Ihmisen kokemusmaailma voi olla välillä ihan pielessä

Harmillista, etten ehdi vänkääämään kun pitää lähteä töihin.

Kinastelkaa te muut nautinnolisesti! Kivaa iltapäivää!

 

Voi Echo, taasko sä jaksat vääntää näistä aihioista? Etkö sä oo jo näitä käsitelly sen 37 kertaa aikaisemminkin tavalla jos toisella? On kuin ois jääny sama rahiseva levy junnaamaan.

Kaikki kyllä tietää jo sun ehdottomuuden ja mustavalkosuuden. Ja tuomitsevuuden ja kriittisyyden. Ei tässä tullut mitään uutta.

 

Asiathan ovat aina mustavalkoisia...vai miten se nyt oikeasti onkaan...

Voin sanoa että tuossa esimerkissäni ne on.
Miksei voi joku asia olla mustavalkoinen, miksi semmoista nykyään pelätään kuin ruttoa?

Ehkä pienenpieni mahis mulla olisi päästä pois oikeudellisesta vastuusta jos näyttelisin olevani hullu. Mut sillonkin oisin jossain vankimielisairaalassa tai muussa hoidossa?

 

Voi Echo, taasko sä jaksat vääntää näistä aihioista? Etkö sä oo jo näitä käsitelly sen 37 kertaa aikaisemminkin tavalla jos toisella? On kuin ois jääny sama rahiseva levy junnaamaan.

Kaikki kyllä tietää jo sun ehdottomuuden ja mustavalkosuuden. Ja tuomitsevuuden ja kriittisyyden. Ei tässä tullut mitään uutta.

Koska mä haluan puhkoa koko ajan reikiä siihen tyhmentävään "kaikkea tulee ymmärtää/ei ole oikeaa totuutta/rakkaus&suvaitsevaisuus" -kuplaan.
Se ei ole oikeaa rakkautta.

Noiden aloitusviestissäni ym.valheiden omaksuminen on myös vastuun pakoilua. Vastuu siitä, että mitä tosiasioiden myöntämisestä seuraisi, ja kipeän totuuden kohtaaminen.

Mutta kun nykyihminen haluaa mieluummin lohduttaa itseään valheella, kuin kohdata kipeän totuuden.

Voinhan mä sanoa miehelleni että "voi rakas, mä en nyt koe olevani oikein äiti. Mitäs jos otan vuoden virkavapaata äitiydestäni?" Perhe tykkäis kovasti?

 

Mistä sä tiedät miten toinen tuntee elämänsä ja asiansa? Et mistään.
Sulla on vaan oma käsityksesi siitä miten asioiden pitää mennä ja miten toisen tulee tuntea. Mutta voi tulla yllätyksenä se että jokaisella täällä on jaakobin paininsa menossa, sinullakin. Niitä ei vaan ruukata ääneen julistaa. Et säkään niin tee.

Mitä sitten jos joku tuntee ja näkee itsensä vuoren kokoisena vaikka onkin vain oljen henkäys? Kyllä hän tietää näkevänsä ja tuntevansa väärin, sillä hänen elämänsä kokemukset ovat siihen myötävaikuttaneet ja hän on eksyksissä itsestään.

Mitä sitten jos onkin 64- vuotias mutta tuntee itsensä 49- vuotiaaksi? Kyllä hän itse tietää oikean ikänsä mutta onko hänen pakko pukea ylleen joku kulahtaneen eläkelläisen rooli vain sen takia että ikä?

Jokaisella meistä on tasan tarkkaan oma ruoska käytössä ja muistuttamassa mitä et ole. Ja kuinka huono ja epäkelpo on. Ei siihen tarvita kaikenmaailman echoja saarnaa pitämään ja syyttelemään, kyllä ihminen tekee sen itse.

 

Mistä sä tiedät miten toinen tuntee elämänsä ja asiansa? Et mistään.
Sulla on vaan oma käsityksesi siitä miten asioiden pitää mennä ja miten toisen tulee tuntea. Mutta voi tulla yllätyksenä se että jokaisella täällä on jaakobin paininsa menossa, sinullakin. Niitä ei vaan ruukata ääneen julistaa. Et säkään niin tee.

Mitä sitten jos joku tuntee ja näkee itsensä vuoren kokoisena vaikka onkin vain oljen henkäys? Kyllä hän tietää näkevänsä ja tuntevansa väärin, sillä hänen elämänsä kokemukset ovat siihen myötävaikuttaneet ja hän on eksyksissä itsestään.

Mitä sitten jos onkin 64- vuotias mutta tuntee itsensä 49- vuotiaaksi? Kyllä hän itse tietää oikean ikänsä mutta onko hänen pakko pukea ylleen joku kulahtaneen eläkelläisen rooli vain sen takia että ikä?

Jokaisella meistä on tasan tarkkaan oma ruoska käytössä ja muistuttamassa mitä et ole. Ja kuinka huono ja epäkelpo on. Ei siihen tarvita kaikenmaailman echoja saarnaa pitämään ja syyttelemään, kyllä ihminen tekee sen itse.

Mun aloituksessa on kyse ihmisistä jotka oikeasti uskovat siihen puppuunsa.

Mä koen kroppani 65-vuotiaaksi vaikka olen nelikymppinen. Kuntoremontti olisi tarpeen, eikä se että uskottelen olevani kohta eläkeiässä. Tai ainakaan en saisi eläkettä nyt vielä.

 

Mä koen itseni tänään Amal Clooneyksi. Vaadin saada viettää Georgen kanssa hetken intiimisti.

 

Mä koen itseni tänään Amal Clooneyksi. Vaadin saada viettää Georgen kanssa hetken intiimisti.

Senkus. Sulje silmäs ja räplää toosaas, siinä se.

 

Senkus. Sulje silmäs ja räplää toosaas, siinä se.

Ei se oo sama asia kuin keorke.

 

Harmillista, etten ehdi vänkääämään kun pitää lähteä töihin.

Kinastelkaa te muut nautinnolisesti! Kivaa iltapäivää!

https://youtu.be/zVq36yhpxzU?t=552

 

Mutta jos omasta mielestään on, niin miten se toisen mielestä sit olisi oikeampi? Koska silloin se taas on mun tai sun mielipide -eikä muuta.

Tuo pätee vain asioihin, jotka eivät perustu fysikaalisen maailman todellisuuteen. Esimerkiksi siihen, onko ooppera tai rap-musiikki taidetta.

Sen sijaan se, onko maapallo pyöreä, evoluutio totta, sukupuoli geenien määrittämä tai älykkyys periytyvä ominaisuus, ei ole mielipidekysymys. Näissä asioissa on olemassa totuus ja sen lisäksi tosiasioihin perustumattomia mielipiteitä eli uskomuksia.
Ihminen voi uskoa/tuntea itsestään asioita, jotka tosiasiassa ei ole totta ja se on ok jos muille ei aiheudu haittaa. Mutta se, että joku ehdottomasti vaatii ympäristöään/yhteiskuntaa mukautumaan tuntemuksiinsa, ei ole oikein. Jos minä tunnen olevani 2-metrinen musta koripalloilija, en voi syyttää muita vihapuheesta, jos he eivät "todellisuuttani" tunnusta.

 

Mä koen itseni tänään Amal Clooneyksi. Vaadin saada viettää Georgen kanssa hetken intiimisti.

Senkus. Sulje silmäs ja räplää toosaas, siinä se.

Ei se oo sama asia kuin keorke.

Hienoa, Echo . Syksyn harmaus tekee sinusta mukavasti "kuolevaisen"...

Echo ehdottelee Georgelle?

 

Tuo pätee vain asioihin, jotka eivät perustu fysikaalisen maailman todellisuuteen. Esimerkiksi siihen, onko ooppera tai rap-musiikki taidetta.

Sen sijaan se, onko maapallo pyöreä, evoluutio totta, sukupuoli geenien määrittämä tai älykkyys periytyvä ominaisuus, ei ole mielipidekysymys. Näissä asioissa on olemassa totuus ja sen lisäksi tosiasioihin perustumattomia mielipiteitä eli uskomuksia.
Ihminen voi uskoa/tuntea itsestään asioita, jotka tosiasiassa ei ole totta ja se on ok jos muille ei aiheudu haittaa. Mutta se, että joku ehdottomasti vaatii ympäristöään/yhteiskuntaa mukautumaan tuntemuksiinsa, ei ole oikein. Jos minä tunnen olevani 2-metrinen musta koripalloilija, en voi syyttää muita vihapuheesta, jos he eivät "todellisuuttani" tunnusta.

Maapallo EI ole pyöreä, vaan soikea...kaikkea muuta listallasi olevia tutkitaan vieläkin. Täysin absoluuttista totuutta ei kaikkeen ole löydetty.

 

Joku luulee olevansa harras kristitty mutta ei käyttäyty yhtään niin kuin pitäisi

 

Tuo pätee vain asioihin, jotka eivät perustu fysikaalisen maailman todellisuuteen. Esimerkiksi siihen, onko ooppera tai rap-musiikki taidetta.

Sen sijaan se, onko maapallo pyöreä, evoluutio totta, sukupuoli geenien määrittämä tai älykkyys periytyvä ominaisuus, ei ole mielipidekysymys. Näissä asioissa on olemassa totuus ja sen lisäksi tosiasioihin perustumattomia mielipiteitä eli uskomuksia.
Ihminen voi uskoa/tuntea itsestään asioita, jotka tosiasiassa ei ole totta ja se on ok jos muille ei aiheudu haittaa. Mutta se, että joku ehdottomasti vaatii ympäristöään/yhteiskuntaa mukautumaan tuntemuksiinsa, ei ole oikein. Jos minä tunnen olevani 2-metrinen musta koripalloilija, en voi syyttää muita vihapuheesta, jos he eivät "todellisuuttani" tunnusta.

En mä sanonutkaan että toisten pitäisi mukautua tai sopeutua toisen harhaan. Jos joku ei usko vaikkapa evoluutioon faktana niin ei se kyllä usko vaikka rautalangasta vääntäisit. Sille maailma on erilainen kuin sulle tai mulle. Eikä se välttämätrtä ole väärin ajateltu vaikkei se historiankokeesta taida kymppiä saadakaan.

Ehkä mun pointtini on enemmän se, että jokaisella on omanlainen tapa elää, olla ja kokea ja liian harva ymmärtää ettei kanssaihminenkään saati kauempana asuva välttämättä koe alkuunikaan samoin.

 

Voin sanoa että tuossa esimerkissäni ne on.
Miksei voi joku asia olla mustavalkoinen, miksi semmoista nykyään pelätään kuin ruttoa?

Ehkä pienenpieni mahis mulla olisi päästä pois oikeudellisesta vastuusta jos näyttelisin olevani hullu. Mut sillonkin oisin jossain vankimielisairaalassa tai muussa hoidossa?

Jo sun esimerkissäsi on yksi ontuva kohta.

Siis se nainen joka on mielestään äiti teresa mutta joka usean mielestä on perheenrikkoja. Nimittäin se mies jolle nainen on olkapäänä ja hellijänä. Sen miehen mielestä nainen voi ollakin se avuntuoja. Ehkä enemmänkin, ehkä kuvitelmissa ja haaveissa tuleva vaimo. Ehkä jopa ainoa oikea nainen elämässä.

Toki jollekulle nainen voi olla pelkkä pano tai pikaista huvia mutta jo tässä on, mun näppikeltäni, useampi totuus kirjoitettuna.

 

Mun aloituksessa on kyse ihmisistä jotka oikeasti uskovat siihen puppuunsa.

Kai tiedät että moni ajattelee että myös uskovaisten ajatusmaailma on täyttä puppua, joten ainakin mun mielestä se miten toinen ihminen uskoo ja ajattelee ei tarvitse sellasta mielipide tulvaa mikä voi jopa satuttaa toisen heikkoa itsetuntoa tai haavoittaa sitä vahvempaakin itsetuntoa..vaan ihminen joka on erilainen siitä kulmasta katsottuna miten sä näät oikean ja väärän, tarvitsee joko ymmärrystä, hiljaista/äänekästä hyväksymistä tai ei mitään keneltäkään meiltä muilta?
Mä oon monta kertaa miettinyt tätä asiaa, että miks me arvostellaan sellasia asioita maailmassa mitkä ei ole vaaraksi toisille?
Mies tai nainen joka kokee olevansa vastakkaista sukupuolta, on erittäin haavoittuva sillon kun alkaa kyseenalaistamaan omaa itseään ja tarvitsee sillä hetkellä ennenkaikkea ymmärrystä toisilta, ei arvostelua.

 

Mä odotan ininä-lausetta "mut jos se väärä ajatus antaa sille ihmiselle lohtua ja tekee sen onnelliseksi."

Se lause tulee...ennemmin tai myöhemmin. *odottelee*

Mut jos se väärä ajatus tekee sen ihmisen onnelliseksi, niin onko siitä silloin haittaa?

 

Kai tiedät että moni ajattelee että myös uskovaisten ajatusmaailma on täyttä puppua, joten ainakin mun mielestä se miten toinen ihminen uskoo ja ajattelee ei tarvitse sellasta mielipide tulvaa mikä voi jopa satuttaa toisen heikkoa itsetuntoa tai haavoittaa sitä vahvempaakin itsetuntoa..vaan ihminen joka on erilainen siitä kulmasta katsottuna miten sä näät oikean ja väärän, tarvitsee joko ymmärrystä, hiljaista/äänekästä hyväksymistä tai ei mitään keneltäkään meiltä muilta?
Mä oon monta kertaa miettinyt tätä asiaa, että miks me arvostellaan sellasia asioita maailmassa mitkä ei ole vaaraksi toisille?
Mies tai nainen joka kokee olevansa vastakkaista sukupuolta, on erittäin haavoittuva sillon kun alkaa kyseenalaistamaan omaa itseään ja tarvitsee sillä hetkellä ennenkaikkea ymmärrystä toisilta, ei arvostelua.

Mä mietin joku päivä herkkiä ihmisiä, tai sitä että joku on herkkä jossain asiassa.

Mutta tulin taas siihen lopputulokseen että ymmärtää voi, mut ei hyväksyä kaikkea.
Herkkien ihmisten mukaan ei voi maailmaa rakentaa. Miehillä ja naisilla olkoon edelleen omat vessansa vaikka joku vähemmistön edustaja herkistelisi miten.

En mäkään niin kovaksikeitetty ole etteikö mulla olisi arkoja kohtia, mut en mä vaadi niihin koko maailman ymmärrystä.

 

Mutta tulin taas siihen lopputulokseen että ymmärtää voi, mut ei hyväksyä kaikkea.

Ei kaikkea tarvitsekaan hyväksyä, ei missään tapauksessa...mutta on asioita mitkä eivät ole vaaraksi muille...ja silloin on oikeasti hyvä pohtia, että kuinka tärkeää se on alkaa arvostelemaan sitä asiaa vastaan kovaan ääneen tai ketä se auttaa tai kenen taivaspisteitä se nostaa?

 

-Joku saattaa näin isänpäivänä uskotella että ei ole isä 10 vuotta sitten baaripanon seurauksena syntyneelle Jesperille, jota ei ole koskaan nähnyt. Kyllä hän silti on se varsinainen isä, vaikka Jesperillä olisi elämässään häntä korvaavia isähahmoja.

Onko siittiönsä spermapankkiin luovuttanut mies jälkeläistensä isä?

 

Ei mun mielestä ole, sellanen pelkuri joka juoksee pakoon vastuutaan ei ole mitään muuta kuin siittänyt isättömän lapsen tähän maailmaan ja hyljännyt tämän, että voisi jatkaa oman huvinsa jatkamista.
Sellaset miehet nyt on sitten asia täysin erikseen ketkä eivät edes tiedä olevansa jonkun isiä.

Miksi mies on tässä se joka juoksee vastuutaan pakoon mikäli nainen on yksipuolisesti päättänyt synnyttää lapsen? Yhdynnän jälkeenkin kun on vielä keinoja estää raskaus.

 

Koska mä haluan puhkoa koko ajan reikiä siihen tyhmentävään "kaikkea tulee ymmärtää/ei ole oikeaa totuutta/rakkaus&suvaitsevaisuus" -kuplaan.
Se ei ole oikeaa rakkautta.

Noiden aloitusviestissäni ym.valheiden omaksuminen on myös vastuun pakoilua. Vastuu siitä, että mitä tosiasioiden myöntämisestä seuraisi, ja kipeän totuuden kohtaaminen.

Mutta kun nykyihminen haluaa mieluummin lohduttaa itseään valheella, kuin kohdata kipeän totuuden.

Voinhan mä sanoa miehelleni että "voi rakas, mä en nyt koe olevani oikein äiti. Mitäs jos otan vuoden virkavapaata äitiydestäni?" Perhe tykkäis kovasti?

Nyt minä en ymmärrä. Siis ymmärtämisen yrittäminen ei ole rakkautta? Se, että yrittää asettua toisen asemaan ja ymmärtää, ehkä yrittää hyväksyä toisen ihmisen olemisen, ei olisi rakkautta?

Totuus taas ei varmaan ole mustavalkoinen, koska se on harmaa ja kulkee harmaan eri sävyissä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mustavalkoiset ihmiset ovat jollain tapaa onnekkaita, koska he eivät näe harmaan alueita ja voivat siis kaikessa rauhassa muodostaa yksioikoisia mielipiteitä täysin tyytyväisinä.
Mutta totuus siis pohjimmiltaan. Mitä se on? Onko se näkyvä fyysinen maailma ympärillämme, vai jotain muuta? Entä, kun kaksi ihmistä ei kuitenkaan koskaan näe totuutta yhdellä tapaa? Kumpi totuus on silloin oikea? Totuus saattaa olla jopa hankala mittari, koska se ei ole absoluuttinen ja ehdoton.

Sitten, miksi olisi enemmän väärin elää valheessa onnellisena, kuin totuudessa onnettomana?
Mietitään tuota sinun perhevertausta, onko parempi, että yrität onnettomana huolehtia perheestä, kuin hakea onnellisutta ja sitä kautta ehkä onnistua paremmin kasvattamisessa, mikäli siis aikoisit sitä jatkaa? Miten onneton ihminen voisi kasvattaa onnellisia lapsia, jos ei tiedä, mitä onnellisuus tarkoittaa?

 

Tiedäthän Echo että sukupuolen määräytyminen on hyvin monimutkainen prosessi, ei pelkkää X ja Y : tä. Ja tämä noin biologian näkökulmasta, ei psykologisesti. Varsinaiset häiriöt on varmaan suht harvinaisia(?) mutta ne keitä koskettaa on varmaan vaikea asia...
Siinä olen samaa mieltä, että oikeasti genomiltaan tavanomaiset xx ja xy saisi olla mitä on. Eli psykologinen sukupuolineutraaliusvaatimus tavallisten ihmisten keskuudessa on ihan hömppää. Omille pienille lapsilleni puhun miehistä ja naisista, tytöistä ja pojista koska se on arkipäivää. Mutta jos on epäselvä sukupuoleltaan niin se pitää hyväksyä yhtä lailla.

 

Mistä sä tiedät miten toinen tuntee elämänsä ja asiansa? Et mistään.
Sulla on vaan oma käsityksesi siitä miten asioiden pitää mennä ja miten toisen tulee tuntea. Mutta voi tulla yllätyksenä se että jokaisella täällä on jaakobin paininsa menossa, sinullakin. Niitä ei vaan ruukata ääneen julistaa. Et säkään niin tee.

Mitä sitten jos joku tuntee ja näkee itsensä vuoren kokoisena vaikka onkin vain oljen henkäys? Kyllä hän tietää näkevänsä ja tuntevansa väärin, sillä hänen elämänsä kokemukset ovat siihen myötävaikuttaneet ja hän on eksyksissä itsestään.

Mitä sitten jos onkin 64- vuotias mutta tuntee itsensä 49- vuotiaaksi? Kyllä hän itse tietää oikean ikänsä mutta onko hänen pakko pukea ylleen joku kulahtaneen eläkelläisen rooli vain sen takia että ikä?

Jokaisella meistä on tasan tarkkaan oma ruoska käytössä ja muistuttamassa mitä et ole. Ja kuinka huono ja epäkelpo on. Ei siihen tarvita kaikenmaailman echoja saarnaa pitämään ja syyttelemään, kyllä ihminen tekee sen itse.

Vähän kahden vaiheilla olen. Toisaalta ihan sama, mitä ihmiset itselleen valehtelevat. Mutta toisaalta, hyvä olisi herätä todellisuuteen.
Toki aika eri tason esimerkkejä olivat, mutta mitä auttaa esim valehdella (itselleen) ikää, kun sitten kaikki muut nauravat sinulle.