Millä lapsen säntäilyn kaupungilla/ kaupassa saisi vähenemään?

[Väsyttävää ja ärsyttävää]

On todella uuvuttavaa kun 5 v lapsi ei malta kovinkaan usein kävellä vaan joka paikkaan pitää mennä juoksemalla, ykskaks näkee jossain jotain ja säntää täysin eri suuntaan ykskaks yllättäen. Esim eilen kaupassa taas kerran ehti ulos kaupan ovista ja lähti päinvastaiseen suuntaan juoksemaan missä meidän pyörä oli sinä aikana kun minä laitoin kärryt kassoja vastapäätä paikoilleen ja nostin lassit kärryistä pois. Kävelin ja tein muutenkin kaiken ripeästi kun lapsi otti jalat alleen eikä ottanut kuuleviin korviinsa minun huutamistani/ käskyjäni odottaa mutta lasta ei näkynyt missään kun pääsin ulosasti. Kaupungilla ei voi pitää kädestä kiinni kun on omasta mielestään iso ja isot tytöt kävelevät yksin mutta sitten lähtee ykskaks juoksemaan taaksepäin, autotielle, kauppaan jonka ohi kävelemme ilman mitään ennakkovaroitusta. Joten niinhän se menee, että kannan rimpuilevaa, huotovaa ja potkivaa lasta kun en voi antaa juoksennella minne sattuu.

Kertaamme aina ja joka välissä miten liikutaan mutta se tuntuu unohtuvan hetkessä vaikka lapsi lupaa kävellä nätisti vierellä. Lapsi saa helmen purkkiin jos siityminen paikasta toiseen sujuu hyvin tai kauppareissu sujuu hyvin ja kolikon kun purkki on täynnä mutta ei tämäkään kovin hyvin toimi vaikka lapsi jälkikäteen itkeekin kun ei saanut helmeä ja muistanut olla sovitulla tavalla. Lupaa ja vannoo, että jos saa helmen sujuu ensikerralla hyvin. Rattaita ei voi käyttää kun se on oikeasti tauotonta kovaa huutoa, lapsi saa valjaat lopulta auki tai onnistuu kiemurtelemaan niistä irti. Olemme myös kokeilleet reppua jossa on talutushihna mutta sen kanssa lapsi makaa maassa vaikka maailmantappiin asti.

Millä ihmeellä muut saavat lapsensa kävelemään ilman juoksentelua ympäriinsä vierellä? Näyttääkö muiden meno vain niin rauhalliselta vaikka todellisuudessa ovat valmiina koko ajan nappaamaan lapsensa kiinni? En ymmärrä miten joku pystyy liikkumaan kahden lapsen kanssa. Olisi kiva käydä lapsen kanssa eri paikoissa ja tapahtumissa mutta se on niin stressaavaa kun uusissa paikoissa lapsi innostuu eikä kävele yhtään jatkuvista muistutuksesta huolimatta. Isovanhemmat eivät oikein pärjää lapsen kanssa kun katoaa samassa hetkessä näkyvistä kun huomio kiinnittyy pariksi sekunniksi johonkin muuhun. Meille on ihan normaalia, että ruokakaupassa saan etsiä lasta ainakin 2-3 kertaa/ käynti. Voin onnitella itseäni jos onnistun nostamaan automaatista rahaa ja saan lapsen pidettyä vierelläni sen aikaa.

 

[vierailija]

Osta rattaisiin irtovaljaat joissa on solki selän puolella, ts. 5v:kään ei saa niitä pois. Maksavat prismassa muistaakseni noin kympin verran.

 

[vierailija]

Toimisiko joku rangaistus jos palkitseminen ei tehoa?

 

[Tuua]

Se vaan täytyy kotona opettaa. Hiljentyä ja keskustella niin että ymmärtää. Pitää selittää asia niin, että äiti on huolissaan ja että se on vaarallista. Toisaalta jos kovin ylivilkas lapsi, ehkä helpottais asiaa jos lapsi saisi enemmän liikuntaa. Vaikka pyöräilemällä sinne kauppaan, niin ylimääräiset höyryt kaikkoavat. Tai sitten on niin, että hän on nälkäinen. Eli syö kunnolla ennen menoa kauppaan, niin ajatuskin kulkee. Muuta en keksi.

 

[vierailija]

Kuiskaat jotakin juttua hänelle niin hiljaa, et juuri ja juuri kuulee ja sit aina välillä keskeytät sen sanomalla, oota; suojatia jne... taas jatkuu juttu ja sanot; eiku missä me oikeen ollaan jne. TOIMII ainakin.

 

[Väsyttävää ja ärsyttävää]

Ei ole nälästä tai siitä kiinni etteikö asiasta olisi puhuttu tsiljoona kertaa kotona kaikessa rauhassa ja lapsi osaa kysyttäessä vastata mitä käy jos juoksentelee mutta kun asia ei vain pysy päässä. Voisi pyöräilläkin itse mutta keskittyminen ei vielä riitä, on samantien ojassa kumossa jos ohi ajaa auto, tien pientareella näkyy kukka tai jossain on koira tai melkein mitä vaan mihin lapsi suuntaa heti kaiken huomionsa. Rangaistuksena on juuri tuo, että kannan jos ei kävely suju mutta ei se ole tehonnut vaikka sitä on käytetty siitä asti kun lapsi alkoi kävellä rattaissa istumisen sijaan eli noin 2 vuotta. Täytyykin käydä katsomassa taakse kiinnitettäviä valjaita.

Alkaa jo pikkuhiljaa epäilyttämään onko lapsi jotenkin poikkeuksellisen huono muistinen/ levoton. Liikkuu ihan älyttömästi kun viettäisi kaiken vapaa-aikansa ulkona puistossa temppuillen, jalkapalloa potkien jne eli ulkoilemme todella monta tuntia päivässä. Usein köymme vain syömäss sisällä jos ei ole muuta pakollista menoa/ tekemistä.

 

[vierailija]

Onpa vaan erityisen virkeä tyttö sulla

 

[Väsyttävää ja ärsyttävää]

Lisänä vielä se ettei lapsi tuota tunnu ilkeyttään tekevän vaan silkkaa ajattelemattomuuttaan. Eilenkin selityksenä oli se, että hän ajatteli minun ilahtuvan jos istuu jo valmiina pyörän kyydissä. Oli vain unohtanut kummalle puolelle kauppaa olimme pyörän jättäneet. Usein myös selityksenä, ajattelin vain pikaisesti käydä hakemassa kukan/ käydä katsomassa mitä tuolla kaupassa on/ kysymässä voiko tuota koiraa silittää jne eli aina on joku selitys miksi lähti juoksemaan vaikka toisin oli sovittu.

 

[vierailija]

Meillä 5v tottelee, jos uhkaa laittaa sen seisomaan kädet suorina ylhäällä siten, että pitää pojan ranteista kiinni. Ensin kokeiltiin jäähypenkkiä, sylissä pitämistä yms. mutta poika vaan riehaantui niistä lisää. Ei siis halua olla seisomassa sillä lailla kädet ylhäällä, vaan jo noin minuutin seisomisen jälkeen alkaa vastata myönteisesti kysymykseen, että totteletko sääntöjä.

 

[vierailija]

Lisänä vielä se ettei lapsi tuota tunnu ilkeyttään tekevän vaan silkkaa ajattelemattomuuttaan. Eilenkin selityksenä oli se, että hän ajatteli minun ilahtuvan jos istuu jo valmiina pyörän kyydissä. Oli vain unohtanut kummalle puolelle kauppaa olimme pyörän jättäneet. Usein myös selityksenä, ajattelin vain pikaisesti käydä hakemassa kukan/ käydä katsomassa mitä tuolla kaupassa on/ kysymässä voiko tuota koiraa silittää jne eli aina on joku selitys miksi lähti juoksemaan vaikka toisin oli sovittu.

Anteeksi jos kuulostan epäkohteliaalta, mutta oletko ihan varma, että lapsi on rehellinen noissa selityksissään? Tuon ikäinen osaa jo tosi hyvin manipuloida ja keksiä kaikkea.

 

[Pin]

Tähän tuskin on mitään yleispätevää keinoa, jotkut lapset kun on niin hemmetin vilkkaita, että samat keinot ei tepsi. Mä olen vaan vienyt kaupasta ulos joskus 2-3v ja bussista olen kans heittänyt itsemme ulos ja sitten on kävelty lapsi parkuen perässä. Meillä on toiminut vilkkaamman kanssa, että jos kävely ei suju ollenkaan, niin seison ilmeettömänä odottamassa niin kauan, kunnes lapsi luovuttaa ja kävelee ulisten sitten perässä. Eipä ole tarvinnut montaa kertaa toistaa, niin on opittu hyvin. Teillä vaan ei oikein toimi, jos lapsi juoksentelee vaarallisesti esim. autotielle.

Varmaan sitten pistäisin istumaan polun varteen ja joka kerta kun yrittäisi jotain, nappaisin takas istumaan niin pitkään, että luovuttaisi.

Kuulostaa kyllä tosi vilkkaalta viisivuotiaalta ja ei muuta ku tosi paljon voimia jaksamiseen, hienoa että yrität noinkin paljon vaikka varmasti tosi väsyttävää!

Toivottavasti menee edes ajan kanssa ohi, lapsi alkaa sen verran iso jo olemaan. Oletko puhunut neuvolassa asiasta? Kaverilla oli aika vastaava ja sai apua ja lopulta todettiin jonkinlaista kehitysviivästymää.

 

[vierailija]

Kokeile virittää joku hihna tai naru omasta ranteestasi lapsen ranteeseen. Kenties sellainen ei johtaisi maassa makaamiseen.

 

[Väsyttävää ja ärsyttävää]

Kyllä tuosta huomaa koska koittaa huijata tmv mutta nuo selitykset tulevat niin samantien ilman miettimistä, että ei kyllä epäilytä etteikö tyttö puhuisi totta. Eilenkin oli ihmeissään kaupan toisella sivulla pyörätelineen luona kun pyöräämme ei näykkään missään.

 

[vierailija]

Minusta sinä kuvailet häiriöherkkää ja normaalia vilkkaampaa lasta, jonka kohdalla kyse ei ole tottelemattomuudesta. Lapsen itsesäätelytaidot eivät ole vielä kypsyneet, ja ympäristö näyttää vaikuttavan voimakkaasti siihen, miten lapsesi voi keskittyä omaan toimintaansa. Eli kahden kesken, rauhallisessa ympäristössä asiat sujuvat, mutta vieraassa ympäristössä, jossa on muitakin ihmisiä, asiat eivät vaan suju. Lapsi siis ymmärtää mitä pyydät, ja haluaa totella, mutta ei kykene. Kauppa varsinkin on tällaisille lapsille hyvin vaativa ympäristö. Siellä on siis vaan liikaa kaikkea, mikä katkaisee ajatukset. Lapsi alkaa vain reagoida välittömästi ympäristön ärsykkeisiin, eikä kykene ohjaamaan omaa toimintaansa pitkäjänteisesti.
Siinä tilanteessa ne helmipurkit ei vaan tule lapsen mieleen, koska viive lapsen käytöksestä lapsen saamaan palautteeseen on liian pitkä, ja vaadittu asia liian vaikea.

Itse ottaisin asian syksyn mittaan esille neuvolassa. Vilkaan lapsen käytöksen ohjaamiseen on paljon tehokasta apua saatavilla. Jos lapsi tarvitsee erityistä tukea esimerkiksi siirtymiin ja keskittymiseen, voi sen saamiseen mennä hyvinkin vuosi. Eli jos on huolta siitä, että lapsi ehkä tarvitsee esimerkiksi koulun alkaessa jonkinlaista tukea, että pystyy keskittymään luokassa, kannattaa sitä alkaa hakemaan jo nyt, koska kaikki erityinen tuki on koko ajan tiukemmassa.

 

[vierailija]

Lapselle voi kertoa että ison tytön oikeudet saa kun handlaa ison tytön velvollisuudet, eli kädestä pitämättä voi kävellä kun osaa kävellä annettujen ohjeiden mukaan (joko yleisluontoisempien "autotielle ei juosta" tai tilannekohtsusten "saat mennä siihen ostoskärryille asti odottamaan jos haluat"). Ei kädessä kävely ole lapselle vapaavalintaista jos hän muuten pysy tallessa ja turvassa. Mitä siitä seuraa (johdonmukaisesti) jos lapsi säntäilee?

Onko lapsi hoidossa? Onnistuuko siirtymät siellä? Minusta ei kuulosta ihan "normaalilta" (inha sana) jos 5-vuotias ei pysty olemaan poukkoilematta holtittomasti siirtymillä, kyllähän ne 3-5-vuotiauden päiväkotiryhmienkin kanssa tekee jos vaikka mitä retkiä. Mietin että onko kyse siitä että lapsi ei todella pysty vai että hän ei näe syytä yrittää jossain tilanteissa/seurassa tai että toimintamallista on tullut tapa vaikka resursseja olisi muuhunkin.

 

[vierailija]

Lapselle voi kertoa että ison tytön oikeudet saa kun handlaa ison tytön velvollisuudet, eli kädestä pitämättä voi kävellä kun osaa kävellä annettujen ohjeiden mukaan (joko yleisluontoisempien "autotielle ei juosta" tai tilannekohtsusten "saat mennä siihen ostoskärryille asti odottamaan jos haluat"). Ei kädessä kävely ole lapselle vapaavalintaista jos hän muuten pysy tallessa ja turvassa. Mitä siitä seuraa (johdonmukaisesti) jos lapsi säntäilee?

Onko lapsi hoidossa? Onnistuuko siirtymät siellä? Minusta ei kuulosta ihan "normaalilta" (inha sana) jos 5-vuotias ei pysty olemaan poukkoilematta holtittomasti siirtymillä, kyllähän ne 3-5-vuotiauden päiväkotiryhmienkin kanssa tekee jos vaikka mitä retkiä. Mietin että onko kyse siitä että lapsi ei todella pysty vai että hän ei näe syytä yrittää jossain tilanteissa/seurassa tai että toimintamallista on tullut tapa vaikka resursseja olisi muuhunkin.

Ja lisään vielä että sama pointti sama kuin edellisellä, jos lapsella on erityispiirteitä joiden vuoksi tietylläkin metodein voidaan tukea ja joillain melko tavallisilla jopa hidastaa lapsen kehitystä, niin se kannattaa selvittää. Joskus sinkoilija tarvitsee vanhemmalta vähän jämäkkyyttä oppiakseen hillitsemään itseään, mutta jos lapsella ei ole resursseja vielä oppia niin mikään jämäkkyys tai johdonmukaisuus ei yksin auta ja voi olla molemmille tosi lannistavaa.

 

[.....]

Ottaisin käyttöön jonkun hihnan/valjaat. Aina kun ryntäilee, joutuu hihnan päähän kävelemään. Aloita käyttö joskus, kun ei ole kiire mihinkään ja tiedossa on jotain kivaa, esim jätskit tmv. Jos lapsi lähtee ryntäilemään, laitat hihnan. Jos jää maahan makaamaan, sanot vain, että sinulla ei ole kiire, mutta jätskit saattavat loppua tmv..

Toinen vaihtoehto on huomioliivit (näitä käyttävät päiväkodissa). Mielummin vielä jotkut tosi lapselliset. Jos lapsi ryntäilee, puet huomioliivin päälle ja selität, että pakko pukea kun käyttäytyy niin päättömästi. Toimii ainakin päikyssä, mitä kuullut.

 

[Väsyttävää ja ärsyttävää]

Mikävoisi olla sellainen taho josta vinkkejä ja apua voisi saada tähän ongelmaan? Olemme käyneet toimintaterapeutin arviossa mutta siellä todettiin ettei lapsi hyödy yksilöterapiasta koska kaksin/ rauhallisessa ympäristössä hommat sujuvat. Taitoja on mutta keskittyminen herpaantuu helposti. Psykologi on käynyt tekemässä päiväkodissa arvion ja taas sama eli osaa mutta ei osaa keskittyä isossa porukassa. Nyt meillä on vielä tulossa puheterapeutin arvio mutta vähän epäilen tuleeko sieltä mitään uutta kun toimintaterapeutti ja psykologi olivat sitä mieltä ettei puheen ymmärtämisessä ole vikaa mutta tarkistetaan nyt sekin puoli varalta. Olisikohan jotain mistä saisi apua puheterapiaa odotellessa? Lapsi ei retkeile päiväkodissa ellei ole mahdollisuutta järjestää hänelle omaa aikuista koska ei pysy muun porukan mukana. Jää toiseen ryhmään kun muut lähtevät retkelle ellei ole ylimääräisiä apukäsiä.

 

[Väsyttävää ja ärsyttävää]

Niin ja neuvolan terkkarin kommentti oli tähän asiaan, että ainakaan lapsenne ei ole passiivinen joka apaattisena tuijottaisi telkkaria ja häntä tarvitsisi houkutella ulos tai leikkimään. Koita kääntää asia positiiviseksi. Eli ei paljon apua sieltä suunnalta.

 

[vierailija]

Eipä kai siinä auta muu kuin harjoittelu niissä tilanteissa jotka tuottavat haastetta. Kun kauppareissulla lapsi meinaa sinkaista omille teilleen niin välitön pysäytys, "Hei, meinaako käydä niin että meinasin tutkimaan tuota / edeltä ulos / mitä lie? Onpa hyvä että huomattiin, nyt kun huomattiin niin voidaan muistaa miten silloin pitää toimia. Pitää kysyä että saako mennä x. Muistatko miksi? Siksi ettet joudu hukkaan tai vaikkapa vahingossa autotielle kun ei ole aikuinen mukana, tai etten minä huolestu ja säikähdä että missä olet. Mutta nyt kun huomattiin, niin voidaan miettiä miten tehdään." (Mennään yhdessä, antaa lapselle luvan mennä hallitusti _vähän_ edellä tms.) Jälkikäteen: "Kävipä tämä näppärästi, mun ei tarvinnut yhtään säikähtää tai huolestua, olipa kiva, hyvä kun pyysit minut mukaan / kysyit kuvan ennen kuin menet."

Ja sit karsii niitä kauppareissuja sen verran että jaksaa tuon. Aikuisen pitää auttaa lasta tunnistamaan impulssi ja pysähtymään miettimään, ja se ei onnistu jos huomaa vasta kun "meni jo".

 

[vierailija]

Ai niin ja vielä, 5-vuotiaan kanssa voi harjoitella sitä tunnistamista ja tiedostamista myös näyttelemällä/leikkimällä tilannetta, ensin sitä nykyistä ja sitten alleviivaten sitä toivottua. Kun lapsi esittää aikuista, hänen tehtävänsä on dramaattisesti säikähtää kun "lapsi" joutuu hukkaan. Aikuinen voi sanoittaa lapsena ollessaan sitä "lapsen" ajattelun kulkua ("hmm, olisipa kiva yllättää äiti ja mennä pyörille edeltä, taidanpa tästä sinkaista") jonka jälkeen lapsi-"vanhempi" raapii päätään että mihin se pentu meni eikä olekaan iloisesti yllättynyt. Seuraavassa versiossa kun aikuinen esittää lasta niin hän voi näyttää mallin miten toivoo toimittavan, ja kun aikuinen esittää aikuista niin voi sanoittaa sen mitä hyötyä tästä on ("onpa mukava kun kysyit! onpa tosiaan mielenkiintoisen näköinen hyllyvälikkö, mennään yhdessä katsomaan niin ei eksytä toisistamme"). Jne.

Joo, ei sovi kaikille, itselleni on tosi vaikea heittäytyä tuollaiseen. Mutta ne muutamat kerrat kun olet pystynyt niin ne ovat olleet hedelmällisiä hetkiä.

 

[vierailija]

Muksuoppi. Ilmaiseksi idea esim. täältä:
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanh...MIn9zRq7z23AIVw44YCh1tgAr1EAAYASAAEgIvO_D_BwE

 

[vierailija]

Tytölle kengiksi puukengät tai vastaavat? Niillä ei kovin kovaa pääse juoksemaan.

 

[r0s]

Kuulostaa ihan samanlaiselta mitä mun mies on ollut penskana. Heti kun silmä on välttänyt, on ehtinyt jonnekin minne ei saisi tai tekemään jotain mitä ei pitänyt.

Eikä toi kyllä nykyäänkään aloillaan jaksa istua ellei katsota jotain töllöstä. Samoin keskittymistä asiaan riittää vain niin kauan kuin on mielenkiintoista tehtävää.

Ehkä se on vain luonteenpiirre. Tai mukana lievää adhdeetä.

Mä suosittelisin, että käytte pienemmissä ja rauhallisemmissa kaupoissa ja rymyätte vaikka metsään ainakin kerran viikossa. Siellä saa purkaa energiaa joutumatta suurempaan vaaraan. Toki sit pitää muistaa varoittaa sienistä.

 

[vierailija]

Ottaisin käyttöön jonkun hihnan/valjaat. Aina kun ryntäilee, joutuu hihnan päähän kävelemään. Aloita käyttö joskus, kun ei ole kiire mihinkään ja tiedossa on jotain kivaa, esim jätskit tmv. Jos lapsi lähtee ryntäilemään, laitat hihnan. Jos jää maahan makaamaan, sanot vain, että sinulla ei ole kiire, mutta jätskit saattavat loppua tmv..

Uskoisin myös, että lapsi on hyvinkin mahdollista opettaa kävelemään valjaissa, kunhan hommaan varaa tarpeeksi aikaa. Ottaa vaikka opetteluvaiheessa lähtökohdaksi sen, että valjaat ovat aina päällä kun poistutaan kotoa ja jos lapsi ei suostu kävelemään ne päällä niin, että aikuinen pitää hihnasta kiinni niin vaihtoehto sille on vain rattaissa olo tai kannetuksi tuleminen, ei mikään muu.

Jossain vaiheessa melkein pakosta voisi kuvitella, että halu päästä kävelemään ja juoksemaan (esim. puistossa ollessa) kasvaa isommaksi kuin valjaiden aiheuttama vastenmielisyys.