Olen golfleski

Niin...taas se alkoi, se kesän yksinäisyys. Mies aloitti golfkautensa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki sateettomat kesäillat istun yksin kotona. Tämä on nyt sitten neljäs kesä tätä.
Muutama päivä sitten otin hänen harrastuksensa puheeksi, ja kysyin että onko tarkoitus pelata tänä kesänä. No, vastaushan oli tietysti selvä. Tähänpä sitten sanoin hyvin kauniisti ja nätisti, että mitäpä jos keskusteltais tästä ajan käytöstä sitten...että tilanne ei menisi niin pahaksi kuin aikaisempina kesinä.
Tähän hänen kiukkuinen vastauksensa oli, että no ei sitten pelata, vaan katsotaan telkkaria koko kesä. Hänen tapansa on juuri tällainen, asioilla ei ole keskitietä, vaan aina kaikissa asioissa mennään äärilaidasta toiseen äärilaitaan. Yritin kauniisti selittää, että eikö hän tosiaankaan yhtään välitä siitä, että mitä minä sitten teen nämä illat...vastauksena hiljaisuus. Seuraavaksi hän sanoi hyvin vihaisesti, että asiasta ei vaan keskutella! Hän päättää, että pelaako vai ei.
Selvä. Asiasta ei sitten keskustella. Nyt sitten kesä on sitä, että kun hän tulee töistä kuudelta, niin syö ja vaihtaa vaatteet ja lähtee kentälle, josta kotiutuu yhdentoista aikaan.

Tähän on niin helppoa sanoa nyt minulle, että mitä sinä siellä kotona istut....mutta tämä onneton pieni käpykyläkaupunki, kun ei täällä ole mitään tekemistä. Käyn kävelyllä tai pyöräilemässä, mutta ei siihen mene kuin tunnin verran...harkitsin itsekin pelaamisen aloittamista, mutta kun se ei kiinnosta ja toisaalta mies ilmoitti, että jos aloitat, niin hän ei pelaa minun kanssani. Tuo pelaaminen on hänelle myös sellainen sosiaalinen juttu, pelata ""jätkien"" kanssa ja saada puhua potaskaa samalla.

Peiliinhän saan katsoa, kun tällaiseen kohteluun suostun, mutta en kertakaikkiaan kestä riitelyöä enkä huutamista. Mieluummin vain nielen ja nielen...mutta tiedän senkin, että joku päivä siinäkin tulee raja vastaan :-(

 

Niinpä. Kannattaa miettiä. Se raja tulee viimeistään vastaan silloin kun teillä on pari lasta ja mies häipyy kauniiksi kesäilloiksi golffaamaan. Nythän sulla on asiat oikeastaan hyvin kun itse voit tehdä iltaisin mitä haluat kun ei vielä lapsia ole mutta mieti oikeesti, muuttuuko mies koskaan tuosta vai ei? Ja jos ei, kestätkö tuota joka kesä ehkä kymmeniä vuosia eteenpäin?

Aika omituista minusta, että sinä et sopisi samaan porukkaan... onko teidän suhteella siis tulevaisuutta ollenkaan? Miehelle ei sinun mielipiteelläsi ole ilmeisesti mitään merkitystä. Mies ei oikein ole kasvanut aikuiseksi, kaverit menee vielä edellesi.

 

Sama tilanne täällä, erona vaan se, että olen mopoleski. Meillä kaksi lasta, uusi omakotitalo jossa pihatöitä riittää.

Oltiin kylässä ja puhe tuli kesäloman vietosta. Mies ihan pokkana alkoi selittämään OMIA suunnitelmiaan--> Viikko Lapissa motskarikavereiden kanssa, yksi viikko lomasta loppukesänä, jolloin menee It-Eurooppaan reissulle. Näistä ei ole mulle puhunut mitään ja olin aika sanaton, kun kahvipöydässä asian ilmoitti. Taisi taktikoida hetken, tiesi etten kylässä viitsi sanoa mitään. Vituttaa. Yritän tässä nyt sitten saada jotain toista yksinäistä reissuun. Kun reissuun lähden niin tasan tarkkaan ilmoitan siitä päivää paria ennen lähtöä ja vieraiden läsnäollessa.

Vielä en tiedä, lähdenkö lasten kanssa vai yksin. Tekisi miehelle kyllä hyvää olla yksi loma viikko lasten kanssa, ehkä oppisi arvostamaan yhteistä lomailua sen jälkeen. Ja tietäisi miltä tuntuu kun jää yksin ilman keskustelua.

 

Ala sinäkin harrastaa golfia niin saatte olla kaikki illat yhdessä.

 

Itse ainakin vietän kaikki harrastukseni ennen aamu seitsemää tai työaikana. Näin voin sitten väsyneenä viettää laatuaikaa naiseni kanssa... Esim. iltaisin telkkarin ääressä...

 

Hankala tilanne. Sanoisin kuitenkin ettei toisen välittämiskykyyn kannata vedota - kukaan ei reagoi positiivisesti tuollaisiin ""guilt trippeihin"". Sano pikemmin, että haluaisit tehdä sitä ja sitä yhdessä, ja tottakai haluat, että hänkin saa osansa rakasta harrastustaan golfia, mutta miten voisitte yhdessä ratkaista tämän aikatauluhaasteen.

Hänen kiukkuiset vastauksensa johtuvat varmasti siitä, että tilanne on jatkunut jo monta vuotta ja selvästikin on ikäviä keskusteluja käyty ennenkin. Nyt sinun pitää pysyä kärsivällisenä, jos todella meinaat saada positiivista tulosta aikaan.

'Etkö sä yhtään välitä musta?' on maailman hedelmättömin lause, kun yritetään muuttaa toisen käytöstä.

 

Muistan ajan, kun golf rantautui koko kansan huviksi kultaisella 80-luvulla.

Ex-appeni mökkikaveri hurahti golfiin ja myi tarvikkeita.
Puhuttiin golf-osakkeista ja golfkenttiä rakennettiin vauhdilla.

Koko touhu tuntui lapselliselta kouhotukselta.

Sittemmin exäni innostui golfiin ja kävimme lasten kanssa pelaamassa. Ihan hauska reissu tuo oli. Jos perheonni olisi jatkunut, niin kukapa tietää vaikka olisin jo melkoinen golffaaja.

Olen kuullut kauhutarinoita miehistä, jotka ovat laittaneet koko omaisuutensa likoon ulkomailla tapahtuvien golfreissujen takia. Liekö totta vai tarua. Mistä sen tietää.

Golfkentillä on hyvä eronneena bongata uusia naisia. Exäni löysi niitä ainakin yhden. Golf yhdisti heidät ja minä sitten erotin yllättämällä suoraan rysän päältä.

En halua peloitella ap. mutta kyllä noiden kokemusten perusteella romantiikkakin kukkii pelikentillä.

Golfaamisen korvaan heiluttamalla moppia kotona. Iltatyönä en sitä tee.

Muistan ajat, kun olin erittäin katkera ja vihainen. Ukko hassasi rahojaan taivaan tuuliin ja minä raadoin kesähelteellä siivouskohteessa.

Vuosien päästä nuo ajat jo naurattavat.

Exä asuu nykyään golfkentän vierellä. Lienee nykyisellä paimentamista. Siksi rakkaat Ellit. Jos golfaatte exäni seurassa, muistakaa seuraavaa. Mies on tukevasti sitoutunut. Hän on parantanut tapansa eikä enää vie teitä kesämökille jatkoille puttaamaan.

Nyt keskitytte vain peliin. Ehkä joku päivä kävelen tai pyöräilen kentän ohi. Otan mailan käteen ja näytän mallia.
Osuu reikään tai menee 100 metriä ohi. Hällä väliä. Kyllä ojaan vielä palloja mahtuu. Toivottavasti ei osu kenenkään suuhun kuten kävi muutama kesä sitten Hämeenlinnassa.

 

Te, joilla mies viettää kaiken vapaa ajan yksin omissa menoissaan: Onko näin ollut suhteen alusta asti vai onko tilanne muuttunut radikaalisti jossain vaiheessa?

Mitä miehet vastaavat, kun kysytte, eikö heitä oikeasti kiinnosta viettää aikaa lastensa kanssa?

 

Hyvä Oona, hyvä kysymys. Parisuhde vaan on sellainen että siinä pitää puhua ja päättää asiat yhdessä. Jos toisin on, ihminen on sitä sorttia elukka että vetää kaikki ""löysät"" omaan pesäänsä, näin se vaan menee.
Uskon kuitenkin että nuo valitukset ovat sitä ettei itsellä ole omaa harrastusta, tai sitten ihmiseltä puuttuu se ""muna"" sanoa että tämä selvitetään.

 

Kirjoitit ihan mun suulla, yhdessä on asuttu vuosi ja jos olisin tämän tiennyt, olisin tehnyt ehkä toisen päätöksen. Nimittäin juttu on niin, että se ei rassaa samalla tavoin, kun taasen yhteistaloudessa.
Viikolla se ja sama, tapaan ystäviäni, mutta viikonvaihteet ottaa pannuun, kun ystävättäret viettää laatuaikaa äijänsä kanssa ja tekee jotain yhdessä, eipä naurata enää, en muuttanut tosiaan tämän takia yhteen.
Samalla lailla yritin kuluttaa aikaani kuin sinä ja aika kakkalle maistui.
Arvaas muuten kattoisiko äijät tälläistä, juu ei. Kyllä olis matkalaukut äkkiä oven pielessä, ihan valmiiksi pakattuina ei tarvis kuin ottaa ja lähteä lätkimään.
Ja kakka muijahan olet jos kehtaat asiasta sanoa edes puolta sanaa, kun ei sentään ryypätä ja istuta pubissa!
En kyllä tiedä onko siinä eroa, poissa ovat joka tapauksessa, et mikä se ero siinä on?
Tiedän kyllä monia eroja tulleen tämän ""keleen"" harrastuksen takia, tajuan kyllä, että se on kallista ja peliaika lyhyt siihen nähden, mutta kyllä ratkaisu löytyisi varmasti, jos haluja olisi toisella puolella.
Yritin kävellä mukana aikanaan, mutta kun ei maistunut ja se, että en halua olla ""kiinni"" niin montaa tuntia golkentällä, haluan tehdä jotain muutakin illan aikana.
Pakko on huushollikin hoitaa, mutta hän kerkiää siellä rattoisasti pelata kun huolto pelaa kotona, juu tiedän itsepä teen, mutta en kestä elää sekasotkun keskellä.

Tästä tietty on seurannut se, ettei sitä jaksa toisen naama enää siinä määrin kiinnostaa, kuin ennen ja olenpa väliin miettinyt pitäisikö alkaa katsoa itselleen asuntoa tai uutta kaveria vaiko molempia?
Joku viisas tästäkin varmaan repii kommenttia, mutta kannattaa kokeilla asua itsekeskeisen golffarin kanssa, jopa jutut muuttuu ja alkaa ihan oikeasti käsittää, että tälläinen suhde on surkea. Mutta eipä ole kuin tasan kaks vaihtoehtoa, joko jää tai lähtee tai ottaa salarakkaan iltojensa iloksi. Aika rankkaa tekstiä, mutta kiinnostaako golffaria sun tunteet tai olemisesi? Ei tasan kiinnosta, tiedän kokemuksesta. Turhaa itseäsi morkkaat peiliin katsomisella, helppo on aina arvostella jos ei ole tunteita pelissä.
jos haluat kirjoitella saat osoitteeni.
Myötätuntoisin terveisin.

 

Minun ex oli tosi kova pelaamaan golfia. Jotta saatoimme olla yhdessä, lähdin usein hänelle caddyksi. Laskelmoin, että saan siinä samalla raitista ilmaa, tulee käveltyä ja vähän kuntoiltuakin, kun vetää ja kantaa toisen kärryä. Samalla kyselin golfista ja opettelin sen perusteita. Green cardin suoritin itsekin, mutta en innostunut pelaamaan. Exäni oli kyllä joustava, että hän ei läheskään aina ollut pelaamassa, vaan teimme paljon muutakin yhdessä. Ja välillä oli kiva myös olla ihan rauhassa itsekseen kotona ja tehdä omia juttuja; shoppailla, nukkua, tavata kavereita. Sitten kun mies taas tuli kotiin, niin oltiin yhdessä. Minulle miehen golfaus ei siis ollut mikään ongelma, sillä vaadin häneltä muutakin aikaa ja toisaalta annoin hänen harrastaa yksin tai niin, että olin itse mukana. Käänsin asian voitokseni. Erosimme muista kuin golfiin liittyvistä syistä. Olen kuullut exältäni, että hänen nykyisensä vihaa golfia eli on varmasti aika samanlainen kuin sinä. Neuvoni on: hanki omakin elämä ja itsenäisty suhteessa mieheesi. Kyllä yhteistäkin aikaa on, vaikka toinen pelaisikin. Toisen harrastukselle ei kannata alkaa mustasukkaiseksi. Lähde mukaan välillä ja tutustu lajiin. Tai kehittele omia juttuja. Ja vaadi sitä yhteistä aikaa.

 

Ole onnellinen että miehesi tulee kotiin, joidenkin
miesten on päästävä pelireissuille kaus, ja siellä pelataan
myös muita reikiä!

 

En halua mitenkään puolustella ukkojenne ajankäyttöä, mutta eikö tuo golf ole vuodenaikaan sidottua, eli sitä pelataan toukokuusta-lokakuuhun? Eli saatte kuitenkin pitää miehenne suurimman osan vuotta?

Itselläni on urheilu-hullu avokki, ja läpi vuoden olohuoneessamme on jonkin lajin loppuottelu välimatsi tai tulokset. Aamulla katsotaan tekstitv:stä yön NHL:n tulokset. Ja nyt tietty tuijotetaan futista. Enää en maindaa. Kuitenkin miehessä on muita sellaisia hyviä puolia, että en halua heittää häntä ulos vain urheilun takia.

Parisuhde vaatii kärsivällisyyttä, puhumista ja joustamista. Välillä rassaa ja syvältä. Niin kai pitääkin...?

 

Golf on tosi kallis harrastus. Eikös AP voisi myös keksiä jonkun harrastuksen? Esimerkiksi laivaristeilyitä on varsin edullisia. Käy vaikka pari kertaa kesässä bussikiertomatkoilla, laivaristeilyillä, lavatansseissa tms. Kyllä niihin voi mennä yksinäinenkin nainen!

Kun erosin, kyhjötin ensiksi kotona neljän seinän sisällä osaamatta oikein lähteä mihinkään. Sitten tartuin itseäni niskasta kiinni ja estin itseäni mökkiytymästä. Aloin käydä yksin elokuvissa, baareissa, tanssimassa, pikku lomilla jne. Välillä otin lapset mukaan, välillä hankin heille hoitajan. Toki rahatilanne rasitti, mutta olin nuukasti muuten, mutta käytin rahoja mieluummin hauskanpitoon kuin vaikkapa kilojen keräämiseen (pullat, karkit jne).

Minusta AP:n olisi hyvä jollain tavalla kysyä mieheltään, että eikö hän voisi kalenteristaan varata edes yhden viikonlopun per kuukausi aikaa perheen kanssa viettämiseen? Minusta se ei olisi liikaa vaadittu. Ymmärrän kyllä, että mies on hurahtanut golfiin, mutta jos hänellä on perhe, niin vaatiihan sekin sitoumuksia. Ei kodinhoito yms. ole vain vaimon onni ja autuus.

Suosittelen lämpimästi keskustelutaitojesi kehittämistä. Jos vain nieleskelet ja keräät pahaa oloa, katkeroidut ja päädyt eroon. Sitten uudessa suhteessa toistat samat virheet, jos et ole opetellut keskustelemaan. Miehelle voi aina yrittää sanoa, että eikö asiasta voida keskustella huutamatta. Taitaa olla niin, että sen paremmin AP:llä kuin AP:n miehellä ei taida kommunikointi toimia kovinkaan hyvin

 

Hei. anna vain osoitteesi, kirjoittelen ihan mielellään

 

Riippuvuus mikä riippuvuus. Toiset hurahtaa maratoniin, viinaan, kaljaan, baariin. Siis riippuvuus on valmis, kun se täyttää elämän ja ohittaa ihmissuhteet. Otan osaa. Harva golfin pelaaja ymmärtää, että he tekevät väkivaltaa. He kuvittelevat, että kaikki on sallittua, mikä tehdään golfin nimissä. Heillä on niiin Hieno harrastus, että sen varjolla kaikki muu on nollaa. Kyllä osaa olla aivotonta porukkaa.

 

Minä päinvastoin olen oikein tyytyväinen, kun mieheni vihdoin löysi urheiluharrastuksen, josta tykkää. Hänen on pitänyt pudottaa painoaan ja hän käy kyllä kaverinsa kanssa pelaamassa tennistä, mutta tää kaveri ei aina pääse pelaamaan, joten jotain muutakin on pitänyt kehitellä.

Mun mies on joskus kokeillut golfia ja havaitsi olevansa ihan hyvä siinä ja niinpä nyt on sitten menossa kursseille. Hän pyysi minuakin mukaan ja tarkoitus olisi, että joskus voisimme pelata yhdessä. En ole kovin innostunut asiasta, mutta voishan sitä kokeilla. Kauniina kesäpäivänä kävely nurmikolla ei tunnu kauhean kaamealta ajatukselta.

Sisareni ja hänen miehensä ovat himogolfaajia ja ovat kiertäneet monet kentät ympäri maailmaakin. Eli ko. lajista voi tulla kyllä ihan yhdistäväkin tekijä.

Eli suosittelisin, että lähtisit vain rohkeasti mukaan. Hommaa green card ja maila ja eikun mukaan vain.

 

Mutta alkuperäisen mieshän on ilmoittanut että jos ap aloittaa golffaamisen, hän ei kuitenkaan sovi pelaamaan miehensä kanssa samaan porukkaan, koska se on ukkojen jengi.

Siinähän se vitsi piilee.

 

Meillä oli golf ennen minua (ja monta muuta harrastusta). Kun esikoisemme syntyi, mieheni itse sanoi haluavansa jatkaa golfia, ja oli valmis luopumaan muista harrastuksista. Niin jäi moottoripyörä, salibandy, jääkiekko ja rullaluistelu. Joillekin se harrastus on se elämä, miehelleni ainakin!

Tiedän kuitenkin tunteesi, kun olis kiva tehdä jotain yhdessäkin... Meillä mies pelaa lomalla viitisen kierrosta viikossa, muina aikoina kolme yleensä töiden jälkeen ja viikonloppuna. Minusta se on ok, se on meidän välinen sopimus. Kukaan kavereistani ei suostuisi kuulemma katselemaan vastaavaa miestä... Mut minä katselen. Nykyään on sitten pari muutakin harrastusta talvisin (salibandy ja hiihto).

Nyt meillä on 5 ja 6-vuotiaat pojat, joiden kanssa minäkin menen heinäkuussa kurssille. Joten eiköhän me kohta golfata koko poppoo! Meillä mies toivoo perheenkin tulevan mukaan harrastukseen. Minä toisaalta nautin illoista yksin (tai siis poikien kanssa)... Käydään metsäretkillä koiran kanssa, mennään uimarannalle, käydään kyläilemässä tai kutsutaan meille illalla kavereita, lähdetään joskus shoppailemaan kaupungille, pidetään leffailta kotona ja mutustellaan irttareita, jne...

Tää toimii meillä... Ei todellakaan esim. naapureilla, joissa vaimot vihaa golfia (ja se on tietenkin mieheni vika, joka on aivopessyt naapurin äijätkin mukaan). Mut jotenkin musta tuntuu siltä, että golf aiheuttaa riitoja monissa perheissä?!? Mun mies tekee reissutyötä (n.70-100vrk/v ulkomailla) ja siksi olen ehkä tottunut siihen, että ei paljon kotona näy. Mieheni ei ehkä sit kuitenkaan ole isä-tyyppi tai ihanne aviomies, mut hän sellainen, ja mikä minä olen häntä muuttamaan... rakastan tuollaisena.

 

Mut mites sitte suu pannaan kun äijän himona on autot ja niiden vaihtaminen....se se vasta kallis harrastus on....mä lähden.

 

Toinen ihminen kohtelee sinua juuri niin kuin annat kohdella. Itse on tuohon suostuisi kun kantapään kautta on pitänyt oppia. Arvostan itseäni sen verran ja tiedän mitä halua. Jos olen parisuhteessa oletan että parisuhteessa ei mene esim. golfin peluu parisuhteen edelle vaan yhdessä tehdään myös kivaa ja todella siitä ajankäytöstä pitää neuvotella. Miehesi kuitenkin tuntuu jääräpäisesti kieltäytyvänsä keskusteluista eli hän ei ota lainkaan sinua huomioon ja kiukuttelee sitten kuin pieni lapsi että ok, ei pelata katsotaan TV:tä. Voiko tuossa edes puhua enää parisuhteessa?

Mieti mitä sinulla on enää tehtävissä, haluatko elää elämääsi noin. Itse laittaisi järeät aseet esille koska tiedän, että tuossa tilanteessa en haluaisi elää 4 vuotta tai yhtään vuotta kauempaa. Jos mies ei olisi niin itsekäs ja ottaisi sinut huomioon niin voisitte keskutella siitä mitä te tekisistte myös että ei koko vapaa aika menisi siihen pelaamiseen. Kun tätä keskusteluhalukkuutta ole niin minä sinun tilanteessasi sanoisin, että en voi elää enää näin. Halusiaisn, että ottaisit minuakin huomioon ja juteltaisiin ajankäytöstä, tämä ei tarkoita sitä että sinun pitäsi luopua pelaamisesta kokonaan, mutta meillä pitäisi olla rutkasti enemmän yhteistä aikaa ja voisimme tehdä yhdessä jotain kivaa kesän aurinkoisina päivinä. Painottaisin, että EN enää voisi elää näin. Jos mies ei hetkattausi korviaan toisin esille, että jos ei pysty tästä asiasta keskustelemaan eikä huomioimaan myos minua, niin silloin ero näyttää ainoalta vaihtoehdolta vaikka sitä et haluaisi.

 

Meillä on vastaava tilanne muuten mutta meillä mies on aina töissä. Lähtee aamulla kymmenen maissa ja tulee n. klo 23. Ja tätä kestää koko kesän, jos kelit sallii, hän on nimittäin turvesuolla. Aamulla hän herää klo 8 aikoihin, syö ja tekee eväät. Yleensä siitä sitten pukee päälleen ja lähtee. Nytkin lähti noin 10 min sitten.
Tätä on nyt ollut jo kuukauden päivät. Kaikki vapaa-ajat kerrotaan, mitä töissä on tapahtunut ja kelloa kytätään jatkuvasti, että koskahan voisi lähteä. No mitäpä mulla on tähän sanomista, kun vieläpä tykkää työstään.

 

Otan osaa. Lähde ennekuin lapset sitovat sinut golffariin. Golf on golffarille sinua tärkeämpää. Ei se urheilua ole! katso millaisia möhömahoja golffiäijät on. Ulkoilua se on mutta oman pätemisen seurassa! Ei se ole esimerkiksi viihtymistä yhdessä sinun kanssasi. Golffarit vaan mairittelee itseään ja toisiaan. Sitten syövät päälle glubitalon kolmen ruokalajin aterian kaikessa rauhassa silläaikaa kun sinä siivoat kotia ja yrität pysyä tyynenä vaikka yhdessäolon takia ryhdyit suhteeseen ja sitouduit turhaan. Et ole enää kiinnostava. Tulevat kesäsi ovat juuri tällaisia jollet itse ota ja lähde. Itse olen kokeillut kaikkea, puhumista ja yrittänyt että silloin kun ollaan yhdessä olisi kivaa. Miehen itsekkyys on tästä vaan kasvanut, hän säästelee tuloskorttejaan ja ihailee niitä sekä lukee golflehtiä joissa on uskomattomia tekstejä, tyyliin: "Rakkaudesta golfiin" , "Onnellinen golfista", Parhaat suoritukseni", "Upeat golfasut" jne. En jaksa enää.

UOTE=Vituttaa;7385145]Niin...taas se alkoi, se kesän yksinäisyys. Mies aloitti golfkautensa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki sateettomat kesäillat istun yksin kotona. Tämä on nyt sitten neljäs kesä tätä.
Muutama päivä sitten otin hänen harrastuksensa puheeksi, ja kysyin että onko tarkoitus pelata tänä kesänä. No, vastaushan oli tietysti selvä. Tähänpä sitten sanoin hyvin kauniisti ja nätisti, että mitäpä jos keskusteltais tästä ajan käytöstä sitten...että tilanne ei menisi niin pahaksi kuin aikaisempina kesinä.
Tähän hänen kiukkuinen vastauksensa oli, että no ei sitten pelata, vaan katsotaan telkkaria koko kesä. Hänen tapansa on juuri tällainen, asioilla ei ole keskitietä, vaan aina kaikissa asioissa mennään äärilaidasta toiseen äärilaitaan. Yritin kauniisti selittää, että eikö hän tosiaankaan yhtään välitä siitä, että mitä minä sitten teen nämä illat...vastauksena hiljaisuus. Seuraavaksi hän sanoi hyvin vihaisesti, että asiasta ei vaan keskutella! Hän päättää, että pelaako vai ei.
Selvä. Asiasta ei sitten keskustella. Nyt sitten kesä on sitä, että kun hän tulee töistä kuudelta, niin syö ja vaihtaa vaatteet ja lähtee kentälle, josta kotiutuu yhdentoista aikaan.

Tähän on niin helppoa sanoa nyt minulle, että mitä sinä siellä kotona istut....mutta tämä onneton pieni käpykyläkaupunki, kun ei täällä ole mitään tekemistä. Käyn kävelyllä tai pyöräilemässä, mutta ei siihen mene kuin tunnin verran...harkitsin itsekin pelaamisen aloittamista, mutta kun se ei kiinnosta ja toisaalta mies ilmoitti, että jos aloitat, niin hän ei pelaa minun kanssani. Tuo pelaaminen on hänelle myös sellainen sosiaalinen juttu, pelata ""jätkien"" kanssa ja saada puhua potaskaa samalla.

Peiliinhän saan katsoa, kun tällaiseen kohteluun suostun, mutta en kertakaikkiaan kestä riitelyöä enkä huutamista. Mieluummin vain nielen ja nielen...mutta tiedän senkin, että joku päivä siinäkin tulee raja vastaan :-([/QUOTE]

 

Niin, naiset eivät tee mitään elämällään - lojuvat vain tv:n edessä kaiket illat. Miehetkin pitäisi muuttaa samanlaisiksi olmeiksi.

Olisi syytä katsoa hiukan peiliin.

Jos ei ole mielenkiintoa mihinkään, niin on melko tylyä vaatia toiselta samantasoista lobotomiaa.

 

Taas näitä. Siis miten oikeasti naiset alistuvat tuollaiseen kohteluun?! Ihan käsittämätöntä. Mitä suhteita ne sellaiset on, joissa harrastukset, kaverit, juominen tai työ menee parisuhteen edelle? Miten naiset alistuvat siihenkin, että he hoitavat yksin lapset kun mies juoksee missä juoksee? Eikö ole tullut mieleen, että isä hoitaisi lapsia puolet ajasta, koska ne yhteisiä kuitenkin ovat? Vai onko ne ehkä hankittu naisen painostuksesta jolloin mies kokee, että ne ovat myös naisen vastuulla? Oli miten oli, ei tuollaisissa suhteissa mies oikeasti välitä naisesta tippaakaan. Eikä nähtävästi lapsistaankaan.

Minulla on mies jolla harrastuksena oli aluksi (silloin kun tavattiin) moottoripyörät, minulle hän tietysti osti sitten myös kypärän ja muut varusteet ja otti mukaan reissuillensa kun alettiin seurustella. Ei hänelle olisi tullut mieleenkään lähteä yksin tai kavereidensa kanssa, tai siis jos kavereiden kanssa lähtikin niin tahtoi silti aina minut mukaansa. Yksin hän käy ajelemassa ainoastaan jos minä en halua mukaan, toisinaan kun minustakin on kiva viettää aikaa ihan itsekseni. Viime kesänä mies aloitti uuden harratuksen, golfaamisen, ja muutaman testikerran jälkeen hän osti minulle golfsetin ja pyysi mukaansa. Ja mukavaahan se oli. Viime kesänä alkuinnostuksessa pelattiin paljon, tänä kesänä on ollut hiljaisempaa kun pitää kuitenkin ehtiä sillä moottoripyörälläkin reissaamaan ja muutakin tekemään. Mutta huolimatta siitä mitä se tekeminen on, sitä voi tehdä yhdessä.

Tottakai harrastuksia saa olla molemmilla ihan omiakin, mutta sitten pitää puhua siitä kuinka paljon aikaa niihin käytetään. Enkä minä muuten koskaan sanoisi miehelleni ettei hän saa tulla mukaan jos minä vaikka menen golfaamaan, eikä hänkään koskaan sanoisi niin minulle. Molemmat osaamme kohdella toisiamme hyvin, eipä ihme että tämä suhde on kestänyt jo vuosia.