V
vierailija
Vieras
miestä kohtaan jonka kanssa ei kuitenkaan suhdetta tule?
Viime talvena tapasin yhden miehen ja rakastuin oitis. Tuota tunnetta en ole ennen tuntenut enkä luultavasti koekaan. Tuntui, että olemme sielunkumppaneita.
Kuitenkin kuukausien varrella selvisi yhtä sun toista miehestä ja juttu loppui syksyllä. Eka pätkä oltiin talvesta - kevääseen yhdessä. Tuli kaikkea henkistä kuormitusta ja juttu loppui. Toka yritys oli kesästä - syksyyn. Eikä sekään onnistunut.
Loppusyksystä oli itsellä muutama lyhyt juttu ja ne loppuivat hyvin lyhyeen.
Tänä talvena tapasin yhden miehen ja kyllä on tunteita häntä kohtaan. Vaan ei hän ole kuin tuo eka mies. Mukava tämäkin mies silti on. Se tunne tästä toisesta on, että tässä on mahdollisuutta pitempiaikaiseen suhteeseen.
Vaan kuitenkin tässä on koko talven / kevään mielessä kulkenut tuo ekakin mies. Vaikka tiedän, että hän on niin epävarma ja sitoutumiskammoinen, ettei suhteesta tulisi yhtään mitään. Hänellä on myös ajanjaksoja, jolloin hän kokee olonsa alavireiseksi. Silloin kun oltiin yhdessä, hän tykkäsi pienistä mukavista hetkistä, mutta tuli tunne pystyykö hän pitempiaikaiseen suhteeseen? Saatikka lasteni suhteen, hän oli epävarma - mietti että mikä hänen roolinsa on tässä kuviossa? Se mikä oli hyvää, oli vahva yhteys mieheen ja keskustelumme. Ne soljuivat kuin ittestään.
Sekin on kirkkaana mielessä, että jos ei kahdesti juttu ole lähtenyt kulkemaan, niin ei se kolmannellakaan kerralla lähde.
Kauhea tämä tunne silti on, tykätä kahdesta miehestä. Kun ei niin saa tuntea. Ei voi olla kuin toisen kanssa.
Viime talvena tapasin yhden miehen ja rakastuin oitis. Tuota tunnetta en ole ennen tuntenut enkä luultavasti koekaan. Tuntui, että olemme sielunkumppaneita.
Kuitenkin kuukausien varrella selvisi yhtä sun toista miehestä ja juttu loppui syksyllä. Eka pätkä oltiin talvesta - kevääseen yhdessä. Tuli kaikkea henkistä kuormitusta ja juttu loppui. Toka yritys oli kesästä - syksyyn. Eikä sekään onnistunut.
Loppusyksystä oli itsellä muutama lyhyt juttu ja ne loppuivat hyvin lyhyeen.
Tänä talvena tapasin yhden miehen ja kyllä on tunteita häntä kohtaan. Vaan ei hän ole kuin tuo eka mies. Mukava tämäkin mies silti on. Se tunne tästä toisesta on, että tässä on mahdollisuutta pitempiaikaiseen suhteeseen.
Vaan kuitenkin tässä on koko talven / kevään mielessä kulkenut tuo ekakin mies. Vaikka tiedän, että hän on niin epävarma ja sitoutumiskammoinen, ettei suhteesta tulisi yhtään mitään. Hänellä on myös ajanjaksoja, jolloin hän kokee olonsa alavireiseksi. Silloin kun oltiin yhdessä, hän tykkäsi pienistä mukavista hetkistä, mutta tuli tunne pystyykö hän pitempiaikaiseen suhteeseen? Saatikka lasteni suhteen, hän oli epävarma - mietti että mikä hänen roolinsa on tässä kuviossa? Se mikä oli hyvää, oli vahva yhteys mieheen ja keskustelumme. Ne soljuivat kuin ittestään.
Sekin on kirkkaana mielessä, että jos ei kahdesti juttu ole lähtenyt kulkemaan, niin ei se kolmannellakaan kerralla lähde.
Kauhea tämä tunne silti on, tykätä kahdesta miehestä. Kun ei niin saa tuntea. Ei voi olla kuin toisen kanssa.