Moi! Mä olin kans vähän pettynyt Jennin juhlamekkoon, ajattelin että kaunista vauvavatsaa olisi vähän paljastettu. Mutta liekö tuossa sitten jotain etikettijuttuja tms. mukana.
Caro, kovasti tsemppiä pojan kanssa ja tulevaan synnytykseen, ihan varmasti tuo ensimmäinen synnytys jättää jälkensä! Synnytyksessä itseänikin pelottaa lähinnä se, ettei vauvalle kävisi mitään, kivut jne on pikkujuttu. Hyvä että olet saanut pelkoihin tukea. Ja voi mitä ajattelemattomuutta tuollaiset kommentit! Ylipäätään ihmiset, jotka eivät ole samaa kokeneet, voisivat pitää päänsä kiinni ja keskittyä ymmärtämään ja kuuntelemaan toista, oli se kokemus sitten mikä tahansa. Avartaisi heidänkin ajatusmaailmaansa!
Zoonalle tervetuloa, toivotaan pitkää oleilua ryhmässä
Kiuski, minäkään en oikein erota vielä vauvan sykettä dopplerin äänistä, mutta näytölle tulee lukemat (130-146 ollut) suht helposti. Mulla kans taaksepäin kallistunut kohtu ja istukka on etuseinässä. Välillä se antaa oman sykkeen lukemia, istukan virtaushan se tietysti on, kiitos
Siida selvennyksestä -aika loogista nyt kun ihan ajattelee
Bridge ja
Siida (ja muut alakuloiset), hoitotaustaisissa ja varsinkin keskenmenoja kokeneiden raskauksissa masennus ja alakuloisuus on paljon muita yleisempiä. Hormonit, menettämisen pelot, kaikki vaikuttaa. Ja varmasti fyysinen olotila varsinkin jos on touhuamaan tottunut eikä nyt oikein jaksa ja pysty. Mut hei, meillä on täysi oikeus vaan olla ja lepäillä!
Oma napa, siis masu pompsahti loppuviikosta esille yhtäkkiä tosi selvästi. Jäin tietysti töissä heti kiinni, milläs peität vatsan joka on selvästi jo tissien yli sivuprofiilissa... Ei kaikki varmaan tiedä (hei miehet, paljonko ne kiinnittää huomiota
), mutta onnitteluja tuli kyllä siinä lähimpänä istuvilta. Lopuille selvinnee huomenna, pidän esitystä koko porukalle enkä varmaan voi mennä verhon taakse pitämään sitä?
Miten teidän isommat lapset on suhtautuneet tulokkaaseen, vai joko olette kertoneet? Miehelläni on 3 lasta, joista 9v kaksoset on säännöllisesti meillä. Tytölle tuli alkuun hirveä kriisi ja ahdistus -ajatus vauvasta oli kiva, mutta riittääkö isistä sitten myös hänelle... Mutta nyt kuukauden mietittyään ääni oli muuttunut kellossa ihan kokonaan! Hän hoitaa vauvaa ja pukee ja voi kun se on söpö, näytä kuva ja voi kun se jo syntyisi. Ihana juttu, tosin ehtii ton ikäisellä vaihtua vielä puoleen jos toiseen monta kertaa... Poika on suhtautunut alusta asti aika mutkattomasti. Kerrottiin lapsille aika aikaisin, kun oli muista syistä riski, että äitinsä saa tietää, ja haluttiin että kuulevat uutisen meiltä.
Mulla alkaa olo onneksi jo helpottaa, pahoinvointi pysyy kokonaan poissa kun vaan syön riittävän usein. Ja minähän syön
Turvotusta kyllä on ja maha kasvaa muutenkin niin että kiristelee, BioOilit käytössä. Sen toksoplasma-verikokeen kävin tiistaina antamassa, tuloksissa menee yli viikko. Joulunalusviikolla on seuraava neuvolakin. Vaikka aluksi tuntui, ettei aika kulu millään, niin vissiin se kuitenkin kuluu!
t. Salama 14+6