~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Naiset hei, tänään sitte kävi sama kuin tytön raskaudessa samoilla viikoilla. Aamulla kun heräsin ja makoilin puhelinta selaillen vielä sängyssä, tunsin kunnon kiristystä tuosta hieman navan alapuolelta ja kun laitoin käden siihen kohtaan, niin siinä se pikkunen oli ja ei edes paljon välittänyt vaikka aikani siinä tunnustelin ja kevyesti painelin. Vaihtoi siinä vähän paikkaa muutaman kerran ja tosi voimakkaana kyllä tuntui se kiristävä olo. Lievää samanlaista tunnetta oli muutamana iltana viime viikolla ja kyllä mää silloinkin tunsin möykyn käden alla, tyttöä odottaessa säikähin kyseistä efektiä, mutta nyt oon jo oottanu, että koska tää tapahtuu. Se tuntuu siltä ettei siinä oo ku iho meiän välissä. Selvärajainen kova kananmuna siinä köllötteli....sitte piti kuukletella, että minkä kokoinen sikiö näillä viikoilla on ja kyllähän se jo sen kokoinen on. Olisikohan nyt sitte toinen esittelyvuorossa tänä iltana:)

13+0
 
Heippa,

Täälläkin olin vähän harmissani Jennin hameesta että piilotti raskauden. Ehkä tosin ei ollut oma valinta vaan suunnittelijan. Toisaalta onhan se kai tietynlaista kohteliaisuutta emännältä olla korostamatta itseään liialti varsinkaan monille herkässä asiassa.

Ompas harmi että täällä on ollut huonoja dopplerkokemuksia. Mulle se oli tosiaan toimiva ja mieltä rauhoittava hankinta. Sain kuulumaan sykkeet jo aika varhaisilla viikoilla (ennen nt-ultraa), ja olen sen jälkeen aina kuullut kuunnellessani. Nyt vasta loppuraskaudessa muutamaan kerran joutunut hakemaan pidempään oikeaa paikkaa, oon tuumannut että ehkä johtuu siitä että vauva ja kohtu on niin iso että vaikka sydänkin on iso niin sen löytäminen haastavampaa kuin alussa. Nyt tosin kun vauva on jämähtänyt jo paikalle tietää mistä kuunnella. Mulla on joku käytetty ikivanha malli jonka näytön lukuihin en luota mutta äkkiä oppi korvakuulolta tuntemaan oman, vauvan ja istukan ääneen (kiitti youtube).

@marrasmai lle tsemppiä piinaviin hetkiin. Pidetään peukkuja että kaikki on kunnossa.

@Zoona lle onnea plussasta.

Toivottavasti @Evangelina lla kaikki ok.

@Siida ompa sulla herkkä keho ja tuntuma pienokaisiin. Mutta ihana että noin käyvät esittäytymässä. Mulla taisi mennä lähemmäks raskauden puoltaväliä ennenkuin tunsin mitään aavistustakaan liikkeistä.

Täällä täysiaikaisuus saavutettu ja nyt vain malttamatonta odotusta että milloin tapaa pienokaisen. Tuntuu että muiden raskaudet vaan hulahtaa ohi mutta oma ei etene ollenkaan :ninja: Mun tuurilla odotus menee sinne 42 tienoille... eli vielä voisi olla yli 4 viikkoa h-hetkeen.... Ei vielä mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä paitsi jäätävä väsymys.

Mukavia joulukuisia päiviä kaikille:)

giraffen 37+4
 
Olin työkaverin kanssa hakemassa perjantaipullaa kaupasta, kun tuli niin kovat vihlonnat alavatsaan että piti hetkeks ihan pysähtyä :( Onko muilla ollut vastaavia? Voiko olla van kasvukipuja? Säikähdin aikalailla.

Giraffenilla jo loppusuora häämöttää, jee! :)
 
MyMa, joo muaki hivenen ärsyttää ekana kun kysytään noista mieliteoista. Ei ollu niitä esikoisen aikana eikä oo ollu nytkään. Ennen radia tykkäsin kyllä syödä välillä suklaata ja joskus grilliruokaakin mutta niitä mulla tekee mieli muutenkin :) aika harvalla musta on oikeesti mitään ihmeellisiä mielitekoja tms.

zoonalle onnittelut! :love:

Siida, en minä odotakkaan, että siihen osataan kommentoida :) kuitenkin sellanen asia, että hyvin vaikea kuvitella tilannetta jos ei ole omalle kohdalle sattunut mitään sellasta. Ja edelleen toivon etten aiheuta muille liikaa pelkoja kun meille näin kävi, tosi harvinaista se on, toki jollekkinhan ne sattuu.. Sullakin kontrolloidaan raskautta joka tapauksessa tiiviisti, kunhan myöhemmässä vaiheessa menet näytille mieluummin ennen kuin liian myöhään jos yhtään huolettaa. Muuta ei oikein itse voi tehdä. Sulla ilmeisesti onnistunut synnytys takana niin tuskin mitään ulosautonongelmaakaan tulee. Kaksossynnytyksessä uskoisin, että muutenkin ollaan paremmin varautuneita mahdollisiin ongelmiin :) mutta todellakin ymmärrän huolesi. Onneks mulle on tullut muutama vertaisystävä jotka ymmärtää oikeesti. Muut ystävät ei. Niin ja meillä pojan tilanne siihen nähden hyvä mitä monilla samassa tilanteessa, kun sai ensiluokkaista tehohoitoa. Niin ja ihanaa, että tunnet jo liikkeet! :love: Ja noin aikasin vielä.

SalamaT, sitähän se pitkälti, ajattelemattomuutta. Onneksi osaan jo aika hyvin sivuuttaa noi. Jos joku tosi tyhmää laukoo niin sanon kyllä jotain takasin :ROFLMAO: Minäki oon tota bio oilia käyttäny, vielä ainakaa ei ole arpia vaikka musta tuntuu että maha on jo järkyn kokonen. Ei kyllä tullu ekankaan aikana, mutta jos siitä öljystä ei oo muuta iloa niin ainakin kivan pehmee iho :D

marrasmai, on ollut vihlomista. Varsinkin alussa mutta myöhemminkin joskus.

Varmasti taas jää jollekkin kommentoimatta, mutta poika pitää niin kiireisenä.

Mullekkin oli pettymyt se Jennin mekko, miks ei voi mahaa näyttää kun kerta tiedetään että raskaana on.

Jalat vaivaa öisin magnesiumista huolimatta, tuntuu kyllä kamalan inhottavalta kun ei pysty mitenkään päin sitten olemaan.. Aattelin että kokeilis pinaatilla vielä saada rautaa ylöspäin kun sitä olis radinkin kannalta hyvä syödä. Muuten kaikki kai ok, ainakin vauva möyrii välillä siihen malliin, että tuntuu mahanläpi tulevan. Jollain kädellä tms työntelee varsinkin inhottavasti tonne aika alas ja niin sivuun kun voi. Ihan aina säikähdän kun vihlasee :ROFLMAO:

Caro ja 28+5
 
@marrasmai mulla oli esikoista odottaessa parina päivänä kovaa vihlontaa. Yhtäkkiä kesken työpäivän iski ja oli pakko käpertyä lepotilan sohvalle odottamaan, että panadol alkoi vähän helpottaa.

@Siida varmasti aika mahtava tunne!

Vuotoa ollut maanantaista asti joka päivä. Noin 2-3 rkl/vrk. Maanantaina kontrolloidaan taas hcg. Varhaisultra ajoittuisi välipäiviin. Olin ajatellut pitkän syksyn jälkeen vähän pitää lomaa ja olla mökillä relaamassa, mutta en nyt sitten pidäkään, kun kotosalla joudutaan silloin olemaan.
 
Marrasmaille ja Zoonalle toivotan oikein kylmiä hermoja! Vuodot on tosi yleisiä, erityisesti näissä hoitoalkuisissa raskauksissa, joten todennäköisesti kaikki on ihan hyvin. Toisaalta ymmärrän myös huolen, itsellä kun on kokemusta sekä harmittomista vuodoista että niistä ikävemmistä. Ja Zoonalle myös tervetulotoivotukset palstalle, toivottavasti pysyt täällä vielä sen yhdeksän kuukautta (y).


Joko marrasmailla oli se ultra? Kyselit myös kortisoneista. Mulla taisi jatkua Prednisolon viikolle 10… Nyt en varmuudella muista, mutta aika pitkälle.

Mavlilla ihania ultrauutisia :love:.

Ja kiuskilla ultra on ihan nurkan takana. Peukut pystyssä että kaikki on niin kuin pitää!

MyMa toivottavasti olet saanut selkäkipuihin apua. Mulla jäi liikunta myös jo heti alkumetreillä niiden vuotojen takia, ja sitten tuli täysi liikuntakielto ja vuodelepo, joten selkä on aika jumissa. Tukivöistä ei ole ollut mulle apua, sillä ne ovat painaneet alavatsaa ikävästi ja aiheuttaneet entistä enemmän vatsan kovotteluja. Mulla on krooninen selkävaiva, joka onneksi ei ole pahentunut raskauden aikana, mutta odotan kyllä kovasti että pääsen taas kuntosalille ja lenkkeilemään sitten kun vauva on syntynyt ja pärjää sen hetken ilman äitiä :rolleyes:.

Helsingissä ei muuten ole mahdollisuutta lainata tukivyötä. Kävin itse joskus ekan kolmanneksen jälkeen fysioterapeutilla, joka kyllä suositteli muutamia tuotteita, mutta lainausmahdollisuutta ei ollut. Suosituksetkin oli vähän niin ja näin, eli jouduin itse tekemään aika ison työn löytääkseni hyvät tukivyöt (mulla on kaksi), joita en nyt sitten kuitenkaan ole voinut käyttää. Eli jos joku tarvitsee Anitan tukivyön (musta) kokoa M (https://www.bebes.fi/aitiysvaatteet/aitiysalusasut/tukivyot/tukivyo-baby-belt-p-2182.html), mulla olis myytävänä uudenveroinen sellainen!

Mä en muista saaneeni juurikaan neuvoja… Tai sitten olen onnistunut antaa niiden vain mennä saman tien toisesta korvasta ulos. Äidiltä ja siskolta on kyllä tullut jos ei nyt neuvoja niin ainakin vertaistukea, mutta pelkästään positiivista. Ai niin, synnytyksestä on kyllä peloteltu! Kun olen kertonut että aion yrittää synnyttää lääkkeettömästi, niin aika herkästi torpataan ja ilmoitetaan kaikkitietävästi että kyllä se mieli vielä muuttuu kun synnytys lähtee käyntiin. Että varmasti alkaa epiduraali maistua. En ole enää jaksanut puhua synnytystoiveistani muualla kuin sype-ryhmässä.

Bridge aivan ihania “lahjoja” olet saanut työkaverilta :ROFLMAO:. Tuntuu lähinnä, että hän on halunnut päästä eroon turhista tavaroista ja on nyt saanut itselle hyvän mielen, kun on mennyt jollekin “tarpeeseen”.

Caro87 onneksi ei kaatuessa sattunut pahemmin! Mä olen liukkaina päivinä kulkenut tosi varovasti, kun olen aika neuroottisesti pelännyt kaatumista. Toivottavasti kelit pysyisivät plussan puolella vielä synnytykseen asti :D.

Giraffenin kanssa mennään ihan samaa tahtia loppumetreillä, saa nähdä kumpi ehtii laitokselle ensin :whistle:.

Täällä siis edelleen yhtenä kappaleena, eikä mitään tuntemuksia synnytyksen lähestymisestä. Tai no, niitä vatsan kovettumisia on kyllä päivittäin, joinakin päivinä aika paljonkin, mutta niitä sellaisia supistuksia joita sairaalassa oli ei ole ollut ollenkaan. Vauvalla alkaa selvästi tila käydä ahtaammaksi, koska liikkeet ovat muuttuneet sellaiseksi punkemiseksi. Jalat puskevat vielä aika ylhäällä, kohti kylkiluita, ja alhaalla pää (ja kädet?) kairaa välillä vähän ilkeänkin tuntuisesti virtsarakkoa ja kohdunsuuta. Liikettä on onneksi paljon, joten niiden puutetta ei ole nyt tarvinnut hermoilla.

Nyt alkaa olla vauvaa varten kaikki valmiina. Pinnasänky on pedattuna, pienet vaatteet pestynä ja viikattuna ja vaunut kootuna. Turvakaukalokin tuli nyt sitten hankittua, vaikka omaa autoa ei ole, ja eilen ostin viimeisen hankinnan listalta eli untuvaisen lämpöpussin, joka käy sekä vaunuihin että kaukaloon. Vanhemmatkin alkaa olla henkisesti valmiita vauvan tuloon :D, joskin edelleen tuntuu erittäin epätodelliselta, että ihan viimeistään neljän viikon päästä meitä on tosiaankin kolme! Vieläkin tulee välillä sellaisia fiiliksiä että onkohan tuolla mahassa kuitenkaan ketään, että onko tässä nyt joku väärinkäsitys kuitenkin, että joku on katsonut jotain väärin… Outoa, tiedän! Ja sitten vauva potkaisee pontevasti kylkeen ja muistuttaa, että täällä sitä ihan oikeasti ollaan :love:.

Viime päivinä olen touhuillut kotona aika paljon, laitellut vauvan juttuja ja siivoskellut. Ensi viikolla ajattelin aloittaa ihan kunnon suursiivouksen, jos vaikka vauvakin alkaisi sen myötä kokea tarvetta siirtyä mahan ulkopuolelle :D. On myös ihanaa kun ei tarvitse enää varoa liikkumista tai supistuksia. Eilen kävin myös kauneushoitolassa vähän hemmoteltavana, teki oikein hyvää, suosittelen muillekin loppumetriläisille!

Aurinkoista tai ainakin vähäsateista viikonloppua kaikille!

Kesis 38+1
 
Kesäheinä, mulla oli myös haaveena synnyttää luomusti ja sain kyllä kaikenlaisia kommentteja kun ajatukseni ääneen sanoin. Totuus olikin sitten toinen ja olin siihenkin varautunut, ettei asiat mene niinkuin haluaisi, mutta kyllä mulla on sama haave edelleenkin, tai suurimpana se, etten repeäisi ja vuotaisi enää niin paljon,kun vauvan hoitaminen oli ihan toivotonta, ennenkuin sain lisäverta pari pussia ja heräsin vähän elämään. Nyt ois ihana saada erilainen alku ja nopeampi toipuminen. Ja eniten kuin mitään toivon, että siltä järjen vievältä ihottumalta säästyisin. Tosin, nyt jo kutisee nilkkoja ja sääriä. Pelottaa ihan hulluna, jos tää kovin pahenee. Se oli jotain ihan hirveetä kestettävää.

Mulla siis oli/on lievänä ollut sen jälkeenkin monimuotoinen raskausihottuma joka on erittäin harvinainen, mutta se kutina ja ihottuma ihan sairasta:cry:
Se on onneksi täysin vaaraton sikiölle ja sappi/maksa-arvot oli priimaa. Valvoin viimeisen kolmanneksen aikana öitä ja viimeinen kk oli aivan hirvee:( En nukkunu, kuljin suihkussa 10 kertaa päivässä, että pystyi jotenkin olemaan. Vaatteita ei voinu juurikaan pitää. Kaihtimet alhaalla ja pikkarit jalassa vietin pahimpina aikoina elämää. Käsivarret turposi ihan jäätäviksi ja tihkui nestettä miljoonista pienistä vesirakkuloista. Viimein antibioottikuuri auttoi pahimnan vaiheen yli ja sitten voimakkaat kortisonirasvat lisäksi. Synnytyksen jälkeen tilanne ei helpottanut pitkään aikaan kunnolla. Ongelma olikin kun rintsikoita ei voinu pitää kun rinnat oli ihan punaisen kutisevan ja polttavan ihottuman peitossa ja mulla tuli maitoa ihan hirveesti....se maito kun valui pitkin ihoa, eikä ainakaan helpottanut tilannetta. Muistan kun itkin, katsoin tyttöä ja imin hänestä voimaa jaksaa ja imettää, vaikka tuskallista olikin. Pikkuhiljaa ihottuma helpottui ja pääsin kiinni normaalimpaan elämään. Mutta oli se jotain kammottavaa(n)
 
Siida toivottavasti iho-oireet ei tässä raskaudessa ylly läheskään yhtä pahoiksi. Kuulostaa tosi kamalalta, kaikkea sitä kans voi tulla :(

Giraffen__ ja Kesäheinä-78 teillä alkaa olemaan tosi jännät hetket :) Tsemppiä!
Tuntuu oudolta ajatella, että jos kaikki menee hyvin, niin jo ensi kesän alussa oon itsekin samassa tilanteessa. Välillä ei vieläkään meinaa uskoa, että me todennäköisesti saadaan vihdoin lapsi. Ja vaikka todennäköisyys keskenmenolle pienenee koko ajan, se on takaraivossa ja sitä miettii, voiko kaikki oikeasti mennä hyvin. Ja että tuleeko lapsesta terve jne. No pitää yrittää ajatella, että huomattavan suuri osa raskauksista päättyy hyvin, jos varhaisultrassa ei ilmene ongelmia ja että suurin osa lapsista syntyy terveinä.

maljakko 11+1
 
Maljakko, juurikin mua np-ultrassa täti muistutti, kun olin niin huojentunut ja kaikki näytti hyvältä, että suurin osa lapsista syntyy terveenä, ja että toki se huonompi vaihtoehto välillä jollekkin sattuu, mutta yleensä poikkeamat ja suuremmat kehityshäiriöt näkyy jo varhain. Meiän hoitojen kautta raskautuvien tilanne vaan on niin eri, kuin normaalisti raskautuvien, että sitä vaan ei voi uskoa, että vihdoin oma lapsi voisi olla sylissä ja että vielä TERVEENÄ!!! Kaikki ne epäonnistumiset ja pettymykset on niin syvällä, että lopulta onnistuminen ja lapsen saaminen tuntuu täysin absurdilta. Mulla meni puolitoista vuotta vielä synnytyksen jälkeen, että "totuin" ajatukseen, että tuo lapsi nyt on elävänä tuossa ja meidän oma.

Tänään tosi läheinen ihminen sai vauvan ja oon ollu ihan liikutuksissa koko päivän :cry::love:
 
Kesäheinä neuvoiko sulle lääkäri et pitäis levätä kun oli niitä varhaisten viikkojen vuotoja? Mulle sanottiin Dextralta, ettei levolla tai lepäämättömyydellä ole mitään merkitystä, enkä voi itse millään tekemiselläni vaikuttaa tilanteeseen millään lailla näin varhain. Ja kortisoni käskettiin lopettaa nyt, eli lopetin 9+2.

Mulla piti olla ultra perjantaina, mutta meni sisu kaulaan ja siirsin sen joulun välipäiville. Mulla jäi viime vuodesta niin paha trauma, etten kerta kaikkiaan pysty käsittelemään tilannetta vielä. Mulla siis todettiin kkm 22.12. viime vuonna, mutta ulos se tuli vasta 29.12. Vietin siis kaikki joulunpyhät kuollut sikiö kohdussa, mukaanlukien joulupäivälliset sukulaisten luona, ja se oli jotain niin hirveää etten pysty käsittelemään tätä nykyistä raskautta ihan normaalisti. Kuulostaa monelle varmaan älyttömältä olla menemättä ultraan, mutta en kerta kaikkiaan pysty. Rukoilen vaan että vauva/tuulimuna jaksaisi sinnitellä masussa ainakin joulun yli.
 
@giraffen___ ja @Kesäheinä-78, teillä on jo kalkkiviivat kenkien alla, hienoa! Katsotaan kumpi teistä ehtii ensin ;) H-hetki voi tulla milloin hyvänsä :)

@maljakko koska sulla on np-ultra?

@Siida samaa mietin mitä joku tuolla ylempänä sanoi, että sun herkkyys omalle kropalle tuntuu olevan kyllä ihan omaa luokkaansa. Oon sitä jo aiemminkin miettinyt kun sun kirjotuksia lukee. Se on hieno asia:) Mä vielä treenaan sitä että tietäisin edes missä tän jo ison vauvan pää on ja missä peppu:LOL: Niin ja aivan järkyttävältä kuulostaa toi sun ihottuma, toivottavasti ei iske tällä kertaa! :eek:

@Caro87 voih tota kaatumista, onneks ei käynyt pahemmin! Mä kans lervasin pari vkoa sitten ihan kunnolla, kun astuin lunta täynnä olevaan kuoppaan jonka luulin olevan tasamaata. Onneksi kaaduin kyljelleni ja kankulleni, soitin synnärille ja sieltä kyllä asiallisesti neuvottiin että jos ei sattunut eikä suoraan mahalleen kaatunut, niin voi seurailla 24h. Heti kaatumisen jälkeen vauva liikkui ihan normaalisti ja se rauhoitti mieltä. Mutta varovainen saa ulkona kyllä olla.

@marrasmai et oo musta yhtään hölmö vaikka lykkäätkin ultraa joulun yli. On varmaan ollut tosi traumaattinen kokemus viimeksi tietää että koko joulun sikiö oli kuollut:(:cry: Mutta nythän sulle ei käy niin, sovitaan silleen :):love:

Selkäkivut on hiukan hellittäneet, mutta ei täysin. Foam rollerin (lihasrullan) lainasin ja sillä kun oon iltaisin rullaillut, niin on auttanut tosi paljon! Liikunnan harrastus on silti ihan olematonta ja se kyllä harmittaa. Pienillä lenkeillä yritän käydä mutta sekin on aika epämiellyttävää kun kiristyy maha niin hirveästi (levossa maha ei ole enää niin paljoa kovotellut). Tukivyötä en ole vielä ehtinyt pidemmin testata, mutta mukavan tukevalta se kuivaharjoitellessa tuntuu. Rakkoa se vähän kyllä tuntuu painavan.

Mulla on nyt viimenen kk töissä ennen äippälomaa fyysisesti aiempaa raskaampaa ja kiireisempää tiedossa. Saa nähdä kuinka jaksaa.

Muistinkohan kommentoida suurinpiirtein kaikille. Mites @Evangelina?!

MyMa 29+6
 
MyMa mulla on np-ultra 19.12. Eli ei enää nii kovin pitkä aika :whistle:Toivottavasti sinulla ei tule olemaan liian rankkaa töissä. Sit vaan sairaslomalle, jos vähänkin siltä tuntuu.

marrasmai ymmärrän kyllä hyvin, että haluat siirtää ultraa. Varmasti oli viime vuonna ihan kamala joulu :(. Toivottavasti pikkuinen tällä kertaa sinnittelisi yhteensä sen yhdeksän kuukautta :love: Onko vuoto pysynyt niukkana?

Siida tuo on niin totta, että tää hoitoalkuisuus lisää pelkoja. Jos raskaus olisi alkanu tuosta noin vaan, niin varmasti olisi kaikin puolin luottavaisempi olo. Jännä, että tuntui "epätodelliselta" vielä niin pitkään synnytyksen jälkeenkin :)
 
Marrasmai, ymmärrän minäkin sua ja olen aistinutkin, ettet kovin innokkaasti oo ultraa odottanut. Luotetaan aiihen, että kaikki on hyvin kun ei ole mitää syytä muutakaan epäillä❤ Enkeleitä pikkuselle!

Evangelinan kuulumisia olen myös miettinyt...

Oma fyysinen jaksaminen ollut nyt parempaa, varsinkin nyt loppuviikko ollut suht hyvä pahoinvoinnin ja väsymyksen suhteen. Taas antaa toivoa paremmasta:LOL: Tosiaankaan en oo edelleenkään urheilua kyennyt harrastamaan ja reipas kävelykin kyllä pistää läähätyttämään. Lepopulssi on normalisoitunut eka viikkojen tykytyksien jälkeen. Odotan, että tää olo vielä vähän tästä helpottuu ja aion kyllä sitten vähitellen aloittaa jotain päivittäistä reippailua...koirien kanssa kävelyä lähinnä.

MyMa on kyllä ikäviä noi sun kovottelut kun hidastavat reippaampaa liikkumasta:( Jospa tukivyö auttais sua. Oonkohan mää oikeesti joku erityisherkkis näitten tuntemusten kanssa:LOL: On mua joskus noidaksi haukutttu, lähinnä mies, kun aavistelen asioita etukäteen aika herkästi ja sitten kun ne tapahtuukin, mutta tiiäppä sitten... Nyt on tuntunut kuitenkin jo ihan selvät hipsutukset päivittäin ja huomaa, että varsinkin syömisen jälkeen pikkuset vipeltää hetken aikaa enemmän. Pitää siis tosiaankin istua ihan rauhassa paikallaan, että kutitukset tuntuu. Siis mistään potkuista tosiaankaan oo kyse:ROFLMAO:

Ja noi kaatumiset on niin huhhuh, onneksi caro selvisit säikähdyksellä!❤

Kesis ja giraffen kohta teillä vauvat kainalossa, huikeeta!
 
Marrasmai kyllä mua kehotettiin klinikalla (Dextralla myös) ottamaan rauhallisesti silloin niiden vuotojen kanssa. Kiellettiin liikunta ja seksi ja sauna ym. Otin toki kiellon tapani mukaan kirjaimellisesti eli makasin tyyliin sohvalla :D. Mutta mulla oli kohdussa havaittu parin, kolmen sentin kokoinen hematooma, joka vuotoa aiheutti, ja mun käsittääkseni liikkuminen voi kyllä provosoida hematoomaa/vuotoa, joka taas voi runsaana ns. viedä alkion mukanaan. Mulla vuotoa saattoi aiheuttaa tukilääkkeenä käytetty Klexane, joka lopetettiin heti vuodon alettua, vaikka tarkoitus oli jatkaa viikolle 12. Vuoto loppui kokonaan joskus viikolla 10, mutta oli siihen asti lähes päivittäistä.

Ymmärrän tosi hyvin ton sun pelon ja paniikin. Mun kkm havaittiin viikolla 12+, ja mua ahdisti kaikista eniten se, että olin ollut ”onnellisesti raskaana” niin pitkään, vaikka alkion kehitys oli pysähtynyt jo monta viikkoa aikaisemmin. Itsellä kokemus aiheutti sen, että tulevissa raskauksissa, kuten myös tässä nykyisessä, ramppasin ultrassa viikottain, koska halusin ehdottomasti tietää heti, jos kaikki ei ole ok. Sulla reaktio on päinvastainen, mutta kumpikin on ihan yhtä ymmärrettävä. Se pelko on ihan järkyttävä.

Siida toi sun ihottuma kuulostaa ihan järkyttävältä! Toivottavasti vältyt siltä nyt. Mulla ei onneks ole ollut oikein mitään oireita missään vaiheessa, mistä osaan nyt olla tyytyväinen, mutta alkuraskaudessa se hirvitti.

Muakin mietityttää Evangelinan tilanne? Toivottavasti kaikki on hyvin.
 
Ihan kamalia noi kaatumiset, onneks ei Caro käyny pahemmin!

Kiitos vihlaisuihin kommentoineille (puhelimella hankala selata palstaa niin en muista nimimerkkejä) ja ymmärryksestä etten halua ultraa. Fiilikset menee ihan jäätävää vuoristorataa, yhtenä hetkenä oon varma että kaikki menee hyvin ja toisena ettei siellä ketään oo. Vuodot pysy poissa koko viikon, mutta just äsken tuli vähän aivan vaaleanruskeaa, mielestäni vähän limaista. Toivon että jotain vanhoja tulee vain pois kun oltu liikkeellä koko päivä, mutta säikäyttää se taas piruvie..

Hienoa MyMa jos ees vähän selkäkivut hellittää! Uskaltaisitko kokeilla ihan kevyttä raskausjoogaa ihan kotona? YouTubessa on paljon hyviä videoita.

Siidan ihottuma kuulostaa kyllä ihan hirveältä. Sain kesällä ihottuman huuliin pariksi viikoksi ja sekin oli jo aiks kamalaa, en voi edes kuvitella miltä koko kropan ihottuma tuntuu. Toivotaan että nyt pääsisit vähemmällä!
 
Tätä evamarian spämmiä on sitten täällä useampikin ketju pullollaan, että jättäkää vaan huomiotta.

Katsoin YouTubesta hakusanoilla "pregnancy lower back pain" ja sieltä löytyi semmoisia lempeän tuntuisia venyttelyvideoita. Kerran jo kokeilin ja ihan mukavalta tuntui :) On tosi hankala jotenkin saada venytystä selkään, kun ei pysty kunnolla nojaamaan eteenpäin. On muutenkin jotenkin outoa tällainen että kroppa asettaa olemiselle ja tekemiselle jotain rajoituksia. Vaikka en siis koskaan ole ollut mitenkään liikunnallinen, niin en myöskään ole koskaan joutunut jättämään jotain arkielämän juttuja tekemättä kehon pistäessä vastaan (tarkoitan siis vaikka kengännauhojen sitomista, tuolille nousemista ym). Vähän tämmöinen psykologinen juttu tämä, että pitää hyväksyä että en nyt vaan pysty ihan kaikkeen.

Välillä olen myös iltaisin itkeskellyt sitä, että vanha elämä jää nyt taakse sellaisena kuin sen tunsin ja nyt alkaa ihan uusi vaihe. Ja tietenkin se muutos on ihanaa ja toivottua, mutta muutos vähän... Jännittää. Oletteko muut tällaisia syvällisempiä pohdiskelleet? Yöllä joskus kun ei uni tule silmään niin kaikkea tulee mietittyä :p

Kympit paukkuu tänään :love:
MyMa 30+0
 
MyMa, on noi ihan tuttuja pohdintoja, joita iso elämänmuutos laittaa pohtimaan ja lapsettomallekin täysin inhimillisiä ja sallittuja. Ja onhan se tosi, että joistain asioista pitää luopua, vaikka hurjasti saa kyllä tilallekin. Minä ja mieheni on harrastettu vaeltamista ja tää on tuntunut välillä vaikealta ja haikealta, kun ei olla päästy tunturiin. Minusta ei oo ollu siihenkään, että oisin niin pitkäksi aikaa vieny lasta hoitoonkaan, vaikka mummu ja pappa olisi vasrmasti mielellään hoitanutkin.Yhden lapsen kanssa on vielä yllättävän helppo tehdä kaikenlaista, tosin eka vuosi asettaa omat haasteensa, kun lapsi syö tiheämmin ja tarvitsee unta enemmän, mutta siinäkin on omat hyvät puolensa, jos on vaan selkeä rytmi:). Ja onhan tietenkin lapset erilaisia, osa tyytyväisempiä, osa vaativimpia, eikä kaikki menekään niin mutkattomasti. Mutta viimeistään lapsen kasvaessa tilanne helpottuu ja esim. nyt kun päiväunet on jäänyt pois ja vaipat pois, on kyllä helppoa elämää.....hetken:ROFLMAO: Ei tässä kyllä varmaan ihan hetkeen olla vaeltamaan jatkossakaan lähössä. Meillä ollut muutenkin ihan yli yli helppo lapsi. Nyt sitte varmaan sadaan koliikkikaksoset:eek:
 
Ihana, kun täällä on monia ihan eri vaiheessa olevia. Todella ihanaa lukea, että tulokasta jo odotellaan lähiaikoina saatavaksi ja lapsettomuuden pitkä tie on päättymässä.

Tuosta elämänmuutoksesta. Mulle tuli heti plussan jälkeen huono omatunto ja huoli esikoisesta. Esikoinen on jo muuttanut meidän elämää aika paljon, joten en ulottanut ajatuksia siihen miten toinen lapsi muuttaisi elämää, vaikka varmasti muuttaakin. Mun huoleksi tuli, että miten esikoinen pärjää, kun hän on tähän saakka saanut olla ykkönen ja saanut jakamattoman huomion. Ja tietenkin kun hän on 1. ja syntynyt pitkän hoitorumban tuloksena, niin ehkä häneen on luonnollisesti uppouduttu välillä 100 %:sta ja välillä 110 %:sti. Mutta minkälainen shokki hänelle olisikaan uusi tulokas!

Toki nyt toisen lapsen saaminen näyttää varsin epätodennäköiseltä. On vain niin vahva tunne, että ei. Ja oireet hävisivät ja vuotoa edelleen. Nyt pari päivää vähän enemmän.
 
Pikapäivitys:

Meidän pikkuruinen prinsessa syntyi aikaisin tänä aamuna! Jouduttiin käynnistykseen vauvan pysähtyneen kasvun vuoksi, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin, eikä pieni lopulta ollutkaan ihan niin pieni kuin etukäteen pelättiin. Vauva ja tuoreet vanhemmat voivat erinomaisesti. Halkean rakkaudesta! :love::love::love:

Palaan synnytyskertomuksen merkeissä myöhemmin, kunhan tässä tutustutaan pieneen ensin ja päästään vauva-arkeen kiinni.

Kesis ja Pikkuinen 7 h
 
Oih, onnea hurjasti Kesikselle! Nyt Hän on täällä, nauttikaa aarteestanne. :love::love::love:

Olen käynyt täällä päivittäin lueskelemassa kuulumisia, mutta kijroittelu on jäänyt, sen verran tuon pikkuherran hoito on vienyt aikaa ja voimia. :love: Toivottelenkin vain yhteisesti kaikille onnea vaiheisiinne, ihania uutisia ollutkin taas monella. :) Erityistsempit marrasmaille, olen hengessä mukana ja toivon niin kovin, että kaikki on kunnossa ja saat joulun jälkeen hyviä uutisia. <3

Meillä menee ihan hyvin. Poitsu on kova syömään, ja ainakin toistaiseksi tissi on ollut se taikakeino, jolla saa kaikki itkut loppumaan - ainakin vähäksi aikaa. ;) Synnytyksestä toipumisesta voisin muutaman sanan kirjoitella, se kun oli mulla hitaampaa kuin alkuun kuvittelin. Kovasti odotin, että loppuraskaudessa vaivannut hengästyminen olisi loppunut vauvan tuloon, mutta mitä vielä! Olo oli muutenkin tosi voimaton pari ekaa viikkoa synnytyksen jälkeen, ja oikeastaan vasta nyt (3 viikkoa synnytyksestä) alkaa tuntua suht normaalilta, epparihaava on parantunut ja pidemmätkin kävelylenkit sujuu puuskuttamatta. Mulla voimattomuuden takana oli varmaan osin synnytyksen verenhukka, osin univaje (synnytyksen aikana valvoin pari yötä lähes putkeen, ja sen jälkeen alkoi sitten yöheräilyt vauvan kanssa) ja se, etten alussa muistanut/ehtinyt syödä ja juoda tarpeeksi.

En ole vielä pistänyt uutta vauvaketjua pystyyn, kun epäilin että saan siellä yksinäni kirjoitella ennen kuin muutama muukin vauva on putkahdellut maailmaan. Mutta ehkäpä saisin kohta Keskiksestä seuraa sinne. :)

Roxu ja poitsu 3 viikkoa :love:
 
  • Tykkää
Reactions: marrasmai
@Siida en mä sua nyt ehkä noidaksi sanoisi mutta aika herkästi kyllä tunnet kaikki :ROFLMAO: hirveeltä kuullostaa toi ihottuma, toivotaan ettei sama toistu nyt :cautious:

@giraffen___ onnea täysiaikaisuudesta! Kohta teilläkin vauveli jo sylissä :love:

@Caro87 Vaikka ensisynnyttäjä olenkin niin musta ainakin hyvä myös tietää että mitä kaikkea siinä synnytyksessä voi käydä. Jotenkin sinisilmäisesti ajatellut tähän asti, ja vaikka tuo tavallaan tekee pahaa lukea sun synnytysjuttuja niin hyvä se on tietää. Todella harmi että kukaan joutuu tollaista kokemaan, mutta ihana kuulla että saitte kuitenkin heti hyvää hoitoa. Ja tuo vertaistuki on ihan korvaamatonta, ei sitä toiset jotka ei koe samaa niin voi edes kuvitella miten erilaista teidän arki on!

@Zoona ja @marrasmai lle kamalasti tsemppiä! Toivottavasti kaikki on hyvin!

@Kesäheinä-78 ihan hirmuisesti onnea pikkuisesta!! :love: hyvä että ehdit touhuttaa ja tehdä kaikki valmiiksi niin on mukava tulla sitten kotiin nyytin kanssa ;)

@MyMa täälläkin tulee mietittyä välillä sitä että kuinka se elämä muuttuu. Vaikka vauva on todella toivottu niin ei sitä varmaan edes tajua näin etukäteen kuinka se oikeasti muuttaa itseään ja kaikkea sitä mitä jatkossa teet. On varmaan ihan luonnollista vähän myös pelätä. Minä ainakin jännitän ja pelkään samalla kun en malttais enää odottaa hetkeäkään että pääsen tapaamaan meidän nyytin!

@Roxanne ihana kuulla että sielläkin kaikki hyvin ja paranemaan päin koko aika :love:

JA SITTEN.. Tänään oli tosiaan ultra ja voi että miten mieltä helpotti! Kaikki siis hyvin. Verikokeet ja turvotukset niin kuin pitääkin, koko vastasi viikkoja, ruumiinosat siellä missä pitääkin jne. Lääkäri pari kertaa paineli vatsaa kunnolla kun tyyppi veteli sikeitä selkä kuvaa päin ja voi että mikä disco siellä vatsassa alkoi kun saatiin se liikkeelle. Hirveä sätkiminen ees taas :love: Jotenkin tosi hassua katsella sitä kun se näytti jo niin isolta verrattuna siihen varhaisultran matoseen. Ja saatiin kuunella myös ne sykkeet mitä en doplerilla ole vielä kuullut :love: Jotenkin on itkettänyt koko päivän kun tää painolasti putosi pois. Voi että, meille sitten varmaankin tulee se juhannusvauva :love:❤ Ps. Joko saa seota ja ostaa kaupat tyhjäksi kaikista vauvasälästä? :ROFLMAO:

Kiuski 12+1
 
  • Tykkää
Reactions: marrasmai ja -dino-
Kesikselle lämpimät onnittelut❤ voi ihanuus kun homma ohi ja mussukka kainalossa!

Kiuski Mahtavaa kun kaikki hyvin ultrassa! Saa sitä vähän seotakin ja vaikka vähän shoppaillakin❤ Tänään oltiin kaupoilla ja teki mieli itelläkin jotain jo ostaa, mutta en sitten kuitenkaan vielä uskaltanut. Jos sen rakenneuä:n jälkeen sitten. Jospa tietäis sukupuoletkin, niin ois ihana sitten jotain hankkia.

Roxanne, kuulostaa ihan siltä, että sun hb on/on ollut matalalla. Mulla meni synnytyksen jäljeen 3kk, että pystyin jotakuinkin touhuilemaan ja siivoilemaan ilman henhgästymistä ja heikotuksia. Ihanaa, että olo on sulla helpottanut❤

Hohhoijaa, oltiin tosiaan muutama tunti shoppailemassa ja oon aivan kuollut :sleep: Pahoinvointi ollut nyt helpompaa huomattavasti, mutta voimat muuten kyllä ihan loppu. Pitäis muutama joulupaketti saada käärittyä ja postitettua. Joulukorttien lähittämisen skippaan tänävuonna suosiolla. Jalkoja on alkanut kutittamaan ja ihottumaa niissä....tää kyllä hirvittää:( Viikon päästä lääkärineuvola. Pitää asia ottaa puheeksi mikäli ei rauhotu kutina siihen menessä.
 
@Zoona kyllä kaikki varmaan hoksasi mitä tarkoitit :) koska sulla onkaan se ultra? Täällä on niin kiivasta kirjoittelua etten nyt selaamalla löytänyt, ja sori en ulkoakaan muista:unsure: Oireet voi kyllä alussa hävitä ihan ilman syytäkin. Tässäkin ketjussa samaa on tapahtunut tosi monelle, älä liikaa sitä pohdi(y)

Ihanaa @Kesäheinä-78, onnea tuhannesti pikku prinsessasta! :love:❤ Voih miten odotankaan että pääsee tuohon tilanteeseen. Nauttikaa olosta perheen kanssa:)(y)

@Roxanne mukava kuulla teidänkin kuulumisia! Hienoa kun imetys on lähtenyt sujumaan ja haava paranemaan. Heti kun tissittelyltä ehdit niin stooria kehiin vaan ;) Ja nythän teitä on tosiaan jo kaksi uuteen ketjuun :) Voihan siellä vanhankin ketjun puolella käydä vielä huikkaamassa, jos varsinkin ehkä nuorimpien lasten äidit haluavat hypätä uuteen ketjuun?

Mä tykkään myös lukea synnytystarinoita, mutta ne kamalimmat jätän ihan suosiolla väliin. Ymmärrän kyllä että niiden avulla saa ymmärrystä siitä että aina ei kaikki mene odotetusti, mutta sen osaan tiedostaa jo muutenkin ja kovin yksityiskohtaisista kauhutarinoista en kyllä saa mitään itselleni.

Oletteko muuten (lähinnä kai ensikertalaiset) katselleet synnytysvideoita? Mä aina välillä katson mielenkiinnosta ja konkretian kaipuusta :LOL: Tarkoitan tuolla aiemmalla esimerkilläni kauhutarinoista esim sitä, kun joku (amerikkalainen) synnytysvideo oli sellainen, jossa vauva syntyy lopulta kuolleena. Mitä joku ajattelee laittaessaan sellaisen nettiin?! Ja kuka sellaista haluaa katsoa? :eek::cry: Näin sen siis vaan YouTuben sivupalkissa, en todellakaan klikannut.

@kiuski hienoja ultrakuulumisia, jes! (y) Se vauvan näkeminen vähän jo katkarapua isompana on kyllä niin ihanaa ja palkitsevaa. Ja nyt on enää minimaalinen mahdollisuus että jotain kävisi että voit relata ja nauttia olosta:):love: Ja ehdottomasti nyt on aika pistää shoppailu ihan uudelle levelille:ROFLMAO::LOL:

MyMa 30+1

 
Mä oon ollut niin kovin kauan jo niin valmis siihen vauvan tuomaan elämänmuutokseen, ettei oo tosikaan. En jää pätkääkään kaipaamaan entistä elämääni, jossa mulla ei tunnu enää olevan juuri mitään yhteistä kenenkään kanssa, kun kaikkialla ympärillä vaan putkahtelee vauvoja, ja ne muutamat joilla niitä ei vielä ole ovat joko ilmoittaneet etteivät halua ollenkaan tai että myöhemmin vasta. Mulla on ihan suunnaton kaipuu päästä hoivaamaan sitä omaa pikkuista, ja vaikka taatusti tulen valittamaan yöheräilyistä ynnä muusta, niin olen niin niin valmis äitiyteen että sattuu. Ei meidän nykyisessä elämässä sinällään suurempaa vikaa ole, kaivataan vain molemmat niin kovasti sitä kauan odotettua perhe-elämää. Eli vauvan ei ole tarkoitus korjata parisuhdetta, se on hyvä nykyiselläänkin, vaan tehdä meistä kokonainen perhe.

Paljon onnea Kesis :love::love::love:

Ja hyviä uutisia kiuskillakin, jee! :)

Kiitos Roxanne tsempeistä, mitään muuta en niin hartaasti toivo kuin että tämä nyt jaksaisi roikkua matkassa sinne heinäkuulle asti.

Väsymys tuntui viime viikolla jo hieman hellittävän, kunnes iski taas voimalla viikonlopun aikana. Piti eilen esim. pestä pyykkiä ja paistaa pipareita kun mies lähti salille, otinkin 1,5h nokoset :D Ja tänään aamulla en meinannut millään päästä sängystä ylös ja olin töissä ihan nolon myöhään. Pakko skarpata loppuviikko vähän paremmin. Sanon kyllä että tää uus duuni kaikkine uusine juttuineen ja tulosvastuineen on kyllä aikast tyrmäävä yhdistelmä alkuraskauden kanssa. Joinain päivinä melkein itkeny kotimatkalla kun ollut niin poikki ja about kontannu sohvalle kotiin päästyä, puuh. Onneks kohta on joulu ja ees vähän vapaita.

Päätin kuitenkin sen verran jaksaa tsempata, että tänään kävin kokeilemassa raskausjoogatuntia. Aluksi tuntui vähän ulkopuoliselta, kun melkein kaikilla muilla oli jo varsin näkyvät mahat, mutta teki niin hyvää kropalle etten lopulta enää välittänyt. Ja jopa piristyin vähän, kun olen ajatellut etten millään jaksa jumppaan enää työpäivien jälkeen. Eikä tuntunut jooga kävältä mahassa, vaikka tänäänkin on pieniä vihlaisuja tuntunut pari kertaa työpäivän aikana.
 

Yhteistyössä