Mulla oli/on hyperemeesi. Ei loppunut, ennenkuin vaadin päästä ensiavussa tiputukseen. Oli viikkoa 19 muistaakseni. Painoa oli tippunut 10 kiloa, ja oli jopa kuukausi kun en ollut syönyt mitään kiinteää. Ja nestemäiset samantien oksentamalla. Neuvola ei neuvonut, tai auttanut mitenkään. Lässyttivät, että kaikilla voi olla hiukan pahaolo. En päässyt kahteen kuukauteen muualle, kuin sängystä vessaan. Oksentelu tapahtui sängyssä ämpäriin, kunto ei kestänyt mennä tunnin välein (tai useammin) vessaan oksentamaan. Loppuvaiheessa minusta ei edes tullut enää virtsaa ulos, kun keho oli niin nääntynyt. Puhuminen oli vaikeaa, ja käveleminen oli todella horjuvaa. Hakeutukaa tiputukseen, jos on jatkunut yhtään pidempään, tai keho on mennyt heikoksi. Muuten pahaolo ei parane. Kehossa ei ole tippaakaan ravinteita, että se voisi parantaa itseään. Kaikki ruoka ällötti, ja kaikki mitä sai ällötykseltä suuhun tuli oksennuksena ulos. Mulla on nyt rv 30, ja laskettuaika 11.11. Oli ihan mieletön onni kun olo alkoi pikkuhiljaa parantua tiputuksen jälkeen. Jälkeenpäin oikein suututtaa, ettei kukaan neuvolassa, tai lääkärit käskeneet mennä tiputukseen. Luulin, että se olisi vain radikaali "viimeinen" hätävara, ja sinnittelin. Aivan turhaan! Olisinpa tajunnut heti mennä. Tiputuksesta ei ole mitään haittaa, ja sitä ei voi tehdä ns. turhaan. Se korjaa nestetasapainoa, ja kesti vain muutaman tunnin. Ihan heti ei tee mieli tuon alkuraskauden takia hommata uutta lasta, mutta ensikerralla sentään tiedän, että sitä pahaaoloa ei ole pakko kärsiä. Luulin silloin, että kuolen kun en saanut syötyä, nukuttua, tai edes juotua vettä.
