Tammikuiset 2020

Mitä vatsan tuntemuksiin tulee, niin täällä ei ole sellaisia oikeastaan havaittu. Rintojen aristus oli suurimmillaan silloin, kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, sittemmin hellittänyt ja on lähinnä vain hetkittäistä esim. pidemmän liikkumattomuuden jälkeen. Pahoinvointi sen sijaan.. huhhuh. Pari viikkoa sitten alkoi sellainen pieni öllötys ja ajattelin, että tämän kanssahan elää ihan kivasti. Mietin jopa välillä, kuvittelenko koko pahan olon. Mutta siitä se viikonloppua kohden paheni ja äitienpäivän kunniaksi laatoitin vanhempien vessaa uusiksi. Siitä lähtien olen oksentanut joka päivä ja olo on aamusta iltaan melko paska. Viime viikon pystyin onneksi tekemään etätöitä sängyn pohjalta, mutta huomenna pitäisi varmaan töihin mennä paikan päälle. Hirvittää valmiiksi.. Luulen laihtuneeni viime viikon aikana ainakin kilon verran, kun syöminen on vaikeahkoa.

Mulla oli esikoisen kanssa aivan kamala pahoinvointi. Oksensin rv8 sinne rv16 ja laihduin 6kg. Tipassa olin myös. Täällä nyt jännitän ettei samanlaista pahoinvointia tule tämän kakkosen kanssa. Kun tosiaan tämä eläväinen 8kk esikois tyttö ei välitä vaikka kuinka huono olo äitillä Tsemppiä, tuo oksentelu on jotain niin kamalaa...

 

Täällä rv 6+2 ja väsymystä sekä rintojen arkuutta ja masun turvotusta edelleen, mutta huomasin että masutuntemukset ovat harventuneet älyttömästi. Taas huoli nousee onko kaikki hyvin mutta ei tässä auta muu kuin odotella. Vaaleanpunertavaa vuotoa tuli eilen rakastelun jälkeen, mutta se hiipui sitten muutamassa tunnissa onneks...

Mulla myös petipuuhien jälkeen vaivaa jos jonkinlaista, limakalvot on niin kuivat että koko alapää on ihan tulessa. Aamulla kun nousin ylös, oli useamman tunnin outoa kipua kohdun alueella. Tiedä sit onko normaalia

 

Hei Kaikki!
Minäkin nyt sitten liityin tänne. Raskaana ollaan viikolla 7. Laskettu 1.1.2020.

Taustaa; Aiemmin todettu monirakkulaiset munasarjat, kierrot toisinaan hyvinkin pitkiä. Gyne sanoi viimeksi että luultavasti joudun aloittamaan hormooni hoidot jos haluan raskaaksi. Ikää 35v. Päätettiin kumppanin kanssa jättää ehkäisy pois, tosin se on ollut varmoilla päivillä tähän asti. Etunani on että tunnen kun ovuloin joten en ottanut gynen puheita liian vakavasti, mutta kuitenkin niin että jos meinaa yrittää niin parempi alkaa toimeen.

Ensimmäinen `"ehkäisytön" kierto ja kemiallinen ja yhden välikierron jälkeen positiivinen testi ja kaikki oireet päälle. En ole vielä käynyt lääkärissä. Asun ulkomailla ja se hieman mutkistaa tilannettani. En todellakaan tiedä mitään paikallisista systeemeistä . Pienen selvittelyn jälkeen täällä suositellaan että mennään verikokeisiin viikolla 8 eli aivan pian.

Tuntemukset monenlaiset. Pelottaa keskenmeno ikäni ja taustani johdosta. Toisaalta lapsen saaminen pelottaa. Asun vierassa maassa kumppanini on toki paikallinen mutta tärkeissä asioissa omalla kielellä asiointi on turvallisuutta tuovaa. Hormoonit on myös nostanut esiin hyvinkin negatiivisia tunteita liittyen kaikkeen mahdolliseen. Itsenäisyyden menettäminen pelottaa myös. Kehon muutokset tuntuvat kaikki enemmänkin inhottavilta kuin ihanilta. Päällimmäisenä tunteena ei ole auvoinen onni ja iloinen odotus vaan enemminki muutosvastaisuus ja pelko. Onko muilla näin "vaikeaa"? Mikä tähän auttaisi? Miten pääsisi positiivisempaan suuntaan. Ehkä raskauden edistyessä..

Anteeksi pitkä avautuminen

 

Hei Kaikki!
Minäkin nyt sitten liityin tänne. Raskaana ollaan viikolla 7. Laskettu 1.1.2020.

Taustaa; Aiemmin todettu monirakkulaiset munasarjat, kierrot toisinaan hyvinkin pitkiä. Gyne sanoi viimeksi että luultavasti joudun aloittamaan hormooni hoidot jos haluan raskaaksi. Ikää 35v. Päätettiin kumppanin kanssa jättää ehkäisy pois, tosin se on ollut varmoilla päivillä tähän asti. Etunani on että tunnen kun ovuloin joten en ottanut gynen puheita liian vakavasti, mutta kuitenkin niin että jos meinaa yrittää niin parempi alkaa toimeen.

Ensimmäinen `"ehkäisytön" kierto ja kemiallinen ja yhden välikierron jälkeen positiivinen testi ja kaikki oireet päälle. En ole vielä käynyt lääkärissä. Asun ulkomailla ja se hieman mutkistaa tilannettani. En todellakaan tiedä mitään paikallisista systeemeistä . Pienen selvittelyn jälkeen täällä suositellaan että mennään verikokeisiin viikolla 8 eli aivan pian.

Tuntemukset monenlaiset. Pelottaa keskenmeno ikäni ja taustani johdosta. Toisaalta lapsen saaminen pelottaa. Asun vierassa maassa kumppanini on toki paikallinen mutta tärkeissä asioissa omalla kielellä asiointi on turvallisuutta tuovaa. Hormoonit on myös nostanut esiin hyvinkin negatiivisia tunteita liittyen kaikkeen mahdolliseen. Itsenäisyyden menettäminen pelottaa myös. Kehon muutokset tuntuvat kaikki enemmänkin inhottavilta kuin ihanilta. Päällimmäisenä tunteena ei ole auvoinen onni ja iloinen odotus vaan enemminki muutosvastaisuus ja pelko. Onko muilla näin "vaikeaa"? Mikä tähän auttaisi? Miten pääsisi positiivisempaan suuntaan. Ehkä raskauden edistyessä..

Anteeksi pitkä avautuminen

Minulla oli tuollaista vapauteen ja omaan kehoon kohdistuvaa pelkoa ennen raskauden yrittämistä. Puntaroin pitkään vaihtoehtoja ja sitä, haluanko ylipäätään lapsia, kun en lapsista yleisesti pidä. En nyt osaa mitään poppakonsteja negatiivisten ajatusten ylipääsyyn sanoa, mutta omalla kohdalla on usein pätenyt ajatusmalli, että kun tekee sellaisen valinnan, joka vaikuttaa loppuelämään, niin siihen tulee olemaan tyytyväinen. En tiedä johtuuko siitä, kun sen vain on ”pakko”, koska toisinkaan ei voi enää tehdä. Kun sain pari kiertoa sitten ensimmäisen plussani, kävin läpi järkytyksen ja ilon tunteita. Keskenmenossa taas helpotuksen ja surun tunteita. Tällä toisella kertaa suhtauduin paljon paremmin. Jännityksellä odotan ja katson, mitä tapahtuu. Kehoon liittyviä muutoksia lähinnä seurailen ja huolehdin niistä sitten, jos on jotain huolehdittavaa. Ja mitä vapauteen tulee, sitä ei sitten välttämättä enää samalla tavalla edes kaipaa kuin ennen... ja hoitajia luultavasti on aina saatavilla

 

Täällä käyty varhaisultrassa ja kaikki hyvin. Tyyppi vastas n 7+2, eli pari päivää vähemmän, mitä menkoista laskettuna.

Niin onnellinen olo, kun pitkä yritys ja km taustalla.

 

Aamulla plussattu, nyt 3+5 eli ihan alussa. Ennestään kolme lasta ja kolme keskenmenoa, joten mahdollisuudet ovat 50-50 historian perusteella

Laitoin yksityisviestiä @joulutoive, kirjoitan mielummin faceen.

 

Minäkin tahtoisin sinne FB-ryhmään, laitan sulle @joulutoive just viestiä

 

Hei teillä on ehkä tuoreessa muistissa, niin osaatteko sanoa voiko eri raskauksien alussa oireet vaihdella? Toisen yrittäminen aloitettiin marraskuussa ja heti tärppi, oireet alkoivat heti kiinnittymisestä ja olin varma raskaudesta jo yli viikko ennen ku sain plussan testiin. Tämä meni sitten kesken vk 12 helmikuussa. Sen jälkeen3 kiertoa yritystä ja nyt toivon niin kovasti josko olisi tärpännyt. Mitään oireita ei kuitenkaan ole ja menkat pitöisi alkaa parin pv päästä. Mitä sanotte voiko saman henkilön alkuraskauden oireet olla täysin erilaiset vai elättelenkö nyt ihan turhia toiveita? Monestihan sitä lukee oireettomista alkuraskauksista mutta en jaksa uskoa itsellä siihen koska aiemmin oireet koettu niin vahvana.

 

@mom_89 Mulla oli ainakin esikoisesta rinnat tosi arat jo ennen plussaa ja se oli tosi selkeä oire mistä arvasin silloin tärpin. Nyt tässä toisessa raskaudessa ei oo ollut ollenkaan missään vaiheessa vielä ja alku oli tosi oireetonta. Nyt vasta rv 6+ on alkanu ekat selkeet oireet. Eli mun kokemuksen perusteella samalla henkilöllä voi kyllä olla erilaiset oireet

 

Mulla on nyt 4+0 ja varsin ankea olo. Olen tietenkin superonnellinen raskaudesta, mutta kolme keskenmenoa kummittelee ja on vaikea iloita. Huoli on niin kova. Onneksi minulla on terapia vielä vuoden loppuun, yritän saada kriisiajan huomiseksi. Ei tämä trsessi tee vauvalle hyvää...

Miten te muut, joilla keskenmenoja taustalla, voitte?

 

Yksi varovaisen toiveikas tammikuinen ilmottautuu mukaan. LA menkoista laskettuna 21.1. mutta kierto vähän heitellyt niin voi mennä pidemmälle, tuo laskettu laskurilla mun keskivertokierrosta.

Ensimmäinen ja yli 2,5 vuotta yritetty. Oltiin jo tutkimusjonossa ja multa kaikki alustavat kokeet jo otettukin. Joten nyt toivotaan että tämä pysyisi mukana loppuun asti ongelmitta.

 

@kirsillevauva Mulla kans keskenmenoja taustalla ja melkoisen hysteerisesti pelkäsin varhaisultraan asti. Olisimpa vaan osannut ottaa rennommin. Varhaisultran jälkeen alkoi myös järkky pahoinvointi, joten nyt jo ihan levollisin mielin. Aiemmat myös menneet kesken jo paljon aiemmin, nyt mennään jo rv 8+0. Tsemppiä, yritä ottaa ihan rauhassa, anna ajan kulua ja ajan myötä opit varmasti luottamaan enemmän ja enemmän

 

Heipä hei! Liityn joukkoon minäkin

Maanantaina varhaisultrassa käyty ja kaikki oli hyvin pieni vastasi viikkoja 6+2, kuten pitikin. LA siis 11.1.2020 tietämillä.

Ennestään poika 1/2011

Olisin myös kiinnostunut fb-ryhmästä.

 

@kirsillevauva Mulla kans keskenmenoja taustalla ja melkoisen hysteerisesti pelkäsin varhaisultraan asti. Olisimpa vaan osannut ottaa rennommin. Varhaisultran jälkeen alkoi myös järkky pahoinvointi, joten nyt jo ihan levollisin mielin. Aiemmat myös menneet kesken jo paljon aiemmin, nyt mennään jo rv 8+0. Tsemppiä, yritä ottaa ihan rauhassa, anna ajan kulua ja ajan myötä opit varmasti luottamaan enemmän ja enemmän

Mulla mennyt kesken just 8 ja 9 viikolla. Viimeisimmästä sain sykkeenkin näkyviin ja keskenmeno tuli seuraavana päivänä... Joten varmaan olen aika hermo jonnekin 10+ viikolle. Tsemppiä sullekin!

 

Mulla on nyt 4+0 ja varsin ankea olo. Olen tietenkin superonnellinen raskaudesta, mutta kolme keskenmenoa kummittelee ja on vaikea iloita. Huoli on niin kova. Onneksi minulla on terapia vielä vuoden loppuun, yritän saada kriisiajan huomiseksi. Ei tämä trsessi tee vauvalle hyvää...

Miten te muut, joilla keskenmenoja taustalla, voitte?

Mä vielä jotenkin tiedostamattani taistelen sitä ajatusta vataan, että "olen raskaana, meille tulee vauva". Mulla on taustalla vain yksi km, mutta se oli henkisesti niin kova kolaus, että olen myös käynyt puhumassa siitä ammattiauttajan kanssa. Sen takia en jotenkin osaa olla innoissani tästä raskaudesta vaan elän vaan aikaa eteenpäin, että ollaan lähempänä seuraavaa ultraa/rv, jolloin kuulee dopplerilla äänet. Olen siis käynyt jo varhaisultrassa, mutta silti näin. Kaipa se km oli niin kova isku, että sitä oma sisin suojelee itseä edelleen..? Vaikka jos tämä menisi kesken, uskon, että olisi tiputus ihan yhtä paha, ellei pahempi. Rv nyt 8+0.
Tsemppiä sinne!

 

Kun sain alkuvuodesta ekan plussan, mulla kipeytyi rinnat heti ovulaation jälkeen. Tietenkin kuvittelin siihen liudan vaikka mitä oireita päälle. No sehän meni heti kesken. Vuodon jälkeen seuraavassa kuussa oli sama homma, tuolloin tosin seurasin myös lämpötilaani. No, lämmöt droppasi ja päivän parin päästä tuli normi menkat. Tämä plussa, joka nyt porskuttaa päivissä 7+4, olikin toisenlainen. Alkuun ei ollut niin mitään oirehdintaa lukuunottamatta ylhäällä pysyviä lämpöjä. Olin varma, ettei tärpännyt. Sitten kuukautisten lähestyessä lämmöt eivät pudonneetkaan ja rinnat alkoivat kipeytyä. Rintojen aristus on sittemmin hellittänyt eivätkä ole enää mainittavasti kipeät kuin satunnaisesti. Lämmöt tosin edelleen korkealla. Jos tätä pari viikkoa sitten alkanutta pahoinvointia ei olisi, en tuntisi olevani raskaana ollenkaan.

 

Täällä ainut oire plussan aikaan oli ummetus.

Takana tuulimunaraskaus ja keskenmeno (huomattu vasta rv12), joten nyt kun varhaisultrassa näkyi syke niin yksi kivi tippui sydämeltä. Voihan tässä sattua vielä mitä vaan, mutta voi ajatella että näinkään pitkälle ei olla ennen vielä päästy

Kunhan dopplerilla saisi sykkeet kuuluviin, voisi hengähtää taas seuraavaan ultraan asti.

 

Mulla ei ole ollut aiempia keskenmenoja kun en ole ennen edes raskaana ollut, mutta kun tätä raskautta on 2 vuotta yritetty niin tuntuu ihan uskomattomalta että tää saattaisi päättyä onnellisesti. Rv 6+ vasta menossa ja vaikka viikko sitten ultrassa löytyi syke niin silti pelottaa että jotain menee pieleen. Sitä vaaleanpunaista tiputteluvuotoakin (jonka vuoksi varhaisultraan lähetettiin) oli viikon verran, joka ei ainakaan mieltä rauhoittanut! Ensi viikolla uusi ultra jotta saadaan LA laskettua...

Muutamana päivänä oireena oli etovaa oloa etenkin iltaisin, mutta sitä nyt ei ole pariin päivään esiintynyt. Närästystä on ollut (jo ennen plussaamista alkoi) sekä liitoskipuja, rintojen arkuutta ja kasvaneetkin ovat, päivisin väsyttää ja öisin olen tosi herkkäuninen, ummetusta ja nälkä iskee monta kertaa päivässä. Sitten tietysti jollei heti pääse syömään kun pitäisi niin olo muuttuu hetkessä huonoksi. Olenkin koko ajan tuskaillut kun on niin oireetonta, mutta sitten kun miettii niin kyllähän niitä on, vaikka se pahoinvointi puuttuukin.

Jos ensi viikolla pikkukaverilla vatsassa näkyy kaikki olevan hyvin, niin uskaltaisi ehkä jo hetkeksi unohtaa huolet ja stressin ja nauttia vähäoireisesta olosta

 

Mulla myös lähes oireetonta, väsymystä lähinnä, mutta myös esikoisen raskaus oli hyvin oireeton, joten en oo pahemmin stressannu enkä edes varannut varhaisultra, vaan ajattelin että jos kaikki tuntuu menevän hyvin niin odotetaan sinne nt-ultraan asti näkemistä, kuten esikoisellakin.

 

Heippa! Mä parkkeeraan itseni tähän keskusteluun mukaan

Täällä vähän vajaa 2 vuoden yrityksen jälkeen plussa tuli testiin. Oltiin molemmat tosi yllättyneitä tästä! Lääkäreiden mukaan luomu plussa todella hankala meille. Mulla PCOS. Mutta näin se vaan on että kaksi viivaa on monessa testissä
Plussasin ekan kerran tiistaina ja keskiviikkona uskalsin soitella neuvolaan. Menkoista laskettuna LA 19.1.2020.
Mulla ei oireena ollut kun väsymystä minkä aattelin johtuvan vaan töistä ja nännit tuntuivat kipeille...
Neuvola on kesäkuun puolessa välissä ja varasin päivää ennen varhaisultraan ajan. Jännitän jotenkin ihan kamalasti sitä ultra...

 

Tiedoksi muillekin, jos oksennatte rajulla tyylillä ja usein: silmissä voi pidemmän ajan jälkeen alkaa tuntua siltä, kuin räjähtäisivät päähän oksentamisen aikana ja sen jälkeen pyörittely ympäriinsä sattuu. Mulla toinen silmä muuttui liki verenpunaiseksi paikoin ja säikähdin vähän, kun näytti niin häijyltä. Lääkärin mukaan täysin normaalia, eikä ole syytä huoleen. En ole siis ainakaan sokeutumassa.

 

Hei kiitos kaikille vastauksista ja omien kokemusten jakamisesta! Tein piruuttani aamulla herkän testin ja miehen nähtävä haamu tuli!! En voi uskoa tätä! Toivotaan että lähtee kehittymään oikeaan suuntaan. Oviksesta LA olis 31.1. Oliko FB ryhmässä vielä tilaa jos testi rupeaa vanhistumaan?

 

Moikka kaikille!
Olen 34-vuotias ja yritystä on alla jo 4 vuotta joista 3 lapsettomuus hoidoissa. Yksi keskenmeno viime marraskuussa. Ja 6 viikkoa ois takana La jossain 21.1 kieppeillä. En oo vielä uskaltanut fb:hen edellisen keskenmenon takia, en halua vielä herättää liikaa toiveita. Syksyyn verrattuna oireita on ollut vähemmän ja lievempiä. Mut katsotaan mitä tuleman pitää. 3.6 ois varhaisultra sinne asti ainakin odotellaan ennenkuin liityn minnekään muualle.

 

Kiitoksia vastauksista, lohduttaa, etten ole pelkoinenni yksin! @joulutoive, olen laittanut yksityisviestiä ja en malttaisi odottaa, että pääsen fb-ryhmään

 

Hei kiitos kaikille vastauksista ja omien kokemusten jakamisesta! Tein piruuttani aamulla herkän testin ja miehen nähtävä haamu tuli!! En voi uskoa tätä! Toivotaan että lähtee kehittymään oikeaan suuntaan. Oviksesta LA olis 31.1. Oliko FB ryhmässä vielä tilaa jos testi rupeaa vanhistumaan?

Ihanaa! Toivottavasti vahvistuu.
Ryhmässä on nyt reilu 50, eli vielä reippaat parisenkymmentä otetaan mukaan.