vierailija
Kirjoitat hyvin eli et ole lahjaton! Sinulla on kavereita eli et voi olla sosiaalisestikaan kyvytön! Uskon, että sinulla on kirkkaampi tulevaisuus edessä, mutta sen eteen pitää ponnistella. Aloita opiskelut, sieltä voit löytää myös kumppanin itsellesi.
vierailija
Oman elämänsä ulisijat vituttaa suunnattomasti. Sen ymmärrän, jos on (todellisia) sairauksia, invaliditeettia tai muita todellisia syitä onnettomasn olotilaan ja alakuloon. Mutta sitä en ymmärrä, että aikuinen oletettavasti suunnilleen terve mies ulisee elämätöntä elämää ja naisenpuutetta vatipäiden ja kotirouvien kansoittamalla nettifoorumilla. Uskomatonta hapen tuhlausta ja loukkaus elämän lahjaa kohtaan.
T: mies
T: mies
vierailija
Olen pitkälti samaa mieltä asiasta.
Suht.koht. terveen ihmisen valittaminen parisuhdeongelmista, työttömyydestä, elämän tylsyydestä vaikuttaa monesti melkein pilkanteolta niitä kohtaan, joiden elämässä on "todellisia" ongelmia.
Ongelmia jotka varjostavat elämää pahemmin kuin teinin nenästään löytämä finni aamulla kouluun lähdettäessä.
Mikä ihme siinä on, etteivät ihmiset osaa arvostaa sitä mitä heillä on, vaan pitää maanisesti haluta sitä mitä elämästä puuttuu ja vaipua epätoivoon sen seurauksena.
Elämätön elämä?
Jos keskittyisit siihen mitä sinulla on, voisit huomattavasti paremmin myös henkisesti.
Jos sinulla on lämmin koti missä olla, mene metsään, asu siellä viikko ja palaat kotiisi tyytyväisempänä kuin sieltä lähtiessäsi.
Ja jos valitat ettei sinulla ole varusteita tehdä sitä, olet, en suostu edes sanomaan sitä
Jos kodissasi on suihku ja vessanpönttö, lakkaa käyttämästä niitä viikoksi, puhdista itsesi lumella ja mene kyykkypaskalle metsään ja opit arvostamaan nykyajan mukavuuksia.
Jos olet terve, sido toinen kätesi jollakin vartaloosi kiinni joka aamu herättyäsi, vietä viikko yksikätisenä ja opettele arvostamaan terveitä käsisäsi.
Jos käyt kaupassa ja sinulla on varaa ostaa ruokaa, lahjoita korvauspäivänä rahasi jollekin ja yritä selviytyä dyykaamalla roskiksia tai etsimällä tölkkejä kaupungin kaduilta.
Seuraavalla viikolla maistuu hyvältä kaupan makaroni- tai maksalaatikko vaikka suoraan paketista kylmänä syötynä.
Elämäsi kuluu todellakin hukkaan miettiessäsi päivästä päivään mitä sinulta puuttuu, kun voisit keskittyä mitä sinulla jo on.
Vaikka yhteiskuntamme on epätasa-arvoinen, eikä täällä köyhistä ja osattomista paljonkaan välitetä, olet syntynyt sattuman kaupalla maahan jossa hyvinvointiyhteiskunta vielä jollakin tavalla toimii, joten nauti siitä täysin rinnoin vielä kun olet terve ja toimintakykyinen, sillä se aamu kun huomaat sairastuneesi johonkin vakavaan, vaikkapa pelkkään vanhuuteen joka rajoittaa elämääsi siitä eteenpäin jokaisena tulevana päivänä, on lähempänä kuin luuletkaan ja silloin on turha valittaa, miksi en osannut arvostaa elämääni siinä vaiheessa tarpeeksi kun olin terve ja toimintakykyinen.
vierailija
Ihmisen onnellisuus on paljon muutakin kuin terveyttä ja materiaalisten tarpeiden täyttämistä. Nehän nyt täyttyvät vaikka sitä istuisi vankilassa.
vierailija
Kun perustarpeet on tyydytetty, terveys, ravinto, lämpö ym. perusasiat, ihmisen onnellisuus tai onnettomuus on yksilön itsensä määriteltävissä.
Joku voi tuntea elämättömän elämän katkeruutta istuen sormi perseessä miettimässä ettei ole mahdollisuutta onneen, koska puuttuu työtä, parisuhde, rahaa, ulkonäköä, mitä tahansa minkä vaan voi kuvitella tekevän istujan onnettomaksi.
Toinen istuu typertyneenä tuolissaan saadessan lääkäriltä lyhyen elinaikaodotteen suusyövän seurauksena (Matti Vuori), joka aloitti pitkäntähtäimen suunnitelmat töistä mitkä aikoo tehdä ja luo kansainvälisen loistavan uran ennen vuosia myöhemmin tapahtuvaa kuolemaansa.
Olen nähnyt kaupungilla miehen joka istuu sähköpyörätuolissa ja liikuttaa itseään suun lähettyville asennetun ohjaimen avulla.
Ja joku saatanan tunari miettii kuinka perseestä elämä on kun jotakin olennaista elämästä puuttuu, kun koko elämä on jäänyt elämättä.
vierailija
Ihmisellä voi olla vaikka mitä henkisen puolen ongelmia tai kykyrajoitteita jotka tekevät oma-aloitteisesta aktiivisuudesta hyvin vaikeaa.
vierailija
Ei ihmisen tarvitse mitenkään välttämättä olla aktiivinen ollakseen onnellinen.
Pointtinani oli löytää ne onnellisuuden syyt siitä elämästä jota sillä hetkellä viettää, eikä etsiä syitä onnettomaan elämäänsä elämästä jota ei voi viettää.
Kykyrajoitteet haittaavat meitä kaikkia ihmisiä, sillä emme me kaikki osaa kaikkea eteentulevaa, emmekä ainakaan sillä tavalla, että jo etukäteen päätämme epäonnistua ja säälittelemme itseämme kun emme osaa mitään kuitenkaan.
Minkä ihmeen vuoksi ihminen haluaisi opetella aivokirurgiksi jos persoonallisuus ja fysiikka viittaisi enemmän puistotyöntekijäksi.
Oma fysiikkani ei työtekoon sovi (ei ole valkoisen miehen hommaa), joten hakeuduin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Onpahan aikaa harrastaa.
Kannattaa elämässään tavoitella asioita jotka ovat mahdollisia, toteuttaa ne ja jättää pilvilinnojen rakentelu ihmisille jotka kultalusikka suussa syntyneitä voivat askarrella paskarrella mitä sattuu, lopputuloksesta huolimatta.
vierailija
Ihminen on sillä lailla rakennettu, että hän ei ole tyytyväinen ilman sosiaalisia suhteita ja mielekästä tekemistä jolla täyttää päivänsä.
vierailija
Olen sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Introvertti, joka on mieluimmin omissa oloissaan, eikä kaipaa seuraa tekemisiinsä.
Oman elämäni kantavana voimana on tieto siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä melkein mitä vain haluaisin tehdä.
En keskity asioihin jotka ovat mahdollisuuksieni ulkopuolelle, vaan niihin jotka kykenen tekemään.
Suurimman osan päivästä olen tekemättä yhtään mitään, muutakuin roikun netissä, mutta miksi jotakin pitäisi tehdä tunteakseen itsensä onnelliseksi. Olen tyytyväinen elämään jota vietän, sillä tämä on vapaaehtoista ja voin koska tahansa päättää toimia myös toisin jos haluaisin.
Voisin matkailla pienellä budjetilla, ostaa uuden (siis ikivanhan, mutta itselleni uuden) kulkuneuvon, auton tai moottoripyörän pihassa seisovien lisäksi ja rassailla ja korjata niitä aikani kuluksi.
Voisin lähteä viikoksi vaeltamaan tai etelän lämpöön, risteilylle etc. ja ehkä jonain päivänä jotain näistä teenkin kun kyllästyn paikallaoloon.
Miksi hemmetissä joka paikassa painotetaan sosiaalisten suhteitten ja tekemisen tuovan ihmiselle onnellisuutta.
Omalla kohdallani tuo ei ainakaan päde, sillä aika kuluu aivan mukavasti yksinkin ja voin vain olla tekemättä yhtään mitään.
Ehkä poikkean fillarilla kaupassa ja haen kaupasta pullaa, sillä alkoi tekemään jotain viineriä mieli.
Siinä päivän sosiaalinen antini, moi, kiitos ja se riittää minulle vallan mainiosti.
Etpä tiedä millaisen kääkän ja pirttihirmun kanssa kirjoittelet.
Mutta joo, toivon että mun kirjoituksissa ois sen verran tolkkua että ne erottuis paulan horinoista...
Mä yks päivä mietin että jätän koko palstan paulan takia. Se on nostanu taas mun vanhoja ketjuja ja tunkee linkkejään muiden ketjuihin. En jaksa sen horinoita.
vierailija
https://kaksplus.fi/threads/varastin-harmaan-spaemmaeaejaen-nikin.2461961/#post-31035845Etpä tiedä millaisen kääkän ja pirttihirmun kanssa kirjoittelet.
Mutta joo, toivon että mun kirjoituksissa ois sen verran tolkkua että ne erottuis paulan horinoista...
Mä yks päivä mietin että jätän koko palstan paulan takia. Se on nostanu taas mun vanhoja ketjuja ja tunkee linkkejään muiden ketjuihin. En jaksa sen horinoita.
Tätä ei voi unohtaa kuitenkaan.
Ääliö. Olen sataan kertaan sanonut etten pölliny sun nikkiä. Tuo mun lause tuossa ketjussa ei kerro mulla mistään nikin pöllimisestä.
vierailija
No, saa kai täällä hieman trollata?Etpä tiedä millaisen kääkän ja pirttihirmun kanssa kirjoittelet.
Mutta joo, toivon että mun kirjoituksissa ois sen verran tolkkua että ne erottuis paulan horinoista...
Mä yks päivä mietin että jätän koko palstan paulan takia. Se on nostanu taas mun vanhoja ketjuja ja tunkee linkkejään muiden ketjuihin. En jaksa sen horinoita.
Mut silti, olen kiitollinen, että olet jaksanut kanssani horista, Emme ole samaa mieltä, emmekä ole samanlaisia. Silti keskustelu on ainakin mulle tarpeellista ja tärkeää. Siksi olen "pihkassa". Hah!
[ap]
vierailija
Kiitos?
Olen kyllä jo ymmärtänyt eletyn elämän kautta, että suurin osa ihmisistä ei kaltaisiani arvosta. Suurin osa potkisi ojaan ja jättäisi sinne. Varsinkin miehillä tämä on anteeksiantamatonta. Ei saa osoittaa heikkoutta. Ei ikinä. Ei saa katua tekemättömiä tekoja. Pitää mennä eteenpäin rajattomalla itseluottamuksella.
Siksi olen täällä. En voi olla oikeassa elämässä puhumassa näistä. Enkä olekaan puhunut. Kukaan ei tiedä, kukaan ei ole kuullut, eikä kukaan saa kuulla. Mä itken yksin. Hirveää. Mä suren yksin. Kauheaa. Ja olen usein vailla tahtoa ja vaatisin potkua takapuolelle.
[ap]
vierailija
Eikö tuo aikonut mennä töihin?Silence...
Niin se meinas...no ehkei ehdi niin vastailla.
Mut huolettaa kuitenkin.
Netti tekee maailmasta hirmu suuren!
vierailija
Pysyy se työpaikka paremmin, kun ei tuhlaa aikaa tänne
Ajoissa nukkumaan ja herätys niin aikaisin, ettei tule kiire aamupalan kans: ehtii hyvän munakkaan tehdä ja käydä suihkussa jne.
Ajoissa nukkumaan ja herätys niin aikaisin, ettei tule kiire aamupalan kans: ehtii hyvän munakkaan tehdä ja käydä suihkussa jne.
vierailija
Aioin ja meninkin. Jonkin aikaa siis olen jo saanut kutsua itseäni palkkatyöläiseksi ja pitkän ajan jälkeen jopa tämän yhteiskunnan jäseneksi.
Tuntuuko tämä nyt sitten paremmalta tai erikoiselta?
Juu ja ei. Yksi häpeäni osa-alue on osittain poistunut. Nyt kehtaan puhua jostakin ihmisten kanssa, eikä tarvitse pelätä, kun joku puolituttu kysyy mitä teen nykyään. Elämään on tullut myös hieman ryhtiä ja säännöllisyyttä. Tilanteestani johtuen työni ei kuitenkaan ole mitään suurta tai tärkeää. En siis koe vaikuttavani työnteolla oikeastaan muuhun kuin omaan tilanteeseeni. Varmasti työnantaja jonkin verran arvostaa hyvin tehtyä työtä, mutta siihen se jää. Eikä tämä nyt niin ihmeellistä tai suurta shokkia aiheuttavaa ole ollut. Viikossa pääsin rytmiin kiinni, totuin rutiineihin ja olin taas "työ-moodissa".
Sitten se kaikkia kiinnostava sosiaaliporno-osuus. Olen käynyt tässä viime aikoina jopa muutaman kerran ulkona ihmisten ilmoilla. Eikä siinä kaikki: olen myös jutellut muutaman naisen kanssa. Tällä kertaa eivät olleet edes kaupan kassatyöntekijöitä tai hammaslääkäreitä. Ihan kivaa oli jutella uusien ihmisten kanssa, mutta kyllä se siihen mun osalta taitaa jäädä. En osaa viedä keskustelua oikeaan suuntaan, vitsailen, kun pitäisi flirtata ja yleensäkin olen kuin se kuuluisa hirvi etuvalojen loisteessa. Onkohan tästä asiasta jotain anonyymiä kansanopiston kurssia?
[ap]