Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

Onko muilla lääkkeellinen tyhjennys onnistunut?

Mulla siis keskeytynyt keskenmeno ja pe alotin lääkkeellinen tyhjennyksen, mutta vuoto on ollut tosi niukkaa. Tosin en nyt tiedä johtuuko vuodon niukkuus siitä, että km alkoi jo aiemmin spontaanisti ja osa vuodoista tuli jo aiemmin. Edelliseen km verrattuna hyytymiä ja vuotoja tuli nyt vaan huomattavasti vähemmän, toki viikkojakin oli vähemmän. No täytyy huomenna olla yhteydessä klinikalle...

Jos tän keskenmenon joutuu kokemaan, ni menispäs ees tilanne nopeasti ohi, mutta ei, jälkivuotokin kestää pienen ikuisuuden. Vaikka kaipa se on hyvä kropan toipua välissä ennen ku alkaa uutta yritystä pukkaamaan.

 

Onko muilla lääkkeellinen tyhjennys onnistunut?

Mulla siis keskeytynyt keskenmeno ja pe alotin lääkkeellinen tyhjennyksen, mutta vuoto on ollut tosi niukkaa. Tosin en nyt tiedä johtuuko vuodon niukkuus siitä, että km alkoi jo aiemmin spontaanisti ja osa vuodoista tuli jo aiemmin. Edelliseen km verrattuna hyytymiä ja vuotoja tuli nyt vaan huomattavasti vähemmän, toki viikkojakin oli vähemmän. No täytyy huomenna olla yhteydessä klinikalle...

Jos tän keskenmenon joutuu kokemaan, ni menispäs ees tilanne nopeasti ohi, mutta ei, jälkivuotokin kestää pienen ikuisuuden. Vaikka kaipa se on hyvä kropan toipua välissä ennen ku alkaa uutta yritystä pukkaamaan.

Mä sain viikko sit maanantaina sen ekan tabletin joka valmistelee kohtua, mulla siis todettii nt ultrassa 12+5 keskeytynyt keskenmeno, keskiviikkona sain ne cytotecit ja vuoto alko. Lapsivesi, sikiö ja raskauspussi tuli sillon. Ja veristä vuotoa. aamuna ultrattiin ja todettiin että istukkakin on irti, mutta jääny siihen matkanvarrelle, mut tuliki sit pian pois. Sen jälkeen ultrattiin vielä ja lääkäri katto et jotain pientä siin kohdunsuulla on vielä tulossa, et tulee varmaan itekseen vuodon mukana pois. Sano että siin koko kohdun alueella oleva samee näkymä ois jotain vuotoa. Pääsin kotiin pe ja siitä asti vuoto ollu niukkaa. Siteeseen ei oo tullu juurikaan mitään, pyyhittäessä vähän. Rupesin kans miettii onko vuotoa tarpeeks kun lääkäri siin ultrassaki sano että sitä vuotomateriaalia siellä ois. Ja kestäis n. 10 päivää jälkivuoto.

Tänään 6päivää alotuksesta, (su/ma yönä) vessakäynnillä holahti vähän reilummin veren ja ilmeisesti liman/hyytymän sekasta vuotoa ja aamulla sit sama ja ilmeisesti pala istukkaa. Että kai se vuoto voi alkuun sit olla niukempaa mut epäilyttää silti onko tullu riittävästi.

 

Hei kaikki,
kirjoitan tännekin esittelyni, kun palailen takaisin tai liityn mukaan, miten sen sitten ottaakin. Viime keväänä seurailin täällä aktiivisesti juttuja, mutta koettuani keskenmenon jäin hetkeksi aikaa kokonaan pois kaikista ryhmistä. Olen 36v ja esikoinen nyt 10v edellisestä liitosta. Aloitimme nykyisen mieheni kanssa yrittämisen 1/2019 ja keväällä tärppäsikin, mutta kesäkuussa meni kesken 8+5. Nyt ei ole uutta raskautta kuulunut ja laskettu aika lähestyy, tähän tunteeseen varmaan täällä pystyy useampikin samaistumaan. Sairastin vuosi sitten pahan työuupumuksen ja ilmeisesti myös hieman masennusta jäi siitä mukaan. Latasin kaikki toiveeni ja haaveeni sitten keväällä vauvaan, ajattelin että se olisi se joka pelastaisi minut kurjasta työpaikasta ja kun plussa lopulta tulikin, oli se uskomaton onni. No se unelma kun kariutui, niin selkeästi mieli veti vähän liian alas ja neuvolasta sitten kehoittivatkin hakeutumaan keskustelmaan asiasta. Nyt alkaa olla taas mieli parempi ja pahimmat karikot selätettynä. Jouduin lopettamaan kaikki foorumit kesällä kun niiden seuraaminen vain pahensi asiaa, nyt nämä tuntuvat taas mukavalta vertaistuelta. Hassua miten se mieli vaikuttaakin niin paljon. Positiivisin fiiliksin taas yritämme, kesällä olin ihan varma, että me emme ikinä saa enää lasta ja hysterioin kaikki teoriat päässäni läpi. No tulipahan käsiteltyä asiaa kunnolla ja nyt jotenkin sitten olenkin päästänyt irti ja yritän mahdollisimman rennosti tässä odotella. Onhan tuo ikäkin jo sellainen, että sekin tuo yritykseen mahdollista lisäaikaa, plus kaikki nuo mielen tempoilut matkalla. Täällä joku muukin hieman pelkäsi, että jos ongelma onkin miehessä, kun itsellä ennestään lapsia. Minulla on sama käynyt mielessä, vaikka kuinka yrittäisin olla ajattelematta asiaa.

Keskenmenosta toipuminen otti aikaa henkisesti ja fyysisesti, neljäs kuukautiskierto alkoi olla vasta kohdallaan niin kuin ennenkin. Joku kirjoitti tuolla Haaveena vauva ketjussa, että on oireet muuttuneet km:n jälkeen. Minulla on muuttunut todella paljon. Menkkajomottelu alkaa jo vähän ovulaation jälkeen ja ihme nippailu jatkuu vuodon alkuun saakka (ellei sitten johdu jostain muusta). Tissit ovat jäätävän kipeät ja tätä ei ole minulla ollut ikänä ennen. Nuohan sitten vasta hämäsikin, kun luulin olevani uudelleen heti raskaana, mutta kattia kanssa, oikein kiusaa heittää kroppa. No nyt osaan jo tunnistaa nämä näköjään pysyväisesti tulleen uudet menkkaoireeni.

Pahoittelut, tuli kauhean pitkä selostus. Hurjasti tsemppiä meille kaikille toipumiseen ja yrittämiseen!

 

Mulle tuntuu, että eri keskustelupalstojen selaus ja googlaaminen hakusanoilla ”jälkivuodon kesto” tms. on jo pakkomielle. En saa ajatuksia millään pois tästä asiasta, ja oman lapsen kaipuu on niin kamalan kova. Eniten pelottaa se, etten koskaan saisi kokea äitiyttä.

 

Hei! Vaihdan ketjua kesäkuisista tänne.. Vähän taustaa: meillä on ihana 4,5v neitokainen joka tärppäsi heti pillereiden lopettamisen jälkeen ekasta kierrosta. 2018 alettiin miettimään toista lasta, syksyllä saatiinkin 2 odotettua viivaa tikkuun. Tämä raskaus todettiin marraskuussa vain tuulimunaksi ja oli henkisesti todella raskas kokemus. Joulukuun lopussa alkoi kuukautiset jotka tulivat epäsäännöllisesti 4-6 viikon välein. Vasta keväällä alettiin kunnolla yrittään uudestaan, eikä moneen kuukauteen tärpännyt. Vihdoin lokakuussa saatiin taas kaksi viivaa tikkuun ja päätin että mennään varhaisultraan heti kun mahdollista. Käytiin yksityisellä, tasan 6+0 ja syke näkyi. Oltiin niin onnellisia, mutta ite en pystyny kauheen luottavaisin mielin oleen siltikään.. Viikko sitten ajattelin, että haluan vielä ennen nt-ultraa käydä katsomassa että kaikki on ok. Viime keskiviikkona, lähes päivälleen samaan aikaan kuin vuosi sitten saatiin kuulla ettei sykettä enää löydy. Viikkoja piti olla 9+0 ja vastasi 8+4. Käytiin sairaalassa tarkistuksessa, sain suun kautta sen kypsyttävän keskiviikkona ja perjantaina oli tyhjennys. Vuotoa on tullut todella runsaasti verrattuna tuulimunaan, kivut ei ehkä yhtä pahat kuitenkaan. Kamalinta ehkä oli kun siteessä oli se pieni, jolta pystyi ”sormet” eli pikkuruiset viivat laskemaan Viimeksi kävin yksityisellä gynellä tarkistuttamassa ettei kohtuun ole jäänyt mitään, nyt en tiedä menenkö.. Tuntuu ettei ajatukset pysy yhtään kasassa ja mieli on ihan turta. Onneksi meillä on yksi ihana lapsi jonka takia on pakko jaksaa Puhuttiin että kyllä ne yhdet kuukautiset odotellaan ennenkuin aletaan yrittämään. Toivotaan että saataisiin toinen lapsi vielä joskus syliin asti Anteeksi ihan tajuttoman pitkä selostus!

 

Mulle tuntuu, että eri keskustelupalstojen selaus ja googlaaminen hakusanoilla ”jälkivuodon kesto” tms. on jo pakkomielle. En saa ajatuksia millään pois tästä asiasta, ja oman lapsen kaipuu on niin kamalan kova. Eniten pelottaa se, etten koskaan saisi kokea äitiyttä.

Voi ei! Mulla kans jos kattois googlen selaushistoriaa, niin on aika samoja hakuja. Jotenki ahistaa ku ei oo mitää jälkiseurantaa, ei ees sitä hcg mittausta. Mä kans selaan keskusteluja, miten jälkivioto on kestäny ja millasena, kauan r-testi näyttäny positiivista ja miten käyny ovulaation, voiko sitä ees tulla, jos on vähänki tota hormonia jäljellä..

 

Hei! Vaihdan ketjua kesäkuisista tänne.. Vähän taustaa: meillä on ihana 4,5v neitokainen joka tärppäsi heti pillereiden lopettamisen jälkeen ekasta kierrosta. 2018 alettiin miettimään toista lasta, syksyllä saatiinkin 2 odotettua viivaa tikkuun. Tämä raskaus todettiin marraskuussa vain tuulimunaksi ja oli henkisesti todella raskas kokemus. Joulukuun lopussa alkoi kuukautiset jotka tulivat epäsäännöllisesti 4-6 viikon välein. Vasta keväällä alettiin kunnolla yrittään uudestaan, eikä moneen kuukauteen tärpännyt. Vihdoin lokakuussa saatiin taas kaksi viivaa tikkuun ja päätin että mennään varhaisultraan heti kun mahdollista. Käytiin yksityisellä, tasan 6+0 ja syke näkyi. Oltiin niin onnellisia, mutta ite en pystyny kauheen luottavaisin mielin oleen siltikään.. Viikko sitten ajattelin, että haluan vielä ennen nt-ultraa käydä katsomassa että kaikki on ok. Viime keskiviikkona, lähes päivälleen samaan aikaan kuin vuosi sitten saatiin kuulla ettei sykettä enää löydy. Viikkoja piti olla 9+0 ja vastasi 8+4. Käytiin sairaalassa tarkistuksessa, sain suun kautta sen kypsyttävän keskiviikkona ja perjantaina oli tyhjennys. Vuotoa on tullut todella runsaasti verrattuna tuulimunaan, kivut ei ehkä yhtä pahat kuitenkaan. Kamalinta ehkä oli kun siteessä oli se pieni, jolta pystyi ”sormet” eli pikkuruiset viivat laskemaan Viimeksi kävin yksityisellä gynellä tarkistuttamassa ettei kohtuun ole jäänyt mitään, nyt en tiedä menenkö.. Tuntuu ettei ajatukset pysy yhtään kasassa ja mieli on ihan turta. Onneksi meillä on yksi ihana lapsi jonka takia on pakko jaksaa Puhuttiin että kyllä ne yhdet kuukautiset odotellaan ennenkuin aletaan yrittämään. Toivotaan että saataisiin toinen lapsi vielä joskus syliin asti Anteeksi ihan tajuttoman pitkä selostus!

Ompa todella epäreilua se hetki on kyllä todella kamala, eikä sitä näkyä varmasti koskaan unohda, kun se pieni sieltä ulos tulee. Ite oon kans eläny ihan sumussa nää muutamat päivät.Tänään viidennen päivän jälkeen tuntuu jo, että pikkuhiljaa voi alkaa hengittää, vaikka pahalta tuntuukin edelleen.

 

Onko muilla lääkkeellinen tyhjennys onnistunut?

Mulla siis keskeytynyt keskenmeno ja pe alotin lääkkeellinen tyhjennyksen, mutta vuoto on ollut tosi niukkaa. Tosin en nyt tiedä johtuuko vuodon niukkuus siitä, että km alkoi jo aiemmin spontaanisti ja osa vuodoista tuli jo aiemmin. Edelliseen km verrattuna hyytymiä ja vuotoja tuli nyt vaan huomattavasti vähemmän, toki viikkojakin oli vähemmän. No täytyy huomenna olla yhteydessä klinikalle...

Jos tän keskenmenon joutuu kokemaan, ni menispäs ees tilanne nopeasti ohi, mutta ei, jälkivuotokin kestää pienen ikuisuuden. Vaikka kaipa se on hyvä kropan toipua välissä ennen ku alkaa uutta yritystä pukkaamaan.

Mulla on aina ollu vähän semmosta et eka vuotaa runsaasti päivän, sit loppuu pariks päiväks, sit vuotaa taas kohtalaisesti pari päivää jne. Ekalla kerralla kaavittiin, kun oli 2vko kohalla niin paljon hyytymää ja osa jäi aina jumiin kohdunkaulalle aiheuttaen isot kivut.

 

Tää km vuoto on kyl ärsyttävää. Nyt on vasta kp 7, mut kahtena päivänä nyt ollu niin, että päivisin ei vuotoa jolloin toivo on heränny, että tässäkö tää nyt oli, mut sit illalla on tullu pyyhittäessä enemmän ja vähemmän. Siteeseen asti ei kuitenkaan. Silti oon varustautunu lähes vaipalla, koska ootan sitä hetkeä, jos ja kun ne hanat aukee
Huomenna tekis mieli testaa r-testillä, onko viivan vahvuuteen vielä tapahtunut mitään. Kauanhan se hcg on koholla tyhjennyksen jälkeen....

 

Mulla oli siis perjantaina tyhjennys ja eiliseen asti vuoto oli kyllä aika runsasta, eilen tuli vielä pienet hyytymät ja luulen että se oli siinä. Tänään on ollut jo rusehtavaa ja tosi vähäistä vuoto. Toivotaan ettei holahtele enää, tyhjennyspäivänä kyllä tuntu että tyhjenty kaikki sisuskalutkin mukana kun tavaraa tuli niin paljon. Sori jos tuli liikaa informaatioo Tänään menin töihin, saa vähän muutakin ajateltavaa. Siltikin koko ajan asia on mielessä, surettaa ja vähän vihastuttaakin.

 

Mulla oli siis perjantaina tyhjennys ja eiliseen asti vuoto oli kyllä aika runsasta, eilen tuli vielä pienet hyytymät ja luulen että se oli siinä. Tänään on ollut jo rusehtavaa ja tosi vähäistä vuoto. Toivotaan ettei holahtele enää, tyhjennyspäivänä kyllä tuntu että tyhjenty kaikki sisuskalutkin mukana kun tavaraa tuli niin paljon. Sori jos tuli liikaa informaatioo Tänään menin töihin, saa vähän muutakin ajateltavaa. Siltikin koko ajan asia on mielessä, surettaa ja vähän vihastuttaakin.

Mulla oli viime keskiviikkona tyhjennys. Viikkoja 13+0. Ite odotin silloinkin runsaampaa vuotoa, mut aika maltillista oli tsemppiä sulle mullakin iski hirvee viha koko maailmaa kohtaan sunnuntaina. Mut se meni onneks ohi. Ja on edelleen hyvin surullinen mieli. Tänään ois viikotkin poksunu, se vetää mielen hiljaseks.

 

Tein aamulla raskaustestin ja ovistestin. Raskaustesti yhä edelleen selkeä plussa. NELJÄN VIIKON JÄLKEEN!!! Menem huomenna aamulla terveyskeskuksen akuuttivastaanotolle neuvolan ohjeesta. Siis tuolla on PAKKO olla jäänyt jotain, mitä gyne ei viime perjantaina huomannut. Tai sitten joku tulehdus? En lähde kyllä ennen kuin saan jonku selvyyden asiaan ja lääkkeet.

 

Pahoittelut uusille kokemuksistanne teitä olikin nyt tullut monta uutta.
Tämä on kyllä ihana paikka, kun on vertaistukea mihin purkaa tuntojaan

@Mohan onko sulla otettu hcg missään vaiheessa? Toivottavasti huomenna selviäisi mistä tuo johtuu. Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaa, että siellä olisi pakko vielä olla jotain

 

Mua kyllä jotenkin auttoi se hcg-mittaus. Sai tiedon, että tasot kuitenkin laskevat, vaikka testiin tulee yhä plussa. Ja tietysti se, kun sai lopullisen varmuuden että nyt kaikki on tullut pois.

 

Pahoittelut uusille kokemuksistanne teitä olikin nyt tullut monta uutta.
Tämä on kyllä ihana paikka, kun on vertaistukea mihin purkaa tuntojaan

@Mohan onko sulla otettu hcg missään vaiheessa? Toivottavasti huomenna selviäisi mistä tuo johtuu. Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaa, että siellä olisi pakko vielä olla jotain

Ei ole mitattu, koska sanottiin ettei mitään seurantaa tarvi kun vuoto alkoi itsestään ja oli selkeä km kun oireet loppui kuin seinään. Toivon todella, että huomenna tulee selko tähän hommaan.

 

Tein aamulla raskaustestin ja ovistestin. Raskaustesti yhä edelleen selkeä plussa. NELJÄN VIIKON JÄLKEEN!!! Menem huomenna aamulla terveyskeskuksen akuuttivastaanotolle neuvolan ohjeesta. Siis tuolla on PAKKO olla jäänyt jotain, mitä gyne ei viime perjantaina huomannut. Tai sitten joku tulehdus? En lähde kyllä ennen kuin saan jonku selvyyden asiaan ja lääkkeet.

Oliko se testi kuitenkin haalistunu, ettei ollu tasavahvat viivat? on kyl melkosen kauan menny jo. Onko sulla ollu mitään kipuja?

 

Mä kans uteliaisuuttani aamulla tein r-testin. Tänään on viikko tyhjennyksestä ja testi oli haalistunu 'puolilleen', jos niin voi sanoa. eli jotain laskua ainakin on hcg:ssa tapahtunu. Tänään on myös ollu ihan suunnaton väsymys. Ehkä kroppa vihdoin yrittää vähän hengähtää tän kokemuksen jäljiltä. Tuntuu että käyn ihan ylikierroksilla. Illallakin kun käy nukkumaan, niin vaik silmät sulkee, niin tuntuu että kroppa vaan juoksee jotain maratonia ja silmät vilisee päässä. Ihan levoton olo. Enkä meinaa saada unta.

 

Heippa, liityin seurailemaan tätäkin ketjua taustaa: ikää 28v ja miehellä samoin. Yhteiseloa 10v ja e-pillerit päätettiin jättää 10/18 pois. Kierrot sen jälkeen oli tasaisia, tasan 33pv kunnes tammikuussa tein positiivisen testin. Ekassa neuvolassa helmikuussa ei sykettä löytynyt, tosin sanoivat ettei aina niin aikaisin löydykkään. No sitten maaliskuussa ekassa polin ultrassa sykettä ei edelleenkään ollut, eli kkm muistaakseni viikolla 6+5. Oireet hävisivät muutamaa viikkoa aiemmin jo, ei kuitenkaan vuotanut itsestään ja sainkin jo polilta lääkkeellisen tyhjennyksen ohjeet mukaan.
Vuoto oli runsasta pari viikkoa jonka jälkeen niukkeni muttei loppunut kokonaan, kunnes taas yltyi: kysyessäni tätä polilta, arvelivat kyseessä olleen jo ekat menkat tyhjennyksen jälkeen. No, verikoe oli huhtikuun puolessa välin ja raskaushormonia oli sillon enää 18 eli ihan ok arvo. Mutta tiputtelumainen vuoto jatkui aina kesäkuulle saakka ja oikeastaan menkkoja en juurikaan erottanut huhti- ja toukokuussa polilla kävin vielä kesäkuun puolessa välin tarkistuksessa jossa kaikki ok.. Turhautti se kyllä kun vuoto vain jatkui ja jatkui.. kesäkuun jälkeen kierto ollutkin 37pv eli pitkittynyt ja 16.10 alkaneiden menkkojen kierto oli huimat 41pv ja nykyinen kierto on tänään kp43

 

Ja keskenmenosta toipuminen on ollut henkisesti raskaampaa mitä olen itselleni halunnut myöntää puolison tuki on ollut tärkeää raskaaksi tämän tekee myös omalla kohdallani ainakin se, että nämä kierrotkin tuntuu nyt tökkivän ja pahasti
Nyt siis luulen että ovulaatio on tapahtunut joskus 8.11-10.11 välillä mutta en oo siis tikuttanut niitä, gyne neuvoi olemaan tikuttamatta etten stressaisi enkä ole stressannutkaan nyt kuukauteen mutta nyt se stressikäyrä taas nousee, kun mekkoja ei kuulu ja kun eilen tein negatiivisen testin nii en tiedä mitä taas ajatella ajatukset pyörii siinä että entäs jos sittenkin olisin raskaana ja ovulaatio on ollutkin vain myöhemmin.. Jokuhan niitä menkkoja nyt viivyttää epätietoisuus on minusta pahinta tsemppiä kaikille kovasti km toipuville ja raskautta yrittäville!

 

@Hope91 mulla myös kierrot heittelee oviksen takia ja tikuttelen ovista siksi että vois olla joku haju millon pitäs olla menkat. Ovis siis kaikkien yritysvuosien aikana tullut kp14-24 vissiin. Toki se joskus toi stressiä, mutta nykyään se on jo rutiinia. Toki se sitten taas nostattaa stressitasoa (ja toiveita) kun joskus menkat alkaakin vasta dpo16(kuten tässä kierrossa ja oli kauhea pahoinvointikin, testi oli kuitenkin nega dpo13), eikä ala kuten normisti eli dpo14.
Tsemppiä teille!

 

Ja keskenmenosta toipuminen on ollut henkisesti raskaampaa mitä olen itselleni halunnut myöntää puolison tuki on ollut tärkeää raskaaksi tämän tekee myös omalla kohdallani ainakin se, että nämä kierrotkin tuntuu nyt tökkivän ja pahasti
Nyt siis luulen että ovulaatio on tapahtunut joskus 8.11-10.11 välillä mutta en oo siis tikuttanut niitä, gyne neuvoi olemaan tikuttamatta etten stressaisi enkä ole stressannutkaan nyt kuukauteen mutta nyt se stressikäyrä taas nousee, kun mekkoja ei kuulu ja kun eilen tein negatiivisen testin nii en tiedä mitä taas ajatella ajatukset pyörii siinä että entäs jos sittenkin olisin raskaana ja ovulaatio on ollutkin vain myöhemmin.. Jokuhan niitä menkkoja nyt viivyttää epätietoisuus on minusta pahinta tsemppiä kaikille kovasti km toipuville ja raskautta yrittäville!

Mulla kesällä keskenmenon jälkeen oli monta kiertoa ihan sekaisin. Koko iän on ollut lähes tunnilleen 26 päivää. Nyt on pari vikaa kiertoa ollut vasta normaalit. Toivo heräsi myös raskaudesta kun viikon oli menkat myöhässä, mutta ottikin sit vain aika lailla aikaa kroppa palautua. Tsemppiä kovasti, josko se kohta alkaisi tasoittua.

 

Hei kaikille,

en ole tällä palstalla enää pitkään aikaan kirjoittanut, mutta käyn aina välillä katsomassa kohtalotovereita. Mun keskeytynyt keskenmeno tapahtui huhtikuussa ja kierron palautuminen vei n. neljä kuukautta. Pahinta oli odottaminen ja se ettei tiennyt onko iän puolesta enää mahdollisuuksia saada esikoista.

Elokuussa haasteet oli kuitenkin jo voitettu ja uusi plussa tuli testiin syyskuussa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Olen 41 ennenkuin he toivottavasti syntyvät. Aiemmin mietin pientä poikaani päivittäin. Nytten enää niin usein. Hän on aina mukanani sydämessä. Yritän nauttia pallomahastani ja olla murehtimatta asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Voimia kaikilla tasapuolisesti!

 

Vähän hiljaiseloa ollut täällä suunnalla, yrittäny vaan päästä arkeen kiinni ja alkaa jouluakin miettimään.
Vuoto alkanut oleen tosi vähäistä, välillä tulee kuitenkin päiviä esim. eilen että tuli vähän verta ja vielä hyytymää. Tänään taas ei oikeastaan mitään.. Mietin kun viime vuonna tuulimuna raskauden jälkeen kävin yksityisellä ultrassa tarkistuttamassa että kohtu on tyhjentynyt, että menisinkö nytkin vai en. Täällä ei siis oo mitään ohjeistusta että pitäis raskaustestiä tai mitään tehdä. Voishan sitä jossain vaiheessa, jos en sinne ultraan maksa itteeni. Kerrankin sitä odottelee kuukautisia, viimeksi alko aika pian

 

Toivottavasti en käännä veistä haavassa.. Halusin tulla kertomaan, että meille syntyi tyttö pari viikkoa sitten. Ensimmäinen raskaus keskeytyi 9/18 ja oli henkisesti todella kova paikka. Olin konkreettisesti lähipiirissäni 1/5 kenen raskaus keskeytyi.
Kkm oli oireeton, tämä vuoteli aluksi.
Hän toi pettymykselle tarkoituksen. Tsemppiä kaikille
En tosin tiedä muistaako mua ketään enää.

 

@Mohan selvisikö lääkäri käynnillä mitään?

Täällä tuntuu paljon olevan eroja tavoissa toimia km jälkeen. Paikkakunta kohtaistahan nämä on ja valitettavasti säästökuuri iskee näihin.
Meillä pienellä paikkakunnalla toimii kaikki ihanasti, se on hyvä puoli pienellä paikkakunnalla.
Mutta toki harmittavaa jossain pääkaupunkiseudulla, kun resurssit ei vaan riitä.
Ja kuitenkin kai suurin osa osa näistä hoituu itsellään.
Mutta sitten on aina niitä joilla ei suju..

Täällä kierto lähenee loppuaan. Perjantaina pitäisi kk alkaa. Ei ihan muistettu käyttää ehkäisyä tässä kierrossa, vaikka opiskelujen alun takia piti muutama kuukausi pitää pientä taukoa
Mutta en kyllä silti jaksa uskoa raskauteen näin pian kkm jälkeen.

Mitä muille kuuluu? Nämä tulevat pyhät
Km aina on kurjaa, mutta näin joulun alla se on ehkä vielä ikävämpää. Ajatus joulusta ja odotuksesta syttyy monelle kuitenkin aika pian raskauden alussa. Ja niillä joilla olisi pitänyt olla vauva jouluna sylissä Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin.