Extraekstrovertti mieheni ja kai introvertti minä

[vierailija]

Onko täällä muita, joilla on puolisona on lähes se itsensä vastakohta? Vastakohtien pitäisi täydentää toisiaan, mutta nytkin olen tässä yöllä avautumassa perushyvästä miehestäni ihan vaan, koska ärsyttää hänen erilaisuutensa minuun verraten..

Mieheni on siis varsinainen väkkärä, koko ajan menossa ja äänessä oleva hösöttäjä. Ihan vastuuntuntoinen mies muuten, käy töissä, huolehtii taloudestamme ja yhteisestä kodistamme kuten minäkin, osallistuu kotitöihin ja huomioi minua rakkaana vaimonaan. Kotimme kohtelusta vaan tulee erimielisyyksiä monesti, koska joka ikinen päivä mies on kutsumassa tai on kutsunut koko kylän meidän luokse. Voitte kuvitella miten kivaa on rankan päivän jälkeen joutua jaksaa olla sosiaalinen ja jaksaa keskustella vieraiden kanssa, kun tekisi mieli vaan omassa rauhassa lösähtää sohvalle tai korkeintaan jutella rauhassa päivän tapahtumista oman rakkaan kanssa.

Mies viestittelee ja puhuu ihan jatkuvasti milloin kenenkin kanssa, jopa kaupungilla täysin tuntemattomille. Monta lomaakin ollaan lähdetty viettämään romanttisesti yhdessä ja jo lentokoneessa tai viimeistään kohteessa mies on jo löytänyt meille kymmenen uutta ystävää, joiden kanssa pitää sitten viettää koko kohteessa oloaika. Mieheltäni sitä juttua vaan tulee koko ajan kaikille, minulla ei moista lahjaa ole. En todellakaan tiedä, mitä sanoisin ihmisille, joita en tunne lainkaan? Säätäkö käyn päivittelemään? Eikö sekin ole aika latteaa ja typerää, mitä se hyödyttää ketään?

Minulla on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa voin puhua kaikesta. Heitä tykkään tavata aika useinkin. Miehelläni ei taas niinkään vaikuta olevan sellaisia sydänystäviä vaan esim. meilläkin käyvät ihmiset vaihtelevat todella paljon. Tämäkin häiritsee minua, kun en tavallaan pääse hänen tuttaviinsa edes tutustumaan kunnolla, jotta voisin olla jatkossa puheliaampi, kun seuraavana iltana meillä on jo aivan eri ihmiset!

Olen niin kyllästynyt ja väsynyt arkeemme. Minusta mieheni jatkuva läpätys ja tempoilu on aivan turhaa energian hukkaa, joka ei hyödytä yhtään ketään. Mitä kukaan saa jatkuvasta turhanpäiväisestä puhumisesta tuntemattomien kanssa? Mieheni tietysti kuuluu myös somessa ihan joka paikkaan (Facebook, Twitter, monet keskustelupalstat jne.) ja juttelee sielläkin miljoonan ihmisen kanssa jatkuvalla syötöllä. Näiden lisäksi hän on järjestänyt monta miittiä noille someporukoille. Niihin minä en ole ikinä lähtenyt mukaan, koska kiinnostuksen kohteemme eivät ole samanlaisia enkä todellakaan tahdo tavata täysin tuntemattomia

Myönnän, pelkään hänen löytävän jonkun sosiaalisemman naisen noista jatkuvista sosiaalisista ympyröistään, koska tilaisuuksia hänellä on jatkuvalla syötöllä. Miksei olisi, koska onhan hän komea ja varmasti monen mielestä miellyttävä, hauska mies, jolla elämä kunnossa..

Miten voisin muuttaa omaa suhtautumistani? Miten oppia sosiaalisemmaksi? Mieheni sosiaalisuus on tuntunut vuosien saatossa vain pahenevan. Pelottaa mihin tämä vielä päätyy.

 

[vierailija]

En edes mielestäni ole mikään ihan sulkeutunut ihminen. Olin pitkään asiakaspalvelutyössä, josta selvisin ihan hyvin. Juttelen ja näen muutamaa hyvää ystävääni usein. En mene lukkoon jos minulle puhutaan vaan vastaan ystävällisesti takaisin ja mahdollisesti esitän vastakysymyksen. Täysin tuntemattomien kanssa en vaan osaa alkaa vääntämään juttua, mutta toki jotain osaan kommentoida välillä mieheni vieressä seurattuani keskustelua.

On minulle sanottu monesti, että olen hiljainen ja vaivaako minua jokin? Minusta se on kummallista, koska kuuntelen koko ajan keskustelua, nyökkäilen ja hymyilen ja olen selvästi läsnä. Eiväthän kaikki voi puhua yhtä aikaa vaan jonkun täytyy myös kuunnella.

Sanoisin jopa, että minä olen hyvin tavallinen ja normaalisti sosiaalinen ja mieheni on se kummajainen kaikessa tempoilussaan. En pidä itseäni introverttina vaikka sitä mieheeni verraten kaikkien silmissä olenkin.

ap

 

[vierailija]

Päättyy ikuiseen lässytykseen.

 

[sielunsiskonen]

Onko täällä muita, joilla on puolisona on lähes se itsensä vastakohta? Vastakohtien pitäisi täydentää toisiaan, mutta nytkin olen tässä yöllä avautumassa perushyvästä miehestäni ihan vaan, koska ärsyttää hänen erilaisuutensa minuun verraten..

Mieheni on siis varsinainen väkkärä, koko ajan menossa ja äänessä oleva hösöttäjä. Ihan vastuuntuntoinen mies muuten, käy töissä, huolehtii taloudestamme ja yhteisestä kodistamme kuten minäkin, osallistuu kotitöihin ja huomioi minua rakkaana vaimonaan. Kotimme kohtelusta vaan tulee erimielisyyksiä monesti, koska joka ikinen päivä mies on kutsumassa tai on kutsunut koko kylän meidän luokse. Voitte kuvitella miten kivaa on rankan päivän jälkeen joutua jaksaa olla sosiaalinen ja jaksaa keskustella vieraiden kanssa, kun tekisi mieli vaan omassa rauhassa lösähtää sohvalle tai korkeintaan jutella rauhassa päivän tapahtumista oman rakkaan kanssa.

Mies viestittelee ja puhuu ihan jatkuvasti milloin kenenkin kanssa, jopa kaupungilla täysin tuntemattomille. Monta lomaakin ollaan lähdetty viettämään romanttisesti yhdessä ja jo lentokoneessa tai viimeistään kohteessa mies on jo löytänyt meille kymmenen uutta ystävää, joiden kanssa pitää sitten viettää koko kohteessa oloaika. Mieheltäni sitä juttua vaan tulee koko ajan kaikille, minulla ei moista lahjaa ole. En todellakaan tiedä, mitä sanoisin ihmisille, joita en tunne lainkaan? Säätäkö käyn päivittelemään? Eikö sekin ole aika latteaa ja typerää, mitä se hyödyttää ketään?

Minulla on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa voin puhua kaikesta. Heitä tykkään tavata aika useinkin. Miehelläni ei taas niinkään vaikuta olevan sellaisia sydänystäviä vaan esim. meilläkin käyvät ihmiset vaihtelevat todella paljon. Tämäkin häiritsee minua, kun en tavallaan pääse hänen tuttaviinsa edes tutustumaan kunnolla, jotta voisin olla jatkossa puheliaampi, kun seuraavana iltana meillä on jo aivan eri ihmiset!

Olen niin kyllästynyt ja väsynyt arkeemme. Minusta mieheni jatkuva läpätys ja tempoilu on aivan turhaa energian hukkaa, joka ei hyödytä yhtään ketään. Mitä kukaan saa jatkuvasta turhanpäiväisestä puhumisesta tuntemattomien kanssa? Mieheni tietysti kuuluu myös somessa ihan joka paikkaan (Facebook, Twitter, monet keskustelupalstat jne.) ja juttelee sielläkin miljoonan ihmisen kanssa jatkuvalla syötöllä. Näiden lisäksi hän on järjestänyt monta miittiä noille someporukoille. Niihin minä en ole ikinä lähtenyt mukaan, koska kiinnostuksen kohteemme eivät ole samanlaisia enkä todellakaan tahdo tavata täysin tuntemattomia

Myönnän, pelkään hänen löytävän jonkun sosiaalisemman naisen noista jatkuvista sosiaalisista ympyröistään, koska tilaisuuksia hänellä on jatkuvalla syötöllä. Miksei olisi, koska onhan hän komea ja varmasti monen mielestä miellyttävä, hauska mies, jolla elämä kunnossa..

Miten voisin muuttaa omaa suhtautumistani? Miten oppia sosiaalisemmaksi? Mieheni sosiaalisuus on tuntunut vuosien saatossa vain pahenevan. Pelottaa mihin tämä vielä päätyy.

Nyt täytyy sanoa, että kerranki löytyy tältä palstalta täysin sama "ongelma" kuin itselläni.
Mieheni on juuri samanlainen kuin sinun. Kavereita on yksi miljoona, mutta mielestäni oikeita ystäviä ei juurikaan ole. Olen miettinyt, yrittääkö mies jotenkin paikata puuttuvaa ystävää noilla lukuisilla kavereilla. Itselleni riittää ne pari-kolme sydänystävää.
Olen myös pohtinut, hakeeko mies jotain huomiota ja hyväksyntää, josta on kenties lapsuudessaan jäänyt paitsi...?
Tiedän niin tuon tunteen, kun kuvittelet lähteväsi rakkaasi kanssa Kahdestaan jonnekin, mutta kohta huomaat ympärilläsi kymmenkunta uutta "kaveria", joiden kanssa pitäisi aikaa viettää. Mitä puhuttavaa heidän kanssaan on?
Jatkuva puhelimessa puhuminen on myös täällä tuttua. Siis aivan jatkuva.
Itse soittelen jos on asiaa. Ja jos kuulumisia haluan ystävältä kysellä, niin soitan, kun olen yksin ja saan rauhassa puhua pidemmänkin puhelun.
Mielelläni kutsun ystäväni silloin kylään, kun mies ei ole kotona, koska muuten hän ns. tunkee seuraamme ja keskeyttää minun ja ystäväni keskustelut suulaudellaan jatkuvasti. Huomionhakua?