!Hola, amigos! Ketä paikalla?

Ei vaan tulee tunne että teidän mielestä tää on niin paska palsta ettei tänne uskalla kukaan teistä vanhoista tulla yksin jutteleen,vaan pitää ottaa joku megalomaaninen rinki mukaan.Ottakaa vielä rohkaisuryyppy,niin uskallatte tänne enemmänkin kirjotella.Mäkin kerään yleensä 20 ihmisen kaveriporukan kun käyn kotikonnuilla ja iloisesti kaarretaan limusiinissa hihkuen vanhoille kotikulmille,juuh ei sitä muutoin kestä...

Sä just vahvistit sanomasi tässä. Tää on nykyään ihan paska palsta. Käytettävyys todella huonoa näin älykännykkä aikana. Hyvin harva enää nykyään kotonaan istuu tietokoneella keskustelupalstoilla... Ja mitä itse oon näitä juttuja lueskellut pikaisella otannalla, niin onhan tämä saitti muuttunut, alaspäin siitä mitä se joskus on ollut.
Ihan hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että kerta vuoteen piipahdus sopii mulle, ehkä joku yövuoro vois olla kiva taas tulla kurkkimaan. Ei voi tietää...

 

nehän oli ottaneet ryyppyjä eilen

Joo, vesiryyppyjä otin eilen.

 

Huvittava tapaus tuo mielensäpahoittaja.

 

Joo, vesiryyppyjä otin eilen.

Oikein sitruunalla?

 

Huvittava tapaus tuo mielensäpahoittaja.

Kerta-annoksena. Mutta kun luet sitä jonkun vuoden, niin alkaa jutut käydä vähän toistoksi

 

Oikein sitruunalla?

Ei vaan ihan pelkkää kylmää hanavettä.

 

EEEEEEEIIIIIIII!!!!!!! Ajattele mielummin, että tämä vanha hiekkalaatikko on saanut yhden, vähän hulluhkon, mt-potilaan, joka öööö..... tuo erinlaista aspektia keskusteluun!!

Asian voi toki ajatella noinkin, mutta hän sai mut ajattelemaan, tavitsenko vanhaa hiekkalaatikkoa enää mihinkään.

Asuin 1960-luvun helsinkiläisessä lähiössä. Isossa kerrostaloss,a jossa siihen aikaan asui yli 100 eriikäistä lasta. Pihassa oli jääkauden aikainen siirtolohkare jaisommat lapset joutuivat aina kiskomaan mut kiven päälle. Muutama vuosikymmen muuttoni jälkeen kävin siellä. Vieressä oli eläinlääkäriasema. Sillä aikaa, kun kissani oli leikkauksessa, kävin lapsuudenkotini pihassa. Kello oli jotain 18, mutta pihalla ei ollut yhtään ainoaa lasta. Kivelle, johon lapsena tarvitsin kavereiden apua, pääsin astumaan nyt ihan vain astumalla kiven päälle. Vaikka mulla olikin paljon ihania muistoja sieltä, sillä hetkellä tajusin, että aika on mennut ohi ja ihmiset sen mukana.

10 vuotta sitten olin Keski-Suomessa tätini hautajaisissa. Sekin pikkupitäjä oli aiemmin mulle hyvin rakas. Hautajaisten jälkeen kävin kiertelemässä tuttuja paikkoja. Paikat olivat samoja,vaikka näyttivätkin vähän erilaisilta. Ja silloin tajusin, että ei siellä ole mulle enää mitään. En ole käynyt sielläkään enää sen jälkeen.

Olen käynyt tämän vuoden puolella muutaman kerran palstalla. Eilen sitten tutulla porukalla. Mutta tuon harmaan ansiosta ymmärsin, että ei täälläkään ole mulle enää mitään. Aika on mennyt ohi ja ihmiset sen mukana. Eikä se ole mikään huono asia vaan kuuluu elämään

 

Kerta-annoksena. Mutta kun luet sitä jonkun vuoden, niin alkaa jutut käydä vähän toistoksi

Varmasti. Mä en tajua miks tuli tähän ketjuun ja kirjootti vielä usieamman viestin. Olis vain lukenu muita ketjuja.

 

Sä just vahvistit sanomasi tässä. Tää on nykyään ihan paska palsta. Käytettävyys todella huonoa näin älykännykkä aikana. Hyvin harva enää nykyään kotonaan istuu tietokoneella keskustelupalstoilla... Ja mitä itse oon näitä juttuja lueskellut pikaisella otannalla, niin onhan tämä saitti muuttunut, alaspäin siitä mitä se joskus on ollut.
Ihan hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että kerta vuoteen piipahdus sopii mulle, ehkä joku yövuoro vois olla kiva taas tulla kurkkimaan. Ei voi tietää...

Kunhan muistat kertoa koska oot lähdössä kauppaan..

 

Ei vaan tulee tunne että teidän mielestä tää on niin paska palsta ettei tänne uskalla kukaan teistä vanhoista tulla yksin jutteleen,vaan pitää ottaa joku megalomaaninen rinki mukaan.Ottakaa vielä rohkaisuryyppy,niin uskallatte tänne enemmänkin kirjotella.Mäkin kerään yleensä 20 ihmisen kaveriporukan kun käyn kotikonnuilla ja iloisesti kaarretaan limusiinissa hihkuen vanhoille kotikulmille,juuh ei sitä muutoin kestä...

Kai sinä ymmärrät, että tuollasella asenteella juuri sinä ajat ihmiset täältä pois?
Entä jos iloitsisit siitä, että käyvät edes sen kerran vuoteen täällä?

 

Olen käynyt tämän vuoden puolella muutaman kerran palstalla. Eilen sitten tutulla porukalla. Mutta tuon harmaan ansiosta ymmärsin, että ei täälläkään ole mulle enää mitään. Aika on mennyt ohi ja ihmiset sen mukana. Eikä se ole mikään huono asia vaan kuuluu elämään

Mutt ollaanhan täällä me, uudet
Anna meille muille mahdollisuus saada teidät takaisin tänne, näytetään sille harmaalle pissipäälle närhenmunat ja mennään eteenpäin nenut pystyssä

Olen muuten aatellut muuttaa jossain vaiheessa lapsuusmaisemiini, mutta toi sun teksti sai miettimään, että kannattaako...joskus on hyvä muistaa paikat ja ihmiset sellasina kuin ne ennen oli, eikä yrittää palata menneeseen mikä on jo eletty.

 

Asian voi toki ajatella noinkin, mutta hän sai mut ajattelemaan, tavitsenko vanhaa hiekkalaatikkoa enää mihinkään.

Asuin 1960-luvun helsinkiläisessä lähiössä. Isossa kerrostaloss,a jossa siihen aikaan asui yli 100 eriikäistä lasta. Pihassa oli jääkauden aikainen siirtolohkare jaisommat lapset joutuivat aina kiskomaan mut kiven päälle. Muutama vuosikymmen muuttoni jälkeen kävin siellä. Vieressä oli eläinlääkäriasema. Sillä aikaa, kun kissani oli leikkauksessa, kävin lapsuudenkotini pihassa. Kello oli jotain 18, mutta pihalla ei ollut yhtään ainoaa lasta. Kivelle, johon lapsena tarvitsin kavereiden apua, pääsin astumaan nyt ihan vain astumalla kiven päälle. Vaikka mulla olikin paljon ihania muistoja sieltä, sillä hetkellä tajusin, että aika on mennut ohi ja ihmiset sen mukana.

10 vuotta sitten olin Keski-Suomessa tätini hautajaisissa. Sekin pikkupitäjä oli aiemmin mulle hyvin rakas. Hautajaisten jälkeen kävin kiertelemässä tuttuja paikkoja. Paikat olivat samoja,vaikka näyttivätkin vähän erilaisilta. Ja silloin tajusin, että ei siellä ole mulle enää mitään. En ole käynyt sielläkään enää sen jälkeen.

Olen käynyt tämän vuoden puolella muutaman kerran palstalla. Eilen sitten tutulla porukalla. Mutta tuon harmaan ansiosta ymmärsin, että ei täälläkään ole mulle enää mitään. Aika on mennyt ohi ja ihmiset sen mukana. Eikä se ole mikään huono asia vaan kuuluu elämään

Minulla oli ihan samoja ajatuksia. Ja melkein pilkulleen samoja muistoja lapsuudenaJan kerrostalossa asumisesta ja sen pihapiiristä ja lapsista pihalla. Paitsi että mun kivenlohkare oli pieni kallio jolla kiipeiltiin ,,, muuten oltaisiin varmaan asuttu samassa taloyhtiössä. Minä vietin lapsuuteni Puotinharjussa ja kävin kerran kattomassa , eikä takaisin ole tarvinnut mennä.
aika aikaansa kutakin, vai miten se Aleksis Kivi ruukoskaan sanoa ,,,sille Eskolle,,
Ja kun lapsilisiäkään ei enää tartte vahtia niin ,,,,,

 

Ei vaan ihan pelkkää kylmää hanavettä.

Itse kyllä yleensä juon kirkkaat sitruunalla.
Onkohan ne muovipulloissa olevat sitruunamehut terveellisiä käyttää.

 

Iltaa! Mä luulin että tänne on nostettu joku vanha ketju kun oli noin monta sivua mutta näähän onkin herttilei sentään, tulleet eilisen ja tämän päivän aikana

Terve vaan kaikille vanhoille, hauska ylläripylläri teidän ilmaantuminen vaikken teitä kaikkia tunnekkaan

Lasissa, tarkemmin sanoen kupissa kaffetta

 

Käykää edes joskus täällä. Älkää välittäkö harmaasta rätkyttäjästä.

 

Iltaa! Mä luulin että tänne on nostettu joku vanha ketju kun oli noin monta sivua mutta näähän onkin herttilei sentään, tulleet eilisen ja tämän päivän aikana

Terve vaan kaikille vanhoille, hauska ylläripylläri teidän ilmaantuminen vaikken teitä kaikkia tunnekkaan

Lasissa, tarkemmin sanoen kupissa kaffetta

Määhän sanoin, et porukka tippuu tuoleiltaan!

 

Asian voi toki ajatella noinkin, mutta hän sai mut ajattelemaan, tavitsenko vanhaa hiekkalaatikkoa enää mihinkään.

Asuin 1960-luvun helsinkiläisessä lähiössä. Isossa kerrostaloss,a jossa siihen aikaan asui yli 100 eriikäistä lasta. Pihassa oli jääkauden aikainen siirtolohkare jaisommat lapset joutuivat aina kiskomaan mut kiven päälle. Muutama vuosikymmen muuttoni jälkeen kävin siellä. Vieressä oli eläinlääkäriasema. Sillä aikaa, kun kissani oli leikkauksessa, kävin lapsuudenkotini pihassa. Kello oli jotain 18, mutta pihalla ei ollut yhtään ainoaa lasta. Kivelle, johon lapsena tarvitsin kavereiden apua, pääsin astumaan nyt ihan vain astumalla kiven päälle. Vaikka mulla olikin paljon ihania muistoja sieltä, sillä hetkellä tajusin, että aika on mennut ohi ja ihmiset sen mukana.

10 vuotta sitten olin Keski-Suomessa tätini hautajaisissa. Sekin pikkupitäjä oli aiemmin mulle hyvin rakas. Hautajaisten jälkeen kävin kiertelemässä tuttuja paikkoja. Paikat olivat samoja,vaikka näyttivätkin vähän erilaisilta. Ja silloin tajusin, että ei siellä ole mulle enää mitään. En ole käynyt sielläkään enää sen jälkeen.

Olen käynyt tämän vuoden puolella muutaman kerran palstalla. Eilen sitten tutulla porukalla. Mutta tuon harmaan ansiosta ymmärsin, että ei täälläkään ole mulle enää mitään. Aika on mennyt ohi ja ihmiset sen mukana. Eikä se ole mikään huono asia vaan kuuluu elämään

Juuuuuu. Ite ollu täällä puoli vuotta ja musta tuntuu, et alan olla liian vanha tänne..

 

Mutt ollaanhan täällä me, uudet
Anna meille muille mahdollisuus saada teidät takaisin tänne, näytetään sille harmaalle pissipäälle närhenmunat ja mennään eteenpäin nenut pystyssä

Olen muuten aatellut muuttaa jossain vaiheessa lapsuusmaisemiini, mutta toi sun teksti sai miettimään, että kannattaako...joskus on hyvä muistaa paikat ja ihmiset sellasina kuin ne ennen oli, eikä yrittää palata menneeseen mikä on jo eletty.

En puhu muiden puolesta vaan ainoastaan itseni. Palstalla ei ole oikein enää mitään annettavaa mulle, mutta ei mullakaan mitään palstalle. Ei ole oikein enää mitään kosketuspintaakaan udempien palstalaisten elämään. En silti - ihan vielä - aio siirtyä ET-palstalle pohtimaan eläkkeitä ja nivelten kolotuksia Nivelkoloituksista ja tekonivelistä olen jutellut jo muutaman vuoden ihan sitä varten olevassa FB-ryhmässä. Ruokajutut, joita aikoinaan Mummeliisan, Bootyn ja muiden kanssa oli täällä palstalla, on nyt FB:n ruokaryhmissä. Nykypäivän lasten hoidosta ja kasvatuksesta en tiedä hölkäsen pöläystä. Hoidan välillä siskoni lapsenlapsia, mutta heidän isänsä antaa mun hoitaa just omalla tavallani. Hoidin nimittäin aikoinaan tätä isää satoja kertoja, kun hän oli lapsi. Janyt tuli ihan hirveä ikävä minioneja <3 Toinen on 5v ja toinen 4v. Ei olla nähty nyt pandemian aikaan kuin virtuaalivappulounaalla. Mulla on kotona paljon 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alulta tavaroita ja nämä lapset ovat aivan innoissaan, kun saavat tutkia niitä ja kerron heille historiasta. Isompi menee syksyllä eskariin ja varmaan isotädin pitäisi alkaa opettaa nassikkaa ohjelmoimaan Mutta joo, nyt odotellaan, että voidaan taas tavata Musta on siis tullut mummoikäinen, vaikka omia lapsenlapsia ei olekaan. Suhteeni lapsiin on muuttunut vanhemmasta isovanhemmaksi ja ehkä siksikin tunnen olevani jo liian wanha tälle palstalle

 

En puhu muiden puolesta vaan ainoastaan itseni. Palstalla ei ole oikein enää mitään annettavaa mulle, mutta ei mullakaan mitään palstalle. Ei ole oikein enää mitään kosketuspintaakaan udempien palstalaisten elämään. En silti - ihan vielä - aio siirtyä ET-palstalle pohtimaan eläkkeitä ja nivelten kolotuksia Nivelkoloituksista ja tekonivelistä olen jutellut jo muutaman vuoden ihan sitä varten olevassa FB-ryhmässä. Ruokajutut, joita aikoinaan Mummeliisan, Bootyn ja muiden kanssa oli täällä palstalla, on nyt FB:n ruokaryhmissä. Nykypäivän lasten hoidosta ja kasvatuksesta en tiedä hölkäsen pöläystä. Hoidan välillä siskoni lapsenlapsia, mutta heidän isänsä antaa mun hoitaa just omalla tavallani. Hoidin nimittäin aikoinaan tätä isää satoja kertoja, kun hän oli lapsi. Janyt tuli ihan hirveä ikävä minioneja <3 Toinen on 5v ja toinen 4v. Ei olla nähty nyt pandemian aikaan kuin virtuaalivappulounaalla. Mulla on kotona paljon 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alulta tavaroita ja nämä lapset ovat aivan innoissaan, kun saavat tutkia niitä ja kerron heille historiasta. Isompi menee syksyllä eskariin ja varmaan isotädin pitäisi alkaa opettaa nassikkaa ohjelmoimaan Mutta joo, nyt odotellaan, että voidaan taas tavata Musta on siis tullut mummoikäinen, vaikka omia lapsenlapsia ei olekaan. Suhteeni lapsiin on muuttunut vanhemmasta isovanhemmaksi ja ehkä siksikin tunnen olevani jo liian wanha tälle palstalle

Kyl tää palsta taitaa olla nykyste lasten hallussa. Tuu opettaan nuorisolle nettikeskustelua!

 

Te kaksi ulos! Emme pidä teistä.

Kirjoita rohkeesti vaan nimimerkilläsi...

En puhu muiden puolesta vaan ainoastaan itseni. Palstalla ei ole oikein enää mitään annettavaa mulle, mutta ei mullakaan mitään palstalle. Ei ole oikein enää mitään kosketuspintaakaan udempien palstalaisten elämään. En silti - ihan vielä - aio siirtyä ET-palstalle pohtimaan eläkkeitä ja nivelten kolotuksia Nivelkoloituksista ja tekonivelistä olen jutellut jo muutaman vuoden ihan sitä varten olevassa FB-ryhmässä. Ruokajutut, joita aikoinaan Mummeliisan, Bootyn ja muiden kanssa oli täällä palstalla, on nyt FB:n ruokaryhmissä. Nykypäivän lasten hoidosta ja kasvatuksesta en tiedä hölkäsen pöläystä. Hoidan välillä siskoni lapsenlapsia, mutta heidän isänsä antaa mun hoitaa just omalla tavallani. Hoidin nimittäin aikoinaan tätä isää satoja kertoja, kun hän oli lapsi. Janyt tuli ihan hirveä ikävä minioneja <3 Toinen on 5v ja toinen 4v. Ei olla nähty nyt pandemian aikaan kuin virtuaalivappulounaalla. Mulla on kotona paljon 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alulta tavaroita ja nämä lapset ovat aivan innoissaan, kun saavat tutkia niitä ja kerron heille historiasta. Isompi menee syksyllä eskariin ja varmaan isotädin pitäisi alkaa opettaa nassikkaa ohjelmoimaan Mutta joo, nyt odotellaan, että voidaan taas tavata Musta on siis tullut mummoikäinen, vaikka omia lapsenlapsia ei olekaan. Suhteeni lapsiin on muuttunut vanhemmasta isovanhemmaksi ja ehkä siksikin tunnen olevani jo liian wanha tälle palstalle

Sain esikoiseni teini iässä ja just tässä yks pvä havahduin siihen, että voin myös saada koska tahansa tiedon siitä, että minusta tulee mummi!

 

Mun lapset on vielä pieniä mut silti en malttais oottaa mummoaikoja
Oma lapsiluku kun on kyllä jo täynnä

 

Mä oon palstanarkki. Tulin plussalle joulukuussa 2000.

 

Mun lapset on vielä pieniä mut silti en malttais oottaa mummoaikoja
Oma lapsiluku kun on kyllä jo täynnä

Mummoudessa ei ole mitään vikaa. Oikeastaan tämä on aika hauskaa ja rentouttavaa. Vaikka en olekaan isoäiti näille lapsille vaan isotäti. Pari vuotta takaperin tuon isomman kanssa käytiin läpi vanhoja karttakirjoja. Ällistyttävää, miten nopeasti jo 3,5 v oppii, mistä kartalla voi kulkea laivat ja mistä ei. Sitten opeteltiin vuoristot. Pienempi taas on tullut ihan isotätiinsä, koska on ihan Barbie-hullu ja barbejahan mulla riittää!

 

Mä oon plussanarkki. Tulin plussalle joulukuussa 2000.

Apua miten kauan siitä on
Mä oon ihan juniori kun oon ollut vasta reilun vuoden

 

Apua miten kauan siitä on
Mä oon ihan juniori kun oon ollut vasta reilun vuoden

Joo