Helmikuiset 2020

@Bambinen kovasti jaksamisia sinne

 

Nt -ultra nyt takana päin ja olo on niin helpottunut ja onnellinen... siellä potki ja vilkutteli täysin viikkoja vastaava ja kätilön sanoin "kuin oppikirjasta" oleva sikiö <3 Tänään siis 12+0 ja laskettuaika ystävänpäivänä eli 14.2.2020 <3 Kyllä siinä tunteet tuli pintaan ja raskaus konkretisoitui. Niskaturvotusta 0,86mm joten sen puolin kaikki hyvin..vielä tietysti odotellaan muutama arkipäivä, kun on verrattu verikokeisiin jne.
Nyt pystyy taas hengittämään ja iloitsemaan <3

 

Nt -ultra nyt takana päin ja olo on niin helpottunut ja onnellinen... siellä potki ja vilkutteli täysin viikkoja vastaava ja kätilön sanoin "kuin oppikirjasta" oleva sikiö <3 Tänään siis 12+0 ja laskettuaika ystävänpäivänä eli 14.2.2020 <3 Kyllä siinä tunteet tuli pintaan ja raskaus konkretisoitui. Niskaturvotusta 0,86mm joten sen puolin kaikki hyvin..vielä tietysti odotellaan muutama arkipäivä, kun on verrattu verikokeisiin jne.
Nyt pystyy taas hengittämään ja iloitsemaan <3

Paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista Itsellä vielä 5päivää jännitettävää

 

Paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista Itsellä vielä 5päivää jännitettävää

Kiitos Ja paljon tsemppiä omaan ultraasi! Tuut sitten tänne kertomaan kuulumiset

 

Kiitos Ja paljon tsemppiä omaan ultraasi! Tuut sitten tänne kertomaan kuulumiset

Tottakai tuun oli uutiset hyviä tai huonoja Hyviin mahdollisuus on laskennallisesti 98,5% noin suunnilleen kun rv 8+0 nähty viikkoja vastaava alkio vahvalla sykkeellä Silti se pieni 1,5% mahdollisuus huonoihin uutisiin kummittelee mielessä

 

Mulle tulee niin kamala olo näistä teidän ikävistä uutisista. Haluaisin vaan niin paljon kaikille onnea ja iloa.
Samalla alkaa ahdistamaan oma raskaus ihan kamalasti. Meillä kaikki ollut hyvin ja nt ultrassa + verikokeiden tuloksissa kaikki ok. Silti nää kaikkia ikävät asiat mitä kuulee saa omankin olon tosi säikyksi. Rakenneultraan on törkeen pitkä aika (syyskuun loppu) ja väistämättä mietin et mitä jos sitten SIELLÄ viimeistään todetaan jotakin kamalaa. Mun ei varmana pitäis olla missään ketjuissa mukana kun vaan ahdistaa Mietin, et kertoisin töissä ens viikolla raskaudesta ja samalla mietin et mitäs jos jotakin kamalaa tapahtuukin. En osaa yhtään rauhottua, vauhkoan vaan!

 

Tottakai tuun oli uutiset hyviä tai huonoja Hyviin mahdollisuus on laskennallisesti 98,5% noin suunnilleen kun rv 8+0 nähty viikkoja vastaava alkio vahvalla sykkeellä Silti se pieni 1,5% mahdollisuus huonoihin uutisiin kummittelee mielessä

Eiköhän kaikki mene hyvin <3

 

Hei, Vieläkös tänne pääsee liittymään mukaan? Täällä odotetaan ensimmäistä lasta, nyt menossa rv 13+4.

 

Mua ahdistaa aivan hulluna. Seulan tulokset ei oo vielä tullu ja eka uä vasta reilu viikon päästä. Meni viime yökin vaan pyöriessä. Vaikka en edes vielä tiedä onko kaikki hyvin, niin synnytyskin pyörii mielessä ahdistavana. Minusta on kroonisten hermokipujen myötä tullut aivan älytön kontrollifriikki kropan suhteen. Synnytyskipua en niinkään pelkää, vaan sitä kontrollin puutetta. Haaveilen onnistuneesta alatiesynnytyksestä, koska siitähän toipuu kaikista nopeimmin ja helpoimmin. Mutta pyörittelen suunniteltua sektiota päässäni sen vuoksi, että paikalla on runsas määrä ammattilaisia ja käsitykseni mukaan suunniteltu sektio sujuu lähes aina ilman komplikaatioita. Ajatus siitä, että alatiesynnytyksen aikana tulee eteen sellaisia komplikaatioita että päätökset joudutaan tekemään puolestani tai tehdään huonoja päätöksiä/ei huomata heti kaikkea ja vauva vammautuu, on ajatuksena niin häiritsevä etten tiedä miten päin olla. Etenkin kun tässä työvuosien aikana on tullut hoidettua myös sellaista ihmistä joka aikoinaan synnytyksessä hapenpuutteen vuoksi vammautui. Tottakai tiedän, että se on vain äärimmäisen pieni murto-osa synnytyksistä, mutta miten ne huonot skenaariot istuukin niin tiukassa ajatuksissani.

Onko kukaan muu jo näin kiepeillä synnytyksestä?

12+1, ensimmäinen raskaus

 

@Matkallamamaksi
Mukaan vaan tänne, en tiedä onko joku faceryhmä olemassa mut tänne ainakin mahtuu

@AnnuMannu
Siis oon miettinyt aivan samaa Alakautta haluaisin synnyttää mut nyt oon miettinyt myös sitä et eiks sektio sitten just oliskin turvallisempi, pelottaa et alatie ei onnistu ja sitten mut siirretään kiireellisenä jonnekin hätäsektioon ja on kamala kiire ja kaikki huutaa et VÄISTÄKÄÄ MEILLÄ ON KIIRE ja valot vilkkuu ja vauvalla on hätä ja mä oon puolikuolleena (joo oon nyt kattonut vähän liikaa leffoja..)
Mulla menossa myös eka raskaus 13+4 ja oon aivan vauhkona kaikesta ja pelkään vaan pahinta koko ajan vaikka ei edes oo mitään syytä.

 

Oon kans miettiny jo vähän synnytystä. Voi olla, että käynnistetään synnytys terveydellisistä syistä jo rv38, viimeistään kai rv40+0. Tuossa vaiheessa jos paikat kovin epäkypsät voi käynnistely kestää monia päiviä. Ja tottakai se voi vaikuttaa vauvaan kun täytyy lääkkeellisiä supistuksia kestää päivätolkulla. Haluan vähintään kirjauksen, että sektio tehdään herkästi eikä odotella "josko esim sykkeet korjaantuu asennon vaihdolla tms" vaan mielummin kiireellinen sektio herkästi kuin hätäsektio liian yrityksen jälkeen. Pelkään myös, että alakerta repeää ihan kappaleiksi vaikka se harvinaista onkin, että repeää todella pahasti.

Nyt kuitenkin eniten jännittää ylihuomisen nt-ultra. Pelkään, että vauva on vakavasti vammainen tai kuollut jo viikkoja sitten. Tuon ultran jälkeen ostan dopplerin kyllä jos kaikki hyvin.

Päppyrä &Mörkö 11+5

 

Nykyään varmasti synnyttäjien ahdistukseen vaikuttaa kaikki saatavilla oleva, valtava tiedon määrä. Mikä on tottakai hyväkin, osataan jotain vaatia jo itsekin ja kehityksessä mennään eteenpäin.

Mä olen aikoinaan työharjotteluiden puolesta ollut mukana muutamassa alatie synnytyksessä sekä yhdessä suunnitellussa sektiossa. Kaikki alatiesynnytykset meni hyvin, samoin sektio. Sektio oli pelkosynnyttäjän ja miten sattuikaan, että siinä lääkäri sitten vauvan maailmaan saatettuaan totesi että tämä ei alakautta olisi tullutkaan.

Mulla on valtava kunnioitus kätilöitä kohtaan, mutta silti me kaikki ollaan vaan ihmisiä. Jotenkin tän mun "mielenvikaisuuden" takia koen, että maksimaalinen kontrolli on se mitä synnytykseltä itse kaipaisin. Vaakakupissa painaa kyllä paljon myös se, että olen ratsastaja enkä ehdoin tahdoin haluaisi elintärkeitä vatsalihaksia katkoa, lisäksi mulla arpikudosta kasvaa aina niin että korvissa käy kohina Mietityttää siis sektiosta kuntoutuminen. Tällä hetkellä koen, etten löydä yhtään hyvää tapaa synnyttää

Täytyy ehdottomasti ottaa kyllä seuraavalla neuvolakäynnillä tämä puheeksi, jos sitä seuraavaa neuvolakäyntiä nyt edes tulee.

 

Seulan tulokset ei oo vielä tullu ja eka uä vasta reilu viikon päästä.

Tohon seulonta-asiaan vaan, että käsitinkö oikein että odottelet vielä verikokeiden tuloksia? Vai sitten yhdistelmäseulonnan tulosta postissa?

Olen saattanut käsittää väärin, mutta ymmärsin että seulonnassa yhdistetään verikokeiden tulosten, iän ja niskaturvoutuksen yhteenlaskettu todennäköisyys kromosomipoikkeavuuksille, joten jos niskaturvotusta ei ole vielä mitattu ultraäänitutkimuksen yhteydessä (nt-ultrassa), niin ei vielä huolta tuloksista! Ne tulee sitten ultran jälkeen postissa Voi olla että huutelen nyt ihan turhaan täällä ja tää oli ihan tuttua huttua, saatoin ymmärtää väärinkin.

Itsellä huoli synnytyksestä ei jotenkin ole kovin suuri. Kaikesta huolimatta tunnen luottamusta omaa kehoani kohtaan tässä yhdessä asiassa, eli synnytyksessä. Olen seurannut myös sivusta kahta vesisynnytystä, jotka sujuivat hyvin ja onnellisesti. Ehkä tästä on tullut myös se luottamuksen tunne siitä, että asiat voivat edetä hyvin. Aion mahdollisuuksien mukaan synnyttää alateitse ja toivon vesiallasta kivunlievitykseen, vaikken veteen välttämättä halua synnyttää. Toivon kuitenkin mahdollisuutta myös lääkkeelliseen kivunlievitykseen.

Kuinka moni aikoo kirjoittaa synnytykseen mukaan toiveet paperille? Entä kuinka moni aikoo osallistua johonkin muuhun valmennukseen kuin kaupungin tai kunnan tarjoamaan? Onko joku jo harkinnut doulan hankkimista?

 

@EllenL Mulla vähän sama juttu, mun oli pakko lopettaa täällä käyminen hetkeksi koska rupesin liikaa ajattelemaan sitä kaikkein pahinta kun luin näitä muiden ikäviä uutisia.. Nyt oon vähän jo uskaltanut käydä kurkkimassa täällä mitä kaikille kuuluu Mulla oli sitä vuotoakin, mikä nyt tosin on jo loppunut täysin, ei edes tuhruta enää. Ihana fiilis kun ei joka vessa kerralla tarvi huolestua Vauvankin jo 2 kertaa nähnyt, ultrasivat eka kerran tuon vuodon takia ja toisella kertaa kontrolli käynnillä Meillä nt ultra ensi viikolla, se hieman jännittää mutta fiilis on että kaikki hyvin pikkuisella.

10+5

 

@Sampura
Joo mäkään en voinut tulla tänne hetkeen kun ahdistuin kamalasti. Ja ihan sama homma, vuotoa oli kanssa ja se jatku tossa rv 8 n. viikon.. ahdisti ihan törkeesti. Nt ultrassa kaikki oli hyvin ja silti oon ihan stresseissä VAIKKA sisimmässä on tunne et kaikki on hyvin. Ihan varmasti teilläkin kaikki hyvin

Mulla on tää koko päivä ollu taas ihan kamala etova olo.. oksentamiseksi ei oo menny mut kiva taas mennä huomenna töihin.

 

Millasia vatsakipuja/tuntemuksia teillä on? Mulla nyt 13+5 ja raskaus ollut suht oireeton. Nyt alkanut kipuilemaan alavatsassa vasemmalla puolella. Öisin asentoa vaihtaessa saattaa vihlaista niin kovin että lamaannun hetkeks täysin. Mietin että missähän vaiheessa pitää olla huolissaan? dopplerilla onneks kuuluu sydänäänet

 

Millasia vatsakipuja/tuntemuksia teillä on? Mulla nyt 13+5 ja raskaus ollut suht oireeton. Nyt alkanut kipuilemaan alavatsassa vasemmalla puolella. Öisin asentoa vaihtaessa saattaa vihlaista niin kovin että lamaannun hetkeks täysin. Mietin että missähän vaiheessa pitää olla huolissaan? dopplerilla onneks kuuluu sydänäänet

Täällä kans 13+5 ja erinäisiä voimakkaitakin vihlaisuja on. Liittyy usein juuri johonkin tiettyyn asentoon. En ole niistä huolissaan, kun kaikenlaisia vihlaisuja ja muitakin alavatsatuntemuksia on ollut koko alkuraskauden ajan, ja ultrissa on silti kaikki ollut hyvin.

 

Viimein hetki aikaa naputella.
Meillä oli niskapoimu-ultra alkuviikosta ja siellähän sen möttiäinen ahkerasti pyöri ja touhuili. Kaikki seulonnoissa hyvin, katsoin itse asiassa esikoisen neuvolakortista että tällä kertaa riskiluvut vielä pienemmät.
Lääkärin sanojen mukaan kaikki on juuri niin kuin pitääkin ja seuraavan kerran tapaamme lokakuun alussa rakenneultrassa.
Hurjaa vauhtia tuntuu välillä aika menevän ja hauskasti huomaa että mä en aina muista tarkkoja raskauspäiviä, esikoisesta tiesin aina tasan tarkkaan rvn ja päivät

Muuten olo aika tasainen, pahin väsymys viimein väistynyt, etova olo ja oksentelu jatkuu ja jaksan vieläkin toivoa että helpottuu pian, niin kuin aina lupaillaan.

Täällä useampi puhunut synnytyspeloista ja ajatuksista, joten siihen hieman ajatuksia. Esikoisen kanssa,vuosi sitten, olin todella rauhallinen synnytystä ajatellessa. Ajattelin että mut on vähän niin kuin luotu synnyttämään ja se on se luonnollinen tapa hoitaa asia alateitse. Oikeastaan missään vaiheessa synnytys ei pelottanut.
Rv 38 päädyttiin käynnistämään, syinä mun olo, lapsen iso koko ja mun sekoilevat labrat. Käynnistelyä kestikin sitten kolme päivää ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon. Lapsi olikin virheasennossa, tulehdusarvot nousussa ja voimat loppu. Sektioon meno oli siinä hetkessä helpotus, hoitui hyvin rauhallisesti ja kaikki sinänsä meni hyvin. Ainut vaan että olin niin kipeä etten päässyt ylös sängystä ja monta viikkoa kotonakin kaikki liikkuminen oli hankalaa ja ikinä ei ole niin paljon jännittynyt aivastaa
Nyt kun uutta synnytystä miettii on ajatukset hurjan sekavat. Sen viikkoja kestäneen kivun ja vaikean liikkumisen takia, sekä tiedon että nostokielto tulee ja mulla on kuitenkin yksi pikku taapero hoidettavana, mietin alatiesynnytystä. Mutta mutta.. entäs jos se jälleen epäonnistuu ja päivien yrittämisen jälkeen päädytään sektioon
Meillä päin toimii hyvin pelkopoli, johon saa neuvolasta lähetteen ja mä aion sen nyt hyödyntää. Jos vaikk ammattilaisen kanssa keskustelu selkiyttää mun ajatukset ja voin tehdä sitten järkeviä päätöksiä..

Hurjan pitkä kirjoitus, toivottavasti jollekin jotain hyötyä, eikä vaan mun läpätystä

Kems+ möttiäinen 12+6

 

Paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista kaikille
Itsellä ultra huomenna ja se pelottaa niin paljon En osaa edes ajatella muuta enää. Ultra-aika vasta klo 14. Pitkä aamupäivä tulossa.

 

Tsemppiä ultraan @Päppyrä, toivotaan että saat sieltä hyviä uutisia mua jännitti kanssa ihan törkeänä mutta sitten se helpotus ja onnellisuuskin oli suurta kun kaikki olikin hyvin.

Mä en itse oo ehtinyt vielä kauheasti ajatella synnytystä kun koko ajan on stressannut lähinnä raskauden aikasia riskejä ja elänyt aina yhteen välietappiin ja siitä seuraavaan.. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä synnytyksestä aika rauhallinen olo, tuntuu että kyllä omaan kroppaan voi luottaa ja se tietää mitä tekee. Toki tiedostan että aina näin ei ole luultavasti mullakin pelot nousee pintaan vasta sitten jos jossain kohti päästään niin pitkälle että se alkaa oikeasti olla pian edessäpäin ja konkretisoitua.

Onko muuten muilla alkanut pötsi kasvaa? mulla maha on pieni pallo. En tiedä johtuuko itse vauvasta vai turvotuksesta mutta oon kyllä silti ottanut kaiken ilon irti käyttänyt sellasia vaatteita missä se näkyy jne. Mä itse asiassa tilasin jo äitiysvaatteitakin, ne on niin mukavia päällä vaikka vasta turvotuksesta johtuiski.

Ja lisään vielä että mulla tosiaan esikoinen tulossa joten synnytyksestä ei ole minkäänlaisia aikaisempia kokemuksia!

 

Millasia vatsakipuja/tuntemuksia teillä on? Mulla nyt 13+5 ja raskaus ollut suht oireeton. Nyt alkanut kipuilemaan alavatsassa vasemmalla puolella. Öisin asentoa vaihtaessa saattaa vihlaista niin kovin että lamaannun hetkeks täysin. Mietin että missähän vaiheessa pitää olla huolissaan? dopplerilla onneks kuuluu sydänäänet

Musta tuntuu et mulla on kaikenlaisia kipuja. Toisinaan sitä menkkajomotusta, joskus taas vihlaisuja ja joskus jotakin muuta. En oo ollut huolissani kivuista, koska mietin asiaa niin et mahan kohdalla tapahtuu niin suuria asioita et olis jopa hieman kummalista jos ei tulis mitään kipuja! Kivut ei oo mitenkään jatkuvia ja huolestuisin enemmän siitä, jos kipu jatkuu ja jatkuu ja vaatisi esim. lääkkeitä. Silloin tällöin tulevat kivut on ihan ok (mun mielestä).

 

Tsemppiä ultraan @Päppyrä, toivotaan että saat sieltä hyviä uutisia mua jännitti kanssa ihan törkeänä mutta sitten se helpotus ja onnellisuuskin oli suurta kun kaikki olikin hyvin.

Mä en itse oo ehtinyt vielä kauheasti ajatella synnytystä kun koko ajan on stressannut lähinnä raskauden aikasia riskejä ja elänyt aina yhteen välietappiin ja siitä seuraavaan.. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä synnytyksestä aika rauhallinen olo, tuntuu että kyllä omaan kroppaan voi luottaa ja se tietää mitä tekee. Toki tiedostan että aina näin ei ole luultavasti mullakin pelot nousee pintaan vasta sitten jos jossain kohti päästään niin pitkälle että se alkaa oikeasti olla pian edessäpäin ja konkretisoitua.

Onko muuten muilla alkanut pötsi kasvaa? mulla maha on pieni pallo. En tiedä johtuuko itse vauvasta vai turvotuksesta mutta oon kyllä silti ottanut kaiken ilon irti käyttänyt sellasia vaatteita missä se näkyy jne. Mä itse asiassa tilasin jo äitiysvaatteitakin, ne on niin mukavia päällä vaikka vasta turvotuksesta johtuiski.

Ja lisään vielä että mulla tosiaan esikoinen tulossa joten synnytyksestä ei ole minkäänlaisia aikaisempia kokemuksia!

Ei oo kyllä oma pötsi vielä kasvanut, lähinnä turvonnut eri aikoihin päivistä! Omaa painoa oon seurannut ja sekään ei kyllä oo kun 1kg noussut...... Kumpa ei hirveästi nousisikaan

Mä kanssa mietin et vois tollaset mamalegginsit ainakin tilata, käytän lähes aina löysiä mekkoja ja ajattelin et en muuten mitään vaatteita halua hirveästi ostaa. Ehkä loppuajalle jonkun yhden mekon joka ei niin haittaa jos vähän venyy, tai sitten kaivan kaapista jonkun "ei niin kivan" mekon joka saakin venyä

 

Paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista kaikille
Itsellä ultra huomenna ja se pelottaa niin paljon En osaa edes ajatella muuta enää. Ultra-aika vasta klo 14. Pitkä aamupäivä tulossa.

Paljon tsemppiä ja tuuhan sitten kertomaan miten meni! <3

 

Tsemppiä ultraan @Päppyrä, toivotaan että saat sieltä hyviä uutisia mua jännitti kanssa ihan törkeänä mutta sitten se helpotus ja onnellisuuskin oli suurta kun kaikki olikin hyvin.

Mä en itse oo ehtinyt vielä kauheasti ajatella synnytystä kun koko ajan on stressannut lähinnä raskauden aikasia riskejä ja elänyt aina yhteen välietappiin ja siitä seuraavaan.. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä synnytyksestä aika rauhallinen olo, tuntuu että kyllä omaan kroppaan voi luottaa ja se tietää mitä tekee. Toki tiedostan että aina näin ei ole luultavasti mullakin pelot nousee pintaan vasta sitten jos jossain kohti päästään niin pitkälle että se alkaa oikeasti olla pian edessäpäin ja konkretisoitua.

Onko muuten muilla alkanut pötsi kasvaa? mulla maha on pieni pallo. En tiedä johtuuko itse vauvasta vai turvotuksesta mutta oon kyllä silti ottanut kaiken ilon irti käyttänyt sellasia vaatteita missä se näkyy jne. Mä itse asiassa tilasin jo äitiysvaatteitakin, ne on niin mukavia päällä vaikka vasta turvotuksesta johtuiski.

Ja lisään vielä että mulla tosiaan esikoinen tulossa joten synnytyksestä ei ole minkäänlaisia aikaisempia kokemuksia!

Joo täällä on maha kans ihan mukava pallo! Haha! Varmasti suurin osa turvotusta, koska kärsin myös tällä hetkellä ummetuksesta... mutta joo tosiaa ei kyllä mee yhdetkään omat farkut enään jalkaan joten oon käyttänyt lähinnä mekkoja, hameita ja yksiä housuja mitkä tosiaan menee . Muutamat äitiysfarkut haluan ostaa ja oonkin jotain jo sovitellut..

 

Itse kävin jo ostamassa äitiyslegginssit ja -farkut, koska omat housut ei ole enää viikkoihin mahtuneet kiinni, ja olen yrittänyt pärjätä erinäisten kuminauhaviritelmien kanssa. Kasvanut maha on jo ulkopuolisen silminkin selvästi huomattavissa, jos pidän ihonmyötäisiä vaatteita. Turvotusta varmaan enimmäkseen tässä vaiheessa, mutta tosiaan kuten @Muhkupallero sanoi, myös täällä on otettu siitä ilo irti, oli mitä tahansa. Toistaiseksi kuitenkin vain kotona ja niiden seurassa, jotka tietävät raskaudesta. Muutoin olen pukenut päälle löysiä yläosia, ettei salaisuus vielä paljastu.