No kun mun mielestä Pepillä on ihan omat huikset, siis sillä ihanan pippurisenherkällä rohkean uteliaalla pikkutytöllä jolla on sydän paikallaan vaikka sukat vinksillään...mutta joku random- näyttelijä on jo toinen juttu...no kun luulin että peruukki.
hieno juttu että lukeminen kiinnostaa.Itsekin tuli luettua nuorempana paljon kirjoja,no silloin ei kyllä ollut kännykkää eikä kyllä tainnut olla nettiäkään.
Jep, onneksi on tarttunut lukuinto. Ja kirjoitusintokin. Tyttö kirjoittaa omia kivoja juttujaan joita kuvittaakin. Veljensä lukevat myös, toinen enemmän ja toinen vähemmän mutta lukevat kuitenkin. Onhan se ihanan vaivatonta kun voi sukeltaa sanojen maailmaan ja mielikuvitusta kehittämällä maalata sanojen maisemaa...eikä tarvii pelätä ja jänskätä milloin akku loppuu tai muuten vaan lagittaa.