Huomasin vasta nyt viestin.
Mulla on ollu oikeestaan koko ajan tunne, että haluan lisää lapsia. Jo ekan raskauden loppuvaiheessa itkin, että jos en saa koskaan kokea tätä enää uudelleen. Esikoinen on nyt neljävuotias. Tietenkin sitä miettii esikoisen kannalta, että hän on saanut kaiken huomioni tähän asti ja nyt tilanne muuttuu, odotettavissa siis mustasukkasuutta. Koen kuitenkin, että pääasiassa tämä tuo esikoisen elämään lisää. Vaikka isä puuttuukin, niin on sitten äidin lisäksi sisarus. Jostain syystä pärjäämisestä en ole ollut huolissani ollenkaan. Esikoinen oli kaksivuotiaaksi todella huono nukkuja eikä siihen auttanut mikään muu kuin aika. Siitäkin selvittiin!
Väärin et varmasti tehnyt mitään, koska mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Voit koska vaan päättää toisin tai olla päättämättä. Voi kun voisin auttaa enemmän! Toivon todella, että saat asiat oman pään sisällä selväksi oli lopputulos kumpi tahansa!