Huhtikuiset 2020

Meillä huomenna se varhaisultra ja eilen alkoi jännittää hulluna onko kaikki kunnossa. Ootteko muuten saanut varausvahvistusta perhe Artesta? Mulle ei tullut mitään niin mietin, onko se nyt varmasti huomenna

 

mulla 3+5 ja tänään sain plussan. Hoitoalkuinen raskaus. Olen ollut jo lokakuisissa ja tammikuisissa odottajissa, molemmat raskaudet menivät kesken. Toinen 7+5 ja toinen 5+5, joten aika jalat maassa tässä olen. Kirjoittelisin mielummin faceen, onko ryhmää?

 

Minä soitin tänään neuvolaan. Siellä laskivat lasketuksi ajaksi 22.04. ja rv 9 sain ajan. Ultraa sillä käynnillä kuulemma jo

 

Tein tänään sen digitestin ja näytti sen raskaana 1-2 viikkoa. Mietin jos odotan varuiksi vielä ens viikkoon ennen kun soitan neuvolaan.
Tää on kyllä hyvä paikka kun saa neuvoa ja tukea!

 

Facebook ryhmässä tällä hetkellä 15 jäsentä Mukaan mahtuu siis hyvin vielä

 

@Unicorn mulla on ultra samana päivänä, 20.8. Artessa, tosin Lahdessa Silloin pitäis olla 7+5. Jännittää. Mietin, että kun se on kätilön tekemä ultraus, ja siksi edullisempi kuin esim. Terveystalo, jossa vastaanottoaika on gynekologille: saako kätilöltä kaiken sen saman tiedon kuin gynekologilta, onhan heillä varmasti tarpeellinen ammattitaito katsoa noin varhaisestakin vaiheesta, että kaikki on hyvin? Edellisten raskauksien varhaisultran on tehnyt lääkäri niin siksi sitä mietin.

Mun turvotukset myös toistaiseksi ohi eikä ahista enää vaatteet. Rinnatkaan ei tunnu nyt yhtään pinkeiltä mutta jos mahan päältä painaa niin kohtu tuntuu. Toivottavasti tää vähäoireisuus ei nyt olisi viite mistään ikävästä.

6+6

Hei sinulla on tänää ultra! Kerrro miten meni ja millä viikoilla oletkaan tänään?

 

Täällä tosiaan esikoinen aloitti kakkosluokan ja kuopus on vajaa 10kk. Minä olen maannut vatsataudissa ja muutenkin koko ajan väsyttää ja oksettaa. Mies marttyyrina odottaa, että hänet nostettais jalustalle, kun kerrankin tekee kotitöitä ja hoitaa vauvaa. Voi Ristus, että ottaa päähän.
Anteeksi avautuminen, mutta kun itse on se joka on kotona, hoitaa lapset, siivoaa, kokkaa ja pyykkää ilman kiitosta, nii ei yhtään jaksais. Aivan niinku oisin laiskotellu ja lomaillut, kun oon ollut sairaana. Eilen sit jo hoidin koko päivän niinkuin normaalisti ja mies pelasi tietokoneella. Siitä mainitsin, kun tänään taas huokaili kuinka hän on saanut arkea pyörittää, niin suuttui. "Kerrankin kun vähän rentoutuu". En siitä edes moittinut vaan itseäni puolustin, että en sentään mikään orjapiiskuri ole ollut. Hänelle ei tosiaa normaalisti mitkään kotityöt kuulu, niin itseäni kai saan syyttää kun mies tottunut niin hyvälle.

6.9 ois ensimmäinen neuvola ja tuntuu, että siihen on ikuisuus.

 

Heippa kaikille! Varovainen katsaus tänne ryhmään, pelottaa vielä ja epäuskoinen olo. Laskettua aikaa arvelin tuonne 27.4.2020.

Meillä rankat lapsettomuushoidot meneillään. Esikoinen 4,5v saatu aikaan ovulaation induktiolla. Tätä toista on odoteltu tammikuusta 2016 alkaen. Nyt meillä vuoden ajan ollut koeputkihedelmöityshoitoja, joista plussasin marraskuussa. Se raskaus todettiin keskeytyneeksi joulun alla. 8.8. mulle siirrettiin yksi alkio ja virallinen testipäivä olisi 23.8. Hätähousuna testasin kuitenkin plussan jo lauantaina. Epäuskoinen olo, pelottaakin. Fb-ryhmään kuitenkin ehkä haluaisin, koska koen että joku paikka on oltava tälle höpötykselle

-Nallu 4+1

 

Hei kaikki!

Olen 32-vuotias nainen, ja sain tietää olevani raskaana 2 päivää sitten, 18.8. Pidän tätä pienenä ihmeenä, sillä söin e-pillereitä 17 vuotta putkeen, ja lopetin ne vasta 22.7. Minkäänlaisia kuukautisia minulla ei ole ollut vuosikausiin, eikä ehtinyt olla lopettamisen jälkeenkään. Koska minulla ei ole tietoa, milloin kuukautiset ovat jääneet pois, pääsen syyskuun alkupuolella varhaisultraan. Tämäkin oli minulle heti ihan uusi käsite. Ajattelisin kuitenkin, että laskettu aika tulisi olemaan huhtikuun loppupuolella.

Elin aiemmin pitkään onnettomassa avioliitossa, enkä kuvitellut, että olisin koskaan tässä tilanteessa. Eron jälkeen tapasin kuitenkin ihanan miehen, jonka kanssa teimme kuukausi sitten päätöksen, että jättäisimme pillerit pois. Olin varma, että raskautumiseen menisi ainakin puoli vuotta tai vuosi, joten tämä tuntuu nyt aika nopealta ja todella haikealta ihanaa, itsekästä, menevää entistä elämäntapaani kohtaan. Onneksi mies on tilanteesta pelkästään onnellinen. Huono omatunto on myös siitä, että olen parina viikonloppuna käyttänyt reippaasti alkoholia. Myös perussairauteen käyttämäni lääke huolettaa.

Paineita minulle aiheuttaa myös se, etten ole koskaan ollut vauvojen tai pienten lasten kanssa tekemisissä. Minulla ei ole ollut sukulais- eikä ystäväpiirissä juurikaan vauvoja. Suoraan sanottuna pelkään niitä. En tiedä niistä yhtään mitään heistä, ja pelkään rikkovani vauvan. Olen myös kauhuissani siitä, että joudun laittamaan urani jäihin. Pelkään, ettei meillä ole juurikaan turvaverkkoa ympärillämme.

Ajattelette varmaan, että mitä kamalia juttuja tuolta naiselta. Olen kuitenkin myös todella onnellinen ja innoissani, ja tätähän minä halusin, mutta tunteet ovat aivan sekaisin. Lisäksi minua vaivaa jatkuva vatsakipu, mitä ei koskaan normaalisti ole.

 

Onnea kaikille uusille plussanneille

@ijomeo ymmärrän ärtymyksesi kyllä täysin. Meillä on myös aikoinaan vähän samanlaisista asioista väännetty. Nyt onneks ihan eri asenne miehellä. Toivottavasti teilläkin nuo asiat selviää niin, että kaikki olisi tyytyväisiä. Ja täällä saa onneksi purkautua

Miule selvisi tänään, että päästään sittenkin varhaisultraan neuvolasta soitettiin ja kerrottiin, että se tarjotaan kaikille maksuttomana täälläpäin. Ensimmäinen vapaa aika minkä sain omaan aikatauluun sopimaan oli vasta 11.9. Silloin rv 8+6. Mutta onhan sekin lähempänä kuin np-ultra oon niin innoissani!

 

Hei kaikki!

Olen 32-vuotias nainen, ja sain tietää olevani raskaana 2 päivää sitten, 18.8. Pidän tätä pienenä ihmeenä, sillä söin e-pillereitä 17 vuotta putkeen, ja lopetin ne vasta 22.7. Minkäänlaisia kuukautisia minulla ei ole ollut vuosikausiin, eikä ehtinyt olla lopettamisen jälkeenkään. Koska minulla ei ole tietoa, milloin kuukautiset ovat jääneet pois, pääsen syyskuun alkupuolella varhaisultraan. Tämäkin oli minulle heti ihan uusi käsite. Ajattelisin kuitenkin, että laskettu aika tulisi olemaan huhtikuun loppupuolella.

Elin aiemmin pitkään onnettomassa avioliitossa, enkä kuvitellut, että olisin koskaan tässä tilanteessa. Eron jälkeen tapasin kuitenkin ihanan miehen, jonka kanssa teimme kuukausi sitten päätöksen, että jättäisimme pillerit pois. Olin varma, että raskautumiseen menisi ainakin puoli vuotta tai vuosi, joten tämä tuntuu nyt aika nopealta ja todella haikealta ihanaa, itsekästä, menevää entistä elämäntapaani kohtaan. Onneksi mies on tilanteesta pelkästään onnellinen. Huono omatunto on myös siitä, että olen parina viikonloppuna käyttänyt reippaasti alkoholia. Myös perussairauteen käyttämäni lääke huolettaa.

Paineita minulle aiheuttaa myös se, etten ole koskaan ollut vauvojen tai pienten lasten kanssa tekemisissä. Minulla ei ole ollut sukulais- eikä ystäväpiirissä juurikaan vauvoja. Suoraan sanottuna pelkään niitä. En tiedä niistä yhtään mitään heistä, ja pelkään rikkovani vauvan. Olen myös kauhuissani siitä, että joudun laittamaan urani jäihin. Pelkään, ettei meillä ole juurikaan turvaverkkoa ympärillämme.

Ajattelette varmaan, että mitä kamalia juttuja tuolta naiselta. Olen kuitenkin myös todella onnellinen ja innoissani, ja tätähän minä halusin, mutta tunteet ovat aivan sekaisin. Lisäksi minua vaivaa jatkuva vatsakipu, mitä ei koskaan normaalisti ole.

Mulla on paljon vastaavia tunteita. Kaikki kävi niin äkkiä meilläkin. Mies sanoi kauniita asioita päivää ennen positiivista testiä, mikä taas pohdin ääneen jos yrityksen panis tauolle ja meniskin ensin naimisiin, jos en ole raskaana. Vuorotellen odotan innolla uutta ja vuorotellen suren kaikkea mitä menetän. Mutta sitähän se on. Harva kuitenkaan katuu jälkikäteen.

Mäkään en tiedä, onko meillä oikein ketään, jotka voi ottaa lapsen hoitoon. Ja sama juttu, että ei ole yhtään kokemusta lapsien tai vauvojen hoidosta, toisaalta olen lähihoitaja, joten on sentään vähän hoitoviettiä.
Tein myös 18.8 positiivisen raskaustestin, ja vatsa ollu myös joka päivä kipeä, etenkin iltasella. Taitaa olla normaalia, ellei ole todella kivuliasta.

 

Meillä huomenna se varhaisultra ja eilen alkoi jännittää hulluna onko kaikki kunnossa. Ootteko muuten saanut varausvahvistusta perhe Artesta? Mulle ei tullut mitään niin mietin, onko se nyt varmasti huomenna

Sain varausvahvistuksen, ja muistutuksen vielä edellisenä päivänä.

@Jankesof Meillä oli tosiaan eilen varhaisultra. Koko vastasi juuri niitä päiviä, mitä olin laskeskellutkin. Yksi alkio, sydämenläpätys nähtiin vaikka kohtu onkin vähän hankalassa kohdassa ultrattavaksi, vatsaonteloa päin. Naureskeltiin miehen kanssa, että hedelmöityminen tapahtui ilmeisesti lentokoneessa, sillä se osuu juuri siihen päivään kun lähdimme lomamatkalle, ennen sitä oli "puuhailtu" Kiinnittyminenkin on tapahtunut sitten ulkomailla. Jännä yhteensattuma ja mietittiin että kun ei yli 2 vuoteen muuten tärpännyt niin vaikuttiko onnistumiseen erilainen ilmanpaine ja kiinnittymiseen rento etelänfiilis

7+6(tai 7), la 3.4.

 

Mullakin on kovin ristiriitaiset ajatukset. Tottakai oon onnellinen, mutta sitten myös epäuskoinen olo, pelottaa, ahdistaa jne. Onneksi pääasiassa onnellinen, luulen että tunteet aika normaalia koska niin suuresta elämänmuutoksesta kyseMies oli mukana tässä hankkeessa, mutta nyt kun plussasin niin ei olla asiasta kamalasti juteltu, luultavasti miehellä samat fiilikset kun itellä eikä kovin hyvä niitä ilmaisemaan joten annan muutaman päivän aikaa totutella ajatukseen jotenkin tää vielä, että onnistui kuitenkin aika nopeasti, niin ei oo ehtinyt pikkuhiljaa totutella ajatukseen.

 

Mulla on paljon vastaavia tunteita. Kaikki kävi niin äkkiä meilläkin. Mies sanoi kauniita asioita päivää ennen positiivista testiä, mikä taas pohdin ääneen jos yrityksen panis tauolle ja meniskin ensin naimisiin, jos en ole raskaana. Vuorotellen odotan innolla uutta ja vuorotellen suren kaikkea mitä menetän. Mutta sitähän se on. Harva kuitenkaan katuu jälkikäteen.

Mäkään en tiedä, onko meillä oikein ketään, jotka voi ottaa lapsen hoitoon. Ja sama juttu, että ei ole yhtään kokemusta lapsien tai vauvojen hoidosta, toisaalta olen lähihoitaja, joten on sentään vähän hoitoviettiä.
Tein myös 18.8 positiivisen raskaustestin, ja vatsa ollu myös joka päivä kipeä, etenkin iltasella. Taitaa olla normaalia, ellei ole todella kivuliasta.

Löysitpä paljon samankaltaisuuksia kanssani. Kiitos, että kirjoitit, tämä todella lämmitti mieltäni. Päätimme, ettemme kertoisi tästä vielä pitkään aikaan kenellekään, mutta ahdistuksestani johtuen sain tänään luvan jutella asiasta parhaan ystäväni kanssa. Sekin helpotti paljon oloa. Hän jos kuka ymmärsi, ja tiedän, ettei lavertele. Kovasti onnea sinulle ja ollaan kuulolla!

 

Mitenkäs muilla pahoinvointi tai muut oireet? Itellä tällä hetkellä tee ja ihan vaan vesi on ainoita, mistä ei tule paha olo. Väkisin kuitenkin saa syötyä ja onneksi harvoin tulee oksennus, mutta koko ajan kuitenkin oksettaa.

 

Itellä ei enää pahemmin pahoinvointia, vai pitäiskö sanoa vielä?! Aivan alussa oli kyllä, mutta nyt ei ole kuin satunnaisesti. Epäilen että ällötys vielä palaa myöhemmin, mutta sitä murehditaan sitten

Omien laskujen mukaan nyt olis 6+6

 

Mulla ei oo ollut pahoinvointia, tekee vain mieli syödä koko ajan, kamala nälkä. Mutta vielähän se saattaa tulla tässäkin vaiheessa vasta, saa nähdä.
8+0

 

Mulla ei oo ollut pahoinvointia, tekee vain mieli syödä koko ajan, kamala nälkä. Mutta vielähän se saattaa tulla tässäkin vaiheessa vasta, saa nähdä.
8+0

Onko sulla rinnoissa tuntemuksia?

 

Kai laitan myös tilannepäivitystä, eka neuvola ollut ja meilläkin päin näköjään saisin varhaisultran halutessani. En kuitenkaan halunnut, mutta heti pääsen, jos vaan soitan.. Oireet samaa vanhaa, rintojen arkuutta ja lievää etomista ajoittain, oksentanut en ole kertaakaan. Vähän flunssainen olo nyt, mikä hiukan pelottaa

Listaa voisi tehdä mistäpäin muut ovat yms., en tiedä oletteko facessa tehneet? Liityn varmaan ekan ultran jälkeen.

Näillä näkymin LA 1.4., tänään 8+1

 

Kai laitan myös tilannepäivitystä, eka neuvola ollut ja meilläkin päin näköjään saisin varhaisultran halutessani. En kuitenkaan halunnut, mutta heti pääsen, jos vaan soitan.. Oireet samaa vanhaa, rintojen arkuutta ja lievää etomista ajoittain, oksentanut en ole kertaakaan. Vähän flunssainen olo nyt, mikä hiukan pelottaa

Listaa voisi tehdä mistäpäin muut ovat yms., en tiedä oletteko facessa tehneet? Liityn varmaan ekan ultran jälkeen.

Näillä näkymin LA 1.4., tänään 8+1

Pakko kysyä että onko sulla rinnat todella arat vai vähän.. itse tässä mietin omaani että oiskohan kesken mennyt tapaus taas kerran... 7+1 tänään ja rinnat hellittäny j etovaa oloa ei ole oikein enään.

 

Heippa kaikille! Varovainen katsaus tänne ryhmään, pelottaa vielä ja epäuskoinen olo. Laskettua aikaa arvelin tuonne 27.4.2020.

Meillä rankat lapsettomuushoidot meneillään. Esikoinen 4,5v saatu aikaan ovulaation induktiolla. Tätä toista on odoteltu tammikuusta 2016 alkaen. Nyt meillä vuoden ajan ollut koeputkihedelmöityshoitoja, joista plussasin marraskuussa. Se raskaus todettiin keskeytyneeksi joulun alla. 8.8. mulle siirrettiin yksi alkio ja virallinen testipäivä olisi 23.8. Hätähousuna testasin kuitenkin plussan jo lauantaina. Epäuskoinen olo, pelottaakin. Fb-ryhmään kuitenkin ehkä haluaisin, koska koen että joku paikka on oltava tälle höpötykselle

-Nallu 4+1

Teillä pitkä taival jo takana, onnea ja tarrasukkia !!<3
Tervetuloa uudet! takulla kaikki tunteet kuuluu siihen odotukseen, ne karsiutuu kuitenkin yleensä pois, kun saa sen oman pienen syliin. Huom, yleensä, en mikään psykologian tohtori ole..

@Jankesof tsemppiä piinaan, voin sanoa että täällä ainakin oireet tulee ja menee. Harvemmin mitään on, mutta joskus. Esikoisesta en muista muuta oiretta, kun aamuisin ei voinut juoda vettä. Ei tissi kipua tms. Joten voi olla myös normaalia. Toivotaan pienen jaksavan kasvaa. <3

Täällä ensi viikolla varhaisultra nro 2, josko se ois pieni sydän jaksanut alkaa pumpata. <3 päätin nyt että viikot on n. 6+0, kunnes toisin todistetaan..

 

@pööö, olen laittanut sinulle yksityisviestin liittyäkseni faceryhmään

 

Mitenkäs muilla pahoinvointi tai muut oireet? Itellä tällä hetkellä tee ja ihan vaan vesi on ainoita, mistä ei tule paha olo. Väkisin kuitenkin saa syötyä ja onneksi harvoin tulee oksennus, mutta koko ajan kuitenkin oksettaa.

Mulla aikalailla etovaa oloa päivittäin. Ruoka ei kauheasti maistuis mutta nälkä yllättää ihan koko ajan sitten tuntuu että maha täyttyy tosi nopeesti mutta taas kohta maha huutaa tyhjyyttään, pysy tässä sitten perässä mutta tää etova olo on aika kamala .
Nyt 7+6

 

Onko muilla ollut vielä menkkamaisia tuntemuksia? Itellä ei hirveesti tunnu missään muuten kuin rintojen arkuus, mutta väliin on vihlontaa vatsassa. Eilen esim illalla oli viimeaikaisiin tuntemuksiin nähden kovia vihlontoja.
Mites joko teillä housut kiristää? Turvottaa? Mulla ei sitäkään. Paino on tippunut melkein 5kg. Ruoka maistuu kyllä jo alun ällötyksen jälkeen ja urheilutkin ovat jääneet melko vähiin mutta silti paino ei ole vielä palautunut lähtötilanteeseen.

7+0

 

Täälläkään ei juuri oireita ole... välillä joitain vihlaisuja, ja lievää väsymystä ja tissit vähän arat, muttei mitään mainittavaa. Milloin teillä on voimakkaammat/selkeät raskausoireet alkanut? Siis esim pahoinvointi tai hajuherkkyys, vessassa ravaaminen? Oireettomuus pelottaa...

4+6

 

Mä kävin tiistaina ultrassa ja silloin kaikki oli hyvin, sydän sykki ja viikot vahvistui. Silloin oli rv 6+3 eli la siirtyi päivällä omista laskelmista. Eilen illalla kun vaihdoin sängyssä asentoa niin vihlaisi kovaa alavatsasta ja edelleen koskee tuohon oikealle puolelle. Nyt tietenkin paniikissa, onko kaikki hyvin.. Vaikka alavatsakipuja on ollut koko alkuraskauden ajan. Oikeesti milloin nämä pelot helpottuu? Vai helpottuuko koskaan?