Minuakin kiinnostaa. Ja millai lämmöt?@Nokare millaisia oloja/oireita sulla onkaan ollut?
No ainakin rinnat ollut arat (oli kans aiemmassa tärpissä joka meni kesken), jano ja pissakäynnit ehkä vähän lisääntynyt ja sit on ollut vilkkaita unia. Alavatsaa ajoittain jomotellut mutta vois sanoa ettei melkeen yhtään. Jonku verran valkovuotoa tullut.@Nokare millaisia oloja/oireita sulla onkaan ollut?
Mä voin niin samaistua tähän! Ja sit kun koittaa selittää et nonii taas meni mahikset ja pitää oottaa monta viikkoa niin tulee vaan vastaus et eihän se edes ole pitkä aika ja kyllä meillä on aikaa. Mut kai nuo miehet ei vaan pääse niin vahvasti siihen tunteeseen mitä me naiset käydään läpi tässä odottamisen odottamisessa Tsemppiä sinne <3Vittu täällä mitään tänään talleteltu. Meillä oli tässä vähän kiree tunnelma ja tuli molemmin puolin sanailtua + taapero perseili. Mies sit paineli "mököttää" makkariin ja on siel edelleen. Varmaan kohta jo nukkuu tai veikkaan et nukkuukin jo.
Ai et käy hermoon ku se ei ymmärrä, et tänään ois ollu tärkee tän projektin kannalta hommailla. Eikä oo eka kerta, kun suhtautuu tähän vähä hälläväliä asenteella. Tätä ei niinkään ollu esikoisen yrityksen aikana, vaan on ilmennyt nyt.
Sit ihmetellään, kun ei tärppää. No miksköhän ei, liian vähän seksiä/ väärinä päivinä.
Talletukset oli nyt sit dpo-4 ja -1. No toki tolla eilisellä voi onnistua, mut kyllä silti vituttaa. Huomenna varmaankin jo liian myöhäistä.
Juttelin viime lääkärikäynnillä lääkärin kanssa tästä. Että meni yli vuosi, ennenkuin mies alkoi ajattelemaan, pitäisikö jotenkin enemmän panostaa ja onhan tässä jo jonkun aikaa yritetty. Hän lohdutti, että on tyypillistä, että ajatukset ei kypsy samaan tahtiin, toinen haluaa lapsen jo pitemmän aikaa, toinen voi hitaammin ymmärtää, että ei välttämättä niin vain tärppää jne. En tiedä osaanko kirjoittaa sitä oikein, mutta että hänen kokemuksen mukaan useilla pareilla on tätä, että ei mee ihan yhteen ajatukset lapsen teosta.Mä voin niin samaistua tähän! Ja sit kun koittaa selittää et nonii taas meni mahikset ja pitää oottaa monta viikkoa niin tulee vaan vastaus et eihän se edes ole pitkä aika ja kyllä meillä on aikaa. Mut kai nuo miehet ei vaan pääse niin vahvasti siihen tunteeseen mitä me naiset käydään läpi tässä odottamisen odottamisessa Tsemppiä sinne <3
@huumis, jos testissä ei lue herkkä (mikä tarkoittaa yleensä jo 10 yksikön nousua HCG:ta), niin yleensä testien herkkyys on 25 yksikköä HCG:ta. Ne prisman liuska Pregchec-testit on 25.Millä dpolla ootte alkaneet testaamaan? Meidän prisman valikoimissa on perus pregcheck liuskat, niissä ei lue (netissä siis) mikä se herkkyys on. Toinen vaihtoehto rfsun herkkä testi mikä mainostaa jopa 6pvä ennen menkkoja.
Mainitsin tuolla aiemmin, että mulla on lääkitys joka pitää lopettaa plussatestiin, ja sen piikitysaika on keskiviikkona, dpo 6. Sillon ei varmaan vielä testit sano mitään, mutta jos edes piakkoin sen jälkeen.. inhottavaa viivästyttää sen lääkkeen ottamista, mutta pakko varmaan on.
Voin myös osittain samaistua :/ Luulen kans, että koska me naiset tunnemme kaikki muutokset kehossa, me kans ymmärrämme kuinka "pienestä" se on kiinni. Me joudumme tietenkin myös joka kuukausi vuotamaan verta melkeen viikon verran jossei tärpännytkään, mutta meidäm kierto ei vaikuta millääm tavalla miehen arkeenVittu täällä mitään tänään talleteltu. Meillä oli tässä vähän kiree tunnelma ja tuli molemmin puolin sanailtua + taapero perseili. Mies sit paineli "mököttää" makkariin ja on siel edelleen. Varmaan kohta jo nukkuu tai veikkaan et nukkuukin jo.
Ai et käy hermoon ku se ei ymmärrä, et tänään ois ollu tärkee tän projektin kannalta hommailla. Eikä oo eka kerta, kun suhtautuu tähän vähä hälläväliä asenteella. Tätä ei niinkään ollu esikoisen yrityksen aikana, vaan on ilmennyt nyt.
Sit ihmetellään, kun ei tärppää. No miksköhän ei, liian vähän seksiä/ väärinä päivinä.
Talletukset oli nyt sit dpo-4 ja -1. No toki tolla eilisellä voi onnistua, mut kyllä silti vituttaa. Huomenna varmaankin jo liian myöhäistä.
Toivotaan että saadaan nähdä lisää kahta viivaa testeissä! Kesävauvoja kaikilleTsemppiä ja tärppejä kaikille! Ihanaa kun taas on niitäkin tullut. Onnea!
Ja tosi kurjaa kyllä tuo eritahtisuus yrittämisessä. Näissä asioissa on niin paljon kiinni, mä en ainakaan ole pystynyt koskaan vain tjottailemaan, vaan kyllä se yllättävän nopsaan on ihan kunnon yritykseksi muuttunut. Turhauttaa kyllä, kun en tiedä kierron pituutta, tai oviksen ajankohtaa. Kumpi vain tieto helpottaisi testaamistakin.
Ja ai kun rupesi jännittämään, kun mullakin on samoja oireita kuin Nokareella. Huomenna olis ehkä Dpo10, ehkä pitää testata.
Silti, tämä stressireaktio voi vaikuttaa oloon, mutta erityisesti rintojen turvotus tuntuu kyllä lupaavalta oireelta. Oon myös joutunut ramppaamaan vessassa usein, ja alavatsassakin on välillä tuntemuksia. Jännää.
Onnea
Niinku sanoin, tosi hentoinen! Mutta jotain siellä pilkistää. Eikö näykkin!?
Huomenna uutta testiä niin näkee sit. Mutta tosiaan pc ei myöskään koskaan ole mulle ennen tehnyt viivanpaikkoja ja nyt sitten het kaksi ja tämä päälle. Huono vitsi jos viivanpaikat sattuis oleen
Niin tuttu tunne, joka kerta kun olen vähänkään kuvitellut olevani raskaana, niin tulee todella typerä olo, kun testi nega Miksihän sellainen tunne tulee?Nega testattu pc:llä Täytyy sanoa että harmittaa. Oli niin erilaisia ja jänniä tuntemuksia tässä kierrossa, oikein ”kiinnittymisvuoto” ja kaikkee. Tunnen itteni nyt ihan tyhmäksi kun innostuin.
Tosin tiedostan, että kp on vasta 21, mutta jos ovis ois ollut sillon kun epäilin niin nyt olis jo dpo11 joten pitäis kyllä näkyä jotain edes. Se toissa-aamuinen herkkä testi tais antaa vaan viivanpaikkaa.
Ehkä ei nyt vaan tärpännyt ja/tai mun ovis onkin ollut myöhemmin koska olihan se kp10 aika aikainen.. Tiedänpähän että kyllä sitä vissiin tarttee sitä ovista jatkossa tikutella että saa jotain selvyyttä tästä kropan toiminnasta.
Ihmetyttää mitä sitten kaikki viiltelyt, kovat nippailut ja jomotukset oli..?
Ja jos mulla olikin ovis vasta tuossa kun parina päivänä tuli TOSI runsasta venyvää valkovuotoa, niin sitten tais mennä huti koska meillä oli just siinä edeltävänä neljänä päivänä tauko puuhissa.. paitsi ton toisen runsasvuotoisen päivän iltana talleteltiin.
Tympii kun pitää niin tarkkaan oman kropan jokaista nipsaisua ja valkovuototippaa analysoida. Tuli kyllä tosi plääh fiilis koko touhuun! Mutta kyllä se tästä taas
Voih Mutta tuttu tunne. Testasin aamulla apteektin testillä negan, umpi negan ja nyt dpo10. Ihan täysin kaikki toivo menetetty, vaikk tiedän että on aikaista. Tiedän myös, että jos eilinen vuoto oli kiinnittymisvuotoa, niin testissä ei välttist vielä näy. Mut silti, mieli maassa, hölmö olo ja sitä rataa. Mut hei, kyl me täält viel tullaanNega testattu pc:llä Täytyy sanoa että harmittaa. Oli niin erilaisia ja jänniä tuntemuksia tässä kierrossa, oikein ”kiinnittymisvuoto” ja kaikkee. Tunnen itteni nyt ihan tyhmäksi kun innostuin.
Tosin tiedostan, että kp on vasta 21, mutta jos ovis ois ollut sillon kun epäilin niin nyt olis jo dpo11 joten pitäis kyllä näkyä jotain edes. Se toissa-aamuinen herkkä testi tais antaa vaan viivanpaikkaa.
Ehkä ei nyt vaan tärpännyt ja/tai mun ovis onkin ollut myöhemmin koska olihan se kp10 aika aikainen.. Tiedänpähän että kyllä sitä vissiin tarttee sitä ovista jatkossa tikutella että saa jotain selvyyttä tästä kropan toiminnasta.
Ihmetyttää mitä sitten kaikki viiltelyt, kovat nippailut ja jomotukset oli..?
Ja jos mulla olikin ovis vasta tuossa kun parina päivänä tuli TOSI runsasta venyvää valkovuotoa, niin sitten tais mennä huti koska meillä oli just siinä edeltävänä neljänä päivänä tauko puuhissa.. paitsi ton toisen runsasvuotoisen päivän iltana talleteltiin.
Tympii kun pitää niin tarkkaan oman kropan jokaista nipsaisua ja valkovuototippaa analysoida. Tuli kyllä tosi plääh fiilis koko touhuun! Mutta kyllä se tästä taas
Mietin samaa miksi tälläinen tunne tulee? Tosi inhottavaa kyllä tuntee vaan ittensä niin tyhmäksi, miksi piti innostua ja kuvitella liikoja?Niin tuttu tunne, joka kerta kun olen vähänkään kuvitellut olevani raskaana, niin tulee todella typerä olo, kun testi nega Miksihän sellainen tunne tulee?
Välillä tulee kyllä todella hankalia päiviä. Toisaalta toisina päivinä on hyvinkin luottavainen mieli. Epäonnistuneen hoitokierron jälkeen mies kysyi, eikö pitäisi pitää taukoa. Sain kuitenkin päättää, enkä missään nimessä enää halua viivyttää. Tuli paha mieli siitä, että pitäisi pitää taukoa tässä kohtaa. Rahaa menee, mutta onko väliä meneekö ne nyt vai kahden kuukauden päästä. Toki taukoa pidettäisiin hoidoista tai yrittämisestä, jos terveys ei niitä sallisi, henkinen tai fyysinen. Luulen, että taukoa tulee joka tapauksessa. Ei ole kovin kova luotto jostain syystä näihin insseihin ja väkisinkin tulee taukoa ivf-hoitoihin jonottaessa. Ja todella tuntuu siltä, että välillä elämä menee kahden viikon sykleissä. Ja tältä vuodelta olin jo ennen koronaa perunut ulkomaanreissut yms perinteiset, koska ajattelin, jos just silloin hoidot menossa. No eipä hoidot koronan takia alkaneetkaan eikä tietenkään niitä reissuja ym. olisi muutenkaan voinut toteuttaa. No nyt sitten nämä kolme ensimmäistä hoitokiertoa, töitä joutuu järjestelemään uusiksi ja vaikka koittaa elää ns. normaalisti, niin kyllä sitä vähän väliä miettii, milloin ultra/ovis/inssi/lääkkeet jne. Että kai sitä pitäis vaan alkaa sitten suunnittelemaan kaikenlaista, vaikka tehdä joku radikaali muutos elämässä, ehkä raskaus sitten pääsisi yllättämään. En tiedä.Tässä reilun vuoden yrityksen matkassa on tullut niin pöljä olo monen monista nega testeistä kun kaikki oireet viittaat aivan muuhun.
Toki mulla niitä plussiakin on mahtunut mutta ei pysyviä. Nyt luulen et edellisessä kierrossa kun sen kemiallisen sain taas, on ollut tosi vaikeeta uskoa onnistumiseen ja sekös turhauttaa.
Oon kovasti lukenut tarinoita ja blogeja muista samankaltaisessa tilanteessa kamppailevista ja onnistumistarinoista mutta silti usko alkaa hiipua.
En tiiä onks ne nää hormoni piikit mitkä nyt vaikuttaa vai oonko vaan väsynyt yrittämään.
Joku puhui täällä elämän välitilasta ja musta tuntuu just siltä, tai on tuntunut jo pidemmän aikaa.
Elän parin viikon sykleissä, jos joku ehdottaa jotain että tehdäänkö jotain, lähdetäänkö jonnekin mietin heti et jos oon raskaana tai mitä jos en ja on hoitokierto, ultraus tai onko ovulaatio. Välillä tuntuu että yritys estää elämästä tai ainakin hankaloittaa sitä jonkin verran. Ei miesten tarvii miettii tämmöstä. Meillä kuitenkin se hyvä puoli on että mies on aina valmis ja itsekin on jo aika kartalla mun kierron vaiheista, tosi ikävää kuulla että joillain ei miehet ymmärrä ajoituksen tärkeyttä
Miehen kanssa puhuttiin et on tää raskasta oottaa vaan, en voi kuvitellakaan miltä tuntuu jos yritystä on monia vuosia takana.
Puhuttiin myös pienestä tauosta, päätös on kuulemma minun.
Anteeksi vuodatus, toivottavasti tää on vaan nyt joku ohimenevä hormonihäiriö tänään
En mäkään toisaalta haluais viivyttää, ikäkään ei oo enään mun puolella... tämä on nyt yhtä taistelua tän oman pääkopan kanssa.Välillä tulee kyllä todella hankalia päiviä. Toisaalta toisina päivinä on hyvinkin luottavainen mieli. Epäonnistuneen hoitokierron jälkeen mies kysyi, eikö pitäisi pitää taukoa. Sain kuitenkin päättää, enkä missään nimessä enää halua viivyttää. Tuli paha mieli siitä, että pitäisi pitää taukoa tässä kohtaa. Rahaa menee, mutta onko väliä meneekö ne nyt vai kahden kuukauden päästä. Toki taukoa pidettäisiin hoidoista tai yrittämisestä, jos terveys ei niitä sallisi, henkinen tai fyysinen. Luulen, että taukoa tulee joka tapauksessa. Ei ole kovin kova luotto jostain syystä näihin insseihin ja väkisinkin tulee taukoa ivf-hoitoihin jonottaessa. Ja todella tuntuu siltä, että välillä elämä menee kahden viikon sykleissä. Ja tältä vuodelta olin jo ennen koronaa perunut ulkomaanreissut yms perinteiset, koska ajattelin, jos just silloin hoidot menossa. No eipä hoidot koronan takia alkaneetkaan eikä tietenkään niitä reissuja ym. olisi muutenkaan voinut toteuttaa. No nyt sitten nämä kolme ensimmäistä hoitokiertoa, töitä joutuu järjestelemään uusiksi ja vaikka koittaa elää ns. normaalisti, niin kyllä sitä vähän väliä miettii, milloin ultra/ovis/inssi/lääkkeet jne. Että kai sitä pitäis vaan alkaa sitten suunnittelemaan kaikenlaista, vaikka tehdä joku radikaali muutos elämässä, ehkä raskaus sitten pääsisi yllättämään. En tiedä.