Pakko kirjoitella tänne tuntemuksia, kun ei päässä suostu muuta pyörimään kuin raskaus ja vauvajutut. Kahdeksas viikko siis alkanut, kaksi viikkoa aikaa ekaan neuvolaan, sittenhän se siitä pian pitäisi olla jo ultrakin kun menee jo niin pitkälle. Mutta mulla pyörii vaan mielessä että siellä ei olekaan ketään tai sydän ei syki. Ja toisaalta taas mietin jo vauvan vaatteita, tarvikkeita, nimiä, kummeja, sitä milloin ja miten kerrotaan muille, yms niin kuin vauva olisi varmasti tulossa. Tää on niin hirveen sekavaa, onnellista ja toiveikasta mutta älyttömän pelottavaa. Miten maltan odottaa sinne ultraan asti, vai voisikohan neuvolassa kuulua jo sydänääniä viikolla 10?