Eihän kiusaus ole vielä mitään, edes synnin asteella, eikä se ole kärsimystä. Enkä mä käytä liikaa alkoholia.Sanoit että kuulut alkoholistisukuun ja että sama viinanhimo yllätti sinutkin kaupassa. Eli tämä tarkoittaa että joko sinulla itselläsi tai perheenjäsenelläsi tai sukulaisellasi on ongelmallisia mielitekoja alkoholin suhteen.
Ja siinä vaiheessa, kun ihmisiä on vaikkapa siellä keskitysleirillä rääkätty, silvottu ja raiskattu vuositolkulla, niin olisi mielenkiintoista nähdä sinua lässyttämässä niille "No näitä nyt vaan sattuu jokaisen kohdalle. Voisit nyt antaa tän sun kärsimyksen pehmittää niin silloin susta tulee ihana. Hei sulla on nyt vähän huono asenne kun oot katkera." Muutenkaan siitä ei ole mitään hyötyä kellekään, että käy noita elämän kauhuja läpi, varsinkaan kun jumala voisi ne milloin vaan poistaa, joten miksi hyväksyisin sen vapaaehtoisesti. Sitä paitsi jumala voisi luoda ihmisestä sellaisen, että hänestä ei tule pelkässä hyvyydessä kasvettuaan omahyväistä, itsetyytyväistä, putkikatseisia tai muutenkaan pahaa. Ja että ihmisestä kasvaa hyvä ihminen ilmankin niitä kauhuja.
Eli taas kerran: jumalan syytä kaikki, että on antanut tällaista tapahtua.
Pistät kärsimyksiä sinne, missä sitä ei ole.
Annapa lausunto sitten niistä ihmisistä, joilla ympäri maailmaa on mielestään hyvä ja tasainen elämä: niitä on varmasti enemmistä, jopa kolmansissa maissa.
Miksei me nähdä joukkoitsemurhia? Miksi ihmiset haluavat elää tätä elämää?
En puhu susta sen takia että oisin häviöllä, mutta sä et löydä iloa itse näköjään mistään. Olet harmaaksi väittelijäksi sellainen, ettö kysyt ja jankkaat, mutta et halua kuulla edes vastausta.
Sä vaikutat masentuneelta, ja masentunut katsoo asioita pakastimesta käsin.