"Sokeriton" lapsi päivähoidossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun mennään enemmistön mukaan, mutta jos joku yksittäinen piipertäjä alkaa vaatimaan muitakin sokerittomalle ruoalle tai mille tahansa poikkeavalle älyttömyydelle, niin totta kai se kyrsii. Ei pitäisi olla piipertäjältä mitenkään pois, että muut syövät normaalia ruokaa. Piipertäjä hommatkoon lapselleen omat eväät tai pitäkööt lastaan kotihoidossa niin kauan, kunnes oppii muiden tavoille.
No meiltä lähti ensin hillot puurosta ku joku äiti niistä valitti. Sit lähti kanelisokeri riisipuurosta. Nyt oikeesti!! Elossa ollaan ja niin on ollut isovanhemmatkin. Menkää piipertämään jonnekki omaan pikku yhteisöön. Oma lahko pystyyn ja pohjoissuomesta löytyy metsää minne paeta. Omat lapseni ovat 100% terveitä pois päiväkodista / koulusta 0-2x lukuvuosi. Normaalipainoisia ja keskiarvo koululaisella 8.5( poika) joo meillä syödään sokeria ja lisäsokeria. On karkkipäivä ja viikonloppu limsat. Äiti leipoo ja käydää joskus pikaruokaa syömässä. Jos haluu jotain etityistä niin hoitaa lapsensa sit kotona. Siellä saa ihan ite päättää mitä lapsi syö ja kuinka paljon
 
"Jos haluu jotain etityistä niin hoitaa lapsensa sit kotona. Siellä saa ihan ite päättää mitä lapsi syö ja kuinka paljon" - todellakin, ne sokerihiiret voi jokainen ruokkia kotona(y)
 
Tämä koko ketju osoittaa sen, mistä itse äitinä, naisena ja ihmisenä olen huolissani: kaikki vedetään äärimmäisyyksiin, ja ”maalaisjärki” on täysin kadonnut :( Yksikään lapsi - tai aikuinen - ei kuole, tai edes vähän vahingoitu siitä, että syö joskus sokeria/rasvaa/hiilareita.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että ehdoton kieltäminen johtaa useimmiten uhmaamiseen, joissakin tapauksissa se tapahtuu vasta keski-iässä. Mutta tapahtuu kuitenkin.

Vanha sanonta ”Kaikkea kohtuudella” pätee mielestäni edelleen, kun taas täysikielloista harvemmin seuraa mitään hyvää.

Ennen kaikkea toivoisin kuitenkin, että meidän jokaisen ratkaisuja ihmisinä kunnioitettaisiin.
 
Näitä täyskieltäjien lapsia on mahdoton hillitä kaverilla tai juhlissa. "Ei meidän Matti-Liisa edes osaa kaivata sokeria. Ei syö karkkia lainkaan." Kyllä vaan syövät karkkia ja vetävät itsensä ihan ähkyyn sen kanssa. Tulevat kaverikylään, niin ekana käyvät kurkkimassa piparipurkit ja kulhon, jossa oli ed. vierailulla karkkia. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, totaalikieltäytyminen johtaa vaikeuksiin. Nämä lapset eivät osaa kohtuudella syödä makeaa. Saattavat opiskeluaikana elää pelkällä makealla niin kuin oma kämppäkaveri aikoinaan. Ai niin, söi hän Hesesafkaa välillä...
 
Näitä täyskieltäjien lapsia on mahdoton hillitä kaverilla tai juhlissa. "Ei meidän Matti-Liisa edes osaa kaivata sokeria. Ei syö karkkia lainkaan." Kyllä vaan syövät karkkia ja vetävät itsensä ihan ähkyyn sen kanssa. Tulevat kaverikylään, niin ekana käyvät kurkkimassa piparipurkit ja kulhon, jossa oli ed. vierailulla karkkia. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, totaalikieltäytyminen johtaa vaikeuksiin. Nämä lapset eivät osaa kohtuudella syödä makeaa. Saattavat opiskeluaikana elää pelkällä makealla niin kuin oma kämppäkaveri aikoinaan. Ai niin, söi hän Hesesafkaa välillä...
 
Miten toimitaan, kun päiväkotiin tulee lapsi, jonka vanhemmat ovat kieltäneet tältä sokerin syönnin, koska "sokeri on riippuvuutta aiheuttava myrkky"? Järjestetäänkö lapselle omat ruoat niin kuin vaikkapa kasvissyöjille ja muslimeille?
Miten toimitaan, kun tuodaan kasvissyöjä ja muslimi päiväkotiin, no samaa lihasoppaa syövät kuin muutkin. Ei he siihen kuole ja kohtuus kaikessa. Mitään terveydellistä perustetta kieltäytyä lihasta ilman lääkärin todistusta ei ole.

Kala, riista ovat erittäin hyviä proteiinin lähteitä. Kana, nauta, lammas sekä sika kelpaa myöskin, jos perintötekijöistä ei löydy verisuonisairauksia.

Uskonnon vuoksi lapsena kieltäytyvät syyllistyvät aikuisena toisenlaisen "lihan" hinoitsemiseen siinä missä sokerittomat lapset hukuttavat itsensä synttäreillä karkkikulhoon tai viimeistään Keski-iässä.
Yksikään lapsi - tai aikuinen - ei kuole, tai edes vähän vahingoitu siitä, että syö joskus sokeria/rasvaa/hiilareita.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että ehdoton kieltäminen johtaa useimmiten uhmaamiseen, joissakin tapauksissa se tapahtuu vasta keski-iässä. Mutta tapahtuu kuitenkin.

Kasvisrukavaliota noudattavat lapset siinä missä uskonnon vuoksi lihaa syömättömät tulisi laittaa terveystarkastukseen ja selvittää tarpeellisten ravintoaineiden saanti. Mm. B-vitamiinit sekä kalsium ja esim. rautavarastot syyniin. Kaikki vanhemmat eivät hallitse monipuolista kasvisruokavaliota ja tiettyjen ravintoaineiden puute aiheuttaa ongelmia kouluiässä, mutta myös vasta aikuisenakin.

Sokerittomuus on ongelma vain heille, jotka kuvittelevat syövänsä "kohtuudella" sokereita. Ehkä ruokapäiväkirja paljastaisi piilosokerit ja lisättyjen sokereiden määrän. 30% vähemmän sokeria, ei tarkoita sokeritonta. Välipalaksi syödyssä jugortissa tämä on vain ≈ 2 sokerin palaa vähemmän seitsemän palan sijasta. Päivän mittaan tämä kohtuus muuttuu suositusten ylittämiseen, mutta ongelmaa ei näe "kohtuuden" rajojen kasvaessa.
 
Ei kai se haittaisikaan jos tarhassa olisi JOSKUS vaikka pullaa tai pannukakkua tai keksiä, mutta meillä on JOKA PÄIVÄ ensin aamupalalla kaakaota ja hilloa puuron kanssa, lounaalla jälkiruoka, esim. omenahyvettä ja vaniljakastiketta, ja välipala on PELKKÄ makea herkku, esim. jäätelö, pulla, vanukas.

Tähän vielä ne synttärikarkit ja herkut päälle, niin 1-3 vuotiaat lapset syövät 3 kertaa päivässä sokeriherkkuja.

Ja joo, tää oli se syy että meillä on lapset kotona kolmivuotiaiksi. Saavat kyllä sokeria, mutta eivät joka aterialla.
 

Yhteistyössä