Elämättömän elämän häpeä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Paulalla taas sairasta settiä tähänkin ketjuun...se nainen on kuin joku virus. Toivottavasti jaksat kirjoitella tänne silti.
Jaksan, mutta en tiedä miten jatkossa ehdin. Nyt nimittäin pääsi käymään niin, että melko varmasti saan vuoden alusta työpaikan. Asia on vielä vähän kesken, eikä ole satavarmaa, mutta ennusmerkit ovat lupaavat. Ei mitään kovapalkkaista, eikä pitkäaikaista, mutta jotakin silti.

En tiedä miten tässä näin kävi. Nipistin itseäni kädestä, takamuksesta ja kiveksestä todetakseni olevani vielä normaalissa maailmankaikkeudessa mukana. En tiedä onko tämä alku minkään suuremman tai polku normaalin ihmisen olemuksen jäljille, mutta aion nyt katsoa ainakin hetken onko minusta enää tähän ns. oravanpyörään juoksemaan.

[ap]
 
Jaksan, mutta en tiedä miten jatkossa ehdin. Nyt nimittäin pääsi käymään niin, että melko varmasti saan vuoden alusta työpaikan. Asia on vielä vähän kesken, eikä ole satavarmaa, mutta ennusmerkit ovat lupaavat. Ei mitään kovapalkkaista, eikä pitkäaikaista, mutta jotakin silti.

En tiedä miten tässä näin kävi. Nipistin itseäni kädestä, takamuksesta ja kiveksestä todetakseni olevani vielä normaalissa maailmankaikkeudessa mukana. En tiedä onko tämä alku minkään suuremman tai polku normaalin ihmisen olemuksen jäljille, mutta aion nyt katsoa ainakin hetken onko minusta enää tähän ns. oravanpyörään juoksemaan.

[ap]
Wow, onnea!! (y)(y):):geek:
Tätähän pitää juhlia!

Kyllä se siitä.
Alkukäynnistys voi olla aika totuttelua, ja varmasti väsymystä&turhautumistakin pukkaa, mutta annat vaan työelämän imun viedä sua. :cool:
 
vierailija
Jaksan, mutta en tiedä miten jatkossa ehdin. Nyt nimittäin pääsi käymään niin, että melko varmasti saan vuoden alusta työpaikan. Asia on vielä vähän kesken, eikä ole satavarmaa, mutta ennusmerkit ovat lupaavat. Ei mitään kovapalkkaista, eikä pitkäaikaista, mutta jotakin silti.

En tiedä miten tässä näin kävi. Nipistin itseäni kädestä, takamuksesta ja kiveksestä todetakseni olevani vielä normaalissa maailmankaikkeudessa mukana. En tiedä onko tämä alku minkään suuremman tai polku normaalin ihmisen olemuksen jäljille, mutta aion nyt katsoa ainakin hetken onko minusta enää tähän ns. oravanpyörään juoksemaan.

[ap]
https://youtu.be/BFO5N-5clSA?t=1
Hieno homma :love:
Älä hanki univelkaa nyt :rolleyes:
 
Olinko mä kertonut ton olevan yksi mun suosikkisarjoistani? Olen kuin George, paitsi vähemmän seksikäs.

Työelämän imun. Hyi, kuulostaa pervolta.

[ap]
Emmä nyt pervoilemaan ruvennu, oon siveyden sipuli. :oops:
Vaan se työelämän imu on vaan sitä, että et ajattele mitään vaan meet oravana, sit huomaat että hupsista, kevät meni, sit syksy...ja taidot ja rutiini on karttuneet, työkaverit tuntuvat aina mukavammilta jne. Ja hommia piisaa.
 
vierailija
Emmä nyt pervoilemaan ruvennu, oon siveyden sipuli. :oops:
Vaan se työelämän imu on vaan sitä, että et ajattele mitään vaan meet oravana, sit huomaat että hupsista, kevät meni, sit syksy...ja taidot ja rutiini on karttuneet, työkaverit tuntuvat aina mukavammilta jne. Ja hommia piisaa.
Nimenomaan, sipuli. Oon lukenut noita muitakin ketjuja.:whistle:

Tää nyt on varmaan alkuun lyhyempi pätkä. Poikkeuksellista oli, että soittivat mulle. Tuli tunne, että halusivat just mut. Lisäksi tässä oli vielä viime aikoina useampia työtarjouksia. Kaikki tulosta siitä, että kävin henkilökohtaisesti esittäytymässä. Päätelmä on siis: CV pelkkää roskaa, henkilökohtainen preesens ehkä hieman parempi.

No, katsotaan. En lupaa teitä jättää vielä. Ei tää mikään suora hyppäys huipulle kuitenkaan ole.

[ap]
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
:rolleyes:

Älä mieti huippuja edelleenkään. Nauti vaan siitä itse työstä ensin, se on tärkeintä. (y)
Jos huipulle haluat niin siinä pitää olla kärsivällinen. Kouluttautuminen/opettelu, kyky niellä schaissea, sitkeys, odottaminen, jne. Vuosien homma.
Mun käsitys huipusta on paikallinen hiekkakasa.

Tärkeintä tässä on, että voin sanoa olevani töissä, jos joku kysyy. En tee mitään tärkeää. En tee mitään arvostettavaa. Mutta teenpä jotain.

Tuo mitä sanoit lopussa on mun kohdalla utopiaa. Vai dystopiaa? Mä oon nyt tyytyväinen tähän. Mulle tuli niin hyvä tunne, kun pystyin kertomaan mutsilleni saaneeni töitä. Olevani muuta kuin pettymys. Vaikka työ olisi ikävää niin tuo teki siitä sen arvoista.

[ap]
 
Mun käsitys huipusta on paikallinen hiekkakasa.

Tärkeintä tässä on, että voin sanoa olevani töissä, jos joku kysyy. En tee mitään tärkeää. En tee mitään arvostettavaa. Mutta teenpä jotain.

Tuo mitä sanoit lopussa on mun kohdalla utopiaa. Vai dystopiaa? Mä oon nyt tyytyväinen tähän. Mulle tuli niin hyvä tunne, kun pystyin kertomaan mutsilleni saaneeni töitä. Olevani muuta kuin pettymys. Vaikka työ olisi ikävää niin tuo teki siitä sen arvoista.

[ap]
No, ihmisarvo ei riipu työn saamisesta eli et sä mikään pettymys ihmisenä ole ollut tätäkään ennen, mutta kyllä työn saaminen vaan mukavalta tuntuu. Elämä saa suuntaa. :)
 
vierailija
No, ihmisarvo ei riipu työn saamisesta eli et sä mikään pettymys ihmisenä ole ollut tätäkään ennen, mutta kyllä työn saaminen vaan mukavalta tuntuu. Elämä saa suuntaa. :)
Kyllä suuntaa. Kunhan vielä löytäisin kompassin.

Tää on nyt kuitenkin vain tämmöinen pikku juttu. En usko, että tästä mitään pysyvämpää poikii. Tietenkin teen hommat parhaalla mahdollisella osaamisellani, mutta realiteetit eivät ole muuttuneet. Se vaatisi panostusta, kouluttautumista ja osaamista.

Sit, kun tuun tänne kertomaan, että olen löytänyt itselleni paremman puoliskon. Sitten saatte pelätä maapallon räjähtämistä, sillä niin epätodennäköistä se olisi.

[ap]
 
Kyllä suuntaa. Kunhan vielä löytäisin kompassin.

Tää on nyt kuitenkin vain tämmöinen pikku juttu. En usko, että tästä mitään pysyvämpää poikii. Tietenkin teen hommat parhaalla mahdollisella osaamisellani, mutta realiteetit eivät ole muuttuneet. Se vaatisi panostusta, kouluttautumista ja osaamista.

Sit, kun tuun tänne kertomaan, että olen löytänyt itselleni paremman puoliskon. Sitten saatte pelätä maapallon räjähtämistä, sillä niin epätodennäköistä se olisi.

[ap]
Mutta se elämän rakentuminen on usein palasten kokoamista.
On kuin ois itse joku muurahainen joka raahaa kortta pesään. Välillä tulee joku tulvavesi tai joku ilkikurinen tenava joka tonkii sitä muurahaispesää ja tuhoaa rakennelman, mut aikain saatossa siitä jonkinmoinen keko tulee silti.

Kylläpäs mulla metafora kukkii!
Ja nyt on taas myöhä, pitää kohta mennä.

Mutta:iloitse päivä kerrallaan siitä pätkästä mikä sulle annetaan, älä murehdi tuleeko jatkoa. Ota ilo irti työkavereista, naura ja hassuttele (jossei se ole joku erakko-metsäkonehomma).
Anna palaa. (y)
 
vierailija
Mutta se elämän rakentuminen on usein palasten kokoamista.
On kuin ois itse joku muurahainen joka raahaa kortta pesään. Välillä tulee joku tulvavesi tai joku ilkikurinen tenava joka tonkii sitä muurahaispesää ja tuhoaa rakennelman, mut aikain saatossa siitä jonkinmoinen keko tulee silti.

Kylläpäs mulla metafora kukkii!
Ja nyt on taas myöhä, pitää kohta mennä.

Mutta:iloitse päivä kerrallaan siitä pätkästä mikä sulle annetaan, älä murehdi tuleeko jatkoa. Ota ilo irti työkavereista, naura ja hassuttele (jossei se ole joku erakko-metsäkonehomma).
Anna palaa. (y)
Hyvä metafora oli.

Mä en vielä edes pohdi noin pitkälle. Tärkeintä on tunne, että en ole turha ihminen. Että en ole tälle yhteiskunnalle vain taakka. Tunne, että kehtaan jopa sanoa olevani töissä, jos joku kysyy. Nuo muut jutut tulevat sitten, jos ovat tullakseen. Mä yritän olla oma itseni ja toivon sen johtavan johonkin seuraavaan ja ehkä parempaan.

[ap]
 

Yhteistyössä