Mutta se elämän rakentuminen on usein palasten kokoamista.
On kuin ois itse joku muurahainen joka raahaa kortta pesään. Välillä tulee joku tulvavesi tai joku ilkikurinen tenava joka tonkii sitä muurahaispesää ja tuhoaa rakennelman, mut aikain saatossa siitä jonkinmoinen keko tulee silti.
Kylläpäs mulla metafora kukkii!
Ja nyt on taas myöhä, pitää kohta mennä.
Mutta:iloitse päivä kerrallaan siitä pätkästä mikä sulle annetaan, älä murehdi tuleeko jatkoa. Ota ilo irti työkavereista, naura ja hassuttele (jossei se ole joku erakko-metsäkonehomma).
Anna palaa.