Helmikuiset 2020

Täällä 10+4 ja muut oireet alkaa hiljalleen väistyä, mutta turvotus on ihan älytöntä edelleen. Näytän kuin olisin viikolla 28 tai jotain, ja alkaa olla aika ankeeta kun ei saa oikein syötyä. Väsymys vaivaa välillä, mutta huono olo ja päänsärky hellitti jo. Tissit on suht kipeät, mutta ei enää niin pahat.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä maagista 2. kolmannesta, jolloin alkuraskauden oireiden pitäisi heti viikolla 13 kadota ja energiatasojen ampaista kattoon.

Haa, odota vain, oireet voi myös palata kahta kauheempana!!
Oikeesti nyt on kuvotusta heti aamusta lähtien eikä mitään saa aikaiseksi. Aiemminhan kehuin kuinka helposti on alkuraskaus sujunut. Pitäiskö olla huolissaan?

 

Mulla ei oo oikeastaan muita oireita kun tissit kipeät. Ja väsymys, mutta sekään ei enää niin paha ole, voi johtua tietenkin myös siitä, että olen lomalla pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan, mutta turvotus on täälläkin hyvin voimakkaasti läsnä mulla siis eka neuvola viikon päästä ja jännittää kun olin luullut, että raskaus ois pidemmällä (nyt siis rv 7+4). Meillä onneksi ultrataan jo ensimmäisessä neuvolassa, toivottavasti saadaan sykekin näkyviin niin vois hetken olla rauhallisin mielin

 

Täällä meidän pitäjässä aika nt-ultraan piti varata itse Mulla on vasta 15.8.,pitkä odotus vielä kun ei mitään varhaisultraakaan tehdä Itsekin vähän pessimistinä, kauhea työ ja tuska pitää fiilikset kurissa ennenkuin tietää onko kyydissä elinkelpoinen matkustaja...

Täälläkin oireet vaihtelee tosi paljon! Tuntuu et tuos kesäkuun ajan ja viel pari viikkoa sitten oli joka päivä yhtä kovat oireet, mutta nyt tulee vaihtelevasti, voi olla montakin päivää et olo täysin normaali Mikä on toki ihan kivakin asia, kyennyt vähän enemmän taas puuhailemaan arjen normijuttuja

Mulla on sama, oireet vuorottelee päivittäin. Välillä oireetonta ja sit mietityttää. Sit taas huono olo palaa. Uiminen eli vedessä olo helpottaa pahoinvointiin. Muovin haju yököttää nyt eniten ja viime yönä nivusiin sattui ihan prkleesti.

Mullakin vasta elokuun puol välissä nt ultra. Kutsua ei ole edes vielä tullut. Pitkä aika odottaa sitä. Päätin että liityn fbryhmään vasta nt ultran jälkeen jos kaikki ok.

 

Heippa hei,
täälläkin jatkuu lähes oireeton odotus. Mitä nyt "pitkät päällä" koko ajan väsymyskin on hellittänyt. Pitäis osata olla iloinen helposta raskaudesta, mutta kyllähän tämä epätodelliselta tuntuu. Ihokin on parempi kuin vuosiin
Tsemppiä kaikille oireiden kanssa kamppaileville ja ultraa odotteleville. Meillä eka ultra ens maanantaina Onneks on tulossa vieraita ja pientä reissua niin ehkä aikakin kuluu nopeemmin

Onko moni menossa / käynnyt sikiöseulonnoissa (verikokeissa ja nt- ultraan)? Mä kävin verikokeissa ja niidenkin tulokset jo jännittää.

Danio 11+1

 

Eilen oli vihdoin kauan odotettu eka neuvola ja kiva terkkari hankki meille tälle päivälle peruutusajan varhaisultraan, vaikkei siis periaatteessa olla mitenkään oikeutettuja saamaan sitä muuta kuin yksityiseltä tänään siis käytiin ultrassa ja sieltä löytyi ihan tismalleen viikkojaan vastaava papu, sydänkin löi tiuhaa tahtia, ihanaaaa! Haettiin apteekista neuvolan jälkeen se joku odotusopas ja on vähän liikuttavaa kun isä on kohta lukenut sen läpi ja välillä lukee mulle sieltä ääneen kohtia

Vähän jännitin neuvolaa ylipainoni takia, mutta siellä oltiin onneksi tosi kannustavia, tarjottiin vaan ravitsemusterapiaa ja käskettiin olla liikaa stressaamatta painoa. Sokerirasitukseen joudun kyllä jo lähiviikkoina.

Menossa 9+0

 

Heippa hei,
täälläkin jatkuu lähes oireeton odotus. Mitä nyt "pitkät päällä" koko ajan väsymyskin on hellittänyt. Pitäis osata olla iloinen helposta raskaudesta, mutta kyllähän tämä epätodelliselta tuntuu. Ihokin on parempi kuin vuosiin
Tsemppiä kaikille oireiden kanssa kamppaileville ja ultraa odotteleville. Meillä eka ultra ens maanantaina Onneks on tulossa vieraita ja pientä reissua niin ehkä aikakin kuluu nopeemmin

Onko moni menossa / käynnyt sikiöseulonnoissa (verikokeissa ja nt- ultraan)? Mä kävin verikokeissa ja niidenkin tulokset jo jännittää.

Danio 11+1

Mä käyn myös sikiöseulonnoissa. Verikokeissa kävin viikolla 10 ja sitten nt-ultra olisi ens viikolla kun viikkoja 12+2 kuukautisista laskettuna. Verikokeiden tulokset pitäis tulla sitten ultran kanssa samaan aikaan. Hirvee jännitys päällä täälläkin

Ja tuohon aiempaan keskusteluun liittyen niin täällä paikkakunnalla tuli myöskin kutsu nt-ultraan. Se tuli heti ekan neuvolalääkärikäynnin jälkeen.

 

Meen ens viikolla sikiöseulonta labroihin silloin 10+5 ja nt-ultra on 7.8. Ja silloin on rv 12+0.
Nyt rv 9+6

 

Mä kävin kanssa tänä aamuna labrassa ja vihdoinkin tuli kutsu nt-ultraan, joka on 8.8. (silloin 12+2) . Aika ultraan on keskellä päivää ja aloin heti kuumeisesti miettimään, mitä sanon töissä työkavereille poissaolon syyksi Meillä on aika tiivis ja pieni työyhteisö, jossa kerrotaan yleensä aina aika avoimesti kaikista lääkäri ym. käynneistä. Tästä en nyt vielä kuitenkaan haluaisi kerto, ennen kuin uä on tehty ja siellä todettu kaiken olevan ok.

Helpottavaa myös kuulla, että meitä oireiden jojoilijoita on aika paljon, samoiten kun vähä oireisiakin

Nyt rv10+0

 

Kiva että täällä on näinkin paljon keskustelua edelleen! Ja kuten joku jo ylempänä sanoi, on helpottavaa että muillakin oireet sahaa miten sattuu eikä välttämättä ole ollenkaan mitään isompia oireita. Toivon niin että jokaisella olis vahvat ja terveet pienokaiset kyydissä.

Mulla tuhruttelu edelleen jatkuu, yhdynnän jälkeen tuli tuossa toissapäivänä isommatkin kirkasta verta mutta päättelin sen tulevan limakalvoilta. Jännittää kyllä niin paljon, että tapahtuuko tuolla mitään ku ei tosiaan olo ole mikään erityisen raskaana oleva. Ei auta ku toivoa parasta.

Mulla on ens viikolla eka neuvola ja 6.8. sikiöseulontalabrat, jolloin olis kuukautisista laskettuna jo 11+1.

 

Kiva että täällä on näinkin paljon keskustelua edelleen! Ja kuten joku jo ylempänä sanoi, on helpottavaa että muillakin oireet sahaa miten sattuu eikä välttämättä ole ollenkaan mitään isompia oireita. Toivon niin että jokaisella olis vahvat ja terveet pienokaiset kyydissä.

Mulla tuhruttelu edelleen jatkuu, yhdynnän jälkeen tuli tuossa toissapäivänä isommatkin kirkasta verta mutta päättelin sen tulevan limakalvoilta. Jännittää kyllä niin paljon, että tapahtuuko tuolla mitään ku ei tosiaan olo ole mikään erityisen raskaana oleva. Ei auta ku toivoa parasta.

Mulla on ens viikolla eka neuvola ja 6.8. sikiöseulontalabrat, jolloin olis kuukautisista laskettuna jo 11+1.

Mulla ei oo kans mitenkää erityisen raskaana olevan olo. Vaikka on oireita nii silti joku olo puuttuu vai onko se sitten mielen keino suojautua kun kerran jo päättynyt huonosti. Tosin se päättyi jo aivan alussa silloin.

Päppyrä & Mörkö 10+0

 

Mä kirjottelin tuolla aikasemmin, että mulla on ollut todella oireeton raskaus ja että huolettaa onko kaikki hyvin. Noh, tänään oli eka ultra ja kaikki oli toistaiseksi niin kuin pitääkin 11+6 sanoi viikoiksi, menkkojen mukaan olisi ollut 12+3 eli ei paljoa heittoa ja laskettuaikakin säilyi samana. Nyt on onnellinen olo
Alavatsakivut on häirinnyt nyt muutaman yön/illan, mutta kai kuuluu asiaan

 

Apua, mistä tämä kamala stressi ja pelot nyt tuli.. Näin unta, että minusta otettiin KTG, ja ruudulle piirtyi maailman hienoimmat sydänäänet. Olin niin surullinen ku heräsin, voi vitsi kun se uni olis ollu totta.

Olen viime viikot ollu mielestäni tosi rauhallinen tämän asian kanssa. Silloin ku se vuoto ekan kerran alkoi, niin kävin mielessäni jo läpi keskenmenon ja henkisesti valmistin itteni siihen. Oikeastaan jo hyvästelin pienen silloin. Sitten ku se vuoto loppu, mulla oli vaan tosi seesteinen olo ja aattelin että kyllä siellä mahassa varmaan kaikki hyvin onkin. Noh, nyt kun tuli uudelleen pientä rusehtavaa vuotoa ja tuntuu että oireetkin on lieventyny paljon, niin en voi taas olla ajattelematta pahinta. Tiedän, ettei stressaaminen mitään auta ja se minkä on tarkoitettu tapahtuvan, tapahtuu. Mutta silti, tämä on kamalaa.

Toisaalta kun mietin, niin onhan niitä oireita kuitenkin. Olen normaalia väsyneempi ja viime aikoina oon ollu todella itkuherkkä ja hermostun pienistä asioista. Nännit on arat, ja rinnat muutenkin hieman. Päivän mittaan tulee usein sellanen jännä paha olo. Ei oksettava, mutta vähä sellanen ähkyolo.

Olipa avautuminen. Tämä paikka on nyt kyllä todella arvokas, kun saa vertaistukea. En oikein jaksa puhua ystäville tai edes miehelle näistä ajatuksista.

 

Apua, mistä tämä kamala stressi ja pelot nyt tuli.. Näin unta, että minusta otettiin KTG, ja ruudulle piirtyi maailman hienoimmat sydänäänet. Olin niin surullinen ku heräsin, voi vitsi kun se uni olis ollu totta.

Itsekkin olen nähnyt ihan hullun ahdistavia, outoja ja todentuntuisia unia viimeaikoina! Olen nähnyt unia keskenmenosta, vahinkosynnytyksestä ("Hups, nyt se syntyi"), työpaikalla kertomisesta ja että kaikki työkaverit suuttuvat (ei mitään järkiperää tälle) sekä outojen eläinlasten synnyttämisestä.

Huolet varmasti kuuluvat osaksi äidiksi tulemista, tai näin ainakin itse ajattelen. Aivot varmaankin jo valmistautuvat siihen herkkyystilaan, jota tarvitaan vauvasta huolehtimiseen. Toivon, että sulla huolet ovat turhia, niinkuin kuitenkin suurimmassa osassa raskauksista. Tsemppiä tosi paljon!

Edit: Niin ja seulontaverikokeeseen menossa tänään. Täällä meillä sai itse varata ultraan ajan, ja aika hyvin oli aikoja tarjolla.

 

Täällä ikää jo 39. Oliko täällä muita "vanhuksia"?

Täällä toinen Ikää 39v, kolmas muksu tulossa. Vanhemmat lapset 20v ja 17v Nyt rv10+6.

 

Niin joo ja seulaverikokeissa käyty tänään sekä toisessa neuvolassa. Halusi kontrolloida ku eka neuvolassa olin kuiva eukko Nyt tosiaan se 10+6 eikä neuvolassa doplerilla saatu vielä sydänääniä kuulumaan Varhaisraskauden ultrassa 7+4 näky sykkivä sydän. Nyt sain tietty kehiteltyä itelle kauheen stressin ku niitä ääniä ei nyt kuulunu.. Lohdutteli kyllä et ku mulla on taaksepäin kallistunu kohtu ja rasvakerrosta et sen takia ei kuulu.. Mutta tää oma pää..
Nt-ultra mulla on 6.8 et sinne asti pitäs nyt jännityksessä elää. Meillä pitää uä ajat varata itte.
Oireet on hieman lieventyny, pahoinvointia on enää satunnaisesti mut väsyttää ihan koko ajan eikä raskas 3-vuorotyö auta asiaa.. Tissit on kauhean arat ja kasvaneet tosi paljon. Hellu tykkää

 

Tänään kun aamulla heräsin, oli pikkuhousut märkänä verestä ja pönttöön hulahti niin että itku meinas päästä. Ei kipuja, ei hyytymiä, ihan kirkasta verta vaan. Soitto terveyskeskukseen, aika päivystävälle lääkärille ja siitä vielä jatko tutkimuksiin kun löysi kohdun suulta poikkeaman. Todettiin polyypiksi joka nyt luultavasti on aiheuttanut myös nämä pienemmätkin vuodot. Kontrollikäynti ensi viikolla, jos selviäisi enemmän.

Mutta mikä parasta, mä näin ton pikku tyypin tuolla!  Sydän sykki ja siellä se heilu voi apua!! Pikku itkun siinä tirautin, olin niin huojentunut että pikkanen voi hyvin. Vastasi viikkoja, päivät heitti parilla eli tänään 9+1 

 

Surullisia uutisia täältä. Tänään ultrattiin ja todettiin keskeytyny keskenmeno. Kehitys loppunu jo viikolla 7+3. Minun sydän on palasina.</3

Siirryn siis takavasemmalle ja toivotan teille kaikille muille paljon onnea raskauksiin ja tarrasukkia pienille! Toivottavasti jokainen teistä saa pienen syliin.

 

@hanba olen pahoillani Sanoja näihin menetyksiin on aina hankala keksiä, itsekin yhden kokeneen. Voimia tulevaan suruun ja kaipuuseen mikä väistämättä iskee välillä ja kaikkiin muihinkin tunteisiin mitä matkan varrella tulee. Keskenmeno on iso asia kropalle ja päälle.

 

@hanba voi ei Kovasti voimia ja jaksamisia menetyksen kanssa.

 

@hanba Voi ei todella surullinen uutinen. Kovasti voimia ja tsemppiä tulevaan.

 

Surullisia uutisia täältä. Tänään ultrattiin ja todettiin keskeytyny keskenmeno. Kehitys loppunu jo viikolla 7+3. Minun sydän on palasina.</3

Siirryn siis takavasemmalle ja toivotan teille kaikille muille paljon onnea raskauksiin ja tarrasukkia pienille! Toivottavasti jokainen teistä saa pienen syliin.

@hanba olen niin pahoillani. <3 Itselläni kokemusta useammasta keskenmenosta. Anna itsellesi aikaa ja puhu asiasta mahdollisimman paljon. <3

Mikään ei korvaa koettua menetystä, mutta keskenmenon jälkeen raskautuu helposti uudestaan (itselläni tästäkin kokemusta) ja uusi raskaus helpottaa sitten tuskaa. Seuraavalla kerralla kaikki menee varmasti hyvin. <3

 

Oliko olemassa facessa joku toine. Helmikuiset ryhmä siis? Eka raskaus menossa ja kaikki uutta. Aamuisin jäätävät olot. En pysty siis välillä puhumaan kun alan yökkimään puhumisesta?! Onko kellään muulla ollut samanlaista?

9+6

 

Voi ei @hanba voimia toivotan minäkin, tiedän kokemuksesta miten pahalta toi tuntuu vaikea siitä on kokonaan päästä yli mutta ajan kanssa helpottaa </3

 

Oliko olemassa facessa joku toine. Helmikuiset ryhmä siis? Eka raskaus menossa ja kaikki uutta. Aamuisin jäätävät olot. En pysty siis välillä puhumaan kun alan yökkimään puhumisesta?! Onko kellään muulla ollut samanlaista?

9+6

Kyllä on! Laittamalla mulle viestillä nimen ja tuntomerkit profiilikuvasta - lisään sut kaveriksi niin saan lisättyä ryhmään.

Meitä on vasta kaksi ryhmässä mutta toivottavasti sinne löytää porukka pikkuhiljaa ja, kun alkaa ultrat olemaan kaikilla niin monet haluaa liittyä vasta sen jälkeenkin.

 

@hanba Kovasti voimia surutyöhön!

Kärsiikö kukaan muu aivan hulluista mielialan vaihteluista? Mulla on nyt ehkä viimeisen viikon, parin aikana tullut välillä aivan jäätäviä "kriisejä" Esim. aivan hillitön itkuraivari siitä, kun itse valitsin olla menemättä kesätapahtumaan jossa kaikki nauttivat alkoholia enkä itse saa niin tehdä, mutta koin sitten olevani täysin yksinäinen ihminen ja jääväni paitsi jostain elämää suuremmasta....