N
Nainen-72
Vieras
Tapasin avomieheni kaksi vuotta sitten. Heti suhteen alussa mies ilmoitti, ettei ole koskaan halunnut lasta ja on myös huolehtinut tästä tekemällä sterilisaation. Olin järkyttynyt, sillä kyseessä oli lapseton, 34-vuotias mies. Halusin lopettaa tapaamiset kuultuani tuon, sillä itse ajattelin haluavani lapsia. Tämän jälkeen mies ilmoitti katuvansa asiaa ja sanoi, että mieli on muuttunut ja hän uskoo, että se muuttuu vielä niin, että voimme adoptoida lapsen. Itselleni adoptio tuntui hyvältä ratkaisulta, sillä minulla on perinnöllinen sairaus ja hormonitoimintani on hyvin epävakaa. Toisalta olin epäileväinen miehen mielen muuttumisesta ja arvelin sen johtuvan pelosta menettää hyvin alkanut suhde. Mutta kun hän asiaa vakuutteli ja perusteli, päätin antaa suhteellemme mahdollisuuden. Meillä on muuten mennyt hyvin. Pidämme samoista asioista, harrastamme samoja asioita, arvomme ovat samat, kunnioitamme toisiamme ja hellyyttä ja läheisyyttä on paljon. Lapsiasia on tullut parin vuoden aikana esille noin neljä kertaa aiheuttaen kriisin. Noina hetkinä olen ollut raskasta seuraa, suorastaan piru naiseksi, sillä olen kokenut, ettei tuo asia sittenkään taida muuttua siihen suuntaan, että voisimme joskus pistää adoptiopaperit vetämään. Olemme jotenkin rämpineet noista itkunsekaisista hetkistä kuiville, sillä mies on ilmoittanut, että hän kypsyy asiaan koko ajan, kun aikaa kuluu. Nyt on kulunut kaksi vuotta. Olemme menneet kihloihin, ostaneet asunnon ja suunnittelemme myös naimisiin menoa. Asia nousi taas esille, sillä siskoni ilmoitti jouluaattona odottavansa vauvaa. Kärvistelin joulun itku kurkussa, mutta kotiin päästyämme ahdistus iski kunnolla. Pistin miehen seinää vasten ja nyt näyttää oikeasti siltä, ettei mies ole valmis aloittamaan adoptioprosessia. Hänen perusteensa ovat tyyliä: ""entä jos en osaakaan olla sen lapsen kanssa"", ""entä jos en tykkääkään hänestä tai hän ei tykkää minusta"", ""entä jos emme enää sitten olekaan mies ja nainen, vaan muutumme vain isäksi ja äidiksi"". Olen suomeksi sanottuna paskana. Mietin, miten tähän jouduttiin. Olinko tosiaan niin tyhmä, että ajattelin miehen mielen muuttuvan. Ilmeisesti olen. Ottaisin tästä tilanteesta kommentteja vastaan. Kiitos.