Elämä sappirakon poiston jälkeen

Sappirakko kivineen poistettiin multa 2kk sitten tähystyksellä. Sitä ennen reilun puolen vuoden ajan kovia kipuja tuli n 1krt/2kk, suurin aiheuttaja oli raaka sipuli, mutta loppuvaiheessa myös rasvainen ja "epäterveellinen" ruoka. Leikkaus meni hyvin, haavat parantui ja sai taas nauttia aikalailla kaikesta ruuasta. Pari päivää sitten alkoi ihme ripulointi, tavara suurinpiirtein pelkkää vettä, olisko sitä sappinestettä? Mahassa kiertää, kurisee ja lorisee koko ajan. Lauantaina otin leikkauksen jälkeen ekan kerran mietoa alkoholia vähän reilummin, voiko se muka laukaista tällaisen? En oikein usko että voi näin monen päivän jälkeen mitään rapulaakaan olla. Eilen aloitin maitohappobakteerin syömisen ja Imodiumin. Aamuyöllä heräsin kauheeseen puristavaan tunteeseen koko mahan ja selän alueella, meni onneks ohi mut en enää uskaltanut Imodiumia ottaa. Voiko sappiripuli mennä ohi vai onko loppuelämän riesa? Liittyykö muilla etovaa ja yököttävää oloa sekä ruokahaluttomuutta ripuliin?

Kertokaahan kokemuksianne!

 

Minulta leikattiin sappi 2kk sitten sen jälkeen ei ole ollut kohtauksia. Sitä ennen kestin kipuja noin vuoden loppua kohti ne paheni. Kun sain viimeisimmän kohtauksen menin akuuttiin siellä ottivat osastolle ja jouduin odottamaan leikkausta 3päivää. Leikkauksessa poistettiin noin 20 pippurin kokoista kiveä. Leikkauksen jälkeen kohtauksia tuli jokaisesta ruuasta eikä maksa arvot laskenu. Selvisi että kaksi kiveä oli lähteny liikkeelle, jouduin uuteen toimenpiteeseen. Olin sairaalassa yhteensä viikon. Onneksi kivut jäivät sinne. Kärsin leikkauksen jälkeen todella pahasta refluksista mikään ruoka ei mennyt alas.Parantuminen meni hyvin ellei lasketa sitä että sai kovista kivuista traumoja jotka ovat välillä tulleet paniikkikohtauksina. Nyt kaikki on paremmin.

 

Moikka, olen 20-v nainen ja minulla on nyt sappileikkauksesta vierähtänyt puolisen vuotta ja enää ei tule erinäisistä rasvaisista ruuista tai alkoholista johtuvaa sappinesteistä ripulia. Sen huomasin, että silloin tällöin pienet määrät alkoholia itse asiassa tuntuivat "siedättävän" mahaa alkoholille. n.4kk tosin täytyi olla juomatta enempää kuin yksi tai maksimissaan pari illassa jos jossain täytyi juhlia. Joskus jotain satunnaisia kiputiloja voi mahassa esiintyä, esimerkiksi ilmavaivojen yhteydessä, mutta sen vakavampia jälkioireita en ole huomannut. Tietenkin tämäkin valitettavan yksilöllistä.

 

Minulla oli lievää oireilua, alkoi tammikuussa kuluvaa vuotta.. 4kk kesti ns painon tunne ja epämukava olo oikealla kyljessä, tämä tunne vaihteli huomaamattomasta epämukavaan muttei koskaan kovia kipuja. Tästä siis kärsin sen 4kk ennen kuin yksityisellä kävin ja laittoivat ultraan. Sitä ennen julkisella puolella tuikkasivat pari kortisonipiikkiä kylkeen sen kummemmin tutkimatta. Sappikivet totesivat ja leikkaus tehty nyt elokuussa. Näin jälkeen päin ajateltuna, parempi olis ollu ku en olis käyny. Nyt koko vatsan alue kipuilee ja oikea kylki on päivittäin pahemmin oireileva ku ennen leikkausta. Alku vuodesta söin chilicheese pähkinöitä paljon,jolloin nämä oireet alkoivat ja vähän ennen leikkausta epämukavuus loppui samalla ku lopetin pähkinöitten syönnin,yhteyden tajusin vasta leikkauksen jälkeen. Nyt on ihan sama mitä syön niin epämukava olla. Minusta leikkaukseen meneville pitäisi kertoa paremmin vaihtoehdot, tai edes tutkia paremmin syyt ja hoidot. Tällä siis tarkoitan tälläisiä tapauksia ku itse olen, et olisko oireet hävinny itsestään tai lääkkeitten avulla. Tai olisi tehty edes kyselyä ennen leikkauksta kun kuitenkin puoli vuotta meni ennen kuin leikkaukseen pääsin. Mut vatsaoireita on minullakin, alkoholi on nykyään sellainen mikä ei sovi. Hengenahdistusta ja kipua keuhkojen leikkaushaavan kohdalla, vatsa ei toimi kunnolla mutta ripulia ei niinkään, virtsaaminen hieman hankaloittunut mut muuten ok.

 

Tämä mun täytyy lukea huomenna. Miten ihmeessä voi tulla toimeen ilman sappirakkoa?

 

Aloin saada sappikohtauksia kun esikoinen oli vuoden, sairaalan päivystyksessä todettiin ultrassa pari pientä kiveä ja lähetettiin litalgin-reseptin kanssa kotiin. Olin jonossa sappirakon poistoon, mutta poistuin jonosta kun tulin uudelleen raskaaksi. ja jos kohtaus iski, pari Litalginia auttoi.


Viime talvena sitten tilanne paheni, kohtauksia tuli viikottain eikä Litalgin enää auttanut vaikka vedin purkin viikossa ! laihduin useita kiloja kun veteen tehty kaurapuurokin laukaisi kohtauksen, itkin ja oksentelin päivittäin vessan lattialla siinä vaiheessa en enää piitannut mahdollisista riskeistä, halusin leikkaukseen ! pääsinkin uudelleen jonoon kiirellisenä tapauksena.

Leikkaus tehtiin aamulla ja olin yön sairaalassa, mitään ongelmia ei ollut mutta tuo on ilmeisesti normikäytäntönä .. Seuraavana aamuna oli MAHTAVAA saada aamukahvi pitkästä aikaa! <3

olin muutaman päivän hyvin kipeä, kävelin kaksinkerroin ja nukuin sohvalla korkeiden sohvatyynyjen varassa puoliksi istuvassa asennossa. mutta kun paranin, mitään ongelmia ei ole ollut. vatsa välillä reistaa, mutta niinhän se on aina tehnyt. voin syödä & juoda mitä vain, alkoholia tai mausteista ruokaa mies ei enää joudu töissä pelkäämään, miten pärjään lasten kanssa. sain elämäni takaisin.

 

Sappirakon poisto aiheutti minulle enemmän tai vähemmän jatkuvan ripulin, nyt kestänyt noin 8 vuotta, mutta ei se haittaa elämää edes niin paljoa, että viitsisi sen takia mennä lääkäriin. Koko elämäni ennen leikkausta kärsin usein ummetuksesta, ja ummetusta en kyllä halua ikinä takaisin.

Leikkaus oli pakko tehdä, koska sitä ennen sappikohtaukset olivat niin pahoja. Kohtauksen aiheutttama kova kipu kesti monta päivää, ja aiheutti jatkuvan kovan oksentelun. Ainoa mikä tilapäisesti lopetti oksentelun, oli sairaalan kipulääkitys, mutta kun kipulääkitystä vähennettiin, oksentelu alkoi taas -- vaikka en ollut edes yrittänyt syödä tai juoda yhtään mitään yli vuorokauteen. Koskaan ennen tuota en ollut kokenut niin voimakkaita oksennuksia, että vatsan sisältö lensi pöntön takareunaan ruiskun lailla kitalakea pitkin, koskematta matkalla kertaakaan kieleen.

 

 

Sain kestää sappikohtauksia noin puoli vuotta alkaen elokuusta -14, ennen kuin edes tiedettiin mikä vikana.. Olen siis 19-v nainen. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä Karkkilan terveysasemalla (EN SUOSITTELE PAIKKAA.. lääkärit epäpäteviä) kipujani ei otettu todesta kerralla jos toisellakaan. Omista epäilyksistäni huolimatta sappikivitauti ei edes ollut vaihtoehto lääkärille "nuoren ikäni vuoksi(?)"... Sukurasite oli kuitenkin olemassa. Asia ei tuntunut etenevän millään minnekään suuntaan. Ensimmäiseen ultraääneen pääsin jo vuoden 2014 puolella, mutta kuvat paljastivat vain "huoletonta" sakkaa sappirakossa. Vasta Helsinkiin muutettuani alkoi tapahtua. Jokainen kohtaus tuntui kestämättömältä ja niiden kourissa usein ajauduinkin päivystykseen. Tammikuussa -15 kohtaukset pahenivat ja tihentyivät, mutta vasta lähempänä Maaliskuuta -15 ultraääni paljasti varsinaiset sappikivet ja i-arvot olivat korkeat. (Haima-arvoja ei edes katsottu, vaikka usein maksa-ja haima-arvot ovat toisiinsa linkittyneinä) Siitä menikin sitten päivä niin en enää päässyt kotiin asti vaan suuntana oli Meikun kirurginen. Kaiken tän paskan lisäksi mulla todettiin jonkunnäkönen haimatulehdus johtuen sappikiven ajautumisesta sappiteihin, joten välittömästi tippaan sairaalassa. Tilanteen rauhoituttua pääsin pian leikkaukseen ja kyllä kivut jäi sille tielle! Nyt leikkauksesta on kuukausi ja tuntuu et ois saannu elämän jollain tavalla takas. Ei jatkuvaa varomista. Kaikkea voi syödä, töissä voi käydä normaalisti ja asenne ihan kun eri ihmisellä. Jälkeenpäin kun ajattelee niin valitettavasti ainakin itsellä kyse oli puhtaasta tuurista millainen lääkäri kohdalleni joka kerta sattui. Nyt kuitenkin oon onnellinen, et pääsin lopulta hyvään hoitoon, haavat on parantunu niinku pitääkin ja kesää pääsee viettämään huoletta<3
Tsemppiä kaikille saman läpikäyneille!

 

Miten voi olla, että hyvinvointivaltiossa kuten Suomessa yksinkertaisen ultran saaminen kestää ikuisuuden. Ultrassa näkee nopeasti mikä on mahdollinen syy oireisiin.

Itse asun Ecuadorissa, joka on valovuosien päässä Suomen elintasosta. Ultralaitteita on joka paikassa ja tutkimukseen pääsee välitömästi. Minulla todettiin iso sapoikivi ultrassa kuukausi sitten, kaksi viikkoa sitten minut leikattiin yleisessä sairaalassa eikä missään ultrahienossa klinikassa. Operaatio tehtiin lapraskopialla ja viikko leikkauksen jälkeen söin normaalia ruokaa. Nyt kaksi viikkoa leikkauksesta olen normaalikuntoinen. Vältän kuitenkin vielä suurta fyysistä rasitusta. Sairaalassa olin päivän.

Suomessa on rahaa sitä kukaan ei voi kieltää tosissaan, ainakaan minun näkövinkkelistä täältä. Miksi terveydenhuolto siis tökkii? Jos on rahaa ja informaatioteknologia on maailman huippua ainut selitys on, että asioita ei osata organisoida ja hallinnoida. Puuttuu myös todellista halua parantaa terveydenhuoltoa. Suomi on aivan kehitysmaa kehitysmaihin verrattuna.

 

Hei, minulta leikattiin sappirakko kivineen pois kymmenen vuotta sitten. Sappikohtaukset katosivat, mutta alkoi jatkuva aamu ripuli, vatsakrampit, turvotukset, närästys ja kivulias kurkkurefluksi. Jos olisin tiennyt seuraukset en olisi leikkauttanut... Olin tuolloin 28v. erittäin hoikka, mitä olen edelleen, ja urheilullinen. Nyt vatsavaivat ja refluksi ovat joka päiväistä tuskaa eikä niihn tunnu löytyvän lääkkeitä mitkä sopisivat minulle ( happosalpaajista liikaa sivuoireita, joista vesiripuli ja huimaava päänsärky ovat pahimmat)

 

Moi,
mulla leikattu vuoden viimeisinä päivinä ja maanantaina tulen suuntaamaan tohtorille. Kipuja ei ole, mutta tämä ripuli alkoi heti leikkauksen jälkeen ja ei ole päivääkään, ettei housut menisi vaihtoon.
Raivostuttavaaaaaaaaaa

Minä kävin neljä päivää sitten sappirakon poistoleikkauksessa ja kipuja on edelleen leikkauskohdissa sisäpuolella aika koviakin. Maha on vieläkin ihan pallo ja inhottavan tuntuinen. Kävely tekee tuskaa kun sattuu mahaa sisään tosi kovaa. Miten teillä alkoholin käyttö leikkauksen jälkeen? minulla ei ole ollut ennen ainakaan mitään kipuja tai muita jos olen alkoholia joskus ottanut. nyt pelottaa jos tämän leikkauksen jälkeen ei voi enää ottaa alkoholia. Ja mites te jotka olette leikkauksesta toipuneet Pystyykö alkoholia käyttämään normaalisti? Ja miten teillä kellä on alkanut tuo ripuli leikkauksen jälkeen niin onko se alkanut heti leikkauksen jälkeen vai myöhemmin ilmennyt tuommoinen ongelma?

 

Sappirakko kivineen poistettiin multa 2kk sitten tähystyksellä. Sitä ennen reilun puolen vuoden ajan kovia kipuja tuli n 1krt/2kk, suurin aiheuttaja oli raaka sipuli, mutta loppuvaiheessa myös rasvainen ja "epäterveellinen" ruoka. Leikkaus meni hyvin, haavat parantui ja sai taas nauttia aikalailla kaikesta ruuasta. Pari päivää sitten alkoi ihme ripulointi, tavara suurinpiirtein pelkkää vettä, olisko sitä sappinestettä? Mahassa kiertää, kurisee ja lorisee koko ajan. Lauantaina otin leikkauksen jälkeen ekan kerran mietoa alkoholia vähän reilummin, voiko se muka laukaista tällaisen? En oikein usko että voi näin monen päivän jälkeen mitään rapulaakaan olla. Eilen aloitin maitohappobakteerin syömisen ja Imodiumin. Aamuyöllä heräsin kauheeseen puristavaan tunteeseen koko mahan ja selän alueella, meni onneks ohi mut en enää uskaltanut Imodiumia ottaa. Voiko sappiripuli mennä ohi vai onko loppuelämän riesa? Liittyykö muilla etovaa ja yököttävää oloa sekä ruokahaluttomuutta ripuliin?

Kertokaahan kokemuksianne!

 

ompa helpottunut olo kun löysin ketjun.. sappi ja 5 isoa kiveä poistettu 3v sitten, 30v ja hoikka joten lääkäri ei uskonut olevan sappi vaivaa.. poistettiin koko rakko sitten kiireellä.. aamuisin aina vatsa sekaisin, kiire vessaan. Mutta juuri tuo pahoinvointi, kylmähiki, heikko olo ja kuvotus.. kestää 2-3h aamuisin, sitten ei loppu päivänä mitään... en osannut sapen poistoon yhdistää, edes tieto että joku järkevä syy olemassa helpotti onko joku saanut jotain apua näihin oireisiin? ja mitä kautta lääkärille, kun tuntuu että pitävät luulosairaana

 

Mulla oli yksi iso kohtaus kun kivi oli jumittunut paikalleen. Työterveys passitti sitten leikkausjonoon ja pääsin muutaman viikon kuluttua leikkaukseen. (Ei onneksi tarvinnut kiireellisenä kun kohtaus loppui kuitenkin itsekseen.) Tästä on viitisen vuotta. Olin leikkaukseen mennessäni 40v.

Leikkauksen jälkeen ei ole ollut oireita jos pidän huolta, etten syö tiettyjä ruoka-aineita. En syö curry-maustetta (en yhtään!) enkä muutenkaan voimakkaasti maustettuja ruokia enkä vihreitä omenoita. Muuten kaikki ruoka käy.
Jos vahingossa olen syönyt currya tai muuta kohtausta aiheuttavaa (esim. ravintolassa tai kyläpaikassa) niin minulla on varmuuden vuoksi Litalgin-tabletteja käsilaukussa aina mukana. Kerran olen tarvinnut puolikkaan tabletin tämän viiden vuoden aikana.
Mitään muita oireita ei ole. Leikkaus oli hyvä asia, ei tarvitse enää pohtia, liikkuuko kivi vai ei.

 

Kaksi viikkoa sitten leikattu. Nyt onnellinen, kipuja eikä muutakaan propleemaa ollut.
Ainoastaan haava (17 tikkiä ) kutiaa kovasti. . Pätevä lääkäri tiesi heti mikä oli vikana,kun kerroin. Painoi vatsaa joka puolelta ja vain oik.puolen kylkiluiden alla arka kohta. Kipu tuntui myös selässä, niin että koko selkä väsyi.

 

Sappirakon poistoleikkaus 4 päivää sitten "turhaan", kivet hävinneet vuosi sitten ultrassa näkyi. Tähystyksellä tehtiin, yö sairaalassa. Seuraavana päivänä kovin kipeä, turvoksissa, täysinäisyyden tunnetta yms., kaikkea. Siitä sitten parempaa kohti, nyt kävellyt pieniä lenkauksia ulkona, olen ilman särkylääkkeitä, ei ole ripulia tmv. Masu on kyllä arka varsinkin reikäkohdat sekä varsinaisesti se paikka mistä sappirakko pois lähti kylkikaaren alta. Ennakko-odotukset nyt kyllä toipumiseen ok tasolla, ei kummempia hankaluuksia ja leikkaus on aina leikkaus, tovin kuuluukin ottaa rauhallisemmin. Onnea matkaan meille kaikille, ettei tulisi harmeja ja ne kenellä on, saisi helpotusta!

 

Minä kävin neljä päivää sitten sappirakon poistoleikkauksessa ja kipuja on edelleen leikkauskohdissa sisäpuolella aika koviakin. Maha on vieläkin ihan pallo ja inhottavan tuntuinen. Kävely tekee tuskaa kun sattuu mahaa sisään tosi kovaa. Miten teillä alkoholin käyttö leikkauksen jälkeen? minulla ei ole ollut ennen ainakaan mitään kipuja tai muita jos olen alkoholia joskus ottanut. nyt pelottaa jos tämän leikkauksen jälkeen ei voi enää ottaa alkoholia. Ja mites te jotka olette leikkauksesta toipuneet Pystyykö alkoholia käyttämään normaalisti? Ja miten teillä kellä on alkanut tuo ripuli leikkauksen jälkeen niin onko se alkanut heti leikkauksen jälkeen vai myöhemmin ilmennyt tuommoinen ongelma?

 

Moi. Itseltäni poistettiin sappirakko 04/2016. Kyllä kadun leikkaukseen menoani. Toipumis aika 2 kuukautta ja pahemmat sappikohtaukset leikkauksen jälkeen, ennen leikkausta ainoastaan lieviä kohtauksia. Alkoholin käyttö vaivalloista. Siideriä ei pysty enää juomaan ollenkaan, sitä kun juo niin tulee joko älytön sappikohtaus tai oksentelua vuorokausi. Nyt pystynyt ainoastaan kirkasta viinaa juoda ja sitäkin paljon vähemmän mitä aikasemmin. Eli jos jollain ainoastaan lieviä sappivaivoja niin en suosittele menemään leikkaukseen, itse kadun leikkausta koska vaivoja saanut tuplat tilalle. Ruokaaineista en osaa sanoa vielä mitään kun vasta katselen mistä mutäkin vaivoja tulee, ennen leikkausta kykenin syömään mitä vaan ja kuinka paljon. Terv sari

 

Kirjoittelenpa mäkin oman kokemukseni tänne. Olen 35v. normaalipainoinen nainen. Kesällä 2015 alkoivat omituiset pahoinvoinnit ja kuvotukset (oli ehkä jo aiemminkin mutta en niin rekisteröinyt..) esim. banaanin ja avokadon syömisen jälkeen. Kuvotus kesti ehkä päivästä reiluun viikkoon ja tällöin ruokahaluttomuutta ja ajoittain tosi höntti ja usvainen olo. Kuvotusten välissä aina suunnilleen normi olo. Keväällä 2016 tuli sitten ensin kolmen päivän jakso jolloin TODELLA kamala olo. En oksentanut, maha oli kipeä mutten osannut paikantaa sitä mihinkään. Lämpöä vähäsen eikä hereillä pysynyt päivällä millään. Siitä joten kuten tokenin ja kaksi päivää perään iski sappikohtaus ihan tosi äkillisesti aamulla syötyäni leipää jossa ilmeisesti paprika laukaisi kohtauksen. Siitä sitten ihan ymmyrkäisenä lääkäriin jossa todettiin korkeat maksa-arvot ja bilirubiinit. Kovin kipu itsessään hälveni jo päivystyksessä istuessani. Ylävatsa ulrattiin seuraavana päivänä, löydöksenä "vain" hiekkaa. Lääkäri teki kuitenkin lähetteen sappirakon poistoon ja nyt puoli vuotta myöhemmin siihen pääsin. Odotusaika oli noin 80% kammottavaa kuvotusta, heikotusta ja ruokahaluttomuutta. Elämänlaatu todellakin kärsi, ja esim kaikki urheilu jäi koska pelkkä ajatuskin hikiliikunnasta sai lähes pökertymään. Psyyke oli kovilla kun ei tiennyt et mistä ihmeestä edes on kyse rikä lääkärissäkään voinut joka mutkassa rampata. Ajoittain ylävatsassa oli kipua ja jos oikein hartaudella tutki, sen pystyi paikantamaan oikealle ylävatsalle. Muutamia kertoja otin Litalginia mutta kun ei varsinaisia kipuja ollut niin ei tullut enempää otettua.

Nyt neljä päivää sappirakon poistosta olo alkaa olemaan melko ihmismäinen. Sappirakosta löydöksenä 3cm kokoinen kivi, eli ei ihan hukkareissu sittenkään.
Työterveyslääkäri mulle sanoi että sappioireet saattaa oikeesti olla todella epämääräisiä mutta en jotenkin silti osannut ajatella olevan siitä johtuvaa kun ei niitä järkkyjä kipukohtauksia ollut. Sappiruokavaliota yrittelin noudattaa mutta jossain kohtaa kyllä oli ihan sama et mitä söi, olo oli silti ihan hirveä

Nyt neljäntenä päivänä leikkauksesta pystyy jo seisomaan suorassakin. Haavoissa vähän kipua ja selkä ihan soossina kun ei vatsasta oikein tukea tule. Vatsa toiminut toistaiseksi ok, suoliäänet aikamoiset kylläkin. Ja todellakin toivon että se jäätävä yrjötysolo jää historiaan ja ettei mitään ripulia tähän kaveriksi tule. Aika sitten varmaan näyttää et mitä pystyy syömään ja mitä ei mutta vielä ehkä syytä pitää ruokavalio melkolailla kevyenä.

Tsempit kaikille omien oireidensa kanssa! Itse ainakin aattelen silleen et vaikka leikkauksissa on aina omat riskinsä niin olen valmis kokeilemaan mitä tahansa jos vaan se järkyttävä yrjötysolo menee pois

 

Mulla poistettiin sappirakko 2010 elokuussa, elämä ennen sitä oli kipukohtauksia aina kun jotain söi. Opiskelin silloin ja yritin pudottaa painoa, jätin pullat ja muut herkut pois. Kaikki paistettu, maustettu ruoka aiheutti kohtauksen, oksensin sappinestettä useamman kerran viikossa. Menin koulussa terveyden hoitajan juttusille joko kuvailin oireeni ja pyysin muutamaa päivää saikkua. Terkkari kehoitti soittamaan omaan tk:n ja sanoi että oireet viittaa sappikiviin.
Soitin tk:n ja vastaanotto virkailija nauroi puhelimeen että ei varmaan ole sappikiviä koska olen niin nuori...ja että se on 75v naisten tauti...sain kuitenkin ajan ultraan jossa ennen tutkimuksen alkua oltiin epäileväisiä että sieltä mitään löytyisi. Sen että laite alkoi pyöriä vatsan päällä otti tutkimuksen tekijä 3 kuvaa ulos eli sappikiviä tosiaan oli.
Sappirakko poistettiin tähystyksellä ja viikon olin tosi kipeä, leikkauksen jälkeen n. vuoden nautin kun pystyin syömään kaikkea mitä mieli teki. Muita oireita ei ole ilmaantunut kuin jäätävä närästys, nykyään jopa kaurapuuro närästää...Nyt vielä viimeisilläni raskaana, närästykseen ei auta rennie, losec auttoi ennen raskautta mutta sitä en voi vielä syödä. Vissyä olen lipittänyt se auttaa vähän.

 

http://www.solunetti.fi/fi/histologia/sappirakko/

 

Vastailen aika myöhässä tähän ketjuun, mutta jos saisin autettua edes yhtä ihmistä tämän vaivan kanssa. Kärsin pahasta ripulista kaksi vuotta ja kaikki tutkimukset käytiin läpi sekä lukuisat lääkkeet kokeiltiin. Viimeiseksi koitettiin lääkettä nimeltään Questran ja niin ollen lääkäri totesi minulla olevan sappiripuli. Lääke auttoi kahdessa päivässä vatsan normaaliksi. Minulla ei ole leikattu sappea ja siitä lääkärikin oli ihmeissään, koska yleensä sappiripuli tulee sapen poiston jälkeen. Lääkäri myös totesi että lääkärit ei jostain syystä tunne tätä sairautta kovin hyvin eivätkä tajua määrätä tuota lääkettä. Toivottavasti tästä on jollekkin apua!

 

Pitääpä käydä kyselemässä tuota lääkettä, kun sappiripuli vaan jatkuu ja jatkuu... Sappirakko poistettu 1/2016. Puoli vuotta kärsin kivuista lähes päivittäin, mutta mielenterveyspotilaana minua ei uskottu kun kerroin kivuista. Lopulta yksityinen lääkäri otti vakavasti ja ultrassa löytyi pahasti tulehtunut sappirakko aivan täynnä kiviä. Marssin heti seuraavana päivänä ensiapuun kuvien kanssa, ja pääsin samantien antibioottitippaan ja päivystysleikkaukseen vain 5 tuntia myöhemmin. Ikävä kyllä rakko oli jo niin huonossa kunnossa, että aiheutti irrotettaessa verenvuodon maksaan. Hb tippui yli 140:stä reiluun 80een. Leikkaus aloitettiin tähystämällä, mutta vuodon takia jouduttuin pikaisesti avaamaan koko vatsa, siinäpä meni sitten vatsalihaksista lähtien kaikki silpuksi... sairaalassa olin reilun viikon, kotiin pääsin kun verta poistanut dreeni saatiin kyljestä pois. nyt puolitoista vuotta myöhemmin olen ihan ok, ylävatsalle alkaa tunto pikkuhiljaa palailla. Ongelmana enää juurikin tuo sappiripuli. Ja muistona 4 tähystysarpea, dreenin ulostuloarpi ja koko mahan ylittävä viilto

 

Tuonpa oman tarinani myös tänne.
Vuonna 2013 kärsin 5pv kestävistä mahakivuista. En pystynyt syömään YHTÄÄN mitään ettei kivut olisivat tulleet ja päivystyksessä todettiin tulehtunut sappirakko jossa on kymmenittäin pieniä kiviä. Rakko poistettiin seuraavana aamuna ja oli ihana saada syötyä edes vähäsen ilman kipuja! KUNNES 4pv leikkauksen jälkeen sain ensimmäisen kunnon sappikohtauksen ja siitä lähti elämäni alamäki käyntiin.
Tämän 4vuoden aikana olen saanut satoja sappikohtauksia. Jotkut ovat lähteneet hyvin litalginin avulla pois (kun tajuaa ottaa lääkkeen tarpeeksi ajoissa) ja jotkut taas ovat olleet sellaisia kohtauksia että toivoisi kuolevan. Kerran olen kipuun pyörtynyt ja 2 kertaa olen käynyt päivystyksessä (tänä aamuna oli se toinen kerta). Minulle ei mitenkään tämän leikkauksen jälkeen varoiteltu, että näin saattaisi tulla käymään tai että jotkin ruoat saattavat kohtauksen aiheuttaa. Itse olen huomannut että ainakin omena laukaisee kohtauksen mutta vasta öisin. Kohtauksia saattaa tulla myös alkoholista (erityisesti hiilihapollisista) ja ihan vaikka jos istun autossa niin PAM, kohtaus iskee. Erityisesti öisin tulee kohtaukset.
Olen käynyt ultrassa ja magneetissa mutta mitään ei kuulemma näy ja käskevät syödä litalginia tarvittaessa. OK, passaa minulle koska litalgin on suureksi osaksi toiminut ja olen oppinut elämään tämän mahan kanssa. KUNNES nyt litalgineja ei enää saa kuin vasta aikaisintaan ensi tammikuussa ja sain vielä kuulla että koko lääke yritetään lopettaa! En tiedä miksi mutta Ruotsissahan lääkettä ei saa edes myydä. OK, passaa minulle JOS olisi jokin vastaava lääke olemassa mutta kun ei kuulemma ole!! Olen melko turhautunut sillä minulla on taas huono "kausi" menossa vatsallani että olen joka yö joutunut nousemaan pystyyn, koska tuntuu että kohtaus iskee. Tänään se sitten iskikin kunnolla kun en noussut tarpeeksi ajoissa ja kyyryssä ollaan tämä aamu itketty. Olen niin turhautunut että viimeinenkin apu eli litalgin, joka teki mahastani siedettävän on viety pois ja nimenomaan kun ei ole muita lääkkeitä tähän vaivaan olemassa!! TURHAUTTAA ja pelottaa...
Mutta olen kuitenkin itselläni huomannut että välillä maito ja jogurtti rauhoittavat vatsaani. Tämäkin taas toimii jos ottaa näitä tarpeeksi ajoissa. Mutta suosittelen muita vaivasta kärsiviä kokeilemaan.