Onko 70-luvulla ollut jotenkin löyhempi byrokratia adotpioiden suhteen?

[musta pohtii harmaana]

Mietin vaan, että onko sellainen ollut mahdollista, että äiti on antanut lapsensa adoptioon isän tietämättä että mitään lasta ylipäänsä edes on?

Siis kun tuttu sai vasta pari vuotta sitten tietää, että tällä on lapsi. Äiti oli antanut lapsensa adoptioon, eikä isä ole ollut tietoinen koko lapsen olemassa olosta ennen kuin tämä otti itse yhteyttä adoptiotoimiston kautta isäänsä.
Yllätys oli miehelle melkoinen, kun ykskaks tulee puhelu, että sinulla on 30-vuotias jälkeläinen joka haluaisi nyt ottaa yhteyttä.

Kyseessä on hyvin paljon mahdollisesti ihan biologinen lapsi, koska tämä on aivan kuin ilmetty isänsä, mutta miten on mahdollista, että tämä on tehty isältä salaa?

 

[Adoptioäiti]

Kyllä. 70-luvun alkupuolella Suomi oli muistaakseni väkilukuun suhteutettuna maailman toiseksi suurin adoptioon lapsia (ulkomaille) luovuttava maa. Ei ollut sellaista sosiaalista tukiverkkoa, mitä nykyaikana on, joka mahdollistaa myös yksinhuoltajaäitiyden.

Adoptiot tehtiin epävirallisemmin, saatettiin käydä Tanskassa synnyttämässä ja jättää vauva sinne uuteen perheeseen (maksua vastaan). 70-luvun lopulla tilanne kääntyi toisin päin, kun sosiaaliturva Suomessa parani, eikä Suomesta enää annettu lapsia ulkomaille.

Muistaakseni 85 tuli voimaan uusi adoptiolaki, joka teki hommasta virallisen ja valvotun, voimaan tuli ns. vahva adoptio (adoption myötä biovanhempien oikeudet ja velvollisuudet lakkautuvat ja siirtyvät adovanhemmille.)

 

[vieras]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

 

[vieras]

Kaikessa yhteiskunnan tekemässä suojelussa (ihmiset eläimet luonto jne,) lainsäädäntö on tiukentunut. Hyvä niin. Mutta tuskin 70-luvullakaan tuollainen oli mahdollista, jos äiti ja isä olivat yhdessä ja isä olisi ollut tietoinen lapsen syntymästä.

 

[maalari maalasi taloa]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

 

[ap]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

No isä kuitenkin oli sinne papereihin merkattuna, koska tiesivät ottaa yhteyttä oikeaan henkilöön.
Vai onko ne sitten lukeneet salaa tämän äidin (nykyään vainaa) päiväkirjaa tjt. josta on selvinnyt isä?

 

[vieras]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Mutta eipä äitikään aina tiedä isää. Saattaa olla hämärä musitikuva jostakusta, mutta ei mitään millä isä identifioitaisiin.

 

[maalari maalasi taloa]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Mutta eipä äitikään aina tiedä isää. Saattaa olla hämärä musitikuva jostakusta, mutta ei mitään millä isä identifioitaisiin.

Totta puhut. En tosiaan tiedä voiko enää nykyään adoptio onnistua mikäli isä ei ole tiedossa, tunnustanut isyyttään ja vielä suostunut adoptioon. Tietenkin on sitten olemassa lakipykälä jonka mukaan erittäin painavista syistä johtuen voidaan adoptio vahvistaa, mutta mikä on se erittäin painava syy, jonka notaari hyväksyy? Meillä on useamman tahon lausuntoja, siis sellaisia ylimääräisiä liitteenä meidän hakemuksessamme mutta ei näytä auttavan. Isä on ollut isänä useamman vuoden, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Väliä valitettavasti näyttää olevan vain sillä että kuka on ollut piakalla silloin kun lapsi on saanut alkunsa.

 

[Adoptiomamma]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Mutta eipä äitikään aina tiedä isää. Saattaa olla hämärä musitikuva jostakusta, mutta ei mitään millä isä identifioitaisiin.

Totta puhut. En tosiaan tiedä voiko enää nykyään adoptio onnistua mikäli isä ei ole tiedossa, tunnustanut isyyttään ja vielä suostunut adoptioon. Tietenkin on sitten olemassa lakipykälä jonka mukaan erittäin painavista syistä johtuen voidaan adoptio vahvistaa, mutta mikä on se erittäin painava syy, jonka notaari hyväksyy? Meillä on useamman tahon lausuntoja, siis sellaisia ylimääräisiä liitteenä meidän hakemuksessamme mutta ei näytä auttavan. Isä on ollut isänä useamman vuoden, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Väliä valitettavasti näyttää olevan vain sillä että kuka on ollut piakalla silloin kun lapsi on saanut alkunsa.

Ehkä lain tarkoitus on suojella lapsen oikeutta biologiseen isäänsä ja sukuunsa? Vaikka useinhan näissä tilanteissa kyse on siitä, ettei bioisää vois vähempää lapsensa asiat kiinnostaa.

Itse adoptiovanhempana ymmärrän enemmän kuin hyvin, että vanhemmuus on paljon muuta(kin) kuin verenperintö.

 

[maalari maalasi taloa]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Mutta eipä äitikään aina tiedä isää. Saattaa olla hämärä musitikuva jostakusta, mutta ei mitään millä isä identifioitaisiin.

Totta puhut. En tosiaan tiedä voiko enää nykyään adoptio onnistua mikäli isä ei ole tiedossa, tunnustanut isyyttään ja vielä suostunut adoptioon. Tietenkin on sitten olemassa lakipykälä jonka mukaan erittäin painavista syistä johtuen voidaan adoptio vahvistaa, mutta mikä on se erittäin painava syy, jonka notaari hyväksyy? Meillä on useamman tahon lausuntoja, siis sellaisia ylimääräisiä liitteenä meidän hakemuksessamme mutta ei näytä auttavan. Isä on ollut isänä useamman vuoden, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Väliä valitettavasti näyttää olevan vain sillä että kuka on ollut piakalla silloin kun lapsi on saanut alkunsa.

Ehkä lain tarkoitus on suojella lapsen oikeutta biologiseen isäänsä ja sukuunsa? Vaikka useinhan näissä tilanteissa kyse on siitä, ettei bioisää vois vähempää lapsensa asiat kiinnostaa.

Itse adoptiovanhempana ymmärrän enemmän kuin hyvin, että vanhemmuus on paljon muuta(kin) kuin verenperintö.

Laki hakkaa tuossa tapauksessa varsin usein itseään vasaralla jalkaan juurikin siitä syystä, että yleensä näissä tilanteissa sitä bioisää ei tosiaan kuvioissa ole ja se siis on puhtaasti sen bioisän oma ratkaisu ja päätös. Ja toisaalta niin pitkään kun lapsen isyyttä ei ole kukaan tunnustanut, lapsella ei ole minkäänlaista oikeutta biologiseen isäänsä tai hänen sukuunsa. Tällä hetkellä lapsellani on vain minä ja minun sukuni. Yritämme kovasti tarjota hänelle mahdollisuutta myös mieheeni ja hänen sukuunsa, mutta tie näyttää nousseen pystyyn.
Näen itse asian niin että laki suojelee viimeiseen saakka sitä biologisen isän oikeutta omaan lapseensa mutta tässä kohtaa se biologisen isän suojelu menee jo sen lapsen hyvinvoinnin ja suojelun edelle, sillä kukaan eikä mikään voi estää biologista isää tunnustamasta isyyttään jos hän niin tehdä haluaa. Hänellä siis on koko ajan mahdollisuus isyys tunnustaa ja saada lainsuomat oikeudet lapseensa. Adoptioprosessi on meillä kestänyt kohta vuoden eli vaikka olisimme sen aloittaneet kuin lapsi oli vastasyntynyt, niin biologisella isällä on ollut kyllä hyvin aikaa soittaa sosiaalitoimistoon. Meidän kohdallamme sitä aikaa on ollut 8 vuotta mutta edelleen on lapsi papereissa isätön. Eli viimeiseen saakka (kenties 18 vuotta) annetaan isälle aikaa. Lapsesta ei ole kiinnostunut kukaan.

 

[Meillä]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Meillä ei ollut noin. Kivinen tie se oli meillekkin muttei isän tunnustusta tarvittu kun en nimeä antanut. Ja tämä tahtui siis syksyllä.

 

[maalari maalasi taloa]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Meillä ei ollut noin. Kivinen tie se oli meillekkin muttei isän tunnustusta tarvittu kun en nimeä antanut. Ja tämä tahtui siis syksyllä.

Adoptioneuvojamme mukaan tämä riippuukin ihan siitä että mikä käräjäoikeus ja kuka notaari asian ratkaisee. Meidän käräjäoikeutemme on viimeaikoina pyytänyt sen biologisenkin isän suostumuksen kaikilta.
Menikö se teillä ihan kerrasta läpi? Ja mikä oli teidän kohdallanne se riittävän painava syy vahvistaa adoptio ilman toisen vanhemman suostumusta?

 

[pinkkis]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Mutta eipä äitikään aina tiedä isää. Saattaa olla hämärä musitikuva jostakusta, mutta ei mitään millä isä identifioitaisiin.

Totta puhut. En tosiaan tiedä voiko enää nykyään adoptio onnistua mikäli isä ei ole tiedossa, tunnustanut isyyttään ja vielä suostunut adoptioon. Tietenkin on sitten olemassa lakipykälä jonka mukaan erittäin painavista syistä johtuen voidaan adoptio vahvistaa, mutta mikä on se erittäin painava syy, jonka notaari hyväksyy? Meillä on useamman tahon lausuntoja, siis sellaisia ylimääräisiä liitteenä meidän hakemuksessamme mutta ei näytä auttavan. Isä on ollut isänä useamman vuoden, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Väliä valitettavasti näyttää olevan vain sillä että kuka on ollut piakalla silloin kun lapsi on saanut alkunsa.

Ehkä lain tarkoitus on suojella lapsen oikeutta biologiseen isäänsä ja sukuunsa? Vaikka useinhan näissä tilanteissa kyse on siitä, ettei bioisää vois vähempää lapsensa asiat kiinnostaa.

Itse adoptiovanhempana ymmärrän enemmän kuin hyvin, että vanhemmuus on paljon muuta(kin) kuin verenperintö.

Laki hakkaa tuossa tapauksessa varsin usein itseään vasaralla jalkaan juurikin siitä syystä, että yleensä näissä tilanteissa sitä bioisää ei tosiaan kuvioissa ole ja se siis on puhtaasti sen bioisän oma ratkaisu ja päätös. Ja toisaalta niin pitkään kun lapsen isyyttä ei ole kukaan tunnustanut, lapsella ei ole minkäänlaista oikeutta biologiseen isäänsä tai hänen sukuunsa. Tällä hetkellä lapsellani on vain minä ja minun sukuni. Yritämme kovasti tarjota hänelle mahdollisuutta myös mieheeni ja hänen sukuunsa, mutta tie näyttää nousseen pystyyn.
Näen itse asian niin että laki suojelee viimeiseen saakka sitä biologisen isän oikeutta omaan lapseensa mutta tässä kohtaa se biologisen isän suojelu menee jo sen lapsen hyvinvoinnin ja suojelun edelle, sillä kukaan eikä mikään voi estää biologista isää tunnustamasta isyyttään jos hän niin tehdä haluaa. Hänellä siis on koko ajan mahdollisuus isyys tunnustaa ja saada lainsuomat oikeudet lapseensa. Adoptioprosessi on meillä kestänyt kohta vuoden eli vaikka olisimme sen aloittaneet kuin lapsi oli vastasyntynyt, niin biologisella isällä on ollut kyllä hyvin aikaa soittaa sosiaalitoimistoon. Meidän kohdallamme sitä aikaa on ollut 8 vuotta mutta edelleen on lapsi papereissa isätön. Eli viimeiseen saakka (kenties 18 vuotta) annetaan isälle aikaa. Lapsesta ei ole kiinnostunut kukaan.

Tämä ei liity nyt alkuperäiseen alotukseen ja voi kuulostaa vähän tyhmältä ehdotukselta, mutta tuli mieleen. Jos lapsen bioisä ei kerta ole tunnustanut isyyttään, ettekö te olisi voineet lapsen nykyisen isän kanssa mennä tekemään tunnustus ja väittää että hän on bioisä. Eihän niitä kuitenkaan tarkisteta missään isyystestissä tai muuten, jos lapsen äiti ei vaadi.

 

[maalari maalasi taloa]

Olisihan tuollainen vieläkin mahdollista. Jos äiti haluaa antaa lapsen adoptioon eikä ole ketään, joka olisi isyyttä tunnustamassa.

Me käymme parhaillamme läpi perheen sisäistä adoptiota ja se tie on ollut hyvin kivinen koska lapseni isyyttä ei olla tunnustettu. Käräjäoikeus vaatii nyt isyydentunnustuksen ja biologisen isän suostumuksen adoptiolle ennen kuin se suostuu vahvistamaan adoption. Ennen tämä menikin paljon helpommin läpi mutta nykyään enää ei. Me siis tulemme todennäköisesti jäämään ilman adoptiolupaa ja siksi on vähän kummallista jos äiti saa antaa lapsensa kokonaan adoptioon ilman että lapsen biologinen isä siitä saa mitään tietää, kun edes perheensisäinen adoptio ei enää onnistu.

Mutta eipä äitikään aina tiedä isää. Saattaa olla hämärä musitikuva jostakusta, mutta ei mitään millä isä identifioitaisiin.

Totta puhut. En tosiaan tiedä voiko enää nykyään adoptio onnistua mikäli isä ei ole tiedossa, tunnustanut isyyttään ja vielä suostunut adoptioon. Tietenkin on sitten olemassa lakipykälä jonka mukaan erittäin painavista syistä johtuen voidaan adoptio vahvistaa, mutta mikä on se erittäin painava syy, jonka notaari hyväksyy? Meillä on useamman tahon lausuntoja, siis sellaisia ylimääräisiä liitteenä meidän hakemuksessamme mutta ei näytä auttavan. Isä on ollut isänä useamman vuoden, mutta sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Väliä valitettavasti näyttää olevan vain sillä että kuka on ollut piakalla silloin kun lapsi on saanut alkunsa.

Ehkä lain tarkoitus on suojella lapsen oikeutta biologiseen isäänsä ja sukuunsa? Vaikka useinhan näissä tilanteissa kyse on siitä, ettei bioisää vois vähempää lapsensa asiat kiinnostaa.

Itse adoptiovanhempana ymmärrän enemmän kuin hyvin, että vanhemmuus on paljon muuta(kin) kuin verenperintö.

Laki hakkaa tuossa tapauksessa varsin usein itseään vasaralla jalkaan juurikin siitä syystä, että yleensä näissä tilanteissa sitä bioisää ei tosiaan kuvioissa ole ja se siis on puhtaasti sen bioisän oma ratkaisu ja päätös. Ja toisaalta niin pitkään kun lapsen isyyttä ei ole kukaan tunnustanut, lapsella ei ole minkäänlaista oikeutta biologiseen isäänsä tai hänen sukuunsa. Tällä hetkellä lapsellani on vain minä ja minun sukuni. Yritämme kovasti tarjota hänelle mahdollisuutta myös mieheeni ja hänen sukuunsa, mutta tie näyttää nousseen pystyyn.
Näen itse asian niin että laki suojelee viimeiseen saakka sitä biologisen isän oikeutta omaan lapseensa mutta tässä kohtaa se biologisen isän suojelu menee jo sen lapsen hyvinvoinnin ja suojelun edelle, sillä kukaan eikä mikään voi estää biologista isää tunnustamasta isyyttään jos hän niin tehdä haluaa. Hänellä siis on koko ajan mahdollisuus isyys tunnustaa ja saada lainsuomat oikeudet lapseensa. Adoptioprosessi on meillä kestänyt kohta vuoden eli vaikka olisimme sen aloittaneet kuin lapsi oli vastasyntynyt, niin biologisella isällä on ollut kyllä hyvin aikaa soittaa sosiaalitoimistoon. Meidän kohdallamme sitä aikaa on ollut 8 vuotta mutta edelleen on lapsi papereissa isätön. Eli viimeiseen saakka (kenties 18 vuotta) annetaan isälle aikaa. Lapsesta ei ole kiinnostunut kukaan.

Tämä ei liity nyt alkuperäiseen alotukseen ja voi kuulostaa vähän tyhmältä ehdotukselta, mutta tuli mieleen. Jos lapsen bioisä ei kerta ole tunnustanut isyyttään, ettekö te olisi voineet lapsen nykyisen isän kanssa mennä tekemään tunnustus ja väittää että hän on bioisä. Eihän niitä kuitenkaan tarkisteta missään isyystestissä tai muuten, jos lapsen äiti ei vaadi.

Periaatteessa näin voi tehdä (paitsi meidän kohdallamme se on liian myöhäistä kun on adoptioneuvonta jo tehty ja paperit käräjillä ollut, eli he tietävät ettei mieheni ole lapsen biologinen isä) mutta se on ensinnäkin laitonta ja sen voi purkaa. Eli jos biologonen isä päättääkin joku päivä mennä isyyden tunnustamaan tai kuulee asiasta muuta kautta, niin hän voi vaatia pääsyä isyystesteihin. Ja näin ollen pari kiinni ja nainen (ja mies) saa sitten varmaan vähintäänkin sakot sillä tuo on tosiaan laitonta eli rikos. Lisäksi jos nainen ja mies eroaa joskus niin mies voi silloin käydä ilmoittamassa ettei olekaan oikeasti isä jotta hän välttyy elatusmaksuilta yms. Toisaalta myös nainen voisi (jos mies vaikka pettää ja jättää ja nainen katkeroituu) mennä ilmoittamaan ettei mies olekaan lapsen isä jolloin mies jäisi tyhjänpäälle, vailla mitään oikeutta lapseensa. Eli ei kannata, jos tarkoituksena on aidosti sen lapsen edun ajattelu.

 

[meillä]

Adoptioneuvojamme mukaan tämä riippuukin ihan siitä että mikä käräjäoikeus ja kuka notaari asian ratkaisee. Meidän käräjäoikeutemme on viimeaikoina pyytänyt sen biologisenkin isän suostumuksen kaikilta.
Menikö se teillä ihan kerrasta läpi? Ja mikä oli teidän kohdallanne se riittävän painava syy vahvistaa adoptio ilman toisen vanhemman suostumusta?

Lasta kuultiin. Se oli ratkaiseva asiassa. Isä ei ole koskaan ollut missään tekemisissä ja hänen toiveestaan isyys jätettiin kokonaan tukimatta/vahvistamatta.

 

[maalari maalasi taloa]

Adoptioneuvojamme mukaan tämä riippuukin ihan siitä että mikä käräjäoikeus ja kuka notaari asian ratkaisee. Meidän käräjäoikeutemme on viimeaikoina pyytänyt sen biologisenkin isän suostumuksen kaikilta.
Menikö se teillä ihan kerrasta läpi? Ja mikä oli teidän kohdallanne se riittävän painava syy vahvistaa adoptio ilman toisen vanhemman suostumusta?

Lasta kuultiin. Se oli ratkaiseva asiassa. Isä ei ole koskaan ollut missään tekemisissä ja hänen toiveestaan isyys jätettiin kokonaan tukimatta/vahvistamatta.

Eli lapsi on siis ilmeisesti yli 12v? Meilläkin on lasta "kuultu" (tästä lausunnossa maininta) ikätasoisesti adoptioneuvonnan yhteydessä ja lapsen kanta on selvillä. Mutta kun ikää on tosiaan alle sen 12v ja meidän tapauksessamme isä on joskus (vuosia sitten) lapsen muutaman kerran tavannut niin emme voi kai muuta tehdä kuin levittää käsiä ja ihmetellä. Mutta onnea teille että te saitte adoption vahvistumaan.

 

[meillä]

Eli lapsi on siis ilmeisesti yli 12v? Meilläkin on lasta "kuultu" (tästä lausunnossa maininta) ikätasoisesti adoptioneuvonnan yhteydessä ja lapsen kanta on selvillä. Mutta kun ikää on tosiaan alle sen 12v ja meidän tapauksessamme isä on joskus (vuosia sitten) lapsen muutaman kerran tavannut niin emme voi kai muuta tehdä kuin levittää käsiä ja ihmetellä. Mutta onnea teille että te saitte adoption vahvistumaan.

Hän oli 15v. kun kuultiin häntä. No jopas on. Miten voikin olla noin epäsuhtaista tuolla oikeuslaitoksessa....tai voihan olla, juurikin siitä puhuttiin aamutelkkarissa....typerää.