Hei Kaikki!
Minäkin nyt sitten liityin tänne. Raskaana ollaan viikolla 7. Laskettu 1.1.2020.
Taustaa; Aiemmin todettu monirakkulaiset munasarjat, kierrot toisinaan hyvinkin pitkiä. Gyne sanoi viimeksi että luultavasti joudun aloittamaan hormooni hoidot jos haluan raskaaksi. Ikää 35v. Päätettiin kumppanin kanssa jättää ehkäisy pois, tosin se on ollut varmoilla päivillä tähän asti. Etunani on että tunnen kun ovuloin joten en ottanut gynen puheita liian vakavasti, mutta kuitenkin niin että jos meinaa yrittää niin parempi alkaa toimeen.
Ensimmäinen `"ehkäisytön" kierto ja kemiallinen ja yhden välikierron jälkeen positiivinen testi ja kaikki oireet päälle. En ole vielä käynyt lääkärissä. Asun ulkomailla ja se hieman mutkistaa tilannettani. En todellakaan tiedä mitään paikallisista systeemeistä
. Pienen selvittelyn jälkeen täällä suositellaan että mennään verikokeisiin viikolla 8 eli aivan pian.
Tuntemukset monenlaiset. Pelottaa keskenmeno ikäni ja taustani johdosta. Toisaalta lapsen saaminen pelottaa. Asun vierassa maassa kumppanini on toki paikallinen mutta tärkeissä asioissa omalla kielellä asiointi on turvallisuutta tuovaa. Hormoonit on myös nostanut esiin hyvinkin negatiivisia tunteita liittyen kaikkeen mahdolliseen. Itsenäisyyden menettäminen pelottaa myös. Kehon muutokset tuntuvat kaikki enemmänkin inhottavilta kuin ihanilta. Päällimmäisenä tunteena ei ole auvoinen onni ja iloinen odotus vaan enemminki muutosvastaisuus ja pelko. Onko muilla näin "vaikeaa"? Mikä tähän auttaisi? Miten pääsisi positiivisempaan suuntaan. Ehkä raskauden edistyessä..
Anteeksi pitkä avautuminen