millainen on potilas jolla on alzheimerin tauti loppu vaiheessa??

  • Viestiketjun aloittaja "ffff"
  • Ensimmäinen viesti
Ttppii
Äidin ukki kuoli pois muutamia vuosia sitten. Oli luuranko kuulema, en pikkutyttönä halunnu EES kuvaa kattoo. Oli ihan hengityskoneessa lopun, ei puhunu, katsoi vaan eikä päällisin puolin näyttänyt että oisi tunnistanut läheisiään.
Hengityskoneessa? Kuka hel*etin idiootti on laittanut Alzheimer potilaan hengityskoneesen?
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
yks omainen
Kyllä adoptioisäni makasi 5 v. sairaalassa täysin toisten autettavana ja loppuvuodet infektion vuoksi yksinäisessä huoneessa puhumatta, hampaaton suu auki, käpertyneenä sikiöasentoon. Silitin hänen poskeaanja puhuin. En tiedä, menikö mitään perille. Hän oli kuitenkin lapsuudessani aina minua kanniskellut ja hoitanut.Ei koskettelut tuntunut pahalta minusta, toivottavasti ei hänestäkään. (Sairaus laitos- ja sairaalhoidossa kesti14 v!) - Nyt minulla on mies, joka sairastaa samaa tautia, diagnoosi v.2006, nyt vaikeassa vaiheessa. Olen hänen omaishoitajansa.
 
sukulaiseni loppuvaiheessa.. oli laihtunu todella paljon ennen ylipainoinen ihminen painoi enää reilu 30kg. täysin vaipoissa, ei osannut enää puhua, ei tunnistanut lapsiaan/ lapsenlapsiaan, ei osannut syödä itse.
pari vuotta ennen sitä eli ajassa jolloin oli nuori aikuinen. kun oli töissä, hänen miehensä eli ja lapset oli pieniä. näistä puhui silloin. kertoi mitä oli miehensä kanssa tehnyt samana päivänä yms. mies oli kuollut jo 20v aiemmin
 
10-v piina juuri loppunut
Mieheni sairastui 10-v sitten Aizhaimerin tautiin 57-v ikäisenä, ja kuoli nyt lokakuun lopussa.
Elämäni raskaimmat vuodet, katsoa miten menevä, urheileva ja älykäs mies kuihtuu silmieni edessä.
Kukaan ei voi uskoa miten minä vaimona kärsin tilanteesta. Nuorin poikamme oli 10 v kun hän sairastui, yhteinen yritys ym. kaikki jäi hoidettavakseni. Läheiset eivät ymmärtäneet tukea, kun heidän mielestään" mieheni on sairas enkä minä" kun itkin ja pyysin tukea. myöhemmin otin ammatti auttajan itselleni ja sain järjestettyä mieheni hoidot. Nyt piina on loppunut, mutta suru on suuri.
 
"tytär"
On ollut taurin todettu raskasta aikaa,äiti huutaa tuntuu kun isä tavahallaan tekisi ,haukkuu ja mesoo olen täällä aina viikon,sit pois olen aivan puhki,jos olisin itst terve ehkä jaksaisin vähän paremmin.Olen jo välillä luullut että äitissäkin on ,ei kuvautti päänsä on vaan väsynyt tietysti hoitaa isää aina lapseni käy kerran viikossa kotihoito joka päivä 2kertaa päivässä.Minusta tauti on ollu jo monta vuotta tätä tautia isäkin pelkäsi,oli kai lukenut tai ajatellu että toisen armoille jäärään,itse jotenkin kuvittelen että vaikka tauti oisi kuinka pitkällä he tietävät miten heitä hoidetaan ja ymmärtävät puheen,kai se on vai peittelevä osuus,että näin kävi.
 
vierailija
Tuohon jatkoksi sopisi hyvin dokumentti Ongelmana alumiini. Sitähän ei saa aivoista pois, kun se sinne on päässyt ja sitä on patologit löytäneet runsaasti alzheimerpotilaiden avauksissa. Helppohan tuota olisi torjua, mutta kun systeemi on rakentunut niin, että voittoa on tultava...:
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/kemia/2006-10-12/Orion-kehittää-lääkkeitä-Intiassa-3269552.html
 
lh.
On niin yksilöllistä, että ei voi sanoa millainen loppuvaihe on.
Joku asiakas porskuttaa 100-vuotiaksi täysillä ja tarvitsee vain vähän ohjausta päivittäisissä toimissa ja nukkuvat rauhallisesti pois. Jotkut sitten saattavat nuorenakin joutua sänkypotilaiksi ja saattavat vuosia olla siinä tilanteessa. Voi myös olla niin, että vaikka asiakas hyvässä kunnossa ja loukkaantuu harmittomastikkin (murtaa luunsa tms) on se niin kova shokki, että siitä tila saattaa huonontua nopeasti ja joskus jopa kuolema tulee nopeasti sen takia.

Muistisairaus on rankkaa, varsinkin omaisille. Sanotaankin, että muistisairaus on enemmän omaisten sairaus kuin itse sairastuneen.
 
muistatko
Business menee kaiken edelle. Kasviöljyistä sairastuu tietysti, kun hermomyrkkyjäämät menee tehokkaasti aivoihin, kuten esim rypsin kasvatuksessa olevia neonikotinoideja, soijasta taas jää glyfosaattijäämiä, jotka aiheuttavat syöpäkasvaimia. Edellisen linkin takana luki mm näin:

"Myös Raisioagrolta tulee kehuja. Raisioagro on Suomen suurin kalanrehujen valmistaja. ”Puolet valmistetuista kalan-rehuista myydään ulkomaille ja puolet käytetään Suomessa”, kertoo toimitusjohtaja Jarmo Puputti.

Raisioagro ehti ostaa Finnproteinilta pienen erän kalanrehuissa käytettävää soijaproteiinikonsentraattia SPC:tä.

Laittomien lakkojen myötä toimitusvarmuus heikkeni, ja Raisioagro joutui hankkimaan SPC:n muualta.

”Mutta Finnproteinin valmistaman SPC:n laatu oli hyvää”, Puputti kertoo. Myös Raisioagro palaisi mielellään tehtaan asiakkaaksi, mikäli hinta-laatusuhde pysyisi samana ja toimitusvarmuus olisi taattu.

Kuka voisi ostaa?

Esa Mäen mukaan tehtaalle pyritään löytämään mahdollisimman nopeasti jatkaja.

Prosessi on kesken, ja enempää asiasta ei voi kertoa. Turun Sanomille lausunnon antaneen pesänhoitaja Jari Salmisen mukaan ostoneuvotteluja on käyty sekä ulkomaisten että kotimaisten tahojen kanssa.

Oletettavasti ostaja olisi teollinen toimija. Joku sellainen, jolla on tarpeeksi pääomaa takanaan.

Mahdollisia ostajia voisivat olla vaikkapa tanskalaiset DLA Group tai DLG Group, tai vaikkapa ruotsalainen Lantmännen-konserni tai joku suuri kalanrehun valmistaja.

Hankkija ei voi kommentoida asiaa, kertoo toimitusjohtaja Ensio Hytönen. Kalanrehujen valmistus ei ole DLA:n ydinbisnestä, mutta voisiko DLA silti sijoittaa sellaiseen?

Myöskään Raisio ei voi kommentoida yrityskauppoihin liittyviä asioita, Puputti kertoo.

Atria puolestaan ei ole kiinnostunut, Leija sanoo.

Tehtaalle löytyy varmasti ostaja, mutta hinta tuskin nousee kummoiseksi.

Tehdas pysyy paikallaan

Tehtaan sijaintia on ihmetelty alusta lähtien, ja jalostamon ansaintalogiikkaa on kyseenalaistettu. Logistisesti parempi paikka olisi jossain suuressa satamassa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, ja tehdas päätyi Uuteenkaupunkiin, usean kilometrin päähän satamasta.

Pavut oli tarkoitus tuoda suurella laivalla Brasiliasta Hollantiin, ja purkaa sieltä pienempiin laivoihin ja kuljettaa Uudenkaupungin satamaan ja rekoilla tehtaalle.

Suunnitelma kuitenkin muuttui matkan varrella. Lopulta pavut tuotiin keskikokoisella laivalla Brasiliasta Porin satamaan, ja siitä rekka-autoilla tehtaalle.

Tehtaan siirto parempaan paikkaan tulisi kalliiksi, vaikka paikka jostain löytyisikin.

Tehdasinvestointi oli alkuperäisissä suunnitelmissa 100 miljoonan euron luokkaa, ja tuli käytännössä tätäkin kalliimmaksi.

Huippumodernin välineistön voisi varmasti myydä yhdelle toimijalle, ja kiinteistön jollekin toiselle. Tämä ei kuitenkaan Esa Mäen mukaan ole todennäköistä.

Tehtaan prosessia tuskin myöskään muutetaan.

”Periaatteessa tehtaassa voisi jalostaa muutakin raaka-ainetta kuin soijapapua, mutta se vaatisi uusia investointeja”, Mäki kertoo.

Todennäköisimmin tehtaassa siis jalostetaan yhä soijaa, jahka ostaja löytyy.

Finnproteinin raaka-aineena oli perinteinen, geenimuuntelematon soija, koska kalanrehuissa käytetään pääasiassa sitä.

Mutta yhtä hyvin tehtaalla voidaan jalostaa muuntogeenistä soijaa, tai vaikka molempia, jos niin halutaan, Mäki sanoo."

Miten asialle kävi? Tukiaisista ei kerrottu, mutta mikä niitä ei olisi saanut yhtään?
 
Mikä sitten käy
Mummoni ei heti tunnistanut ainakaan mua, vaan luuli siskokseen usein ja sisko kuollut 20 v aiemmin. Varmaan näkökin oli jo heikko. Läheiseksi kumminkin nimesi aina. Kun sanoin, kuka olen, muisti selkeästi ja ilahtui kauheasti ja toisti nimeni onnellisuus äänessään. En oo varma, mikä dementia hänellä oli.

Kaverini äidillä oli alzheimer. Sen äiti muisti aina kaverini. Kaverini veli kävi niin harvoin, että häntä ei enää tunnistanut.
 
vierailija
Vaarin virtsan- ja ulosteenpidätyskyky heikkeni / katosi syksyllä 2016. Jaksoi vielä kiukutella kovastikin.

Puhuminen ja lukeminen heikentyi vuodenvaihteessa. Sanavarasto hupeni muutamassa kuukaudessa.

Kävely ja liikkuminen heikentyi kovasti keväällä 2017. Juhannuksena 2017 ei enää kyennyt kävelemään tukematta. Ruokahalu on normaali.
Saattoi muistaa enää vain tyttö, poika, mies ja nainen sanat.

Syöminen heikentyi elokuussa 2017 ja loppui kokonaan. Pystyi nielemään nestemäisiä ruokia.

Syyskuussa 2017 ei tunnista lapsiaan tai vaimoaan. Eikä oikein reagoi huoneeseen saapuviin ihmisiin.
 
vierailija
loppuvaiheen alzheimerintaudissa sairastava ihminen ei enää osaa syödä, puhua, liikkua eikä ole pidätyskykyinen. He ovat vuoteeseen hoidettavia "vihanneksia" jos rumasti haluaa kuvata.

Onneksi useimmat eivät enää nykyisin lääkityksen ansiosta päädy siihen vaiheeseen, lääkkeillä saadaan hidastettua taudin etenemistä niin että ihminen kuolee johonkin muuhun sairauteen ennen alzheimerintaudin loppuvaiheeseen päätymistä.
 
Muistaako enää mitään tai ketään läheistä??? :/
Uusia muistijälkiä ei enää synny, mutta ihminen voi muistaa hyvinkin kaukaisia asioita. Muistoja herättävät esimerkiksi menneisyyden esineet, tuoksut ja musiikki. Muistisairaudesta kärsivän kanssa onkin hyvä kerätä jo taudin aikaisessa vaiheessa muistolaatikko, jonka sisältöä voi aika ajoin tutkia hänen kanssaan yhdessä missä ikinä hän viimeiset vuotensa asuukin.

Koska kommunikaatiokyky on viimeisessä vaiheessa olematon, on mahdoton sanoa keitä ihminen muistaa. Mutta onko sillä sinänsä väliä? Alzheimeria sairastavalle ei ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Muuta ei sinullakaan ole.

Markus Heikkilä
Lähihoitaja
Hoivapiiri.fi
 
vierailija
Vaarin virtsan- ja ulosteenpidätyskyky heikkeni / katosi syksyllä 2016. Jaksoi vielä kiukutella kovastikin.

Puhuminen ja lukeminen heikentyi vuodenvaihteessa. Sanavarasto hupeni muutamassa kuukaudessa.

Kävely ja liikkuminen heikentyi kovasti keväällä 2017. Juhannuksena 2017 ei enää kyennyt kävelemään tukematta. Ruokahalu on normaali.
Saattoi muistaa enää vain tyttö, poika, mies ja nainen sanat.

Syöminen heikentyi elokuussa 2017 ja loppui kokonaan. Pystyi nielemään nestemäisiä ruokia.

Syyskuussa 2017 ei tunnista lapsiaan tai vaimoaan. Eikä oikein reagoi huoneeseen saapuviin ihmisiin.
 
vierailija
Katselen ja kuuntelen juuri 4. vaiheen alzhaimer potilasta, vaimoani, 79 v, jolta puhekyky ja ihmisten tunteminen on kokonaan kadonnut. Mikään toiminto ei suju ilman ulkopuolisen auttamista. Sairaus on todettu vasta 4 vuotta sitten, eli sairaus on edennyt todella nopeasti lääkityksestä huolimatta. Liikkuminen onnistuu tuettuna, ei yksin.
Nyt aivan uutena asiana on epämääräinen, lähes jatkuva "ääntely". En tiedä, onko se yritystä muodostaa sanoja vai ilmaista jotain selittämätöntä kipua. Tätä on jatkunut muutaman kuukauden. Ääntely jatkuu myös yöllä, ei koko aikaa, mutta aika-ajoin. Onko jollakin muulla vastaavanlaisia kokemuksia?
 
vierailija
esim silleen että makaa sängyssä ihan jäykkänä ja kädet ei liiku enää mihinkään suuntaan ja on käyristynyt silleen ja jalat kanssa vaikka koukussa eikä mene enää suoraksi. silmät voi olla aina kiinni. ei reagoi puheeseen eikä pysty enää puhua.
avaa kenties suuta jos huulia koskettaa lusikalla ja antaa soseutettua ruokaa suuhun ja nielaisee. jotkut ei pysty nielasta niin saa ruokaa mahaletkun avulla.
tekee tarpeensa "vaippoihin".
ei reagoi välttämättä mihinkään mutta siirrettäessä ja nostaessa saattaa huudella jotain ääniä.
 

Yhteistyössä