Naapureista puheen ollen: olimme todella kyllästyneitä naapuriimme, joka mm. tassutteli pihallamme milloin minkäkin asian varjolla, kävi noutamassa sadevettä omille kukilleen jne. Ensin rakensimme aidan, jonka yli ukko ei enää päässyt loikkimaan. Sen jälkeen hän seurasi elämäämme nenä aidan välistä pilkottaen. Niin myös eräänä kauniina kesäpäivänä, kun tulimme kaupasta. Minua otti hänen ""seurallisuutensa"" niin paljon päähän, että pieraisin jumalattoman kovaäänisen ja pitkän pierun. Siinä saundissa oli silkkaa vihaa, myönnettäköön. Omalta mieheltäni polvet notkahtivat ja ehdin vain nähdä hänen kauhistuneen ilmeensä. Arvaatte varmaan kumman piikkiin rallatus meni, fiinin leidin vai tosimiehen? Sitten painuin kasaan ja räjähdin hysteeriseen nauruun, joka kesti ja kesti... olin ihan hervoton. Naapuri paineli mökkiinsä sisälle ja sulki ovenkin. Pian sen jälkeen hän muuttikin pois. Suosittelen lämpimästi!