Jumalan "pelastus" ja uskonto on epäloogisin konsepti, mitä tiedän.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eli väität että seksiaddiktien tukiryhmät on tyhjillään?

Sitä paitsi sen alkoholismin tai muun addiktion houkutusten tuskan voi tuntea ihan hyvin ilman sitä aktiivista juomistakin tai muuta käyttämistä. Vaikka olisit ollut koko elämäsi raittiina, voit silti tuntea sen houkutuksen tuskan. Sitä paitsi ihmisen on pakko syödä joskus ja silti hän voi jäädä ruokaankin koukkuun. Ei siinä voi sanoa, että mitäs tartuit haarukkaan. Tai entä seksiaddiktit? Mitä he tekivät väärin, että seksi alkoi houkuttaa?
Ei houkutus tunnu 99 %:ssa tuskalta. Houkutushan tuntuu kivalta. Eihän porukka olis niin seksin perään muutoin.
 
Viimeksi muokattu:
Ja mikä pointti sinulla tässä oli?
Nyt alkaa mulla mennä hermo.
Itse valitit kristittyjen tekemästä kärsimysten unohtamisista. Sitä on kaikilla, kappas kun ei kaikki halua jäädä märehtimään kärsimyksiään.
 
Ei houkutus tunnu 99 %:ssa tuskalta. Eihän porukka olis niin seksin perään muutoin.

Miten niin? Varmasti addiktiota vastaan taistelu tuntuu tuskaiselta ja ahdistavalta, kun koko elämä on pelissä. Valehtelet taas, jos väität muuta. Eikä ades tarvitse olla suuria saavutuksia vaakakupissa kuten avioliittoa tai terveyttä tai työpaikkaa, että se kamppailu aiheuttaisi tuskaa.
 
Nyt alkaa mulla mennä hermo.
Itse valitit kristittyjen tekemästä kärsimysten unohtamisista. Sitä on kaikilla, kappas kun ei kaikki halua jäädä märehtimään kärsimyksiään.

Ei. Sinä itse toit ne kristityt keskusteluun. Minulle on aivan yhdentekevää, mitä uskontokuntaa edustaa, mutta jos ajattelee, että holokaustin salliminen oli hyvä teko, niin sitä en siedä. Tuliko nyt selväksi?
 
Ai niin ja aa-ryhmätkin on varmaan myös täysin mielikuvituksen tuotetta?
AA-ryhmissä on vahvasti jumala läsnä, niillekin jotka eivät jumalan usko/ole vielä löytäneet jumalaa. Jos ihminen on AA-ryhmässä on hän tehnyt jo sen ensimmäisen oikean päätöksen.
 
Miten niin? Varmasti addiktiota vastaan taistelu tuntuu tuskaiselta ja ahdistavalta, kun koko elämä on pelissä. Valehtelet taas, jos väität muuta. Eikä ades tarvitse olla suuria saavutuksia vaakakupissa kuten avioliittoa tai terveyttä tai työpaikkaa, että se kamppailu aiheuttaisi tuskaa.
Itse houkutus ei tunnu tuskaiselta vaan sen vastaantaistelu, jos nyt tarkkoja ollaan.
Jos ihminen uskoo itseään vahvempaan niin siitä saa voimaa tuossa vastaantaistelussa. Jos elää kristillisten arvojen mukaan/olet harras uskovainen niin elämä on helpompaa.
 
Itse houkutus ei tunnu tuskaiselta vaan sen vastaantaistelu, jos nyt tarkkoja ollaan.
Jos ihminen uskoo itseään vahvempaan niin siitä saa voimaa tuossa vastaantaistelussa. Jos elää kristillisten arvojen mukaan/olet harras uskovainen niin elämä on helpompaa.

Miten se on helpompaa?

Mä en usko mutta mun elämä on -pieniä terveydellisiä ongelmia lukuunottamatta mutta niiltä usko mua tuskin pelastaisi- suht täydellistä ja jokaikisen aamun otan ilolla vastaan. Ennemmin tai myöhemmin, riippuen siitä nukuinko hyvin.


Miten tää voisi muuttua uskolla paremmaksi?
 
Eli myönnät että on kärsiviä addikteja. Hyvä, tästä vänkäämisen voit siis lopettaa.
Olen joskus käynyt AA-ryhmissä ja siellä tosiaan on paljon kärsiviä addikteja jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet huonoon jamaan.
Pelkästään geeni ei tee ihmisestä juoppoa vaan ne valinnat.
En ole uskovainen, enkä alkoholisti, mutta voisin ajatella että jokaisella meillä on ne omat vastoinkäymisemme elämässä, syystä tai toisesta. Jos elät vahvasti kristillisen uskosi mukaan niin se antaa sinulle voimaa kaikkiin vastoinkäymisiin mitä alämässäsi kohtaat.
 
Itse houkutus ei tunnu tuskaiselta vaan sen vastaantaistelu, jos nyt tarkkoja ollaan.
Jos ihminen uskoo itseään vahvempaan niin siitä saa voimaa tuossa vastaantaistelussa. Jos elää kristillisten arvojen mukaan/olet harras uskovainen niin elämä on helpompaa.

Taas täysin irrelevantteja kommentteja. Vaikka olisi uskossa, voi addiktio silti tuottaa tuskaa. Silläkään ei ole mitään merkitystä että onko tuskan tuottaja se houkutus vai sitä vastaan taistelu, vaan se että sitä tuskaa ylipäätään on. Ja näissä meidän keskusteluissa ollaan nyt jostain syystä pyöritty vain addiktioiden ympärillä, vaikka sitä jumalan aiheuttamaa tuskaa joutuu kokemaan miljoonassa muussakin tilanteessa. Yhtä lailla luonnonmullistus voisi aiheuttaa tuhansille viattomille ihmisille ääretöntä henkistä ja fyysistä tuskaa ja se on vain ja ainoastaan jumalan syytä.
 
Miten se on helpompaa?

Mä en usko mutta mun elämä on -pieniä terveydellisiä ongelmia lukuunottamatta mutta niiltä usko mua tuskin pelastaisi- suht täydellistä ja jokaikisen aamun otan ilolla vastaan. Ennemmin tai myöhemmin, riippuen siitä nukuinko hyvin.


Miten tää voisi muuttua uskolla paremmaksi?
Tai miten ei voisi muuttua paremmaksi?

Olen sun kanssa hyvinkin samoilla linjoilla tässä asiassa, mutta....to be continued.

Täytyy mennä hetkeksi, palaan myöh.
 
Taas täysin irrelevantteja kommentteja. Vaikka olisi uskossa, voi addiktio silti tuottaa tuskaa. Silläkään ei ole mitään merkitystä että onko tuskan tuottaja se houkutus vai sitä vastaan taistelu, vaan se että sitä tuskaa ylipäätään on. Ja näissä meidän keskusteluissa ollaan nyt jostain syystä pyöritty vain addiktioiden ympärillä, vaikka sitä jumalan aiheuttamaa tuskaa joutuu kokemaan miljoonassa muussakin tilanteessa. Yhtä lailla luonnonmullistus voisi aiheuttaa tuhansille viattomille ihmisille ääretöntä henkistä ja fyysistä tuskaa ja se on vain ja ainoastaan jumalan syytä.
Olisko se ihmiselle joku herätys/kasvun paikka tms.

Mut joo, palaan.
 
Viimeksi muokattu:
Olisko se ihmiselle joku herätys/kasvun paikka tms.

Mut joo, palstaan.

Kaikille ei ole edes mahdollisuutta kasvuun tai vahvistumiseen tai mihinkään muuhunkaan hyvään, kun esim. se hurrikaani jyrää ja vie hengen. Ja vaikka jotkut selviytyjät tosissaan yrittäisivätkin löytää luonnonkatastrofin jälkeen jotain kasvunmahdollisuutta siitä kurjuudesta, niin he silti saattavat olla lopullisesti rikki niiden kauhujen ja kipujen vuoksi.
 
Ja pahoittelut jos viestittely on mennyt sekavaksi. Tänne näköjään hyppäsi pari uutta vanhaa keskustelijaa mukaan, vaikka luulin puhuvani Echolle. Ehkä pieni väliselvennys tässä kohtaa on paikoillaan: eli tämä koko sivuvääntö alkoi siitä, kun Echon mielestä kaikki kärsimys on vain ihan omasta toiminnasta tai asenteesta kiinni. Itse olin taas luonnollisesti eri mieltä, koska mielestäni maailmassa on niin paljon kauhuja, joihin ei millään omilla asennemuutoksilla voi vaikuttaa. Jos esim. vastasyntynyt lapsi kaapataan ja tämä murhuri ennen tappamista kiduttaa tätä lasta kuukausia, niin miten se on tämän lapsen oma vika? Vai oliko lapsella jotenkin huono asenne, jos hän kärsi?
 
Ja pari muuta timanttia Echolta: hän väitti kiven kovaa, että addiktit eivät kärsi.

Sen lisäksi hänestä oli ok, että Jumala salli holokaustin, koska vastapainoksi jumala tuo hänelle kivoja jutskia elämään.
 
Ja jos vielä väännän rautalangasta tämän koko holokausti-jupakan. Echon mielestä holokausti on siis OK, jos tämä hyvän ja pahan balanssi pysyy. Minä olen taas hänen sanojensa mukaan negatiivinen ja masentunut ja ties mitä, jos en hyväksy tätä systeemiä.

Jos kuvitellaan teho-osasto ja sinne pätevä lääkäri, joka saa pelastettua keskimäärin 70% sinne roudatuista potilaista, mutta lääkärin parhaista yrityksistä huolimatta ne loput 30% ei selviä hengissä. Se on täysin ymmärrettävää ja valitettavaa ja se kuuluu valitettavasti osaksi elämää.

Mutta jonkin ajan päästä tämä lääkäri jää eläkkeelle ja hänet korvaa uusi superlääkäri supervoimineen, joka saa aina pelastettua halutessaan 100% teho-osaston potilaista. Silti hän antaa 30% potilaista kuolla, koska hän vain haluaa tehdä niin. Kyllä siinä vaiheessa vähä-älyisinkin tajuaa, että tämän superlääkärin toiminnassa ei ole kaikki kunnossa. Niillä 70 prosentilla selvinneitä potilaita ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun joku muuten vaan jättää ihmiset kuolemaan.

Tämä superlääkäri tietenkin on vertauskuva jumalalle ja sille miten hän ei estänyt holokaustia tapahtumasta, vaikka olisi voinut. Echon mielestä tämä on ihan kiva juttu, koska hyvitykseksi jumala lähettää Echolle ja muille ihmisille päivittäin auringonpaistetta ja hattaraa ja mansikoita ja näin jumalan tekojen balanssi siis säilyy.

Olenko ainut, jonka mielestä tämä logiikka on aivan pielessä ja about kamalinta mitä on vähään aikaan joutunut lukemaan?
 
Taas täysin irrelevantteja kommentteja. Vaikka olisi uskossa, voi addiktio silti tuottaa tuskaa. Silläkään ei ole mitään merkitystä että onko tuskan tuottaja se houkutus vai sitä vastaan taistelu, vaan se että sitä tuskaa ylipäätään on. Ja näissä meidän keskusteluissa ollaan nyt jostain syystä pyöritty vain addiktioiden ympärillä, vaikka sitä jumalan aiheuttamaa tuskaa joutuu kokemaan miljoonassa muussakin tilanteessa. Yhtä lailla luonnonmullistus voisi aiheuttaa tuhansille viattomille ihmisille ääretöntä henkistä ja fyysistä tuskaa ja se on vain ja ainoastaan jumalan syytä.
Kummasti ihmiset vaan puskee sitä houkutusta, eli sun mielestä tuskan yhtä muotoa päin. Masokisteja?

Ei meikäläisestä tunnu suklaalevyn vetäminen kauheen tuskalliselta. :D Sit vaan totean että jahas Echo, se on sit pitemmän lenkin paikka
 
Ja jos vielä väännän rautalangasta tämän koko holokausti-jupakan. Echon mielestä holokausti on siis OK, jos tämä hyvän ja pahan balanssi pysyy. Minä olen taas hänen sanojensa mukaan negatiivinen ja masentunut ja ties mitä, jos en hyväksy tätä systeemiä.

Jos kuvitellaan teho-osasto ja sinne pätevä lääkäri, joka saa pelastettua keskimäärin 70% sinne roudatuista potilaista, mutta lääkärin parhaista yrityksistä huolimatta ne loput 30% ei selviä hengissä. Se on täysin ymmärrettävää ja valitettavaa ja se kuuluu valitettavasti osaksi elämää.

Mutta jonkin ajan päästä tämä lääkäri jää eläkkeelle ja hänet korvaa uusi superlääkäri supervoimineen, joka saa aina pelastettua halutessaan 100% teho-osaston potilaista. Silti hän antaa 30% potilaista kuolla, koska hän vain haluaa tehdä niin. Kyllä siinä vaiheessa vähä-älyisinkin tajuaa, että tämän superlääkärin toiminnassa ei ole kaikki kunnossa. Niillä 70 prosentilla selvinneitä potilaita ei ole mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun joku muuten vaan jättää ihmiset kuolemaan.

Tämä superlääkäri tietenkin on vertauskuva jumalalle ja sille miten hän ei estänyt holokaustia tapahtumasta, vaikka olisi voinut. Echon mielestä tämä on ihan kiva juttu, koska hyvitykseksi jumala lähettää Echolle ja muille ihmisille päivittäin auringonpaistetta ja hattaraa ja mansikoita ja näin jumalan tekojen balanssi siis säilyy.

Olenko ainut, jonka mielestä tämä logiikka on aivan pielessä ja about kamalinta mitä on vähään aikaan joutunut lukemaan?
Oli mikä tahansa kärsimyksen laji, niin Jumala ja hänen läsnäolonsa on suurempi.

Maailma ajautuu lähivuosikymmeninä kaaokseen, uskon mä. Uskovillakaan ei tule olemaan helppoa. Meinaanko jättää Jumalan? Ehei. Roikun kahta tiukemmin siinä rytäkässä Hänessä kiinni.
 
Kummasti ihmiset vaan puskee sitä houkutusta, eli sun mielestä tuskan yhtä muotoa päin. Masokisteja?

Ei meikäläisestä tunnu suklaalevyn vetäminen kauheen tuskalliselta. Sit vaan totean että jahas Echo, se on sit pitemmän lenkin paikka

Sinua ei tunnu jumalan käskyt juurikaan kiinnostavan? Hienoa valehtelua taas kerran. En ole sanonut, että houkutus olisi yksi tuskan muoto. Jos vaikka yrittäisit käyttäytyä kuin kristitty ja puhua vaikka vaihteeksi totta. Sanot että yrität roikkua tiukemmin jumalassa, mutta teet juurikin päinvastaista. Put your money where your mouth is.
 
Oli mikä tahansa kärsimyksen laji, niin Jumala ja hänen läsnäolonsa on suurempi.

Maailma ajautuu lähivuosikymmeninä kaaokseen, uskon mä. Uskovillakaan ei tule olemaan helppoa. Meinaanko jättää Jumalan? Ehei. Roikun kahta tiukemmin siinä rytäkässä Hänessä kiinni.

Eli miten tämä väite näkyy mitenkään tässä holokausti-keississä? Juutalaiset lähetettiin leireille, sieltä suihkuun, siitä uuniin ja siitä helvettiin. Missä oli jumalan läsnäolo?
Ai niin, jumala kantaa suklaata ja muita kivoja juttuja sun eteen, joten kaikki OK.
Sitä paitsi Jumalan ei tarvitsisi ajaa maailmaan yhtään mihinkään kaaokseen, vaan hän voisi nekin tuhotyöt milloin vaan lopettaa.
 
Kaikille ei ole edes mahdollisuutta kasvuun tai vahvistumiseen tai mihinkään muuhunkaan hyvään, kun esim. se hurrikaani jyrää ja vie hengen. Ja vaikka jotkut selviytyjät tosissaan yrittäisivätkin löytää luonnonkatastrofin jälkeen jotain kasvunmahdollisuutta siitä kurjuudesta, niin he silti saattavat olla lopullisesti rikki niiden kauhujen ja kipujen vuoksi.
Iso kuva...?
 

Yhteistyössä