V
vierailija
Vieras
Paljon puhutaan alhaisesta syntyvyydestä ja onhan se yhteiskunnallisesti ongelma. Mutta miten asia saataisiin korjattua? Itse olen sitä mieltä, että lapsentekoikä pitäisi saada alhaisemmaksi. Kun ensimmäinen lapsi syntyisi reilusti alle kolmekymppisenä, perheeseen helpommin syntyisi useampia lapsia. Useinhan se menee isommissa perheissä niin, että se kolmas tai neljäskin lapsi menee jo sillä tavalla rutiinilla. Vähän niin kuin samalla hiellä. Ja jos kaksi ensimmäistä lasta on syntynyt alle kolmekymppisenä saattaa mielikin vielä muuttua ja tulla kaipuu sellaiseen iltatähteen ja niin alkujaan kaksilapsisestä perheestä tuleekin kolmelapsinen. Näin ei käy, jos ensimmäinen lapsi saadaan 35-vuotiaana.
Miten lapsentekoiän laskussa sitten voisi onnistua? Ensinnäkin tarvitaan asennemuutos ja toiseksi tarvitaan tukea. Tarvitaan asennemuutos nimenomaan sen suhteen, että alettaisiin pitää hienona asiana sitä, jos ihminen päättää tehdä lapsensa 20-vuotiaana. Nykyäänhän kuulee lähinnä sitä, että voi voi kun nuoruus jää kokematta. Miksi kukaan ei voivottele sitä, että aikuisuus jää kokematta kun lapset tehdään parhaassa työiässä. Dinkut käyvät pariskuntina viininmaistelulomilla samaan aikaan kun itse kärsitään unenpuutteesta ja paskanhajusta. Tosiasia on se, että jokaisessa ikävaiheessa lapset muuttavat elämää ja jokaisessa ikävaiheessa voi tehdä makeita juttuja ilman lapsia tai lasten kanssa.
Kaikkein eniten tarvitaan kuitenkin tukea. Sekä rahallista että muuta. Rahatukea ei varmastikaan voi suoraan kohdistaa vain nuorille äideille, mutta yksi asia mitä en ole koskaan ymmärtänyt on se, miksi esimerkiksi yliopistoissa ei ole kunnon tukipalveluja opiskeleville vanhemmille. Siellä pitäisi ilman muuta olla päiväkoti ja hyvät sosiaaliset tilat, joissa voisi hyödyntää esimerkiksi kirjaston palveluja lapsen ollessa mukana. Se olisi nimenomaan yhteiskunnallisesti yksi parhaista sijoituksista, jos tulevat maisterit saataisiin tekemään lapsensa jo ennen valmistumista niin, että valmistumisen jälkeen heillä olisi edessään keskeytymätön työura ja valmiit varkostot muiden akateemisten vanhempien kanssa.
Nythän moni lykkää perheen perustamista juuri siksi, että pelkäävät työuriensa puolesta. Se menee ihan väärin päin. Ihmiset kärsivät turhaan 10 vuotta pätkätyöhelvettiä, jota perustellaan työnantajien puolelta sillä, että kohta ne tekevät kuitenkin lapsia. Siis kaikki nuorena lapsen saamisen ongelmat kyllä tulevat joka tapauksessa, vaikka lapset tehtäisiin vasta lähempänä neljää kymppiä. Sen lisäksi työura sitten katkeaa silloin parhaassa etenemisvaiheessa kun pitäisi päästä kiinni ensimmäisiin johtajan paikkoihin.
Miten lapsentekoiän laskussa sitten voisi onnistua? Ensinnäkin tarvitaan asennemuutos ja toiseksi tarvitaan tukea. Tarvitaan asennemuutos nimenomaan sen suhteen, että alettaisiin pitää hienona asiana sitä, jos ihminen päättää tehdä lapsensa 20-vuotiaana. Nykyäänhän kuulee lähinnä sitä, että voi voi kun nuoruus jää kokematta. Miksi kukaan ei voivottele sitä, että aikuisuus jää kokematta kun lapset tehdään parhaassa työiässä. Dinkut käyvät pariskuntina viininmaistelulomilla samaan aikaan kun itse kärsitään unenpuutteesta ja paskanhajusta. Tosiasia on se, että jokaisessa ikävaiheessa lapset muuttavat elämää ja jokaisessa ikävaiheessa voi tehdä makeita juttuja ilman lapsia tai lasten kanssa.
Kaikkein eniten tarvitaan kuitenkin tukea. Sekä rahallista että muuta. Rahatukea ei varmastikaan voi suoraan kohdistaa vain nuorille äideille, mutta yksi asia mitä en ole koskaan ymmärtänyt on se, miksi esimerkiksi yliopistoissa ei ole kunnon tukipalveluja opiskeleville vanhemmille. Siellä pitäisi ilman muuta olla päiväkoti ja hyvät sosiaaliset tilat, joissa voisi hyödyntää esimerkiksi kirjaston palveluja lapsen ollessa mukana. Se olisi nimenomaan yhteiskunnallisesti yksi parhaista sijoituksista, jos tulevat maisterit saataisiin tekemään lapsensa jo ennen valmistumista niin, että valmistumisen jälkeen heillä olisi edessään keskeytymätön työura ja valmiit varkostot muiden akateemisten vanhempien kanssa.
Nythän moni lykkää perheen perustamista juuri siksi, että pelkäävät työuriensa puolesta. Se menee ihan väärin päin. Ihmiset kärsivät turhaan 10 vuotta pätkätyöhelvettiä, jota perustellaan työnantajien puolelta sillä, että kohta ne tekevät kuitenkin lapsia. Siis kaikki nuorena lapsen saamisen ongelmat kyllä tulevat joka tapauksessa, vaikka lapset tehtäisiin vasta lähempänä neljää kymppiä. Sen lisäksi työura sitten katkeaa silloin parhaassa etenemisvaiheessa kun pitäisi päästä kiinni ensimmäisiin johtajan paikkoihin.
