Kaverin lapsi oli sokerittomana päiväkodissa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kun muut sai hilloa, hän sai marjoja, kun muut sai sokerijogurttia, hän sai luonnonjogurttia, kun muut sai omenapaistosta ja vaniljakastiketta, hän sai tuoretta hedelmää, kun muut sai kiisseliä, hän sai tuoretta tavaraa ilman sokeria. Tämä lapsi siis söi sitä mitä ihan joka ikisen niistä lapsista olisi ollut järkevää syödä, mutta jota ei voida tarjota koska raha. Isomman lapsen kanssa tuo on toki hankala, kun ymmärtää jo eron kaverin ja oman lautasen välillä, mutta 1-2-vuotiaan kanssa helppoa.
Meillä lapset on kerhossa, ja ne saa niihin 2-3 kerhopäiväänkin tungettua hämmentävän usein sokeria. Siis jos ryhmässä on 15 lasta niin luulisi että tyyliin joka kolmas viikko on jonkun synttärit, mutta kyllä niitä kummasti on nyt kolmeen ekaan kerhopäivään mahtunut kolmet
Eikä ole mikään yksi keksi, vaan yksi lapsi toi esim. jokaiselle oman suklaapatukan ja kaksi keksiä, mehut päälle. Ja sitten läksiäiset ja kevätjuhlat, ja retkikeksit ja ja ja... viime vuonna marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin joka hiton kerralla oli jostain tuntemattomasta syystä pipareita. Jokaisella retkellä (joita tuossa kerhossa on paljon, se on kyllä hienoa!) on juomana mehu talon puolesta, luoja tietää miksi, miksei lapset voi juoda vettä?
Ja ei, ei mene minun 5-vuotiaani rikki muutamasta keksistä viikossa, mutta en vain näe siinä mitään ideaa että kerho syöttää lapselle sokeria pari kolme kertaa viikossa. Minusta se pari kolme kertaa viikossa (pieni annos) on ihan ok määrä, mut se tarkoittaa sitten sokeritonta kotia - ja olisihan se kiva joskus leipoa mustikkapiirakka tai ottaa mehua uimahallireissulle. En haluaisi että kerho tai päivähoito käyttäisi "koko kiintiötä".
