Annatteko lastenne leikkiä kantelija-kavereiden

[vierailija]

kanssa? Tarkoitan nyt niitä herkkänahkaisia lapsia, jotka illalla kotona kertovat että Ville on kiusannut: tuuppasi mua, kaatoi mun pyörän kuraan, löi nenään, irvisteli vihaisesti, kun me tehtiin majaa niin otti multa kepin... Sitten sen Eetun äiti soittaa että mites tän nyt hyvität kun teidän Ville on kiusannut meidän Eetua. Siinä sitten asiaa selvitetään puolin ja toisin, niin alkaakin selviimään että tuuppaus on ollut hipassa tapahtunut kiinniotto, samoin nenään on ilmeisesti osunut jotain vahingossa, ja kaikkien pyörät kaatuivat kun vauhdilla pysähdyttiin kun huomattiin jotaki kivaa nurmikolla. Ville irvisteli kun ampiainen pisti, ja Ville otti maasta juuri sen kepin mitä Eetu oli katsellut kahden metrin päästä...
Mulla alkaa hermot mennä, tekis mieli sanoa meidän Villelle että älä oo sen Eetun kanssa kun siitä tulee aina selkkauksia, mutta sitten tietysti sen äiti soittaa että nyt Eetua on syrjitty!

Älkääkä vastatko että meidän Ville selvästi on kiusaaja, koska se ei ole, tätä Eetua karsastaa jo muutkin alueen äidit kun se ei kestä mitään normaalia leikkiä, ja sitten sen äiti soittelee perään että hänen lastaan on kiusattu.

 

[vierailija]

Jos tilanne on tuollainen, niin niihin tilanteisiin lapset tarvitsevat vielä vanhempien ohjausta ja valvontaa. Antaisin lapsen leikkiä oman kaverinsa kanssa, tietysti, mutta niin että olen itse selvillä siitä mitä milloinkin tapahtuu. En luota noin pienten lasten kertomuksiin puolin enkä toisin, eikä sillä sinänsä edes ole merkitystä mitä on tapahtunut kenenkin mielestä. Jos se on tuollaista saikkaamista, lapset eivät ole kypsiä leikkimään keskenään ilman aikuisen läsnäoloa.

Vaatii vähän vaivannäköä olla selvillä lasten kaverisuhteiden vallankäytöstä ja ryhmädynamiikasta, mut ei se mitenkään mahdotonta ole. Muksut autoon ja viemään näitä retkille ja puistoon ja uimaan ja samalla voi tarkkailla miten lapset keskenään puuhaavat. Lapset ovat ihmisiä hekin, ottavat eri rooleja eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Oma äitin pikku kultamuru voi ihan oikeasti olla ihan erilainen tiettyjen lasten kanssa. Se, mitä vanhemmat näkevät omasta lapsestaan kotiympyröissä, on vain pieni osa.

 

[vierailija]

Ei tää "Eetu" ole meidän pojan paras kaveri, mutta samassa kaveripiirissä kuitenkin. Ovat eri luokilla, koulussa eivät leiki keskenään, mutta viikonloppuisin etenkin nyt kun pääsee pyörillä ympäriinsä niin touhuavat isompana laumana.

 

[vierailija]

Toiset nyt vaan on niin herkkiksiä, ja etenkin tytöt saattaa kokea kiusaamiseksi ja ulkopuolelle jättämiseksi sen että muilla on se yksi paras kaveri koko ajan käsikynkässä ja itsellä ei, vaikka välit muihin olisivatkin silti ihan lämpimät.

 

[vierailija]

Toiset nyt vaan on niin herkkiksiä, ja etenkin tytöt saattaa kokea kiusaamiseksi ja ulkopuolelle jättämiseksi sen että muilla on se yksi paras kaveri koko ajan käsikynkässä ja itsellä ei, vaikka välit muihin olisivatkin silti ihan lämpimät.

Silloin tämä herkkä tarvitsee sosiaalisten tilanteiden tulkkausta. Se on taito, jota kaikilla lapsilla ei ole, mutta useimmilla aikuisilla on. Siksi tällainen lapsi tarvitsee ainakin joihinkin tilanteisiin aikuisen, joka voi kerta hänelle, mitä tilanteissa oikeasti tapahtui. Lapsella itsellään ei välttämättä ole tällaista kykyä nähdä asioita oikeissa mittasuhteissa tai toisten näkökulmasta. Keskustelun kautta ymmärrys lisääntyy, samoin omat keinot olla toisten kanssa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

kyllähän tuosta asiasta keskusteltaisiin, että onko oikeesti niin että meidä pekka on sitä naapurin villeä kiusannut. asiat pitää selvittää. joskushan se voi olla niin että se kantelija onkin itse se, joka toista kiusaa. ja jos ei lakia löytyisi, niin sitten leikit jäähylle heidän kesken joksikin aikaa

 

[AivanSama]

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Tuollainen on todella raskasta. Kaikenlaisia epäselvyyksiä tulee aina ja niiden selvittäminen vaatii aikaa. Kun tällaista tapahtuu liian usein ja joka kerta tullaan syyttävä sormi edellä toisesta nurkasta, niin eihän sitä kukaan jaksa...

Mun mielestä voit aivan hyvin kehottaa poikaasi välttämään tämän yhden hepun seuraa. Enkä pidä pahana sitäkään, että kertoo syyn ihan suoraan sekä naapurinpojalle että tämän äidille.

 

[vierailija]

Täytyy sanoa, etten minä juuri tuollaisia Villejä kestä, joille aina sattuu tapahtuu. Kummasti he sattuvat osumaan jotenkin siihen nenään ja saavat muiden tavarat rikki ja onnistuvat kaatamaan ne kaikki pyörät yms. Villen äidin kommentit ovat aina sitä, että pojat ovat poikia, kun jotain tapahtuu. Sitten vasta vinkuminen alkaakin, kun muut eivät halua ottaa Villeä mukaan, kun Ville on aina määräilemässä ja sähläämässä. Noiden Villejen äidit ovat aina ne ensimmäiset, jotka ovat kailottamassa, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Kantelija-Eetusta ei niin tarvitse välittää, jos ei oikeasti ole mitään syytä taustalla. Enemmän ne muutkin naapuruston äidit karsastavat sitä Villeä.

Onko nuo Villen tekemiset sitten jonkun muun kuin Villen itsensä kertomaa? Jonkun puolueettoman tahon havaintoja? Kai minä olen jotenkin outo äiti, mutta yleensä aina kysyn omalta lapselta jonkun kränän kohdalla, että mitä SINÄ sitten teit, valitti sitten Villestä tai Eetusta.

Esim. yhdelle Villelle ei meidän pyöriä tai muutakaan tavaraa anneta käyttöön, olen itse ollut todistamassa, mitä tuo niillä tekee. Hyvä, ettei ollut pyörän rengas mutkalla hänen kertakokeilunsa jälkeen. Hänen äitinsä valittaa, ettei Villellä juuri mikään kestä, mutta pojathan on poikia. No ei varmaan kestä, kun saa tehdä mitä vaan. Meidän lapsille on opetettu, ettei pidä mennä tekemään tyhmyyksiä ja hajottamalla hajoteta tavaroita.

 

[.....]

Annan jos välttämättä haluaa. Mutta kannustan leikkimään muiden kanssa.

 

[.....]

Täytyy sanoa, etten minä juuri tuollaisia Villejä kestä, joille aina sattuu tapahtuu. Kummasti he sattuvat osumaan jotenkin siihen nenään ja saavat muiden tavarat rikki ja onnistuvat kaatamaan ne kaikki pyörät yms. Villen äidin kommentit ovat aina sitä, että pojat ovat poikia, kun jotain tapahtuu. Sitten vasta vinkuminen alkaakin, kun muut eivät halua ottaa Villeä mukaan, kun Ville on aina määräilemässä ja sähläämässä. Noiden Villejen äidit ovat aina ne ensimmäiset, jotka ovat kailottamassa, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Kantelija-Eetusta ei niin tarvitse välittää, jos ei oikeasti ole mitään syytä taustalla. Enemmän ne muutkin naapuruston äidit karsastavat sitä Villeä.

Onko nuo Villen tekemiset sitten jonkun muun kuin Villen itsensä kertomaa? Jonkun puolueettoman tahon havaintoja? Kai minä olen jotenkin outo äiti, mutta yleensä aina kysyn omalta lapselta jonkun kränän kohdalla, että mitä SINÄ sitten teit, valitti sitten Villestä tai Eetusta.

Esim. yhdelle Villelle ei meidän pyöriä tai muutakaan tavaraa anneta käyttöön, olen itse ollut todistamassa, mitä tuo niillä tekee. Hyvä, ettei ollut pyörän rengas mutkalla hänen kertakokeilunsa jälkeen. Hänen äitinsä valittaa, ettei Villellä juuri mikään kestä, mutta pojathan on poikia. No ei varmaan kestä, kun saa tehdä mitä vaan. Meidän lapsille on opetettu, ettei pidä mennä tekemään tyhmyyksiä ja hajottamalla hajoteta tavaroita.

Ärsyttäviä nuokin tyypit. Ja mielummin soisi lastensa leikkivän joidenkin fiksumpien lasten kanssa.
Harmi kun niitä on niin harvassa
Jos alkaa jokaisen ärsyttävän ipanan kanssa leikkimistä rajoittaa, on lapsi pian yksin.

 

[vierailija]

Annan jos välttämättä haluaa. Mutta kannustan leikkimään muiden kanssa.

Tämä oli järkevin neuvo tähän asti

Pistetään lapsi ajattelemaan myös itse asioita eikä vain päätetä kaikkea hänen puolestaa.

Toki on monia asioita joissa näin ei voi toimia, mutta suurimmaksi osaksi järkevä keskustelu lapsen kanssa ja kehoitus miettiä itse mitä haluaa kasvattaa itse aivoillaan ajattelevia lapsia.