Elämättömän elämän häpeä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Kuulepas, sä voit aika montaa asiaa itse muuttaa. Jos o i k e a s t i haluat elämääsi muutosta. Mutta - jos jotenkin saat itsellesi iloa oman elämäsi kurjuuden valittamisesta ja surkeudessa piehtaroinnissa niin - sekin on ihan ookoo. Sitten ei tarvitse muuttaa mitään.

Iällesi et voi mitään. Itse en näe edes sitä minkäänmoisena esteenä mihinkään - ehdit hyvin vielä opiskella itsellesi ammatin jos toisenkin ja olla töissä. Ehdit vielä perustaa perheen ja tulla isäksi. Ehdit nähdä ja kokea mitä vain ennen kuin olet niin vanha että voit todeta tämän kaiken olevan tässä.

Tyhmä et ole, ehkä vain haluat uskotella sitä itsellesi?, etkä lahjatonkaan - sen huomaa jo mm. tavastasi kirjoittaa. Selvästi sulla on sana hallussa, sarkastisuuteen taipuvaista huumorintajuakin hiukan havaitsen mikä ei ole huonoa, vaikka jotkut niin ajattelevatkin. Sekin on itseasiassa taitolaji!

Pituudellesi et voi mitään mutta eihän onneksi kaikki olekaan mitään hongankolistelijoita! Löydät varmasti todella helposti itsellesi esim.sopivia vaatteita ja kenkiä ja mahdut kärpän ketterästi liikkumaan tungoksessa - ja taidat olla aika pysäyttämätön kaveri jalkapallossa, pieni ja ketterä ja nopea kun harhauttaa niin helposti ison ja rotevan puolustajan pihalle.


Sä oot nyt antanut itsellesi luvan itsesi surkutteluun ja masennuksenpoikaseen ja ilmeisesti suurinta herkkua on oman elämäntilanteesi vertaaminen muihin. Se osaa kyllä olla upottava suo jos siihen haluaa jäädä.

Mietipä kunnolla mitä haluaisit tehdä. Mikä haluaisit olla isona. Missä olet hyvä. Äläkä heti jupise ettet missään koska se on puppua! Ota selville oppisopimuspaikkoja, hiukankaan itseäsi kiinnostavia koulutuksia ja sitten vain haet! Sulla on myös kavereita - nyt pitäs ottaa ratkaiseva askel ja lopettaa heille ja itsellesi valehtelu. Jos kyselevät työkuvioistasi niin sanot mikä tilanne on. Samalla kerro että olet valmis ottamaan vastaan mitä vain, missä tarvitaan auttavaa käsiparia. Ja nyt mä oletan todella että haluat kohentaa taloudellista tilannettasi ja saada töitä sekä jalansijaa jonnekin! Kuka tietää jos vaikka kavereissasi on joku joka juuri etsii tekijää, tai joku hänen tuttunsa. Et voi tietää, jos et kysy tai avaudu itsestäsi ja tarpeistasi. Ei niitä voi kukaan muu tietää. Ainut et ole joka on työtön! Etkä myöskään ilman koulutusta. Mutta - kun niihin voi tehdä muutosta!

Kaikki lähtee siis susta itestäsi. Oletko valmis muuttamaan elämääsi? Panostamaan muutoksiin? Tekemään töitä? Uskallatko avautua ja poistua mukavuusalueeltasi eli tässä tapauksessa omasta surkuttelustasi? Kaikessa kun on riskinsä - voit päästä opiskelemaan/töihin, tutustua uusiin ihmisiin ja jopa ihastua ja jossain vaiheessa taloudellinen tilanteesikin voi olla iloisesti muuttunut jopa niin että kaupassa joudutkin hämmennyksiin, kun ei tarvitsekaan laskea koko ajan mihin on varaa...

Nyt on valinnan paikka. Mitä haluat. Itse päätät.
Mä arvostan, että jaksoit kirjoittaa näinkin pitkän ja monipuolisen vastauksen. Mun kohdalla se meni kuitenkin väärään osoitteeseen. Mä olen oikeastaan 99% päätökseni tehnyt, enkä enää tässä vaiheessa, tässä iässä ja tässä tilanteessa lähde rämpimään suossa saavuttaakseni ehkä jotakin normaalia ihmiselämää muistuttavaa. Mulla oli joskus suuret tavoitteet ja uskoin pystyväni kaikkeen siihen mihin muutkin. Sitten kun se unelma paljastui puhtaaksi science ficfioniksi ja huuhaaksi ja tajusin olevani vähälahjainen luovuttaja niin ei paljon kiinnosta enää panostaa, jos korkein taso mihin näillä taustoilla ja lahjoilla voin yltää on pätkätyöt ja ehkä laskuhumalainen hellyydenosoitus lähipubin kanta-asiakas Almalta.
 
vierailija
Okay.. Eli tilanne on tämä.. Olet epäonnistuja ja haluat muutosta.
Mikä on Sinun tavoitteesi onnellisuudellesi .. ja mitä sinä tee asialle. katsos ei kukaan voi tehdä sitä puolestasi.. Mikä pitää muuttua.
En mä sanonut haluavani muutosta. Tietenkin ottaisin semmoisen taikasauvalla tapahtuvan simsalabim-muutoksen, mutta koska semmoista ei ole nykyteknologialla tarjolla. Jos voisin muuttaa autioon saareen ja asua siellä loppuelämäni omavaraisesti rauhassa olisin sen jo tehnyt. Mutta mun tilanteessa aution saaren eristäytymistä vastaa likaisen yksiön verhojen sulkeminen ja peiton alle ihmisten ääniltä pakoon vetäytyminen. Se ei ole pidemmän päälle mukavaa ja siksi en halua sitä enää tehdä.
 
r0s
Et ole tyhmä etkä lahjaton koska ton lukeminen kosketti.

Kirjoita!

Ja sitten se, että voi joku toinenkin olla yksinäinen. Ei kukaan halua sitä näyttää vaan näyttelee kuten sinäkin.

Joskus on fiksua sanoa miltä oikeasti tuntuu.
 
vierailija
En mä sanonut haluavani muutosta. Tietenkin ottaisin semmoisen taikasauvalla tapahtuvan simsalabim-muutoksen, mutta koska semmoista ei ole nykyteknologialla tarjolla. Jos voisin muuttaa autioon saareen ja asua siellä loppuelämäni omavaraisesti rauhassa olisin sen jo tehnyt. Mutta mun tilanteessa aution saaren eristäytymistä vastaa likaisen yksiön verhojen sulkeminen ja peiton alle ihmisten ääniltä pakoon vetäytyminen. Se ei ole pidemmän päälle mukavaa ja siksi en halua sitä enää tehdä.

Elämättömän elämän häpeä.
Se on vaan sitten kestettävä, jos ei halua itse mitään muutosta asioihin tehdä.
 
vierailija
En mä sanonut haluavani muutosta. Tietenkin ottaisin semmoisen taikasauvalla tapahtuvan simsalabim-muutoksen, mutta koska semmoista ei ole nykyteknologialla tarjolla. Jos voisin muuttaa autioon saareen ja asua siellä loppuelämäni omavaraisesti rauhassa olisin sen jo tehnyt. Mutta mun tilanteessa aution saaren eristäytymistä vastaa likaisen yksiön verhojen sulkeminen ja peiton alle ihmisten ääniltä pakoon vetäytyminen. Se ei ole pidemmän päälle mukavaa ja siksi en halua sitä enää tehdä.
Jostain Lapin syrjäseuduilta saanee aution saaren ostettua niin halvalla, että se onnistuu työttömältäkin. Sinne vaan muuttamaan.
 
En mä sanonut haluavani muutosta. Tietenkin ottaisin semmoisen taikasauvalla tapahtuvan simsalabim-muutoksen, mutta koska semmoista ei ole nykyteknologialla tarjolla. Jos voisin muuttaa autioon saareen ja asua siellä loppuelämäni omavaraisesti rauhassa olisin sen jo tehnyt. Mutta mun tilanteessa aution saaren eristäytymistä vastaa likaisen yksiön verhojen sulkeminen ja peiton alle ihmisten ääniltä pakoon vetäytyminen. Se ei ole pidemmän päälle mukavaa ja siksi en halua sitä enää tehdä.
No mitä sä meiltä haluat? Siis, kirjoittele ja juttele vaan jos se tuntuu auttavan, ei se meitä haittaa. :)
Mutta oletko ajatellut käydä psykologilla? Heillä on keinonsa saada uusia uria ajatteluun. Sun ajattelu on hurjan urautunutta, ja vaikket ole masentunut, niin sun ajattelu kiertää kehää. Mutta kun sun ajattelu ei ole totuus.

Siis. Mun tutuissa on nelikymppisiä sinkkuja, ja osalla vaikeuksia työelämässä. Ehkä he kokevat samaa kuin sä (niillä naisilla biologinenkin kello tikittää joten heillä on kiireempi kuin sulla), mutta eivät silti halua heittää kirvestä kaivoon. He kokeilevat eri juttuja, tekevät mieluisia asioita.

Jos muistan sut oikein (olet kirjoittanut tänne joskus?), niin jotenkin koit että akateeminen/insinööri/johtaja -ammatti on ainut jonka kelpuutat, koska tuttusi ovat samanlaisia.
Mutta älä vertaa itseäsi heihin. Ei se ole koko ihmiskunta.

Itselläni on kokemusta piireistä joissa arvostetaan uraa ja rahaa. Siis oikeasti joku uusi, tavallinen okt joka kelpaisi Sari Sairaanhoitajalle ja Olli opettajalle, ei riitä, pitää olla hienompaa.
Mutta se on jäätävän sitovaa ajattelua se.

Kuitenkaan sekään sun Kuala Lumpuriin menevä treenikaverisi ei voi olla varma, saako jonkun bakteerin sieltä tai tuleeko kolkatuksi, ja löytääkö itsensä sairaalasta. Mun mies oli just yhden keski-ikäisen kaverin hautajaisissa kun tämä kuoli yllättäen.
Ja kuten olen paasannut yhdessä toisessa ketjussa, niin ole onnellinen että et ole vielä sotkenut avioliittoasi niin että lapset kärsii ja vaimo kärsii. Voin sanoa vierestä seuranneena, että sekään ei ole herkkua.
Toivon että se oikea astelee sun elämääsi joskus, mutta voin sanoa myös, että perhe-elämäkään ei helppoa ole.
 
Turhaa surkuttelua. Täältä toinen työtön, lahjakas, kokenut, kouluttautunut, sitoutumiskammoinen kumppani ja itse haluaisin jo naimisiin... Vuodessa 1-3kk jotain töitä, mutta kivempaa olis vakituinen.

Puhelinmyyjäks? on helppo päästä ei tartte koulutusta eikä kokemusta, selvästi osaat puhua joten sitten vaan myyjän elkeet opettelemaan. Osannet kuunnella vittuilua eikä se sua hetkauta, mikä on tosi hyvä asia. Itse tein sitä aikoinaan melkein vuoden, mutta koin sen jotenkin turruttavaksi, koska tykkään enemmän olla ihmisten kanssa kasvotusten.
Varastoon hyllyttäjäksi? ei tarvii osaa mitään ja trukkia opetetaan ajaa jos sitä tarvitset, itsellä niin huono kunto ettei riitä rahkeet.
Kaupan kassalle? Harvemmin tarvii mitään erikoista osaamista, pk-seudulla tosin on niin paljon merkonomeja että paikoista saa taistella, siks en o ite työllistyny kassalle. Myös ihan kauppoihin hyllyttäjäks? ei tarvii osata kun laittaa tavaroita paikoilleen.

Se jos tähtää liian korkealle saa varautua pettymään, jos tommoset pikkutyöt ei kelpaa niin siihen ei o apua.

Ei mustakaan oo kiva kattoo ku kaverit on korkeissa ammateissa ja tienaa rutosti ja mä en pääse edes kassalle, mutt pakko tyytyä siihen mitä annetaan. Eipä munkaan elämä ole jännittävää matkustelua ja seikkailua, mun huikein kokemus 5 vuoteen oli ekat lumilautailu oppitunnit viime talvena ja kroppaa särki viikon jälkeenpäin, mutta olin iloinen. Mun on vaikee löytää harrastuksia jossa haastan itseni siks kyllästyn nopeasti.

Olen lahjakas maallikkotasolla, mutten tarpeeksi lahjakas tekemään niistä uraa itselleni, joten mun lahjat on hyödyttömiä.

Sitäpaitsi 35v ei ole mikään elämänloppu aikaa on vaikka kuinka ja kuka sano et alanvalinta pitää osua ekalla nappiin, mun kumppanin äiti on 45 ja on viime vuosina opiskellut 3 uutta ammattia ja nyt hän haki lähihoitajaksi. Hän oli menestyvä kiinteistönvälittäjä, mutta kyllästyi ja halusi vaihtelua. Eli ikä ei oleeste opiskella, täytyy vaan olla valmis tekemään työtä sen eteen. Mäkin oon hakenut kouluihin nyt ja miettinyt mikä ala olisi sellainen joka työllistäisi mutta olisi tarpeeksi kiinnostava että jaksan opiskella. Se on luovalle taideihmiselle todella vaikeaa voin sanoa. Olen miettinyt Graaffista suunnittelua ja Datanomin koulutuksia, molemmilla aloilla on tarvetta. Unelmani olisi sisustussuunnittelu tai arkkitehti, mutta niillä työllistyy kovin vaikeasti.

Ja naishuoliin voin vain sanoa, että jokaiselle on joku, ehkä etsit vääristä paikoista tai sitten sun vaatimukset on liian korkeat.

Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Ei mustakaan oo kiva kattoo ku kaverit on korkeissa ammateissa ja tienaa rutosti ja mä en pääse edes kassalle, mutt pakko tyytyä siihen mitä annetaan. Eipä munkaan elämä ole jännittävää matkustelua ja seikkailua, mun huikein kokemus 5 vuoteen oli ekat lumilautailu oppitunnit viime talvena ja kroppaa särki viikon jälkeenpäin, mutta olin iloinen. Mun on vaikee löytää harrastuksia jossa haastan itseni siks kyllästyn nopeasti.

Olen lahjakas maallikkotasolla, mutten tarpeeksi lahjakas tekemään niistä uraa itselleni, joten mun lahjat on hyödyttömiä.

Sitäpaitsi 35v ei ole mikään elämänloppu aikaa on vaikka kuinka

--- miettinyt mikä ala olisi sellainen joka työllistäisi mutta olisi tarpeeksi kiinnostava että jaksan opiskella.
Sulla nyt on vaan liikaa aikaa seurata sivusta muiden tekemisiä:LOL:.
Oliko Kaari Utrio 38 kun kirjoitti ekan kirjansa? Uraa ei tehdä muuta kuin tekemällä sitä minkä osaa kunnolla(y)
 
Sulla nyt on vaan liikaa aikaa seurata sivusta muiden tekemisiä:LOL:.
Oliko Kaari Utrio 38 kun kirjoitti ekan kirjansa? Uraa ei tehdä muuta kuin tekemällä sitä minkä osaa kunnolla(y)
Se on myös totta, työttömänä on liikaa aikaa selata somea ja katsella mallikavereiden kuvia yms. Se vaan kuten sanoin että olen lahjakas, mutta en niin lahjakas että voisi sillä tehdä uraa ja kirjailijaksi minulla ei oikein riitä järki, olen kyllä luova kirjoittamaan mutta en osaa rakentaa tarinaa loogisesti. Ja mun muut taidot onkin sitten, tanssi, laulaminen ja näytteleminen. Noilla taidoilla en menesty ja vaikka olen kuvauksellinen niin malliksi mulla on liian pieni jalka, olen liian lyhyt ja 10kg liikaa läskiä, joista en vain pääse eroon, koska rakastan ruokaa.
 
vierailija
Elämättömän elämän häpeä.
Se on vaan sitten kestettävä, jos ei halua itse mitään muutosta asioihin tehdä.
Ei ole pakko kestää. On tähän keino ja siihen olen päätymässä. Ihmisen elämän on tarkoitus olla elämisen arvoista ja olla arvokasta muille ihmisille. Mulla nämä kriteerit eivät ole toteutuneet kymmeniin vuosiin. Joskus näen värillisenä ilta-auringon jälkeen hohtavan taivaa ja ajattelen pienen hetken elämän olevan mielekästä ja arvokasta. Tämä hetki onnen kanssa kestää kuitenkin lopulta vähemmän kuin mehujää helteisenä päivänä, eikä kaunis taivaanranta ole se polttoaine, jonka avulla ihminen jaksaa taivaltaa tuulessa ja tuiskussa.

[ap]
 
vierailija
Jostain Lapin syrjäseuduilta saanee aution saaren ostettua niin halvalla, että se onnistuu työttömältäkin. Sinne vaan muuttamaan.
No, rahaa mulla ei ole kuin ehkä telttaan ja junalippuun lapin metsään. Rautakaupasta ostaisin lapion ja rinkkaani sen kiinnittäisin. Saaressa teltan alle kuopan kaivaisin ja lopulta, kun ruoka loppuu ja kylmä vie on matkamies teltan pohjan läpi pudotessaan paikkansa viimein löytänyt.

Kiitos ideasta.

[ap]
 
vierailija
Se on myös totta, työttömänä on liikaa aikaa selata somea ja katsella mallikavereiden kuvia yms. Se vaan kuten sanoin että olen lahjakas, mutta en niin lahjakas että voisi sillä tehdä uraa ja kirjailijaksi minulla ei oikein riitä järki, olen kyllä luova kirjoittamaan mutta en osaa rakentaa tarinaa loogisesti. Ja mun muut taidot onkin sitten, tanssi, laulaminen ja näytteleminen. Noilla taidoilla en menesty ja vaikka olen kuvauksellinen niin malliksi mulla on liian pieni jalka, olen liian lyhyt ja 10kg liikaa läskiä, joista en vain pääse eroon, koska rakastan ruokaa.
Sori, en huomannut et olet vastannut, kun mulla on tajuttoman hieno kukkamaa putsattavana ja levitän sille tuhkaa. Ensin täytyy ottaa pois rikkaruohot - eihän niitä kannata lannoittaa ollenkaan, vaan tarkoitus on, et ens kesänä taas saisin katsella sitä ihanaa, Tuoksumalvaa. Oota, löydän kuvan..;)
 
vierailija
Ei ole pakko kestää. On tähän keino ja siihen olen päätymässä. Ihmisen elämän on tarkoitus olla elämisen arvoista ja olla arvokasta muille ihmisille. Mulla nämä kriteerit eivät ole toteutuneet kymmeniin vuosiin. Joskus näen värillisenä ilta-auringon jälkeen hohtavan taivaa ja ajattelen pienen hetken elämän olevan mielekästä ja arvokasta. Tämä hetki onnen kanssa kestää kuitenkin lopulta vähemmän kuin mehujää helteisenä päivänä, eikä kaunis taivaanranta ole se polttoaine, jonka avulla ihminen jaksaa taivaltaa tuulessa ja tuiskussa.

[ap]
Suomi on yksi maanpäällinen helvetti.

Suosittelen, että täällä kitumisen sijaan matkustat Pohjois-Koreaan ja perille päästyäsi esim. syljet Suuren johtajan kuvan päälle. Tämä takaa sen, että saat viettää loppuelämäsi Juche-aatteen elähdyttämässä työläisten paratiisissa jossa vähäväkisimmistäkin pidetään hyvä huoli.
 
vierailija
No, rahaa mulla ei ole kuin ehkä telttaan ja junalippuun lapin metsään. Rautakaupasta ostaisin lapion ja rinkkaani sen kiinnittäisin. Saaressa teltan alle kuopan kaivaisin ja lopulta, kun ruoka loppuu ja kylmä vie on matkamies teltan pohjan läpi pudotessaan paikkansa viimein löytänyt.

Kiitos ideasta.

[ap]
Aina voi säästää rahaa. Mene vaikka työkkärin kautta 9 euron töihin puoleksi vuodeksi ja laita joka kuukausi 200 euroa sivuun. Sillä summalla maksat jo pienen saaren sekä Maanmittauslaitoksen maksut kauppaan liittyen.

Ruokaa voi hankkia esimerkiksi kalastuksella ja keräilyllä sekä viljelytoiminnalla. Pistä vaikka puoli saarta perunamaaksi.
 
r0s
No, rahaa mulla ei ole kuin ehkä telttaan ja junalippuun lapin metsään. Rautakaupasta ostaisin lapion ja rinkkaani sen kiinnittäisin. Saaressa teltan alle kuopan kaivaisin ja lopulta, kun ruoka loppuu ja kylmä vie on matkamies teltan pohjan läpi pudotessaan paikkansa viimein löytänyt.

Kiitos ideasta.

[ap]
Jätä lapio ostamatta (hanki niillä rahoilla pieni aurinkokennolaturi) mutta mee sinne pöpelikköön läppärin kera ja ala kirjoittaa blogia. Siitä miten aamulla palelee ja usva kastelee ja hengitys höyryää.

Eiköhän blogille pian löydy seuraajia silleen että jonkinlainen toimeentulo on turvattu.
 
vierailija
Nyt olis muuten valtavasti mansikan rönsytaimia kaikilla, joten... Eikä varmasti tarvi maksaa niistä. Roskiin ne menee kaikilla kuitenkin. Mut on niissä kovasti puuhaa, joka vaan on jonkun tehtävä! Aamulla keräsin vanhalta mansikkamaalta roskat, kun niihinkin kasvaa pian puita ym, jos ei viitsi siivota pois. Tunti siineä meni kyykätessä, mut tulipa iloinen mieli, kun sai valmiiksi. Ei siihen kenenkään kehuja tarvinnut ja olisin hyvin voinut jättää mainitsematta täälläkin. Mut periaatteessa se ilo tulee sisältä, eikä mistään odotuksista tai siitä, hävettääkö jotakin vai ei. Ihan vapaasti saa muut hävetä - se on heidän ongelmansa:cool:
 

Yhteistyössä