meidän pienellä

[äitisuruinen]

(8kk) toiset isovanhemmat suosivat ensimmäistä lastenlastaan ja ovat käytännössä katsoen unohtaneet tämän pienimmän... tässä muutamia esimerkkejä, kun tämä ensimmäinen,olkoon vaikka ville oli tuloillaan (vahinko) siitä kuulutettiin koko pitäjälle, tehtin lakanoita, kudottiin nuttuja, tehtiin kansalaisopistossa kehtoa ym. ym...

Kun tämä taivaanlahja sitten syntyi, koko maailma sekosi ja sitä myöten isovanhemmat, mikä on tietysti luonnollista.. No tämä ville on ollut sitten mummolassa kohta vuoden hoidossa ( ikää siis 1v ja 10 kk) siis hoidossa muutekin kuin päivisin kun mummon mielestä äidin pitää saada rauhassa käydä töissä ja isän koulua, (äiti kun ei lasta halunnut mutta mummon piti lapsenlapsi saada ja meiltä sitä ei varmaan kuuluisi kun lapsettomuushoidoissa oltiin)

No tämän villen on sitten mummo kasvattanut ja mikäpä siinä, poika ei osaa vielä puhua, hänelle vain lässytetään ja kävelemään oppi kuukausi sitten, koska poikaa pidetään vain sylissä...

Sitten tulin minä raskaaksi.. VIELÄ VIIKOILLA 36 HYSSYTELTIIN, eikä asiasta kerrottu kenellekkään, koska keskenmenoriski on niin korkea ja koska he eivät uskoneet lapsen syntyvän normaalina lapsettomuushoitojen takia..
miten takapajuista.

No nyt tämä meidän pieni on ilmaa vain, mummo kun soittaa (3 kertaa kuussa) kysyäkseen kuulumisia ja ennen kuin kerkeän vastata ,alkaa hän kertoa villestä
enkä minä taaskaan saa kertoa kuulumisia.
mummo niin kauniisti villestä puhuu ja kuinka rakas tämä on, et silloin kun poika on kotonaan hänelle soitetaan joka päivä...

Äh, tää on niin monimutkaista ja asioita on niin paljon mitkä osoittaa sen välinpitämättömyyden.
Ja meidän tyttö on nähnyt isovanhempiaan vain neljä kertaa, he kun eivät voi tulla meille kun hoitavat villeä ja toisaalta mummo ei voi keskittyä edes meillä meidän pieneen..

Ihanaa kun sain purkaa vähän mieltäni, on vain pienen puolesta pahamieli.

 

[vieras]

ikävää .

 

[äitisuruinen]

samanlaisessa tilanteessa, kun kukaan ei kommentoi...

 

[amazigh]

tosi kurja tilanne mutta ei kai sille mitään oikeasti voi. itsehän siinä enemmän menettävät. entä teidän toisen puolen isovanhemmat?

 

[Pellervo]

Aika surullista... mutta toivottavasti se siitä vielä tasaantuu.

 

[LowRider]

Todella ikävää Omalta kohdaltani voin olla tyytyväinen, kun mummi ja mamma pitävät kaikkia kolmea lastamme tasavertaisina, mutta tiedän perheen, jossa tilanne melkolailla samankaltainen kuin teillä.

 

[äitisuruinen]

tosi kurja tilanne mutta ei kai sille mitään oikeasti voi. itsehän siinä enemmän menettävät. entä teidän toisen puolen isovanhemmat?[/quot

mun äiti on ja on ihana mummi, mut ärsyttää tuo toisen suosiminen
Itseäni ei enää kiinnosta, aivan sama.. siellä on vain ainoa ukki.

 

[vieras]

Oma tilanne jollain tapaa läheltä. Meillä lapset eivät ole "biologisia lapsenlapsia" eli syynä lapsettomuushoidot, adoptio, ja isoisovanhemmat eivät kohtele "ominaan", onneksi isovanhemmat kuitenkin tasapuolisia ja kohtelu sama kuin sisarusten lapsillakin. Mut siis isomummi ja isoukki ovat sitten meidän perheestä jääneet kuvioista pois kun oma(ja lasten) mieli pahoittuu joka kerta jos nähdään. Mun mielestä tuollainen eriarvoisuus on ihan kamalaa, ja oon itse ajatellu että mun lasten etu menee muun edelle ja kenenkään kaa ei tarvii olla tekemisissä jos ei kohtelu ole oikeudenmukaista. Meillä ongelmia oli myös toisenpuolen isovanhempien kanssa aluksi, mutta onneksi siellä tajuttiin tilanne ja säikähdettiinkin kai vähän kun huomattiin ettei meidän lasten huonomalla kohtelulla olla enää väleissä ja nyt kaikki lapsenlapset ovat yhtä arvokkaita sielläkin. Mut kaikkia ei voi muuttaa, ja silloin mun mielestä lastenkin kannalta parasta on suosiolla olla mahdoillisimman vähän tekemisissä. Mut ymmärrän et murehduttaa, oon itsekin tilanteen takia monet itkut itkenyt. Tsemiä!