No mitäpä sitä tänne kuuluu?

mullon yks lapsi hauassa, yks virkeä tokaluokkalainen ja yks avioliitossa adoptoitu jo kohta 19v poika. sain aivokasvin kans tuomion vuonna nakki, yli kymmenen vuotta sen kans tappelin ja alkuvuesta sain terveen paperit, vihdoinki. muutenki terveys reistannu mut tääläpä keikun. ikiaikanen sanonta onki, mikäs pahan tappais jos ei paha ite. olen entinen narkkari, alkoholisti ja muutenki hyvin ongelmainen ihminen, ongelmia riittää vieläki mut aina niistä jotenki selviää. pitkiä iltoja olen vuosia sitte palstalla viettäny ja saanu ihania ystäviä, yhen kanssa joku vuosi sitte lomailtiinki yhessä. minua kohtaan on täällä oltu joskus hyviki ilkeitä ja urkittu minun yksityiselämää ko tunnistettu kuka olen, mut viis siitä. mennyttä ja ollutta.
 
Tietty joukossa on ilkeitäkin jotka kiusaavat monia. Mutta on täällä paljon mukavaakin poppoota. Ja koetetaan väistellä niitä ongelmia tulevaisuudessa.
no niin on aina ollu, mukavia ja ei-mukavia. niihän se on oikiassaki elämässä.
kyllä on muistoissa tosi paljon mukavia iltoja, ko oli tosissaan hauskaa ja sitä on nauranu kyynelet silmissä lattialla ja räkättäny menemään
 
Vieläkin,Kanadassa.
niin mie muistelinki. sielä ko joskus vielä jaksais käyä. käväsin longyearbyenissä ja seki oli raskas reissu tällä terveyentilalla, melkein kaikki reissut on. mullon vaikeahoitonen epilepsia niin jo pitkät automatkat tekkee kohtauksia. ja niitä meille kertyy kyllä ko asutaan minun kotipaikasta monen sadan kilsan päässä pohjosessa ja mie se vieläki käyn kotipaikassa lehmuja hoitelemassa. mut matkustellaan paljon, taukojen kanssa, ukko onneksi on kärsivällinen sen suhteen etten jaksa autoilua,
 

Yhteistyössä