so what.

Kun menin toisen kerran kihloihin 47-vuotiaana, sormuksen merkitys on viitteellinen ja se on lähinnä merkiksi muillekin että olemme varattuja ja suhteessa. Siis pariskunta. Emme aio mennä naimisiin.

 

[just.]

Jos ei aio mennä naimisiin, ei ole kihloissa. Myöskään ilman kihlautumista ei ole mahdollista mennä naimisiin, vaikkei olisi kihlajaisia eikä kihlasormuksia, se hetki jolloin jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Kihlakumppanit aikovat mennä naimisiin toistensa kanssa.

En tiedä kuinka rautalangasta tämä pitää vääntää. Kihlaus on termi, jolla on melko lailla eksakti sisältö, sitä ei voi muokata itselle kulloinkin sopivaksi. Punainen ei ole sininen, eikä sininen ole orava. Joko on kihloissa tai sitten ei. Vasemman nimenttömässä voi pitää sormusta varattuna olemisen merkiksi tai vaikka ikuisen yhdessäolon kunniaksi vaikka ei aikoisi koskaan naimisiin, mutta kihloissa ei silloin ole.

 

[pit.]

Jos ei aio mennä naimisiin, ei ole kihloissa. Myöskään ilman kihlautumista ei ole mahdollista mennä naimisiin, vaikkei olisi kihlajaisia eikä kihlasormuksia, se hetki jolloin jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Kihlakumppanit aikovat mennä naimisiin toistensa kanssa.

En tiedä kuinka rautalangasta tämä pitää vääntää. Kihlaus on termi, jolla on melko lailla eksakti sisältö, sitä ei voi muokata itselle kulloinkin sopivaksi. Punainen ei ole sininen, eikä sininen ole orava. Joko on kihloissa tai sitten ei. Vasemman nimenttömässä voi pitää sormusta varattuna olemisen merkiksi tai vaikka ikuisen yhdessäolon kunniaksi vaikka ei aikoisi koskaan naimisiin, mutta kihloissa ei silloin ole.

Näin se menee.

Tosiaan, esim esteettömyystodistukseen pyydetään kihlakumppanien nimet. Eli vaikka avioliitosta olisi puhuttu vain pimeässä peiton alla, niin silloin kun siitä on sovittu, ollaan kihloissa. Sillä kerrotaanko tästä päätöksestä kenellekään tai vaihdetaanko sormuksia, ei ole merkitystä.