millainen on potilas jolla on alzheimerin tauti loppu vaiheessa??

Muistaako enää mitään tai ketään läheistä??? :/

 

Vaihtelee.

 

Perintöä odotellessako?

 

Perintöä odotellessako?

ei todellakaan.

 

Mun isoisä esimerkiksi muistaa, että tuossa on joku läheinen ja tärkeä ihminen, mutta ei nimeä tai sukulaissuhdetta osaisi sanoa. Hänen samasta taudista kärsivä veljensä taas saattaa luulla vaimoaan hoitajaksi.

 

Luultavasti ei muista. Voi olla, että ei muista enää edes miten puhutaan, syödään tai ollaan. Mutta mitä sitten muuten päässä liikkuu ja mitä tai mistä muistaa, emme voi tietää. Uskon, että jonkinlaisen tuttuuden muistaa äänestä, eleistä, tuoksuista, kosketuksesta jne. ja tunnistaa vaikkei osaa sanoa. Siksi on tärkeää, että omaiset käyvät katsomassa vanhusta loppuaikanakin.

 

hmm..no yks vanhempi naishenkilö luulee tytärtään äidikseen ja muuten elää lapsuudessaan muistaa muita vanhempia sukulaisia tietää keitä ne on mut et ne olis nuoria vaikia selittää..

 

Mummul on ollut alzheimer vuodesta 2005, hän ei puhu mut hymyilee. Vaikea sanoa tunnistaako vai ei, yleensä makaa vain omissa maailmoissa, joskus tuntuu että on läsnä.

 

hmm..no yks vanhempi naishenkilö luulee tytärtään äidikseen ja muuten elää lapsuudessaan muistaa muita vanhempia sukulaisia tietää keitä ne on mut et ne olis nuoria vaikia selittää..

Palaavat sinne lapsuuteen.

 

esim. potilas ei välttämättä tiedä, mitä tehdä lääkkeillä, kun ne annetaan hänelle käteen tai ei ymmärrä istua pöydän ääreen, vaikka seisoisi tuolin vieressä. potilas tarvitsee tuolloin hyvin paljon sanallista ohjaamista.

potilas voi myös taantua jonnekin nuoruusaikoihinsa. eräskin mummeli oli aina menossa aamunavetalle tai yks pappa korjaili pöydän alla "autoa".

 

Yksi esimerkki Pitk, mutta niin paljon tuo loppuvaihe vaihtelee että mitään tarkkaa yleistä kuvausta siitä on vaikea antaa. Etenevää sairautta sairastavana alzheimerin tautia sairastava on loppuvaiheessa kuoleva, sekin kuitenkin vaihtelee mikä on lopullinen kuolinsyy.

 

[QUOTE="vieras";27823465]esim. potilas ei välttämättä tiedä, mitä tehdä lääkkeillä, kun ne annetaan hänelle käteen tai ei ymmärrä istua pöydän ääreen, vaikka seisoisi tuolin vieressä. potilas tarvitsee tuolloin hyvin paljon sanallista ohjaamista.

potilas voi myös taantua jonnekin nuoruusaikoihinsa. eräskin mummeli oli aina menossa aamunavetalle tai yks pappa korjaili pöydän alla "autoa".[/QUOTE]

Ja jos ihan loppuajasta puhutaan niin totuus on vieläkin "karumpi". Lääkkeitä ei edes anneta käteen vaan suoraan syötettynä suuhun, ei seiso eikä istu, makaa sikiöasennossa, sanoja ei ymmärrä, ei ole menossa minnekään, saattaa esim. mumista vaan tai huutaa.

 

En osaa sanoa, missä vaiheessa meidän mummon alzheimer on, hän on sairastanut sitä nyt muutaman vuoden. Tunnistaa äitini (tyttärensä), joka käy häntä katsomassa monta kertaa viikossa. Myös meitä muita hän tuntee, jos hänelle kertoo kuka on kukakin. Hän ei juuri enää puhu, mutta jos häneltä suoraan kysyy jotain niin yleensä vastaa sanalla tai kahdella. Vaikuttaa olevan omissa maailmoissaan, mutta vaikea tietysti sanoa minkä verran pystyy seuraamaan keskustelua tai tapahtumia ympärillään. Joskus käytän koiraani hänen luonaan niin sitä hän tykkää silittää, vaikkei varmasti tiedä kuka koira on kyseessä.

Ja uskoisin muuten, että potilaan fyysinen toimintakyky vaikuttaa myös paljon millainen hän on. Meidän mummo ei pysty enää kävelemään tai seisomaan, pystyy kuitenkin vielä jotenkuten syömään itse helppoa ruokaa. Se varmasti passivoi häntä paljon, kun ei pysty itse tekemään mitään.

 

Mulla oli aika yksinäinen lapsuus, kiusasivat koulussa.. Toivottavasti en palais lapsuuteen.

 

Miehen vaari oli lopussa pelkkä luuranko vaan, makas sängyssä eikä saanu mitään kontaktia. Saattoi katsoa silmiin, mutta ilmekään ei värähtäny saatika että ois tunnistanu ketään enään siinä vaiheessa. Onneksi tuo loppuvaihe ei kestänyt kauaa, vaan pääsi lepoon vihdoin.

 

Äidin ukki kuoli pois muutamia vuosia sitten. Oli luuranko kuulema, en pikkutyttönä halunnu EES kuvaa kattoo. Oli ihan hengityskoneessa lopun, ei puhunu, katsoi vaan eikä päällisin puolin näyttänyt että oisi tunnistanut läheisiään.

 

Capalockin ei pitäny tulla, puhelin ohjaa Mua

 

Ihan ihan loppuvaihe on lähinnä tuota sängyssä sikiöasennossa makaamista. Lapsuuden asiat ja äiti palaavat useilla mieleen tätä aikaisemmassa vaiheessa, muuten läheiset kyllä unohtuvat.

 

Mitä hoitotyössä nähnyt, niin ei liikkunut enää omin jaloin, makasi sängyssä täysin autettavana, ei puhunut, joskus hymyili

 

Loppuvaiheessahan voi olla täysin vuoteeseen hoidettava, syötettävä. Silmissä lasittunut katse, ikäänkuin ei ketään kotona.. Nielemisrefleksikin alkaa kadota pikkuhiljaa. Syöttäessä oltava varovainen ettei tukehdu yms. Eihän näin tietenkään kaikilla, mutta voi olla. Sitähän ei tiedetä mitä tässä vaiheessa potilaan päässä on, vai onko mitään. Usein kuitenkin tuntevat perhettä, vaikkeivat sitä osaisi enää sanoakaan. Silmistä näkee kun" valo syttyy" omaisen saapuessa

 

Ihan ihan loppuvaihe on lähinnä tuota sängyssä sikiöasennossa makaamista. Lapsuuden asiat ja äiti palaavat useilla mieleen tätä aikaisemmassa vaiheessa, muuten läheiset kyllä unohtuvat.

En oo kyllä ikinä tainnu nähdä yhtään alzheimer potilasta makaavan sikiöasennossa edes ihan loppuvaiheessa..

 

Työyksikössäni 9/10 loppuvaiheen alzia sairastavista makaa sängyssä 24/7 syötettävinä ja kuivitettavina(=vaippojen vaihto). Ei reagoi kuin kosketukseen ehkä säpsähtämällä. Ei ymmärrä puhetta(?) ei puhu tai liikuttele itseään.
Ihminen kuolee sisältäpäin. Erittäin surullinen loppu.

 

[QUOTE="riinu";27823982]En oo kyllä ikinä tainnu nähdä yhtään alzheimer potilasta makaavan sikiöasennossa edes ihan loppuvaiheessa..[/QUOTE]

No eipä se mikään kiva näky olekaan. Kamala sairaus, muuttaa ihmisen aivan täysin. Kovin raskas omaisille.

 

Ensin menee muisti, palaa pikku hiljaa lapsuuteen.. jossain vaiheessa kaipailee lapsiaan, sit lopulta isää ja äitiä. Ei tiedä aikaa, ei paikkaa. Kohta ei enää puhu "järkeviä" tai ollenkaan mitään. Katoaa liikkumiskyky, nälän tunne jne.. lopulta on vaan vuodepotilaana.

 

[QUOTE="riinu";27823982]En oo kyllä ikinä tainnu nähdä yhtään alzheimer potilasta makaavan sikiöasennossa edes ihan loppuvaiheessa..[/QUOTE]

no missä ihmeessä sä olet sitten töissä?? et hoivalla ainakaan?