Elämättömän elämän häpeä

Kiinnostaako sua hirmusti niiden muiden elämät?

Vieläkö muistat kuka oli kuka ja kellä kuinka monta kersaa?

Tietenkin, koska se epäkohta itseeni on niin suuri. On mulla myös läheisempiä tuttuja joiden elämää pääsen seuraamaan useammin ja läheisemmin. He tosin ovat tunteneet mut sen verran kauan, että eivät enää kysele, koska tietävät että mikään ei ole muuttunut, eikä tule ikinä muuttumaan. Ei mulla kyllä ole vuosikausiin ole noidenkaan ihmisten kanssa ollut mitään yhteistä. Heillä arkea määrittävät puoliso, lapset, ura, vastuu, hankinnat ja matkailu. Pari kertaa vuodessa käydään kaljalla ja joskus urheilemassa. Ymmärrän kyllä miksi eivät halua seuraani useammin kokea.

[ap]

 

Ootko miettinyt että hyväksyisit tuttavaporukkaasi myös muita ihmisiä kuin maajohtajia ja lääkäreitä?

Ai etkö? Ihan vaan sattumalta kaikki sun harrastusseurasi ja kimppakyytisi sattuu olemaan pankinjohtajia ja sijoitusneuvojia?

Tämä nyt oli tietenkin vain ironian sanelema sattuma. On mun tuttavapiirissäni myös duunareita, toimistotyöläisiä. Perhe on kyllä oikeastaan jokaisella ja työttömyyttä vain satunnaisesti.

Jos ajattelet, että mun pitäisi hakeutua vertaisteni seuraan niin se on käytännössä mahdotonta. Suomessa on ehkä sata mun kaltaista luuseria, enkä usko, että he millään luuseri-etsii-luuseria -palstalla olemassaolostaan ilmoittelevat. Jo se että olen ollut käytännössä koko aikuiselämäni työelämän ulkopuolella tekee musta niin poikkeavan, että vertaisseuran löytäminen on kuin oikeinlauletun nuotin etsimistä Matti Nykäsen levyiltä.

[ap]

 

Tietenkin, koska se epäkohta itseeni on niin suuri. On mulla myös läheisempiä tuttuja joiden elämää pääsen seuraamaan useammin ja läheisemmin. He tosin ovat tunteneet mut sen verran kauan, että eivät enää kysele, koska tietävät että mikään ei ole muuttunut, eikä tule ikinä muuttumaan. Ei mulla kyllä ole vuosikausiin ole noidenkaan ihmisten kanssa ollut mitään yhteistä. Heillä arkea määrittävät puoliso, lapset, ura, vastuu, hankinnat ja matkailu. Pari kertaa vuodessa käydään kaljalla ja joskus urheilemassa. Ymmärrän kyllä miksi eivät halua seuraani useammin kokea.

[ap]

Eiku mävaan sitä, että mä en kyllä yhtään muista koskaan mitään mitä joku hyvänpäiväntuttu tai pelikaveri yksityiselämästään pulisi. Ei mua kiinnosta.

Ja harvemmin muitakaan kiinnostaa.

Oiskohan toi ongelma tosiaan vain sun päässäsi?

 

Eiku mävaan sitä, että mä en kyllä yhtään muista koskaan mitään mitä joku hyvänpäiväntuttu tai pelikaveri yksityiselämästään pulisi. Ei mua kiinnosta.

Ja harvemmin muitakaan kiinnostaa.

Oiskohan toi ongelma tosiaan vain sun päässäsi?

Miten ongelma voi olla päässä, jos se on konkreettinen?

Väität siis, että mulla ei ole mitään ongelmaa ja mun elämässä on kaikki hyvin? Olet sitä mieltä, että olen elänyt kuten ihmisen pitääkin elää, eikä mun tilanteessa ole mitään poikkeavaa? Ei mitään, joka saisi toisen ihmisen säpsähtämään ja ihmettelemään, jos tilanteeni hänelle kertoisin?

Eikä niillä yksityiskohdilla ole mitään väliä. Sä takerrut vain lillukanvarsiin. Muut elävät normaalia elämää ja minä en. Muut ovat hoitaneet asiansa oikein ja minä en. Ei sillä ole väliä onko se toinen lääkäri vai rakennusmies. He ovat kaikilta osin normaaleja ja minä friikki.

[ap]

 

Miten ongelma voi olla päässä, jos se on konkreettinen?

Väität siis, että mulla ei ole mitään ongelmaa ja mun elämässä on kaikki hyvin? Olet sitä mieltä, että olen elänyt kuten ihmisen pitääkin elää, eikä mun tilanteessa ole mitään poikkeavaa? Ei mitään, joka saisi toisen ihmisen säpsähtämään ja ihmettelemään, jos tilanteeni hänelle kertoisin?

Eikä niillä yksityiskohdilla ole mitään väliä. Sä takerrut vain lillukanvarsiin. Muut elävät normaalia elämää ja minä en. Muut ovat hoitaneet asiansa oikein ja minä en. Ei sillä ole väliä onko se toinen lääkäri vai rakennusmies. He ovat kaikilta osin normaaleja ja minä friikki.

[ap]

Ei, vaan sitä yritän sanoa että ei niitä toisia kiinnosta vittuakaan ootko sä insinööri tai ootko olematta jotain.

Tai mua ei ainakaan kiinnosta.

Ei ihmisarvoa mitata millään titteleillä tai sillä onko puoliso tai lapsia.

 

Ei, vaan sitä yritän sanoa että ei niitä toisia kiinnosta vittuakaan ootko sä insinööri tai ootko olematta jotain.

Tai mua ei ainakaan kiinnosta.

Ei ihmisarvoa mitata millään titteleillä tai sillä onko puoliso tai lapsia.

Ei varmasti kiinnosta olenko insinööri vai kaupan kassa. Varmasti kiinnostaa olenko kaupan kassa vai toistakymmentä vuotta valtion piikkiin elänyt loinen. Tai ehkä ei niinkään kiinnosta, mutta varmasti muodostavat käsityksen musta tuon tiedon perusteella. Saati sitten, jos tietäisivät kaiken muun missä olen elämässäni epäonnistunut.

Voit toistella tuota, että ihmisarvo on muutakin kuin saavutukset ja oikeneläminen, mutta se ei tee siitä totuutta. Katso vaikka lehtien otsikoita ja seuraa keskusteluja. Kauaa ei pidä seurata, kun näkee jo miten työttömät ollaan valmiita toivottamaan alimpaan helvettiin ja miten kokematonta aikuista pidetään pelottavana ja kykenemättömänä suhteeseen. Tietenkään nuo eivät edusta kaikkien mielipiteitä, mutta suurimman osan kyllä.

[ap]

 

Ei varmasti kiinnosta olenko insinööri vai kaupan kassa. Varmasti kiinnostaa olenko kaupan kassa vai toistakymmentä vuotta valtion piikkiin elänyt loinen. Tai ehkä ei niinkään kiinnosta, mutta varmasti muodostavat käsityksen musta tuon tiedon perusteella. Saati sitten, jos tietäisivät kaiken muun missä olen elämässäni epäonnistunut.

Voit toistella tuota, että ihmisarvo on muutakin kuin saavutukset ja oikeneläminen, mutta se ei tee siitä totuutta. Katso vaikka lehtien otsikoita ja seuraa keskusteluja. Kauaa ei pidä seurata, kun näkee jo miten työttömät ollaan valmiita toivottamaan alimpaan helvettiin ja miten kokematonta aikuista pidetään pelottavana ja kykenemättömänä suhteeseen. Tietenkään nuo eivät edusta kaikkien mielipiteitä, mutta suurimman osan kyllä.

[ap]

Jaa.

Anna sä sit elämäsi olla turha koska suurin osa (muka) ajattelee niin.

Mä poistun elämään lopunkin elämäni silleen kuin ITSE haluan.

 

Miten ongelma voi olla päässä, jos se on konkreettinen?

Väität siis, että mulla ei ole mitään ongelmaa ja mun elämässä on kaikki hyvin? Olet sitä mieltä, että olen elänyt kuten ihmisen pitääkin elää, eikä mun tilanteessa ole mitään poikkeavaa? Ei mitään, joka saisi toisen ihmisen säpsähtämään ja ihmettelemään, jos tilanteeni hänelle kertoisin?

Eikä niillä yksityiskohdilla ole mitään väliä. Sä takerrut vain lillukanvarsiin. Muut elävät normaalia elämää ja minä en. Muut ovat hoitaneet asiansa oikein ja minä en. Ei sillä ole väliä onko se toinen lääkäri vai rakennusmies. He ovat kaikilta osin normaaleja ja minä friikki.

[ap]

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka ensimmäisenä uuden ihmisen ja mahdollisen tulevan kumppanin tavattuaan kysyvät ammattia ja mitä teet työksesi eli haluat mielikuvan ihmisestä stereotypioiden kautta ja minkä arvoinen toinen on rahassa/saa palkkaa.

Mikä on normaali elämän ja friikkielämän ero. Mikä on normaalia. onko normaalielämä sinulle kaksplussalehden perheonnijutut tai sisustuslehtien täydelliset kodit.

Eikö ole mitään väliä mitä ajatuksia ihmisen päässä liikkuu. Onnellinen elämä on mielestäni ihan oman pään sisälle rakennettu henkilökohtainen juttu.

 

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka ensimmäisenä uuden ihmisen ja mahdollisen tulevan kumppanin tavattuaan kysyvät ammattia ja mitä teet työksesi eli haluat mielikuvan ihmisestä stereotypioiden kautta ja minkä arvoinen toinen on rahassa/saa palkkaa.

Mikä on normaali elämän ja friikkielämän ero. Mikä on normaalia. onko normaalielämä sinulle kaksplussalehden perheonnijutut tai sisustuslehtien täydelliset kodit.

Eikö ole mitään väliä mitä ajatuksia ihmisen päässä liikkuu. Onnellinen elämä on mielestäni ihan oman pään sisälle rakennettu henkilökohtainen juttu.

Niitä ihmisiä? Tarkoitat siis normaalia?

On mielestäni äärettömän ylimielistä nostaa itsensä paremmaksi ihmiseksi, koska nettipalstalla esittää olevansa kiinnostuneempi ihmisen sisimmistä kuin konkretiasta. Suurin osa ihmisten vähemmän syvällisistä kanssakäymisistä perustuu pelkästään pinnallisiin juttuihin, eikä siinä ole mitään väärää. Jos tämmöinen mun esimerkin luuserielämä ei olisi mitenkään poikkeuksellista tai millään pinnallisella ei olisi merkitystä, niin miksi suurin osa ihmisistä ei vaan jättäydy pois oravanpyörästä miettimään elämän syvempiä merkityksiä? Onko suurin osa ihmisistä muka väärässä?

Ja ehkä mä olen pinnallinen ihminen, enkä kykene olemaan onnellinen ilman saavutuksia ja näkyvää normaaliutta? Eivät kaikki voi olla ns. parempia ihmisiä.

[ap]

 

Niitä ihmisiä? Tarkoitat siis normaalia?

On mielestäni äärettömän ylimielistä nostaa itsensä paremmaksi ihmiseksi, koska nettipalstalla esittää olevansa kiinnostuneempi ihmisen sisimmistä kuin konkretiasta. Suurin osa ihmisten vähemmän syvällisistä kanssakäymisistä perustuu pelkästään pinnallisiin juttuihin, eikä siinä ole mitään väärää. Jos tämmöinen mun esimerkin luuserielämä ei olisi mitenkään poikkeuksellista tai millään pinnallisella ei olisi merkitystä, niin miksi suurin osa ihmisistä ei vaan jättäydy pois oravanpyörästä miettimään elämän syvempiä merkityksiä? Onko suurin osa ihmisistä muka väärässä?

Ja ehkä mä olen pinnallinen ihminen, enkä kykene olemaan onnellinen ilman saavutuksia ja näkyvää normaaliutta? Eivät kaikki voi olla ns. parempia ihmisiä.

[ap]

Miksi kokisin itseni paremmaksi ihmiseksi, jos olen kiinnostunut toisen ajatuksista ja avartaa omia mielipiteitäni erilaisiin asioihin. Olen näet friikimpi kuin sinä. Titteli/ammatti ei kerro yhtään mitään ihmisen älykkyydestä tai onko hän millainen ihminen arvoiltaan tms. Korkeakoulutetun ihmisen mielipiteet ja ajatukset voivat olla aivan äärettömän tylsiä ja kapeakatseisia. Jostain syystä täll. friikkinä vedän puoleeni samankaltaisia friikkejä.
Olet tyytymätön, koska et ole saavuttanut jotain tiettyä materialistista tavoitetta omassa päässäsi. Mainitset olevasti pinnallinen. Ehkä sinun pitäisi jollain keinoin tavoitteisiin yrittää päästä, mutta ongelma oli se ettet halua muuttua tai tehdä asialle yhtään mitään.

 

Ap ei ole yksin. Suomessa on kymmeniä tuhansia elämäntapatyöttömiä jotka eivät ole käytännössä koskaan olleet töissä, plus paljon isompi joukko terveysongelmaisia (sis. mielenterveysongelmat) jotka eivät myöskään koskaan tai käytännössä koskaan ole olleet töissä.

Sitä tosin ihmettelen, että onko ap:lla joku konkreettinen ja yksilöitävissä oleva asia joka estää häneltä kaiken työnteon ja opiskelun, vai onko se vain tuo pohjaton oman itsensä lyttääminen ja huonona pitäminen joka estää häneltä työn ja opiskelun.

Sitä, että ap:lla ei ole naista en ihmettele yhtään mikäli tuo tolkuton itsensä väheksyntä ja itsensä häpeäminen toistuu kaikissa ihmissuhteissa. Eihän tuollaista jatka kukaan nainen kuunnella tai katsella pidemmän päälle.

 

Niitä ihmisiä? Tarkoitat siis normaalia?

On mielestäni äärettömän ylimielistä nostaa itsensä paremmaksi ihmiseksi, koska nettipalstalla esittää olevansa kiinnostuneempi ihmisen sisimmistä kuin konkretiasta. Suurin osa ihmisten vähemmän syvällisistä kanssakäymisistä perustuu pelkästään pinnallisiin juttuihin, eikä siinä ole mitään väärää. Jos tämmöinen mun esimerkin luuserielämä ei olisi mitenkään poikkeuksellista tai millään pinnallisella ei olisi merkitystä, niin miksi suurin osa ihmisistä ei vaan jättäydy pois oravanpyörästä miettimään elämän syvempiä merkityksiä? Onko suurin osa ihmisistä muka väärässä?

Ja ehkä mä olen pinnallinen ihminen, enkä kykene olemaan onnellinen ilman saavutuksia ja näkyvää normaaliutta? Eivät kaikki voi olla ns. parempia ihmisiä.

[ap]

Sen takia suurin osa ei jättäydy pois oravanpyörästä koska moni haluaa enemmänkin kuin työttömyyskorvauksen ja asumistuen, ja siinä ei ole mitään pahaa tai materialistista. Lapsetkin pitää ruokkia.

Mutta moni tiedostaa sen, ettei ulkonaiset saavutukset ole SE juttu. Mä olen elämässäni ollut erittäin monessa ryhmässä ja yhteisössä (kuten moni muukin palstalainen), ja voin sanoa että ei aina se valkoisessa betonitalossa asuva toimitusjohtaja ole se ryhmän onnellisin.
Ja voin sanoa tuntevani monia vanhempia jotka ovat erittäin yksinäisiä lapsikatraansa keskellä. Kukaan ei soita, ei käy kylässä, lapsillakaan ei tuntumaan muihin lapsiperheisiin. Yksinäisyys ja tyhjyys. Ei se lasten lukumäärä ole myöskään suosion tae.

Elämässä ihan oikeasti on yks tärkeimpiä ominaisuuksia että tulee ryhmässä toimeen ja on mukava, ja sussa on niitä piirteitä. Olet ilmeisesti perusterve - ja olet vielä siinä iässä että toivo ei ole menetetty.

Sä haluaisit uran. Valitettava tosiasia on se että joutuisit kestämään ensin päivän-viikon mittaisia pätkätöitä, käymään 2-3 vuoden prässin ennenku sut vakinaistettaisiin (siis jos haluat yrittää, ja olla töissä aikaansaapa). Mutta sit se vaihe ois ohi?
Älä halveksi sitä ruohonjuuritasoa mistä sun pitää ponnistaa työelämään. Sen on moni joutunut käymään, ja työt on pikkuhiljaa lisääntyneet.

 

Ja jos sä nyt kuljet samassa autossa lääkärien ja yrityspomojen kanssa, niin hei, siinä vinoutuisi ajattelu ja tulisi paineet kellä tahansa!

Iso osa suomalaisia on tavallisia leppoisia duunareita, pätkätyöläisiä, ja työttömiäkin.

 

Jaa.

Anna sä sit elämäsi olla turha koska suurin osa (muka) ajattelee niin.

Mä poistun elämään lopunkin elämäni silleen kuin ITSE haluan.

Muiden ajatukset olisivat mulle yksi ja se sama, jos ne eivät suoraan vaikuttaisi mun elämään. Joskus mäkin kuvittelin, että ihmisen tärkein omainaisuus on hyvyys ihmisenä. Valitettavasti hyvällä ihmisyydellä ei saada työpaikkaa, ei saada parisuhdetta, ei saada rahaa, ei saada onnea. Nuo vaativat konkreettisia saavutuksia ja tekoja.

Onko ihme, että ajattelen elämäni olevan turha?

[ap]

 

Miksi kokisin itseni paremmaksi ihmiseksi, jos olen kiinnostunut toisen ajatuksista ja avartaa omia mielipiteitäni erilaisiin asioihin. Olen näet friikimpi kuin sinä. Titteli/ammatti ei kerro yhtään mitään ihmisen älykkyydestä tai onko hän millainen ihminen arvoiltaan tms. Korkeakoulutetun ihmisen mielipiteet ja ajatukset voivat olla aivan äärettömän tylsiä ja kapeakatseisia. Jostain syystä täll. friikkinä vedän puoleeni samankaltaisia friikkejä.
Olet tyytymätön, koska et ole saavuttanut jotain tiettyä materialistista tavoitetta omassa päässäsi. Mainitset olevasti pinnallinen. Ehkä sinun pitäisi jollain keinoin tavoitteisiin yrittää päästä, mutta ongelma oli se ettet halua muuttua tai tehdä asialle yhtään mitään.

Saatan olla pinnallinen. Saatan olla myös kateellinen. Ennen kaikkea olen utelias kokemaan sen mitä kaikki muut tavoittelevat ja mitä kohti pyrkivät. Ei tässä ole mistään ajatusten laadusta kyse. Täytyy olla melko pihalla tosielämästä, jos ei näe miten tässä yhteiskunnassa nokkimisjärjestys muodostuu ja mitä ovat ne teot, joita yleisesti arvostetaan. Ajattelijaa tai hyvää ihmistä arvostetaan, jos kyseessä on Kant tai Gandhi, mutta meillä muilla taviksilla pitää olla muut, realistisemmat tavoitteet.

[ap]

 

Ap ei ole yksin. Suomessa on kymmeniä tuhansia elämäntapatyöttömiä jotka eivät ole käytännössä koskaan olleet töissä, plus paljon isompi joukko terveysongelmaisia (sis. mielenterveysongelmat) jotka eivät myöskään koskaan tai käytännössä koskaan ole olleet töissä.

Sitä tosin ihmettelen, että onko ap:lla joku konkreettinen ja yksilöitävissä oleva asia joka estää häneltä kaiken työnteon ja opiskelun, vai onko se vain tuo pohjaton oman itsensä lyttääminen ja huonona pitäminen joka estää häneltä työn ja opiskelun.

Sitä, että ap:lla ei ole naista en ihmettele yhtään mikäli tuo tolkuton itsensä väheksyntä ja itsensä häpeäminen toistuu kaikissa ihmissuhteissa. Eihän tuollaista jatka kukaan nainen kuunnella tai katsella pidemmän päälle.

Mikä olisi hyväksyttävän konkreettinen selitys työttömyydelle? Sairaus, tyhmyys vai jokin näiden yhdistelmä? Tällä hetkellä mun este on halun puute. Koska pilasin ne elämäni vuodet joiden aikana normaali ihminen hankkii ammatin ja työpaikan, niin en enää vuosikymmen myöhemmin jaksa lähteä samalta viivalta kuin kahdeksantoistakesäiset tavoittelemaan ehkä jotain tulevaisuudessa siintävää minimipalkkaduunia.

Tässä on myös hyvä esimerkki niille, jotka tässä ketjussa epäilivät etteivät ihmiset tuomitse tai ajattele kieroon kaltaistani ihmistä.

[ap]

 

Sen takia suurin osa ei jättäydy pois oravanpyörästä koska moni haluaa enemmänkin kuin työttömyyskorvauksen ja asumistuen, ja siinä ei ole mitään pahaa tai materialistista. Lapsetkin pitää ruokkia.

Mutta moni tiedostaa sen, ettei ulkonaiset saavutukset ole SE juttu. Mä olen elämässäni ollut erittäin monessa ryhmässä ja yhteisössä (kuten moni muukin palstalainen), ja voin sanoa että ei aina se valkoisessa betonitalossa asuva toimitusjohtaja ole se ryhmän onnellisin.
Ja voin sanoa tuntevani monia vanhempia jotka ovat erittäin yksinäisiä lapsikatraansa keskellä. Kukaan ei soita, ei käy kylässä, lapsillakaan ei tuntumaan muihin lapsiperheisiin. Yksinäisyys ja tyhjyys. Ei se lasten lukumäärä ole myöskään suosion tae.

Elämässä ihan oikeasti on yks tärkeimpiä ominaisuuksia että tulee ryhmässä toimeen ja on mukava, ja sussa on niitä piirteitä. Olet ilmeisesti perusterve - ja olet vielä siinä iässä että toivo ei ole menetetty.

Sä haluaisit uran. Valitettava tosiasia on se että joutuisit kestämään ensin päivän-viikon mittaisia pätkätöitä, käymään 2-3 vuoden prässin ennenku sut vakinaistettaisiin (siis jos haluat yrittää, ja olla töissä aikaansaapa). Mutta sit se vaihe ois ohi?
Älä halveksi sitä ruohonjuuritasoa mistä sun pitää ponnistaa työelämään. Sen on moni joutunut käymään, ja työt on pikkuhiljaa lisääntyneet.

Ei tässä kerrottu mitään uutta. Ulkoiset saavutukset eivät ole SE juttu, kunhan niitä on. Kyllä minä tämän tiedän. Tullakseen hyväksytyksi epäonnistujan pitää ensin onnistua.

Lisäksi mä en pääse töihin. Vuoden ajan laitoin vähintään yhden hakemuksen viikossa realistisiin paikkoihin - kahdesta oltiin jatkoyhteydessä. Se on vähän kuin joulukuusi, josta on kaikki oksat katki. Koristeet tippuu lattialle, eikä uusia oksia juurikaan vanhaan, katkaistuun kuuseen kasva.

[ap]

 

Ja jos sä nyt kuljet samassa autossa lääkärien ja yrityspomojen kanssa, niin hei, siinä vinoutuisi ajattelu ja tulisi paineet kellä tahansa!

Iso osa suomalaisia on tavallisia leppoisia duunareita, pätkätyöläisiä, ja työttömiäkin.

Mun ikätovereista ja kaverien ikäryhmästä on työllisenä tilastojen mukaan lähes 90%. Tästä kun katsotaan pitkäaikastyöttömät niin edustan melko marginaalista ryhmää. Ehkä olet oikeassa ja minulle sopiva seura on se siltojen alta löytyvä ryhmä.

[ap]

 

Ei tässä kerrottu mitään uutta. Ulkoiset saavutukset eivät ole SE juttu, kunhan niitä on. Kyllä minä tämän tiedän. Tullakseen hyväksytyksi epäonnistujan pitää ensin onnistua.

Lisäksi mä en pääse töihin. Vuoden ajan laitoin vähintään yhden hakemuksen viikossa realistisiin paikkoihin - kahdesta oltiin jatkoyhteydessä. Se on vähän kuin joulukuusi, josta on kaikki oksat katki. Koristeet tippuu lattialle, eikä uusia oksia juurikaan vanhaan, katkaistuun kuuseen kasva.

[ap]

Rupea tekemään keikkaa, ihan mihin tahansa minne vaan otetaan. Kaikki työ on parempaa kuin se että istut itsesäälissä kotona - ja jos sä ihmisten arvostukselle olet perso, niin ne arvostavat kyllä sitä että yrittää edes tehdä mitä tahansa työtä.
Älä tämmöisenä aikana tyydy mihinkään työpaikkahakemuksiin, koska niitä tulee työnantajille parhaimmillaan 50-100 kpl.

Kun saat keikkalaisena jalan oven väliin ja jos sun olemus ei töissä ole jotain "olen maailman surkein -läjä, älkää palkatko mua enää koska en ansaitse sitä, ansaitsen vaan työpäivän jälkeen niskalaukauksen tai vähintään haulikolla p*rsiiseen", vaan olet aikaansaava ja oppimishaluinen tyyppi, niin töitä alkaa herua.

Sä et arvosta yksittäisiä päiviä töissä. Mutta niistä tulee isompi virta. Ja pahinta oikeesti on että möyrit itsesäälissä kotona ja katot kelloa "nyt ne muut menee töihin klo 8:aan....nyt ne tulee töistä 16.30".

 

Äläkä halveksi sitäkään että joutuisit olemaan 18-vuotiaiden kanssa samalla viivalla. Ei sun pakko ole kertoa kaikkea heille elämästäsi. Mulla yks parhaimmista opiskelukavereista on äitini ikäinen leidi, joka pelmahti 50-vuotiaana tunneille, nuorten opiskelijoiden joukkoon.

 

Mikä olisi hyväksyttävän konkreettinen selitys työttömyydelle? Sairaus, tyhmyys vai jokin näiden yhdistelmä? Tällä hetkellä mun este on halun puute. Koska pilasin ne elämäni vuodet joiden aikana normaali ihminen hankkii ammatin ja työpaikan, niin en enää vuosikymmen myöhemmin jaksa lähteä samalta viivalta kuin kahdeksantoistakesäiset tavoittelemaan ehkä jotain tulevaisuudessa siintävää minimipalkkaduunia.

Tässä on myös hyvä esimerkki niille, jotka tässä ketjussa epäilivät etteivät ihmiset tuomitse tai ajattele kieroon kaltaistani ihmistä.

[ap]

Onhan niitä työttömiä, jotka eivät jaksa ainakaan kovin paljon ponnistella työn saannin eteen, koska työttömyystuellakin pärjää ok.

Niin ja jos menisit opiskelemaan ammattikouluun jonkun perustutkinnon, niin aikuisten ryhmässä olisit todennäköisesti aika keskiverron ikäinen tai jopa jonkin verran keskivertoa nuorempi. Et siis todellakaan 18-vuotiaiden joukossa.

 

Muiden ajatukset olisivat mulle yksi ja se sama, jos ne eivät suoraan vaikuttaisi mun elämään. Joskus mäkin kuvittelin, että ihmisen tärkein omainaisuus on hyvyys ihmisenä. Valitettavasti hyvällä ihmisyydellä ei saada työpaikkaa, ei saada parisuhdetta, ei saada rahaa, ei saada onnea. Nuo vaativat konkreettisia saavutuksia ja tekoja.
Onko ihme, että ajattelen elämäni olevan turha?
[ap]

Kyllä usein tuntuu siltä, kun täytyy olla kolmekin ammattia ennen kuin löytää "sopivan", siis että niillä olisi normaali elämä mahdollista. Esimerkiksi tuntureille täytyisi lennättää työntekijät etelästä, et ei tarvis kokin yksin olla koko aattoa keittiössä eikä kukaan auta. Ylläsjärven tunturihotelli oli kerran Sukulan ohjelmassa. Tuskinpa se asia muuttui sen jälkeen miksikäänm luulen.

 

Mikä olisi hyväksyttävän konkreettinen selitys työttömyydelle? Sairaus, tyhmyys vai jokin näiden yhdistelmä? Tällä hetkellä mun este on halun puute. Koska pilasin ne elämäni vuodet joiden aikana normaali ihminen hankkii ammatin ja työpaikan, niin en enää vuosikymmen myöhemmin jaksa lähteä samalta viivalta kuin kahdeksantoistakesäiset tavoittelemaan ehkä jotain tulevaisuudessa siintävää minimipalkkaduunia.

Tässä on myös hyvä esimerkki niille, jotka tässä ketjussa epäilivät etteivät ihmiset tuomitse tai ajattele kieroon kaltaistani ihmistä.

[ap]

Miten olet pilannut ne vuodet....Onko CV:ssä iso aukko, jota et voi oikein mitenkään selittää työhaastattelussa...

 

Saatan olla pinnallinen. Saatan olla myös kateellinen. Ennen kaikkea olen utelias kokemaan sen mitä kaikki muut tavoittelevat ja mitä kohti pyrkivät. Ei tässä ole mistään ajatusten laadusta kyse. Täytyy olla melko pihalla tosielämästä, jos ei näe miten tässä yhteiskunnassa nokkimisjärjestys muodostuu ja mitä ovat ne teot, joita yleisesti arvostetaan. Ajattelijaa tai hyvää ihmistä arvostetaan, jos kyseessä on Kant tai Gandhi, mutta meillä muilla taviksilla pitää olla muut, realistisemmat tavoitteet.

[ap]

Ehkä sitä yrittää selittää, ettei titteleillä ja rahalla mitata ihmisen arvoa ja arvostusta. Karismaa löytyy ihmisestä tai sitä ei vaan ole.
Jos itse on tyytyväinen Tokmannin vaatteisiin miksi pitäisi niitä hakea Stockmannilta muiden ihmisten takia.
Itsetunto pitää vaan olla niin kohdillaan, että tietää mitä itse tavoittelee.
Et elä muiden elämään vaan ihan omaasi.
Ja ei tarvitse olla ituhippi poltellen weediä Intiassa ja pohtia siellä elämän tarkoitusta. Sitä voi tehdä kyllä ihan omassa porvarillisessa elämässään. yleensä pitää käydä työssä, jotta pystyy toteuttamaan omia unelmiaan. Se on realismia se.
Kyselin jo aiemmin mahdollisesta masennuksesta, aloitekyvyttömyydestä ja haluttomuudesta, kannattaisi tehdä netissä BDI kysely.
Jos ei halua muutosta eikä tehdä mitään itsensä hyväksi ja on vaan laiska, sitten pitää vaan lotota joka viikko ja toivoa voiton kohdistuvan itseensä.

 

Miten olet pilannut ne vuodet....Onko CV:ssä iso aukko, jota et voi oikein mitenkään selittää työhaastattelussa...

Kyllä sitä voi saada töitä vaikka olisi 35-vuotiaana täysin tyhjä CV. Ei se ole mikään ehdoton este vaan vain rajoittava tekijä, joka vaatii että suunnittelee asioita toisella tavalla.