Mulla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta olen seurannut läheltä kahta suhdetta. Toinen on eräs vanhempi pariskunta (sukulaisiani). Mies halusi lasta, nainen pelkäsi synnytystä eikä siksi halunnut lasta. Mies katkeroitui siitä ja jopa alkoholisoitui niin, että joi terveytensä. Lopulta vakava sairaus pysäytti miehen ja nykyään pariskunta elää mielestäni aika tasapainoista elämää. Heillä elämän täyttää lemmikkieläimet, matkustelu ja hyvä ruoka.
Toinen suhde on nuoremman pariskunnan tapaus kaveripiiristä, jossa mies ei halua lasta ja nainen taas haluaa. Mies on sanonut jättävänsä naisen, jos hän tulee raskaaksi ellei nainen sitten tee aborttia. Muutoin pariskunta on erittäin onnellinen, mutta naisen osalta aika on käymässä vähiin.
Minusta asiassa on vaikea tehdä kompromissia. Harva kuitenkaan haluaa lasta siten, että vain se lasta haluava osapuoli hoitaisi lapsen hoitamisen ja kasvattamisen niin, ettei se "haluton" osapuoli tekisi omaa osuuttaan. Jos taas päädytään lapsettomuuteen, niin silloinhan toinen joutuu tukahduttamaan halunsa olla äiti/isä. Yleensä voimakkaan halun tukahduttaminen ei oikein toimi ellei tilalle sitten saa jotain korvaavaa asiaa. Halu tulla vanhemmaksi on kuitenkin sellainen perustarve monellakin, että välttämättä esim. lemmikkieläimen hankinta ei sitä tarvetta poista.
Joskus voi olla hyväksi antaa ajan kulua. Valitettavasti kuitenkin moni mies (miksei nainenkin) koe ahdistavana sen, että joutuu sitoutumaan henkisesti ja taloudellisesti lapseen moneksi vuodeksi. sellaisen asian kanssa ei kuitenkaan voi leikitellä, että okei, hankitaanpa kokeeksi ja katsotaan, josko se toinen siitä kumminkin mieltään muuttaisi.
Entisaikoina tilanne oli erilainen, koska ehkäisyä ei juuri ollut, jolloin lapset kuuluivat luonnollisena osana parisuhteeseen. Tosin silloin perhekäsitys oli laajempi, joten lapsia hoiti myös esim. isoäidit, lapsettomat tädit tai sisarukset, isommat lapset jne. Oma mummonikin on ollut 8-vuotiaana töissä juuri tällaisena "pikkupiikana" ison perheenäidin apuna.